Kysymys teille pk-seudulla asuville

Hyvin harvoin. Helsinkiläiset on liiankin itseensä vetäytyvää kansaa.

Juttelijaa katsotaan äkkiä kieroon, mikä on huono juttu

Enpä oikeastaan koskaan. En muista vuosiin ainakaan tuollaista sattuneen. Olen 38-vuotias, Helsingissä asuva nainen. Julkisia kulkuneuvoja en tosin käytä.

Aika usein, joskus useamman kerran viikossa, joskus taas menee vähän pidempi aika ilman mitään. Minulla on koira, jonka kanssa on tutustunut oman lähiön ulkoileviin ihmisiin.Tämä on varmaan madaltanut kynnystä puhua tai hymyillä jollekin tuntemattomalle myös kassajonossa tms. paikassa, missä koirat eivät herätä keskustelua. 

Tosi usein. Olen nähtävästi helposti lähestyttävä.

Vauvan kanssa jatkuvasti. Ilman vauvaa ei koskaan. Ja jos on vauva ja taapero niin silloinkaan ei kukaan tule juttelemaan. Koiran kanssa jos seisoo jotain odottamassa niin silloinkin saattaa joku tulla juttelemaan,

Viikoittain. Kuljen junalla ja bussilla päivittäin. Yleensä kysellään tietä/bussinumeroa jne. Helsingissä asun.

Silloin tällöin. Myöhästelevät lähijunat on hyvä syy alkaa haukkua VR:ää ja aloittaa keskustelu. Lähinnä siis vaaditaan joku kaikkia paikalla olevia koskettava tapahtuma, mikä tarjoaa tekosyyn rikkoa hiljaisuuden. Kontaktit syntyy lähinnä siis julkisissa kulkuneuvoissa. 

Känniääliöt on sitten ihan oma lukunsa. Synkkää on, että nämä kännissä lässyttäjät ovat erikoisen kiintyneitä lapsiin. 

Julkisissa kulkuneuvoissa juttelun aloittaa usein vanhempi henkilö. Bussipysäkeillä myös joskus jutellaan. Kaupoissa harvemmin.

Lasten kanssa liikkuessani päivittäin. Ilman lapsia n. pari kertaa viikossa.

Tätä mä olin kuullutkin, ettei siellä toisilleen rupatella. Kuitenkin oltuani nyt keskiviikosta torstaihin Espoossa, minua raatautti kolme erillistä minulle tuntematonta ihmistä. Tavallisia eläkeläisiä olivat.

Melko harvoin ja sille tarvitaan jokin syy, esim. päivitellään jotain. Juttelen kyllä yhden kaupan myyjien kanssa, jossa asioin useasti. Viimeksi juttelin myös naisen kanssa kuntosalin saunassa, mutta se ei ole aivan sama kuin että juttelisi täysin tuntemattoman kanssa, yhdistihän meitä tuo samalla salilla käyvien kokemus.:) Aivan keskustassa ei kannata small talkia yrittää mutta kyllä noita tilanteita kotikulmilta olisi varmaan tarjolla. Vanhemmat ihmiset tietysti juttelevat helpommin.

7 ymmarsit vaarin.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 12:27"]

Silloin tällöin. Myöhästelevät lähijunat on hyvä syy alkaa haukkua VR:ää ja aloittaa keskustelu. Lähinnä siis vaaditaan joku kaikkia paikalla olevia koskettava tapahtuma, mikä tarjoaa tekosyyn rikkoa hiljaisuuden.

[/quote]

Tätä juuri tarkoitin, pitää löytää se puheenaihe.:)

11

[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 12:32"]

7 ymmarsit vaarin.

[/quote]

Mitä seiska ymmärsi väärin?

Pysäkeillä kyllä, muutamia kertoja vuodessa varmaankin. Siinä kun vaan seisoskelee ja odottaa bussia/junaa/ratikkaa, niin saattaa joku tulla juttelemaan, tai ehkä itse aloitan keskustelun.

Ei niinkään missään kassajonossa, kun kuitenkin se on "eläväisempi" tilanne ja siinä selkeästi häiritsisi toisen toimimista. No, paitsi jos on pitkän jonon hännillä.

Itse en ole mikään sosiaalinen ihminen ollenkaan, mutta hyvällä tuulella ollessani saatan vaikka kehua jonkun laukkua tai takkia tms. ja sitten keskustella hetken.

Jatkuvasti. Sekä yksin liikkuessani että kaksivuotiaan kanssa kulkiessani. Kaupassa, junassa, metrossa, kahviloissa, puistoissa, museoissa jne. Täällä pätee ihan sama kuin kaikkialla muuallakin: hymyyn vastataan hymyllä, tervehdykseen tervehdyksellä. Toki on poikkeuksiakin, mutta niitä nyt löytyy kaikkialta.

t. pk-seudulla syntynyt ja kasvanut, vuosia myös Keski-Euroopassa elänyt, nykyään taas helsinkiläinen

Jatkuvasti. Sekä yksin liikkuessani että kaksivuotiaan kanssa kulkiessani. Kaupassa, junassa, metrossa, kahviloissa, puistoissa, museoissa jne. Täällä pätee ihan sama kuin kaikkialla muuallakin: hymyyn vastataan hymyllä, tervehdykseen tervehdyksellä. Toki on poikkeuksiakin, mutta niitä nyt löytyy kaikkialta.

t. pk-seudulla syntynyt ja kasvanut, vuosia myös Keski-Euroopassa elänyt, nykyään taas helsinkiläinen

Ihan päivittäin, ihan päivittäin. Aloitan itsekin usein juttelun. Mutta helposti saa olla rauhassakin, kun ei ole juttutuulella. Kyllä ihmisistä aika hyvin huomaa, kannattaako vaikka bussipysäkillä tervehtiä. Pienestä hymystä ei ole koskaan haittaa, joku yrmykin voi osoittautua mukavaksi juttukumppaniksi, kun katseen vahingossa kohdatessa vähän hymyilee.

Usein. Kesäisin kun ulkoilutan kissaa niin päivittäin.

Nykyään kun mulla on vauva, niin lähes päivittäin joku tulee juttelemaan jotain. Ennen ehkä kerran viikossa. Ei bussissa yleensä, mut joskus bussipysäkillä, Stockan hississä tms.

MUTTA, olen käynyt aika monessa paikassa Suomessa, eikä muissa suuremmissa kaupungeissa (Tampere, Oulu, Turku, Lahti) jutella sitäkään vähää tuntemattomille! Helsingissä on sentään jotenkin avoimempi meininki, ja helposti esim. autetaan turisteja ja tien kyselijöitä, kun on totuttu niihin. Espoossa on nihkeämpää.