Koirasta luopuminen avioerotilanteessa
Avioeron takia joudumme luopumaan koirastamme, koska sille ei vain yksinkertaisesti riitä aikaa.
On nyt jokusen kuukauden kulkenut lasten mukana, he ovat siis vanhemmillaan viikko/viikko systeemillä.
No, nyt tämä luopuminen tuntuu tekevän erityisen tiukkaa 13- vuotiaalle lapsellemme. Hänen voimakkaan reaktion takia luopumista on siirretty, koiralle on siis löytynyt jo uusi, hyvä koti.
Miten siis helpottaa lapsen oloa, sydämeni särkyy kun ajattelen hänen surua olla ilman koiraa.
Koiraa ei ole mahdollista pitää, molemmilla vanhemmilla vuorotyö, lasta on yritetty saada ottamaan koiran hoidosta enemmän vastuuta, mutta käytännössä koiran hoito on jäänyt vanhempien vastuulle.
Olen jo aikaisemmin pyytänyt, että menisimme yhdessä katsomaan koiran uutta kotia, hän ei suostu lähtemään koska ei aio koirasta luopua.
Kommentit (75)
Mun sydän särkyi jo pelkästä aloituksesta😢
Vierailija kirjoitti:
Tajuatko yhtään millainen hirviö olet??
Päinvastoinhan tämä menee, kun ap haluaa tarjota koiralle paremman kodin kuin mitä se heillä on mahdollista.
Et pysty helpottamaan lapsen oloa mitenkään. Ja toivottavasti ymmärrät että tuosta tulee 13-vuotiaalle trauma joka ei tule koskaan haviämään. Aivan mahtavaa esimerkkiä näytätte lapsillenne. Rakkaasta perheenjäsenestä voi hyvin luopua kun siitä tulee liian rasittava, vain siksi että olette itse sössineet asianne.
Kas kun ette samantien vieneet piskiä piikille ja valehdelleet lapsille että se "pääsi hyvään kotiin".
Halveksin ihmisiä jotka luopuvat lemmikeistään koska eivät jaksakaan hoitaa. Tottakai lemmikki on aina aikuisen vastuulla eikä jonkun 13 vuotiaan. Ei sen vuorotyön nyt luulisi hirveästi vaikuttavan asiaan jos kerta lapsetkin pystyy siitä huolimatta hoitaa. Olet vastooton ja tunteeton. Siitä voit olla ylpeä ettet ole opettanut lapsellesi samoja piirteitä.
Miten lasta on ohjeistettu koiran hoitoon? Yleisesti käsketty hoitaa vai käyty oikeasti lapsen kanssa läpi mitä koira tarvii ja mitä te vanhemmat voisitte tehdä ja mitä ette. Sitten kerrotte että kokeillaan 2 viikkoa ja jos lapsi ei hoida osuuttaan koiran hoidosta niin se lähtee uuteen kotiin.
Ja siinä kun käydään läpi koiran hoitoa voi vaikka kirjoittaa listan mitä pitää tehdä ja kuka tekee.
- Aamulla pissalla 5min lenkki hihnassa, vanhempi tekee
-puhdas vesi ja ruoka kello 9.00 lapsi Hoitaa
- Turkin harjaus 1/päivä vähintään 5min lapsi
- seurustelua/leikkiä 1 tunti/päivä lapsi
Jne
Ja samalla käytte läpi miksi pitää asiat tehdä eli esim miksi pitää leikkiä koiran kanssa ym. Jos lapsi ei lupaa hoitaa osuuttaan niin viette koiran uuteen kotiin. Jos lapsi lupaa hoitaa koiran niin saa pitää sen mutta jos ei hoida niin kahden varoituksen jälkeen koira uuteen kotiin.
Kaikki paperille ja osallisten nimet alle. Se on sitten lapsen oma valinta lähteekö koira vai jääkö.
