Nykyäidit eivät osaa opettaa lapsiaan käyttäytymään

Vierailija kirjoitti:

Nykyäitien äidit eivät siis osanneet kasvattaa lapsiaan?

Nykyäidit on (tilastojen mukaan) 85% päiväkotien kasvatteja.

Kun nainen ei anna nykyperheessä isän kasvattaa lapsi. Isällä ei ole enää sitä samaa auktoriteettia lapsiin, kuin ennen oli.

Nykymies on kotonaan kuin huutolaispoika, joka menee sinne käsketään ja tekee mitä käsketään, eikä omia mielipiteitä juurikaan saa olla, ja jos on, nainen kyllä hiljentää ne nopsaan.

Mies saa harvoin päättää millaisia huonekaluja, verhoja, tauluja sun muita ostetaan. Just just saa auttaa telkkarin ostossa, ja tietokoneen tai jonkin muun teknisen härpäkkeen.

Miehet on potkittu ahtaalle ja lähes syrjittyjä perheessä, jos äiti ei arvosta eikä kunnioita isää, miten lapset sen tekisivät.

Siksi nykylapsista kasvaa suuret määrät sinkkuja, on jo kasvanut, kun lapsilla ei ole enää mitään miehen mallia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Good old nahkaremmi.

Olispa nyt 70-luku.

Sain remmistä useita kertoja 90-luvulla pikkulapsena ja se oli hyvä asia. Olen nyt välittävä, muut huomioon ottava ihminen itse asiassa, ja ihmettelen ihmisten käytöstapojen puutetta nykyään.

M34

Olet varmaan ainoa ihminen, joka on tyytyväinen siitä, että kuritettiin.

Mitä olit tehnyt, kun remmiä sait?

Kiukuttelin jatkuvasti kun en saanut katsoa telkkaria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, ehkäpä isien pitäisikin koettaa vuorostaan jos vaikka onnistuisivat paremmin.

Usein fiksusti käyttäytyvät lapset tulevat yh-isien perheistä.

Se johtuu siitä, että heidän pitää ottaa se lasten kasvatus tosissaan, koska heidän kykyään toimia vastuullisena vanhempana epäillään ihan joka suunnasta.

Mulla on kurittomat lapset, myönnän. Kuria löytyy, säännöt on, ja seuraamuksia. Ruokapöydässä pelleilystä joutuu pöydästä pois, jos leikissä käyttäytyy huonosti niin leikki loppuu, on karkkipäivän menetystä jne. On myös hyvän huomaamista, läheisyyttä, hauskanpitoa ja yhdessä tekemistä, aitoa läsnäoloa ja vuoropuhelua. Silti sekoillaan aivan kympillä, mitään ei uskota eikä totella ekalla sanomisella. Säännöille nauretaan räkänaurua, ja kun niiden rikkomisesta koituu rangaistus, niin huutoitketään. Aivan joka kerta, vaikka toistojen määrä lasketaan jo sadoissa.

Välillä mietin että ovatko nuo nyt niitä jotka oikeasti hyötyisivät kunnon selkäsaunasta. En minä heihin aio koskea, sillä se tuntuisi väärältä, ja väärin uskon sen myös olevan, mutta lisää keinoja kyllä kaipaisi.

On tuossa perää, että ei lapsilta kauheasti vaadita aiempaan verrattuna. Itse muistan esimerkiksi sellaisen, että koulukäisenä oltiin jossain tapahtumassa joku näytelmä tai vastaava ja minä jotenkin käyttäydyin huonosti siellä, siis ihan varmaan vaan väsymystä ja normaalia känkkäränkkää. Nykyään varmaan ei edes reagoitaisi tai ostettaisiin tapahtuman jälkeen lohdutukseksi karkkia, kun oli niin kurjaa. Mutta meillä tuo oli iso juttu. Kotona sai kuulla saarnaa, miten äiti ja isä saivat hävetä, kun noin iso tyttö ei osaa käyttäytyä. Ja remmikuritushan siitä vielä tuli.

En tarjoita, että nykylapsia pitäisi ruveta kurittamaan, mutta ehkä vähän enemmän voisi käytöstapoja vaatia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Good old nahkaremmi.

