Tiedättekö nuoria joille vanhemmat ovat ostaneet asunnon?

yhdelle lapselle vois ostaa vaikka linnan. useammalle ei edes yksiötä.

Mun lapsilla on kaikilla yksiöt Helsingissä, joskin vain 2 vasta asuu siellä eli kämpät on vuokrattu muille. Tosin oli hurjan hankala saada ostolupaa, koska helsinkiläiset olettavat, että muut ei saa sieltä asuntoa ostaa kuin he :-)

Miten näissä menee verotusasiat? Tai eikös näistä lapsen pidä maksaa lahjaveroa?

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 13:38"]

Kaverilleni ostivat, ja minusta aika outoa :O Eihän siinä rahan arvoa opi jos kaikki tulee eteen kannettuna.

[/quote]

Mulle on ostettu myös. Tai siis asuin siinä ja maksoin vuokraa ja ostin sen vanhemmiltani myöhemmin itselleni. Sillä hinnalla millä vanhemmat olivat sen aikoinaan ostaneet. Taloudellinen tilanne on huomattavasti parempi, mitä monella ystävälläni. Olen ostanut kaksi sijoutusasuntoa ja minulla ei ole lainkaan lainaa. Uskon, että opin vanhemmiltani taidon suunnitella menoja ja tuloja, sijoittaa järkevästi. Rahan arvon merkitys on minulle hyvin selvä.

Tunnen kaksi, omat lapseni. Kun he lähtivät täältä maan korvesta opiskelemaan, ostin molemmille pienen kaksion. Myin pörssiosakkeita ja ostin asunto-osakkeita, mikä ei taloudellisesti ollut minulle kannattavaa, mutta pitäähän lasten asua kunnolla. Onneksi eivät muuttaneet Helsingin seudulle.

tiedän nuoria ja sellaisia jo aikuisia, joiden vanhemmat ovat ostaneet asunnon, jossa nuori on saanut asua maksamalla pelkkää yhtiövastiketta. Itsekin olen tällainen, nyt jo yli nelikymppinen, eikä koskaan ole ollut ongelmia raha-asioissa.

Mutta ehkä et tarkoittanut tätä, että saa asua asunnossa melkein ilmaiseksi, itse asuntohan on kuitenkin vanhempien (ja yhdessä tapaukasessa isovanhempien) omistuksessa.

Niin että mitäpä sitä lapsensa ahdinkoa vähentämään, parasta istua kirstun päällä ja toivoa että lapsi oppii rahan arvon??

Minulle ja lapselleni on vanhempani ostaneet asunnon, enkä ole koskaan kokenut, ettenkö ymmärtäisi rahan arvoa. Nyt vuosia myöhemmin kun minulla, miehelläni ja lapsillamme on oma talo, vanhempani ostivat meille juuri uuden auton. Olisi meillä itsellämmekin ollut siihen rahat, mutta tahtoivat lahjoittaa.

Aion toimia samoin omien lasteni kanssa, koska taloudellinen tilanteeni luultavasti mahdollistaa sen.

"Tosin oli hurjan hankala saada ostolupaa, koska helsinkiläiset olettavat, että muut ei saa sieltä asuntoa ostaa kuin he :-)"

mistäs luvan hait?

Ap, miksi asunnon ostaminen olisi outoa? Itsenäisyys ja aikuisuus eivät mielestäni ole kiinni siitä saako vanhemmiltaan rahaa vaan ei. Tunnen monia, jotka ylpeilevät sillä etteivät ole riippuvaisia vanhemmistaan, kustantavat omat menonsa ja kämppänsä ym. Onko se  sitten jotenkin aikuisempaa?

Mun opiskelukaverille hänen vanhempansa ostivat kaksikin asuntoa. Ensin opiskelujen alussa pienen yksiön, sen jälkeen kaksion.

Minun mielestä ihan hyvä tehdä näin, jos vain on varaa. Kyllä omat vanhempanikin sitä olisivat halunneet mutta laskeskeltuaan totesivat ettei heillä ole varaa. Eikä siinä mitään, minä kyllä tykkäsin asua opiskelijakämpissä ja oikeastaan nautinkin siitä että sain itse päättää missä asun, ei siis tarvinnut "jumittua" yhteen ja samaan asuntoon koko opiskeluajaksi (joku 5-6 vuotta tuntui silloin todella pitkältä ajalta).

