Lue keskustelun säännöt.
Mitä sitten, kun mikään ei tee elämässä onnelliseksi?
29.06.2020 |
Kaikki on periaatteessa kunnossa, mutta kaikki menee jotenkin pikkuisen pieleen. Pitäisi olla onnellinen siitä mitä on, mutta ne pieleenmenot pilaa kaiken muunkin. Oli huono työ, hain opiskelemaan. Kolmannella yrittämisellä pääsin sisään. Opinnot meni ok, mutta nyt gradu ei valmistu ja se vain itkettää. Sain kuitenkin työpaikan haluamaltani alalta, mutta työpaikka meni alta ja pistin oman yrityksen pystyyn. Jes, kaikki hyvin. Paitsi nyt puolen vuoden kuluttuakaan en saa kunnon palkkaa nostettua ja tuntuu että en edes osaa tätä hommaa.
Lapset ovat ihania, mutta nekin ovat teinejä, joilta kyllä kuulee varsin suoraa palautetta siitä, miten tyhmä ja huono olen. Eipä nuo enää minun seuraani kaipaa ja olen todella yksin.
Miesystävä hukkuu töihin ja varmaan tämäkin suhde loppuu omaan mahdottomuuteensa, kun näen, että hän ei vain halua minua tarpeeksi. Tämä itkettää nyt eniten. Olen jumal*uta mustasukkainen miehen töistä ja lapsista! Ja tämä on sellainen loputon suo, että tätä en jaksaisi enempää tässä avata, mutta paska vain olen tässäkin kohtaa.
Nyt itken kun kirjoitan tätä. En oikeasti näe tässä mitään ulospääsyä. Juu, lapsellista kitinää, mutta onko ihmiselämä nyt tätä, että haluaa ja yrittää ja mistään ei lopulta mitään jää käteen.
Kommentit (146)
Mot kirjoitti:
Jatkat yrittämistä niin kauan, kun tallaat täällä. Elämä on sellainen, periksi ei saa antaa, jos putoaa polvilleen kampeaa ylös ja aina uudestaan. Tulit tänne voittajana ja pidät huolta, että lähdet voittajana.
Tuo nyt on taas sitä turhaa lässytystä, mistä ei ole kenellekään mitään hyötyä. Keksisitkä vielä lisää vastaavaa lässynläätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuule AP, silloin jos tuntuu siltä että mikää ei tuota elämässä iloa niin silloin asia on niin että elämääsi ei kuulu sellaista joka innostaa ja motivoisi sinua. Joten kehoitan ja neuvon että alat etsimäön sitä oikeaa asioita jotka saavat sinut motivoitumaan ja ala kokeilla kaikkea uutta. Omalta mukavuusalueeltaan on opittava poistumaan.
Minulla ei ole oikeasti hajuakaan, mitä ne asiat olisivat. Olen yrittänyt niin monta kertaa. Minulla on kolme tutkintoa, minulla on lapset, minä erosin, minulla on yritys, minä etsin ystäviä, minä olen matkustellut yksin, käynyt konserteissa, teattereissa, menin tinderiin, tutustuin ihmisiin, aloitin suhteen, otin yhteyttä vanhoihin ystäviin, aloitin saliharrastuksen, laihdutin, shoppailin, vaihdoin asuntoa, tein remonttia. Kun mikään ei vain tunnu miltään, enkä oikeasti tiedä enää mitä voin tehdä.
ap
Tottakai ansaitset paljon. Sinun pitää opetella arvostamaan itseäsi.
Noin käy, kun on pinnallinen ja materialistinen. En lue aloitusta.
Masennustestejä suosittelen minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin käy, kun on pinnallinen ja materialistinen. En lue aloitusta.
No kiitos paljon, että teit analyysisi kokonaan lukematta aloitusta. Olen köyhä kuin kirkonrotta enkä todellakaan elä mitään pintaliitoelämää. Esim parturissa olen käynyt yli vuosi sitten viimeksi ja asuntoni on halpa vuokra-asunto. Mutta mitä minä näitä sinulle selitän, sinä teit jo päätelmäsi.
ap
Ennen pitkää joku läheisesi kuolee tai tapahtuu jotain muuta kamalaa, sitten tajuat viimeistään miten onnellinen olit sitä ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen pitkää joku läheisesi kuolee tai tapahtuu jotain muuta kamalaa, sitten tajuat viimeistään miten onnellinen olit sitä ennen.
Niin siis miten? Sanoinhan, että nimenomaan olen surullinen, kun huomaan, että olen menettämässä nämä ihmiset. He eivät tarvitse minua ja etääntyvät elämästäni koko ajan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen pitkää joku läheisesi kuolee tai tapahtuu jotain muuta kamalaa, sitten tajuat viimeistään miten onnellinen olit sitä ennen.
