Millä vuosikymmenellä oli TV:n kulta-aika?

80-90-luku.

2010-luku. Isoja budjetteja, visuaalisesti näyttävää, hyviä käsikirjoituksia... Olen HBO-fani. Ysäriltä löytyy monia klassikkoja, mutta en pitänyt niiden kehittymättömistä hahmoista ja loputtomasta status quo'sta. Tykkään elokuvamaisista sarjoista

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:50"]

80-90-luku.

[/quote]

Samaa mieltä.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:59"]2010-luku. Isoja budjetteja, visuaalisesti näyttävää, hyviä käsikirjoituksia... Olen HBO-fani. Ysäriltä löytyy monia klassikkoja, mutta en pitänyt niiden kehittymättömistä hahmoista ja loputtomasta status quo'sta. Tykkään elokuvamaisista sarjoista

[/quote]

Samaa mieltä. Tv:stä ei ole ikinä tullut niin laadukasta draamaa ja komediaa kuin nyt. Tv on mennyt jopa elokuvan edelle: leffat on nykyään pääasiassa löysää K12-kamaa, jotta saadaan mahdollisimman laaja katsojakunta, tehty sinikankaan edessä mahdollisimman isoilla efekteillä. Moni kovan tason näyttelijä tekee nykyään myös tv:lle töitä. Eipä olisi 10 v. sitten uskonut, että esim. McConaghey tekisi tv-sarjan.

70-80 luku. Sillon tv-sarjojen jaksot tuli kerran viikossa.

Minustakin se kulta-aika on nyt. Isot leffatähdet tekee mieluusti töitä telkkarissa ja sarjoihin panostetaan enemmän kuin koskaan. HBO:n ystävä olen itsekin mutta laadukkaita sarjoja on muillakin. 

Kasari, jos pelkästä teeveestä puhutaan. Nyt, jos nettisarjat lasketaan mukaan.

Up

80-luku. Kekkonen kuoli, Neuvostoliitto hajosi ja suomettumisliturgia alkoi saada kyytiä.

Maikkari sai luvan omaan kanavaansa, ja joihinkin isompiin kaupunkeihin jopa erikseen kaapelikanava, ja  kilpailua syntyi kanavien kesken. Alkoi olla myös nuorille suunnattua ohjelmaa.

Nettiä ei ollut vielä olemassa, teksti-TV oli ainoa sentapainen.

Koskaan ei ole tehty niin paljon erinomaisia tv-sarjoja kuin nyt.

Vielä 90-luvun lopussa "tv-sarjamainen" oli leffoista puhuttaessa pahimman luokan haukkumanimitys, jolla tarkoitettiin yleensä huonoja tuotantoarvoja, onttoja henkilöhahmoja, loputonta latteaa dialogia ja tapahtumaköyhää juonta, jossa henkilöt eivät kehity eikä millään ole pysyviä seurauksia.

Nykyisin sanalla ei ole enää tuollaista merkitystä.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 14:01"]

Millä vuosikymmenellä oli TV:n kulta-aika?

[/quote]

Riippuu tietysti siitä, mitä tuolla kysymyksellä haetaan. Jos puhutaan kulta-ajasta tv:n katselun suosion kannalta, niin kyllähän se ehdottomasti oli 70-luku. Silloin tv oli vielä suht tuore tapaus, mutta 70-luvun alussa jo käytännössä liki joka kodissa. Sitä voisi kaiketi verrata someen tänä päivänä, paitsi että oli prosentuaalisesti vielä paljon suositumpi. 

Tv:llä ei ollut 70-luvulla juurikaan kilpailijoita, videotkin tuli koteihin kunnolla vasta 80-luvun puolella. Ja se suosio oli todella valtaisa. Ajatelkaa, että umpipaskalla Timo T.A Mikkosen talkshowlla oli 70-luvun alussa noin 2,5 miljoonaa katsojaa vaikka Suomessa oli asukkaita noin miljoona ihmistä vähemmän kuin tänä päivänä! Myös esim Peyton Place ja Mennään bussilla piti pilkkanaan kahden miljoonan katselijan rajaa. Eli siis yli puolet suomalaisita katsoi Mikkosen omahyväistä diibadaabaa. Tämä tietysti johtui siitäkin, että ohjelmia ei ollut sellaista määrää kuin nykyään. Silloin katseltiin paremman puutteessa jopa TV-nyttiä jota sitäkin varmaan seurasi sama määrä katselijoita, kun jotain salkkareita tänä päivänä.

Myös omat kultaisimmat muistot menee 70-luvulle. Mennään Bussilla, Cannon, Columbo, Bonanza ja Testamentti tulee ulkomaisista sarjoista ensimmäisenä mieleen. Kotimaisista Naapurilähiö, Spede Show (nimenomaan se 70-luvun mustavalkoinen, ei 80-luvun uudelleen lämmitetty umpisurkea värillinen räpellys), Hanski (alkoi jo 1966), sekä se ainoa aito ja oikea kokkiohjelma Vanamo ja Kolmonen.

Minisarjoista mieleen tulee Rikas Rakas Köyhä Varas, Juuret, Polttouhrit ja Kukkakimppu Piikkilankaa. Kotimaisista tv-elokuvista Simpauttaja, Manillaköysi ja Siunattu hulluus.

