Miltä synnyttäminen tuntuu?

Kovinta kuukautiskivuilta. Krampeilta.. Koko alaselkää särkee. Kipu loppuu kunhan vauva on ulkona.

Kovia kipuja pitää sietää ja lopulta saa vauvan ja tulee suuri helpotus.

Supiatukset kuin voimakkaita suonenvetoja/lihaskramppeja. Jos oot joskus esim pohkeessa kokenut. Ponnistus kuin kovaa kakkaa vääntäisi, tulee pakottava tarve ponnistaa. Itsellä vain yksi synnytys ja epirudaali vei kivut. Ponnistustarvekin meni pitkälti, huonompi homma.

Siltä, että sinulla on aivan jäätävä p*skahätä ja ulos on tulossa meloni. Sitten sitä vaan työnnetään ulos. Kivuntunne on kaikilla niin erilainen niin siitä nyt on turha edes puhua. Itse en käyttänyt kivunlievitystä eikä synnytys ollut menkkakipuja kummempi. Toiset taas ovat aivan traumatisoituneita synnytyksestä. Ja väliin mahtuu miljoonia muuta kokemuksia.

Sirpaleiselta räjähdykseltä.

Joskus luin kuvauksen että synnyttäminen on kuin yrittäisi paskantaa työmaaparakkia.

Riippuu ihan siitäkin, millaista kivunlievitystä käyttää.

Menkkakivuilta

Kipu on niin hirveä että ensin luulee kuolevansa ja äkkiä pelkää ettei kuolekaan niin että pääsisi pois siitä tuskasta. Ponnistusvaihe on mustaa, elämän ja kuoleman välissä. Niin kuin olisi pommi räjäytetty alapäässå ja ne kivut ei todellakaam lopu siihen kun lapsi on syntynyt. Alapää on niin kipeä että hyvä että pystyy kävelemään istumisesta puhumattakaan ja jotta pystyy istumaan pöntölle niin siihen menee 5 min ja pissaaminen se sattuu, imetys käy hirveän kipeää ja olo on niin kuin olisi pesäpallomailalla hakattu joka paikka. En ymmärrä miksi synnyttämisen pitää olla tälläistä, mitä luonnollista siinä muka on että on aivan kuin suureen onnettomuuteen joutunut?

Ja ne kivut kestää viikkoja jopa kuukausia.

Valtava polte ja tunne että repeää kahtia, eikä ihme, synnytin molemmilla kerroilla ilman kipulääkettä ja oikeasti niitä repeämiä sitten kätilö ompeli. Ei niin pahaa, ettei hyvääkin lapsen muodossa sillä välillä oli tunne myös että saan orgasmin!

Kivunlievitys vaikuttaa paljon! Supistukset tosiaan kuin jatkuvasti kovenevaa menkkakipua. Ekassa synnytyksessä en ehtinyt saadakivunlievitystä ja tuntui kuin revittäisi kahtia, aivan kamalaa. Tokassa sain ennen h-hetkeä spinaalipuudutteen ja itse ponnistusvaihe oli helppo ja jopa ihan mukava kokemus.

Kivuliaalta. Juuri siltä itseltään miltä voi kuvitella: Alapäästä tulee 2-5 kiloinen vauva, elävä ihmisolento joka on luuta ja lihaa.. Ja hän tulee hyvin ahtaista ja pienestä paikasta ulos. Kohdun supistelu on kuin menkkakivut x100, selkää kramppaa ja reidet ovat tulessa. Kirvelee ja polttaa, vatsaa vääntää, on kuin tarve ulostaa.. Tuntuu että repeää (niinkin voi käydä).. Mutta mielestäni naisen keho on luotu tähän, ja kokemukset toki eriää toisistaan. Maailman hienoin tunne saada oma pienokainen syliin ja se, että sä pystyt siihen on mahtavaa. Voimaannuttavampaa kuin sadatkaan pyllybikinit!