Niin siis miten? Sanoinhan, että nimenomaan olen surullinen, kun huomaan, että olen menettämässä nämä ihmiset. He eivät tarvitse minua ja etääntyvät elämästäni koko ajan.
ap
Lapset kasvaa isoksi mutta et menetä heitä, teininä etääntyminen kuuluu asiaan kun pitää itsenäistyä. Ei se ole sama kuin kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä meidän koko elämäntapamme on vähän pielessä nykyään. Pitää tavoitella hyvää duunia ja toimeentuloa. Pitää olla asunto ja auto ja miehet ja kaikki. Moni suorittaa elämäänsä naureskellen kulissiliitoille ja muille mutta ei huomaa että elää itse vähän tällaista merkityksetöntä kulissia missä pitää vaan saavuttaa etappeja. Yleensä kun ei edes pysähdy miettimään ei huomaa edes ajatella mikä olisi sitä mikä oikeasti tekee itsensä onnelliseksi. Osa herää vasta burn outissa. Osa ei koskaan.
Tämä on niin totta.
Ap:lle sanoisin, että voin pitkälti samaistua kirjoitukseesi. Kaikki into on mennyt, kun on ikänsä yrittänyt innoissaan kaikkea, eikä mikään ole oikeasti onnistunut. En enää tiedä, mitä edes haluan. Olenko menettänyt kiinnostukseni niihin asioihin, joista ennen innostuin vai enkö enää uskalla haluta mitään? Olen ajatellut, etten enää yritä mitään. Teen jotain, jos haluan tai on pakko. Odotan, että innostun jostain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuta ne asiat mitkä voit, ja hyväksy ne mitä et voi.
Mutta kun en näköjään pysty muuttamaan mitään. Vaikka miten yritän, sitä muutosta ei koskaan vain tule. On vain tyhjää. se on ainut, mihin pystyn.
ap
Yrität vääriä asioita. Unohda ne, ja tee jotain muuta. Jokainen pystyy johonkin. Paitsi jos keskittyy itsesääliin, silloin ei.
Ap:n pitäisi siis kai heittäytyä huliviliksi, dokata, bilettää, tuhlata rahansa...vai mitä siis konkreettisesti ehdotat hänelle?
Käytännön neuvo: lopeta oman pääsi perseeseen työntäminen ja narsistinen itseesi katsominen. Ehkä voisit myös lopettaa typerän narsistisen valittamisesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oen itsekin saanut paljon, mutta olen antanut todella paljon, ja tuntuu, että olen viimeiset 10 vuotta antanut itsestäni koko ajan muille, enkä ole ennättänyt kasvattaa omaa itseäni tyhjien reikien päälle. Alan olla kuin repaleinen verkko, jonka vaan täytyy venyä joka paikkaan.
Tiedän siis, ap, miltä sinusta tuntuu.
Ansaitsisit enemmän hyvää itsellesi elämässä.
On silti vaikeaa päästä tästä tilanteesta eroon, ja pyytää, jopa vaatia itselle jotain hyvää ainaisen antamisen ja muiden auttamisen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämässä tärkeintä on matka. Sinä olet yrittänyt ja tehnyt paljon. Sinulla on rakkaita ihmisiä, vaikka eivät juuri nyt tarvitsisikaan sinua eniten. Löydät varmasti vielä uusia merkityksiä. Välillä sitä vain ollaan laaksoissa.
Kiitos tästä kommentistasi! Tällä hetkellä vain tuntuu, että niitä merkityksiä ei enää ole. Eikä tule. Kaikki elää elämäänsä ja minua ei tarvita. En ansaitse ketään enkä mitään.
ap
Minkä ikäinen olet 40v, 50v?
Mukana on varmasti kriisiäkin, joita käydään tuossa isässä. Pohditaan mitä ollaa saavutettu, mitä on saavuttamatta, elämän rajallisuutta ja mahdotomuutta. Ihan normitunteita. Ei hätää.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä meidän koko elämäntapamme on vähän pielessä nykyään. Pitää tavoitella hyvää duunia ja toimeentuloa. Pitää olla asunto ja auto ja miehet ja kaikki. Moni suorittaa elämäänsä naureskellen kulissiliitoille ja muille mutta ei huomaa että elää itse vähän tällaista merkityksetöntä kulissia missä pitää vaan saavuttaa etappeja. Yleensä kun ei edes pysähdy miettimään ei huomaa edes ajatella mikä olisi sitä mikä oikeasti tekee itsensä onnelliseksi. Osa herää vasta burn outissa. Osa ei koskaan.
Miksi pitää - ei pidä.
Ei pidä, jos eivät ole sinua. Ei täällä kaikki juokse rahan perässä ja rakenna uraa...
Itse asiassa se vie täysin väärään suuntaa, nuoretkin sen jopa tajuaa.
Onni löytyy sisältä. Ne ketkä ovat saaneet sitä maistaa tietävät mistä puhun.