Olispa nyt 70-luku.

Sain remmistä useita kertoja 90-luvulla pikkulapsena ja se oli hyvä asia. Olen nyt välittävä, muut huomioon ottava ihminen itse asiassa, ja ihmettelen ihmisten käytöstapojen puutetta nykyään.

M34

Niin sain minäkin 80-90-lukujen vaihteessa ja kunnon tukkapöllyjä. Kyllä opittiin olemaan ja käyttäytymään. Nyt aikuisena olen myös välittävä ja muut huomioiva kunnollinen ihminen, kiitos kasvatukseni. Paljon näkee oman ikäisiäni nykyään, joilta käytöskasvatus on jäänyt saamatta. Ja niin näkee nuoriakin. Niinkin yksinkertainen peruskäytöstapa kuin "huomenta" ei näköjään kaikilta onnistu. K*sipäisyys pitää korjata jo pienenä, muuten on vaara ettei opi koskaan mikäli k-päisyys pääsee kehittymään niin ettei itse edes tajua olevansa k-pää. Tätä mieltä olen vakaasti, vaikka nykytrendi onkin kaikessa itsekkyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Good old nahkaremmi.

Olispa nyt 70-luku.

Sain remmistä useita kertoja 90-luvulla pikkulapsena ja se oli hyvä asia. Olen nyt välittävä, muut huomioon ottava ihminen itse asiassa, ja ihmettelen ihmisten käytöstapojen puutetta nykyään.

M34

Niin sain minäkin 80-90-lukujen vaihteessa ja kunnon tukkapöllyjä. Kyllä opittiin olemaan ja käyttäytymään. Nyt aikuisena olen myös välittävä ja muut huomioiva kunnollinen ihminen, kiitos kasvatukseni. Paljon näkee oman ikäisiäni nykyään, joilta käytöskasvatus on jäänyt saamatta. Ja niin näkee nuoriakin. Niinkin yksinkertainen peruskäytöstapa kuin "huomenta" ei näköjään kaikilta onnistu. K*sipäisyys pitää korjata jo pienenä, muuten on vaara ettei opi koskaan mikäli k-päisyys pääsee kehittymään niin ettei itse edes tajua olevansa k-pää. Tätä mieltä olen vakaasti, vaikka nykytrendi onkin kaikessa itsekkyys.

Olen aikalailla samaa mieltä, vaikka tutkimukset fyysisestä kurittamisesta puhuvatkin sitä vastaan. En osaa sanoa johtuuko siitä että tuo fyysinen kuritus toimi vai mikä, mutta itselle on ainakin lapsesta asti iskostunut päähän tietyntasoisen kurin takia että _kohteliaisuus muita kohtaan on yksinkertaisesti hyve_. Ja että se on tärkeää.

Siksi on tosi omituista kun tosiaan näkee että nykyään tuo tilanne on kääntynyt ihan päälaelleen mitä tulee useimpiin ihmisiin.

sama M34

Lapsi oppii vanhempien esimerkistä. Jos vanhempi ei osaa käytöstapoja, ole kohtelias ja huomaavainen muita kohtaan, ei lapsikaan opi siihen. Johdonmukainen kasvatus, johon molemmat vanhemmat osallistuvat, takaa parhaan tuloksen. Kun ristiriitoja tulee, ne ratkaistaan rakkaudella. Toki rajat pitää olla, mutta lasta kunnioittaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Good old nahkaremmi.

Olispa nyt 70-luku.

Sain remmistä useita kertoja 90-luvulla pikkulapsena ja se oli hyvä asia. Olen nyt välittävä, muut huomioon ottava ihminen itse asiassa, ja ihmettelen ihmisten käytöstapojen puutetta nykyään.

M34

Niin sain minäkin 80-90-lukujen vaihteessa ja kunnon tukkapöllyjä. Kyllä opittiin olemaan ja käyttäytymään. Nyt aikuisena olen myös välittävä ja muut huomioiva kunnollinen ihminen, kiitos kasvatukseni. Paljon näkee oman ikäisiäni nykyään, joilta käytöskasvatus on jäänyt saamatta. Ja niin näkee nuoriakin. Niinkin yksinkertainen peruskäytöstapa kuin "huomenta" ei näköjään kaikilta onnistu. K*sipäisyys pitää korjata jo pienenä, muuten on vaara ettei opi koskaan mikäli k-päisyys pääsee kehittymään niin ettei itse edes tajua olevansa k-pää. Tätä mieltä olen vakaasti, vaikka nykytrendi onkin kaikessa itsekkyys.