Mutta ehdottomasti asiat paperille näkyviin eikä vaan nalkuteta jatkuvasti samoista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Halveksin ihmisiä jotka luopuvat lemmikeistään koska eivät jaksakaan hoitaa. Tottakai lemmikki on aina aikuisen vastuulla eikä jonkun 13 vuotiaan. Ei sen vuorotyön nyt luulisi hirveästi vaikuttavan asiaan jos kerta lapsetkin pystyy siitä huolimatta hoitaa. Olet vastooton ja tunteeton. Siitä voit olla ylpeä ettet ole opettanut lapsellesi samoja piirteitä.
Ap totesi, ettei lapsikaan halua koiraa hoitaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuatko yhtään millainen hirviö olet??
Päinvastoinhan tämä menee, kun ap haluaa tarjota koiralle paremman kodin kuin mitä se heillä on mahdollista.
Olen samaa mieltä. Sitä koiran parasta on kuitenkin ajateltava. En ymmärrä miksi sitä koiraa pitäisi väkisin pitää, jos sen kannalta asiat menee huonompaan suntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuatko yhtään millainen hirviö olet??
Päinvastoinhan tämä menee, kun ap haluaa tarjota koiralle paremman kodin kuin mitä se heillä on mahdollista.
Jos uusi koti on ennestään tuntematon niin ei todellakaan voi tietää miten koiraa siellä kohdellaan. Kyllä ihmiset osaavat esittää mukavaa ja eläinrakasta vaikka olisivat millaisia hirviöitä.
Ei olisi ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun "hyvään kotiin" mennyt koira on vuoden päästä tärisevä pelokas luuranko.
Oot kyllä yks ihmisperse koko itsekäs akka
Vierailija kirjoitti:
Halveksin ihmisiä jotka luopuvat lemmikeistään koska eivät jaksakaan hoitaa. Tottakai lemmikki on aina aikuisen vastuulla eikä jonkun 13 vuotiaan. Ei sen vuorotyön nyt luulisi hirveästi vaikuttavan asiaan jos kerta lapsetkin pystyy siitä huolimatta hoitaa. Olet vastooton ja tunteeton. Siitä voit olla ylpeä ettet ole opettanut lapsellesi samoja piirteitä.
Tuttava luopui koirastaan muuttuneiden työolosuhteiden takia. Kova päätös, mutta oli todella ylpeä hänen ratkaisustaan. Nyt koiralla on aivan ihana uusi koti ja mukava koirakaveri. Videoissa näkyy kuinka onnellinen koira on nyt, kun ei enää tarvitse olla pitkiä päiviä yksin kotona.
Ap tekee ihan oikein kun luopuu koirasta. Ei 13-v ole vielä kypsä huolehtimaan koirasta yksin. Jos koirasta ei luovuta niin se jäisi enemmän tai vähemmän heitteille. Te arvostelijat olette idiootteja
Minulla on ollut vuorotyö koko sen ajan kuin on ollut koirakin. Asun yksin eikä ole tarvinnut missään vaiheessa ajatella laittavani koiraani kiertoon vain siksi, ettei muka aika riitä. Joskus on tarvinnut pyytää lenkitys tms apua, joskus jopamaksanut siitä korvausta jollekin.
Tuo on pelkkä tekosyy, ettei muka aikaa ole. Ja vaikka 13 vuotias ei ole halukas sitä nyt hoitamaan, niin nyt on aivan loistava hetki opettaa lapselleen vastuunottoa. Se on myös yksi vanhempien tehtävistä.
Eniten ihmettelen sitä 13 vuotiasta. Miksei osallistu tarpeeksi hoitoon jos koiran haluaa pitää. Ei 13v nyt niin lapsi ole, naurettava ajatuskin, etteikö kykenisi kantamaan korttaan kekoon. Mitä varten koiran pitäisi kärsiä huonosta hoidosta kiukuttelevan kakaran takia. T: 3 lapsen äiti, joilla on ollut aina koiria perheenjäseninä. P. S. En pidä koiria lapsia tärkeämpinä, jos joku niin väittää.