Ne, jotka eivät ole saaneet, juoksavat mammonan ja maineen perässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä meidän koko elämäntapamme on vähän pielessä nykyään. Pitää tavoitella hyvää duunia ja toimeentuloa. Pitää olla asunto ja auto ja miehet ja kaikki. Moni suorittaa elämäänsä naureskellen kulissiliitoille ja muille mutta ei huomaa että elää itse vähän tällaista merkityksetöntä kulissia missä pitää vaan saavuttaa etappeja. Yleensä kun ei edes pysähdy miettimään ei huomaa edes ajatella mikä olisi sitä mikä oikeasti tekee itsensä onnelliseksi. Osa herää vasta burn outissa. Osa ei koskaan.
Miksi pitää - ei pidä.
Ei pidä, jos eivät ole sinua. Ei täällä kaikki juokse rahan perässä ja rakenna uraa...
Itse asiassa se vie täysin väärään suuntaa, nuoretkin sen jopa tajuaa.
Onni löytyy sisältä. Ne ketkä ovat saaneet sitä maistaa tietävät mistä puhun.
Ne, jotka eivät ole saaneet, juoksavat mammonan ja maineen perässä.
En tiedä, mistä tässä tuli nyt vaikutelma, että minä olen nyt tässä juossut mammonan perässä, kun minulla ei todellakaan ole mitään autoja, taloja ja kovapalkkaista työtä. Aloituksen pointti oli se, että olen korjannut niitä asioita elämässäni, joita olen sillä hetkellä katsonut elämästäni puuttuvan tai mennyt vinoon ja tehnyt työtä niiden asioiden eteen ja etsinyt sisältöä elämääni monenlaisista asioista.
Voisin tässä kyllä avautua raha-asioistanikin, mutta en kertakaikkiaan jaksa kovin syvällisesti. Ei ole ylimitoitettuja lainoja eikä upouusia autoja pihassa, vaan halvassa kerrostalovuokrakämpässä asun ja auton tosiaan ostin noin vuosi sitten 1500 eurolla, että siinä on se minun maallinen mammonani.
Mutta eipä tämä köyhyys kyllä mitään elämäniloa ole itsestään tuonut, kun oikeastaan vain haluaisin elämässä rakkautta, arvostusta, iloa ja jotain pysyvää ja luottamusta tulevaisuuteen. Nyt en esimerkiksi tiedä, mitä tapahtuu pari vuoden päästä, kun lapset kasvavat ja jään yksin. Yrityksen kanssa ehkä kitkuttelen jotenkin, mutta en uskalla tehdä mitään päätöksiä enää, kun jokainen niistä näyttäisi olevan virhe.
ap
Vierailija kirjoitti:
Onni löytyy sisältä. Ne ketkä ovat saaneet sitä maistaa tietävät mistä puhun.
Tämä on totuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämässä tärkeintä on matka. Sinä olet yrittänyt ja tehnyt paljon. Sinulla on rakkaita ihmisiä, vaikka eivät juuri nyt tarvitsisikaan sinua eniten. Löydät varmasti vielä uusia merkityksiä. Välillä sitä vain ollaan laaksoissa.
Kiitos tästä kommentistasi! Tällä hetkellä vain tuntuu, että niitä merkityksiä ei enää ole. Eikä tule. Kaikki elää elämäänsä ja minua ei tarvita. En ansaitse ketään enkä mitään.
ap
Minkä ikäinen olet 40v, 50v?
Mukana on varmasti kriisiäkin, joita käydään tuossa isässä. Pohditaan mitä ollaa saavutettu, mitä on saavuttamatta, elämän rajallisuutta ja mahdotomuutta. Ihan normitunteita. Ei hätää.
Olen 40 ja toden totta tässä nyt lähestyy elämässä sellaisia tilanteita, että pitäisi olla jokin visio, mitä tulevaisuudessa haluaa ja mihin pystyn. Lapset kasvaa silmissä ja siihen tietysti liittyy se irti päästäminen ja tuntuu, että siinä menee sitten viimeinenkin merkitys elämässä. Kukaan ei enää tarvitse minua. Miesystävä varmaankin aikoo jättää minut, koska en vain osaa olla normaali vaan itken aamusta iltaan ja illasta aamuun.
Juu, tiedän, pitäisi ajatella ja elää vain itselleen eikä muille, mutta kun jokainen kerta, kun olen tehnyt jotain itselleni, se on mennyt pieleen. Opinnot, työ, asuminen, harrastaminen. Ei vain tunnu missään eivätkä nämä edes johda mihinkään uusiin oivalluksiin.
ap
Lääkäriin mars. Tiedät varmaan itsekin mikä sinulla on, mutta et viitsi tehdä mitään sen eteen. Lääkäriaikaa odotellessasi voit tehdä netin kautta masennustestit.
Ja älä nyt ihmeessä syytä miestä tai teinejä oman pääsi sisäisistä ongelmista.