Tekee kovin kipeää.. Kivunlievitystä on saatavilla, sitä ei kandee epäillä ottaa vastaan! Sitä vartenhan se on tehty. Puolison tuki on tärkeä, auttaa jaksamaan kivun lävitse. Jostain luin, että kalorikulutukseltaan synnytys vastaa maratonia :O

Vierailija kirjoitti:

Kivuliaalta. Juuri siltä itseltään miltä voi kuvitella: Alapäästä tulee 2-5 kiloinen vauva, elävä ihmisolento joka on luuta ja lihaa.. Ja hän tulee hyvin ahtaista ja pienestä paikasta ulos. Kohdun supistelu on kuin menkkakivut x100, selkää kramppaa ja reidet ovat tulessa. Kirvelee ja polttaa, vatsaa vääntää, on kuin tarve ulostaa.. Tuntuu että repeää (niinkin voi käydä).. Mutta mielestäni naisen keho on luotu tähän, ja kokemukset toki eriää toisistaan. Maailman hienoin tunne saada oma pienokainen syliin ja se, että sä pystyt siihen on mahtavaa. Voimaannuttavampaa kuin sadatkaan pyllybikinit!

Hyvin kuvailtu. :)

Vierailija kirjoitti:

Joskus luin kuvauksen että synnyttäminen on kuin yrittäisi paskantaa työmaaparakkia.

Riippuu ihan siitäkin, millaista kivunlievitystä käyttää.

No toki jos tulossa on laatikkopäinen lentäjäpoika.

Yhtä tuskaa mutta sen arvoista. Toisia sattuu enemmän ja toisia vähemmän. Tuttavani kuvaili että kuukautiset ovat hänellä kivuliaammat kuin yksikään kolmesta synnytyksestä.. (Ei endo)

Supistukset on menkkakivut moninkertaisina, synnytys tuntuu siltä kun pää syntyy, että perser***ä repeää.

Hyrrr onneksi ei tarvitse revityttää paikkojaan moisen kakkalingon takia! T. Vela

Jokainen kai kokee sen eri tavalla, toisille pahempi kuin toisille. Itsellä supistukset tuntuivat kuin alati pahenevilta menkkakivuilta alkuun. Sitten aivan mielettömiltä krampeilta, sellaisilta kuin esim pohkeeseen tulee, mutta vain pahemmilta. Oma synnytys kesti 36h, joten niitä loppuvaiheen supistuksia en enää tahdo muistaa. Muistan vain että rukoilin kätilöä tekemään aivan mitä tahansa että ne loppuisivat, en tahtonut enää jaksaa (synnytin ulkomailla, epiduriaalia ei saanut). Ponnistuksen tarve tuntui siltä kuin olisi todella kova tarve ulostaa. Kun viimein sain luvan ponnistaa, niin ponnistaessa muistan kivun hävinneen vatsalta, mutta sen tilalle tuli aivan järkyttävä polte alapäässä kun vauva venytti paikkoja. Tosin se oli hyvin tervetullut vaihtelu niihin supistuksiin.. Siitä tuli motivaatiotakin jatkaa loppuun, että kohta se on ohi, mitä enemmän ponnistan, sitä nopeammin vauva syntyy. Jälkikäteen pahimpia oli ehkä jälkisupistukset imettäessä, tuntui ettei enää oikeasti jaksa ainuttakaa supistusta. Itkin imettäessä joka kerta, niin paljon sattui. Mutta kyllä nekin siitä aikanaan laantuivat. 

Näin jälkikäteen (kolme lasta synnyttäneenä) synnytykset tuntuivat lähinnä pitkiltä. Kaikki kolme olivat erilaisia, helppoja jonkun mielestä. Ekassa mulla kramppasi selkä, monta päivää siis, ehkä kolme. En tiennyt, että ne olivat supistuksia. Toisessa tuli todella nopeasti hyvin voimakas tarve käydä kakalla, sitä ennen oli ollut "maha kipeenä" jo kaksi vuorokautta. Siitä vain muutama minutti kuin lapsi oli ulkona. Kolmannessa oli myös selkä ihan hellänä, tässä vaiheessa osasin jo aavistaa, joten ehdittiin sairaalaan pariin kertaakin. 

Uuu la la laaa ai laav juu peipi uu la la la laaaa aim pörttin tunait