Olen aikalailla samaa mieltä, vaikka tutkimukset fyysisestä kurittamisesta puhuvatkin sitä vastaan. En osaa sanoa johtuuko siitä että tuo fyysinen kuritus toimi vai mikä, mutta itselle on ainakin lapsesta asti iskostunut päähän tietyntasoisen kurin takia että _kohteliaisuus muita kohtaan on yksinkertaisesti hyve_. Ja että se on tärkeää.

Siksi on tosi omituista kun tosiaan näkee että nykyään tuo tilanne on kääntynyt ihan päälaelleen mitä tulee useimpiin ihmisiin.

sama M34

Kyllä se kurittaminen minun mielestäni oli aika järeä keino. Kun en edes tehnyt koskaan mitään oikeasti tuhmaa. Niin sitten joku "huono käytös", jota nykyään katsottaisiin läpi sormien, oli peruste remmikuritukselle. Vai mitä mieltä sinä olet?

Kyllähän minä olin kiltti ja hyvätapainen, mutta en tiedä, oliko kurittamisilla siihen mitään merkitystä vai olisinko ollut muutenkin.

T. se, joka kiukutteli näytelmässä ja sai vanhempansa häpeämään

Vierailija kirjoitti:

Ja ennen vanhaan osattiin? Osattiin ainakin alistaa ja kyykyttää hiljaiseksi ja tottelevaiseksi. Seurauksena ahdistusta ja huonoa itsetuntoa.

Ärsyttää niin, nämä "nykyäidit sitä tai tätä"-yleistykset.

Mikähän sukupolvi tuosta ahdistuksesta ja huonosta itsetunnosta kärsii? Nykyään syödään mielialalääkkeitä enemmän kuin koskaan.

Kasvatan poikaani yksin, olemme olleet kaksin 8 vuotta.Minulla Ei ole halua mihinkään uusperhe kuvioihin eikä parisuhteeseen. Olen antanut rakkautta ja rajoja, poikani on hyvin käyttäytyvä ja ottaa myös muut huomioon, Olen hänestä ylpeä. Keskustelemme kaikista asioista meillä ei ole tabuja. Näen pojassani samaa itsenäisyyttä kuin itsessäni. Olen sanonut pojalleni että luottamus on tärkeää, annan hänen mennä ikäänsä sopivalla tavalla, kysyn aina miten päivä mennyt kavereiden kanssa ja Muutenkin. Omista lapsista täytyy aidosti välittää silloin hyvä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Ja ennen vanhaan osattiin? Osattiin ainakin alistaa ja kyykyttää hiljaiseksi ja tottelevaiseksi. Seurauksena ahdistusta ja huonoa itsetuntoa.

Ärsyttää niin, nämä "nykyäidit sitä tai tätä"-yleistykset.

Ei minua, nykyään keski-ikäistä ainakaan ole alistettu ja kyykytetty, ei myöskään lyöty. Silti opetettiin käytöstavat ja vanhempien kunnioittaminen. Itsetuntoni on mielestäni normaali, se riittää hyvin elämässä. Nykyään pidetään ihanteena lapsen hyvää itsetuntoa, kuitenkin käytöstapojen opettaminen ja muiden huomioon ottaminen usein unohtuu nykyajan vanhemmilta.

Lievä fyysinen kuritus on hyväksi. Mielestäni vanhemman ei kuulu olla kaveri vaan vanhemman rooliin kuuluu oikeasti se kasvattaminen, rajojen opettaminen, muiden kunnioittaminen mutta myös työkalut opettamaan emotionaalista älykkyyttä ja itsensä ymmärtämista ja empatiaa. Minulle annettiin tukkapöllöä lapsena ja siinä se. Opin myös että tosiaan jonkin asian tekemistä ei kannata tehdä koska siitä koituu itselleni harmia. Tosiaan ihmiset ovat luonnollisesti itsekkäitä, ei me oikeasti ajatella miltä muista tuntuu eka vaan miltä itsestäni tuntuu, empatia vaikuttaa meissä itsemme kautta. Sen takia vanhempiakin opitaan kunnioittamaan pelon kautta että jos "teet näin niin sitten tapahtuu näin" mutta kurituksen pitää olla loogista, lapsi saa ansionsa mukaan jos ei esim kunnioita vaikkapa lattian siisteyttä vaan syljeskelee lattialle kun on vihainen. Silloin saa tukkapöllöä sekä laitetaan siivoamaan omat jäljet.