Jonkin verran kateutta kaverin asunto meissä muissa herätti, koska vanhempansa hoitivat kaikki maksut siihen liittyen mikä tarkoitti sitä että hänellä oli aina paljon enemmän rahaa käytössään kuin meillä muilla. Tietyllä tapaa se myös ehkä vaikeutti hänen elämäänsä, koska hänen ei ollut pakko käydä yhtä paljon töissä kuin meidän muiden, ja sen huomasi sitten valmistumisvaiheessa. Tuolloin me muut olimme olleet pakon sanelemana kaikenlaisissa alaan liittyvissä ja liittymättömissä töissä jo useamman vuoden, ja hänellä ei juurikaan ollut työkokemusta joten hän oli heti valmistumisen jälkeen aika pitkäänkin työttömänä. Tietysti tätä ei ehkä suoraan voi johtaa pelkästä vanhempien rahoittamasta asumisesta, mutta suuri tekijä se oli siihen kuitenkin, ja muistutus että tekee ihan hyvää jos itse joutuu ponnistelemaan asioiden eteen jolloin saavuttaakin ehkä enemmän.

Hyvän ystäväni vanhemmat ostivat hälle yksiön opiskelukaupungistaan  eli Turusta ja samoin tämän veljelle. Olivat mielummin auttaneet nuorempina kuin että perisivät sitten esimerkiksi 50-vuotiaina saman verran mutta silloin jo perillisilläkin omaa omaisuutta reilusti.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 15:42"]

"Tosin oli hurjan hankala saada ostolupaa, koska helsinkiläiset olettavat, että muut ei saa sieltä asuntoa ostaa kuin he :-)"

mistäs luvan hait?

[/quote]

Hih, mistä sellasia lupia haetaan? Kyllä stadista saa ostaa kämpän ihan kuka maalainen tahansa. Fyffet vaan tiskiin.

Minulle vanhempani ostivat ison omakotitalon.

Omille lapsilleni ostan asunnot yhtä lailla kun se aika tulee.

Muinaisen poikakaveri isä osti metsänmyyntirahoilla opiskeluasunnon.

Ei se silloin sen kummallisempaa ollut, sama sille asuiko omassa vai vuokralla.

Kyllä tiedän, minä ja mies ollaan ostettu asunto nuorellemme.

Onkohan nämä kaikki sellaisia jotka ovat sen asunnon saaneet ihan omaksi, vai ovatko saaneet asua vanhempien omistamassa sijoitusasunnossa?

Aika harvinaista taitaa olla että omaksi saisi. On se kuitenkin melkoinen panostus vanhemmilta.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 17:14"]

Onkohan nämä kaikki sellaisia jotka ovat sen asunnon saaneet ihan omaksi, vai ovatko saaneet asua vanhempien omistamassa sijoitusasunnossa?

[/quote]

Tätä itsekin ihmettelin. Tiedän lukuisia tapauksia, joissa vanhemmat ovat hankkineet sijoitusasunnon, jossa lapsi on saanut asua esimerkiksi opintojensa ajan maksamalla pelkkää yhtiövastiketta. Jokaisessa tietämässäni tapauksessa tosin vanhemmat ovat omistaneet asunnon, ja lapsen muuttaessa pois siihen on hankittu joko toinen vuokralainen tai asunto on myyty pois - ja rahat ovat jääneet vanhemmille. Koskaan en ole kuullut, että vanhemmat olisivat ostaneet asunnon lapselleen niin, että lapsi olisi asunnon virallinen omistaja ja voisi sen myydessään pitää rahat. Eihän siinä sinänsä mitään vikaa ole, mutta epäilen vain, että onko se ilmiönä ihan niin yleinen kuin tämän ketjun perusteella voisi luulla.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 17:14"]

Onkohan nämä kaikki sellaisia jotka ovat sen asunnon saaneet ihan omaksi, vai ovatko saaneet asua vanhempien omistamassa sijoitusasunnossa?

[/quote]

Ihan omaksi -kaikkine lahjaveroseuraamuksineen.

t: se omakotitalon vanhemmiltaan saanut.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 17:37"]

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 17:14"]

Onkohan nämä kaikki sellaisia jotka ovat sen asunnon saaneet ihan omaksi, vai ovatko saaneet asua vanhempien omistamassa sijoitusasunnossa?

[/quote]

Tätä itsekin ihmettelin. Tiedän lukuisia tapauksia, joissa vanhemmat ovat hankkineet sijoitusasunnon, jossa lapsi on saanut asua esimerkiksi opintojensa ajan maksamalla pelkkää yhtiövastiketta. Jokaisessa tietämässäni tapauksessa tosin vanhemmat ovat omistaneet asunnon, ja lapsen muuttaessa pois siihen on hankittu joko toinen vuokralainen tai asunto on myyty pois - ja rahat ovat jääneet vanhemmille. Koskaan en ole kuullut, että vanhemmat olisivat ostaneet asunnon lapselleen niin, että lapsi olisi asunnon virallinen omistaja ja voisi sen myydessään pitää rahat. Eihän siinä sinänsä mitään vikaa ole, mutta epäilen vain, että onko se ilmiönä ihan niin yleinen kuin tämän ketjun perusteella voisi luulla.

[/quote]

Sen sijoitusasunnon voi lahjoittaa lapselleen "osake kerrallaan" eli vähitellen. Siten lapsella on 25v iässä velaton oma omistusasunto ilman erityisä veroseuraamuksia.