Mainitsematta jäi vielä vinopino 70-luvun suosikkeja. 2000-luvulta ei tule heti mieleen ainuttakaan.

Eli siis vastaus kysymykseen: ehdottomasti 1970-luvulla.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 16:16"]

Maikkari sai luvan omaan kanavaansa, ja joihinkin isompiin kaupunkeihin jopa erikseen kaapelikanava, ja  kilpailua syntyi kanavien kesken. Alkoi olla myös nuorille suunnattua ohjelmaa.

[/quote]

Maikkari sai oman kanavansa vasta vuodenvaihteessa 1993. Ensimmäinen ohjelma oli Abba The Movie. Muistan sen, koska se meni minulla videolle.

Kolmoskanava aloitti 80-luvulla, mutta se ei ollut vielä Maikkari vaan oma kanavansa eikä näkynyt koko Suomessa. Maikkari lähetti ohjelmansa edelleenkin ykkösellä ja kakkosella ja oman kanavan se sai todellakin vasta 1993. Kaapelikanavia oli eri kaupungeissa, mm. täällä Turussa. Ne yhdistyivät PTV:ksi, joilla oli sitten omia uutislähetyksiään eri kaupungeissa, mm. Turku-TV:n uutiset. PTV:llä oli monta hyvää sarjaa, ainakin Knots Landing tulee mieleen, ja Remington Steele.

Nuorille suunnattuja ohjelmia on ollut jo 60-luvulta lähtien (et ikinä ole kuullut esim. nimeä Ohimennen?), mutta kieltämättä määrä lisääntyi joskus 90-luvun alussa. Samoihin aikoihin myös Radiomafia-kanava tuli radioon. Sitä on ikävä...

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 17:28"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 14:01"]

Millä vuosikymmenellä oli TV:n kulta-aika?

[/quote]

Riippuu tietysti siitä, mitä tuolla kysymyksellä haetaan. Jos puhutaan kulta-ajasta tv:n katselun suosion kannalta, niin kyllähän se ehdottomasti oli 70-luku. Silloin tv oli vielä suht tuore tapaus, mutta 70-luvun alussa jo käytännössä liki joka kodissa. Sitä voisi kaiketi verrata someen tänä päivänä, paitsi että oli prosentuaalisesti vielä paljon suositumpi. 

Tv:llä ei ollut 70-luvulla juurikaan kilpailijoita, videotkin tuli koteihin kunnolla vasta 80-luvun puolella. Ja se suosio oli todella valtaisa. Ajatelkaa, että umpipaskalla Timo T.A Mikkosen talkshowlla oli 70-luvun alussa noin 2,5 miljoonaa katsojaa vaikka Suomessa oli asukkaita noin miljoona ihmistä vähemmän kuin tänä päivänä! Myös esim Peyton Place ja Mennään bussilla piti pilkkanaan kahden miljoonan katselijan rajaa. Eli siis yli puolet suomalaisita katsoi Mikkosen omahyväistä diibadaabaa. Tämä tietysti johtui siitäkin, että ohjelmia ei ollut sellaista määrää kuin nykyään. Silloin katseltiin paremman puutteessa jopa TV-nyttiä jota sitäkin varmaan seurasi sama määrä katselijoita, kun jotain salkkareita tänä päivänä.

Myös omat kultaisimmat muistot menee 70-luvulle. Mennään Bussilla, Cannon, Columbo, Bonanza ja Testamentti tulee ulkomaisista sarjoista ensimmäisenä mieleen. Kotimaisista Naapurilähiö, Spede Show (nimenomaan se 70-luvun mustavalkoinen, ei 80-luvun uudelleen lämmitetty umpisurkea värillinen räpellys), Hanski (alkoi jo 1966), sekä se ainoa aito ja oikea kokkiohjelma Vanamo ja Kolmonen.

Minisarjoista mieleen tulee Rikas Rakas Köyhä Varas, Juuret, Polttouhrit ja Kukkakimppu Piikkilankaa. Kotimaisista tv-elokuvista Simpauttaja, Manillaköysi ja Siunattu hulluus.

Mainitsematta jäi vielä vinopino 70-luvun suosikkeja. 2000-luvulta ei tule heti mieleen ainuttakaan.

Eli siis vastaus kysymykseen: ehdottomasti 1970-luvulla.

[/quote]

Sinulla on ollut paljon samoja suosikkeja kuin minulla. :D Lisään vielä omistani Avaruusasema Alfan ja Perhe on pahin -sarjan. Ja Poliispäällikkö McMillan ja vaimo. Charlien enkelit tietysti - oma suosikkini enkeleistä oli Jaclyn Smith. Naapurilähiön jälkeen tulleista lauantaisarjoista tykkäsin Koivuharjusta. Niillä taisi olla sama käsikirjoittaja. Minisarjoista tietysti Soittorasia, huu. :D

Ja tietysti Onnen päivät: "Sunday, Monday, happy days". Osaan vieläkin sen tunnaribiisin ulkoa! Safiiri ja Teräs menee jo 80-luvun alkuun, mutta hirveän hyvä ja jännittävä sekin oli.