Nyky[lisää tähän sana] tekevät aina kaiken huonommin kuin ennen tehtiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ennen vanhaan osattiin? Osattiin ainakin alistaa ja kyykyttää hiljaiseksi ja tottelevaiseksi. Seurauksena ahdistusta ja huonoa itsetuntoa.

Ärsyttää niin, nämä "nykyäidit sitä tai tätä"-yleistykset.

Mikähän sukupolvi tuosta ahdistuksesta ja huonosta itsetunnosta kärsii? Nykyään syödään mielialalääkkeitä enemmän kuin koskaan.

Ketkä tämän sukupolven kasvatti?

ipad-äidit. Hah.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyäitien äidit eivät siis osanneet kasvattaa lapsiaan?

Nykyäidit on (tilastojen mukaan) 85% päiväkotien kasvatteja.

Onko tosiaan noin iso osa? Aika laitostunutta on...

PPH:t tulee tuohon kai vielä päälle, eli kotona ei enää juuri hoideta?

Lapsen hakkaaminen remmillä tai risulla opettaa siis kunnioitusta vanhempia kohtaan? Jepjep. Jos se jotain opettaa, niin pelkäämään ja myöhemmin karsastamaan omia vanhempia. En usko teitä, jotka väitätte saamienne selkäsaunojen tehneen teistä toiset huomioon ottavia ja parempia ihmisiä. Mieliinne kun on jo lapsena iskostettu häpeä, mitä muutkin nyt ajattelevat, kun käyttäydyt noin. Häpeä ja syyllisyydentunto, ja ajatuksien muokkaus, että et koskaan ole riittävän hyvä, ellet käyttäydy, kuten muut käskevät.

Kunnioitus on asia, joka ansaitaan. Sitä ei voi vaatia, jos sen haluaa toiselta saada. Selkäsaunalla ehkä saadaan aikaan vanhemman toivoma pikaratkaisu, eli lapsi hiljaiseksi ja alistuneeksi. Vanhempi ehkä kuvittelee saaneensa kunnioituksen, mutta totuus paljastuu vuosien päästä.

Työni puolesta saan seurata, miten vanhemmat selviävät tehtävästään. Laiskat ja välinpitämättömät vanhemmat haluavat pikaisen tuloksen, mutta ne, jotka haluavat paneutua lastensa luotsaamiseen hyvän itsetunnon omaaviksi aikuisiksi, käyttävät siihen tehtävään hyvin paljon aikaa. Niiden laiskojen vanhempien jälkeläisten traumoja ja mielenterveyden ongelmia joudutaan sitten purkamaan aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

On tuossa perää, että ei lapsilta kauheasti vaadita aiempaan verrattuna. Itse muistan esimerkiksi sellaisen, että koulukäisenä oltiin jossain tapahtumassa joku näytelmä tai vastaava ja minä jotenkin käyttäydyin huonosti siellä, siis ihan varmaan vaan väsymystä ja normaalia känkkäränkkää. Nykyään varmaan ei edes reagoitaisi tai ostettaisiin tapahtuman jälkeen lohdutukseksi karkkia, kun oli niin kurjaa. Mutta meillä tuo oli iso juttu. Kotona sai kuulla saarnaa, miten äiti ja isä saivat hävetä, kun noin iso tyttö ei osaa käyttäytyä. Ja remmikuritushan siitä vielä tuli.

En tarjoita, että nykylapsia pitäisi ruveta kurittamaan, mutta ehkä vähän enemmän voisi käytöstapoja vaatia.

Vaihtelee. Kyllä osa lapsista opetetaan edelleen hyvään käytökseen.