Ap tässä.
Koiramme on ollut aikaisemmin hoidossa lomamatkanme ajan perheessä, jolle sen nyt antaisimme.
Haluan tarjota koiralle paremnan kodin kuin nyt. Lasten koulu ja harrastukset vievät liikaa aikaa nyt kun taloudessa on vain yksi aikuinen.
Lasta on yritetty vastuuttaa enemmän, hän hoitaakin osan lenkityksistä, mutta välillä pitää muistuttaa. Ymmärrän kyllä, ettei tuon ikäinen voi ottaa kokonaan koppia koiran hoidosta.
Mielelläni pitäisin koiran, lapseni takia, mutta en nyt voi tilanteelle mitään ja yritän vain tehdä asia lapselle helpommaksi.
Kerrottakoon vielä, että koiran aikanaan ex-mieheni vaati, nyt hän ei koiraa halua ottaa kokonaan ja ymmärrän sen hänen työn luonteensa vuoksi.
Todellisuus esiin kirjoitti:
Ap tekee ihan oikein kun luopuu koirasta. Ei 13-v ole vielä kypsä huolehtimaan koirasta yksin. Jos koirasta ei luovuta niin se jäisi enemmän tai vähemmän heitteille. Te arvostelijat olette idiootteja
Ei kukaan ole tarkoittanut, että 13 v pitäisi koira hoitaa.
Jos koira on koulu koulutettu (niin kuin itsestäänselvästi pitäisi), voi myös 13vuotias sitä jo kerran päivässä yksin pienellä pissalenkillä käyttää. Näin siis useimpien ja "normaalien" 13v kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmettelen sitä 13 vuotiasta. Miksei osallistu tarpeeksi hoitoon jos koiran haluaa pitää. Ei 13v nyt niin lapsi ole, naurettava ajatuskin, etteikö kykenisi kantamaan korttaan kekoon. Mitä varten koiran pitäisi kärsiä huonosta hoidosta kiukuttelevan kakaran takia. T: 3 lapsen äiti, joilla on ollut aina koiria perheenjäseninä. P. S. En pidä koiria lapsia tärkeämpinä, jos joku niin väittää.
Joo en ymmärrä minäkään miksi lapsi ei halua hoitaa ja lenkittää koiraa. MInä hoisin hevosia isän kaverina tuon ikäisenä. Olin melkoinen hevoshullu tuolloin. Helpompaa sen koiran hoitaminen kuitenkin on.
Saisiko lapsi käydä välillä ulkoiluttamassa tai tapaamassa koiraa uudessa kodissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuatko yhtään millainen hirviö olet??
Päinvastoinhan tämä menee, kun ap haluaa tarjota koiralle paremman kodin kuin mitä se heillä on mahdollista.
Jos uusi koti on ennestään tuntematon niin ei todellakaan voi tietää miten koiraa siellä kohdellaan. Kyllä ihmiset osaavat esittää mukavaa ja eläinrakasta vaikka olisivat millaisia hirviöitä.
Ei olisi ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun "hyvään kotiin" mennyt koira on vuoden päästä tärisevä pelokas luuranko.
Puhumattakaan kiertolaiseksi joutumisesta. Kaveri pisti koiran pois kun ei jaksanut treenata pois nuoren koiran lievää eroahdistusta eikä muutenkaan enää mielenkiinto riittänyt koiraan. Koitin varoittaa että varsinkin eroahdistustapauksissa helposti joutuu kiertoon. Hehkutti vain miten ihanaan kotiin koira pääsee. Ekasta perheestä lähti alle viikossa, vuoden sisällä oli ainakin kuusi perhettä. Tämän jälkeen koiran liikkeistä ei ole kuuullut
Voi lapsi parkaa :( Kyllä siitä joku trauma jää ton ikäiselle, jos on tosi kiintynyt koiraan.
Tajuatko yhtään millainen hirviö olet??