Tiedättekö nuoria joille vanhemmat ovat ostaneet asunnon?

Monelle kaverille vanhemmat ostivat asunnon, kun he muuttivat opiskelemaan. Vähän koin heitä kohtaan epäluuloa, varsinkin kun esim., erään isä oli todennut, että ei heidän suvun jäsen missään vuokratalossa voi asua. Mutta käytännössä heillä on ihan samoja ongelmia taloudellisen pärjäämisen kanssa kuin muillakin - vanhemmat ovat kyllä maksaneet asunnon, mutta muihin kuluihin eivät saa apua vaan ne pitää hankkia itse. Ainoastaan se äärimmäinen pelko asunnottomuudesta, jota itse miettii koko ajan, puuttuu heidän elämästään, ja varmaan sinänsä tekee itsevarmemman ja turvallisemman olon?

Vanhempani ostivat asunnon, jossa veljeni asui ja makosi vuokraa. Myöhemmin veli lunasti asunnon itselleen.

Luokkakaveri sai yo-lahjaksi kaksion Espoon parhaalta seudulta.

Joo, ystäväni vanhemmat ostivat hänelle ison yksiön Hgin kantakaupungista. Siis hänelle omaksi. Mulle tuli yllätyksenä, että heillä on niin paljon rahaa, mutta mikäs siinä - ystäväni ei käytä rahaa mitenkään holtittomasti, ei kersku asunnollaan ja selkeästi arvostaa saamaansa asuntoa, joten ei ole multa pois. Kivahan siellä valoisassa keskustakämpässä on käydä kylässä. Jos ei ole rahasta kiinni, niin kyllähän kämppä on selkeästi paras tapa tukea lasta taloudellisesti. 

Minusta olisi oudompaa se, että jos todellakin on varaa, niin ei osta, pelkästään sen takia että oppisi rahan arvoa.

hep, täällä yksi. Enkä ollut edes opiskelija, vaan ihan aikuinen kahden lapsen äiti. Erosin miehestäni ja vanhempani ostivat minulle talon, jotta pystyin jäämään lasten kanssa asumaan samalle asuinalueelle, lähelle lasten isää. Itselläni ei olisi ollut tuolloin mahdollisuutta talon ostoon, alueella on vain omakotitaloja.

Sittemmin olen muuttanut omaan taloin uuden mieheni kanssa ja olen ostanut lapselleni asunnon valmiiksi odottamaan. Sion todennäköisesti ostaa toiselle lapsellenikin asunnon. Eivät ole ihan vielä muuttoiässä, mutta asunnot on sitten valmiina. Saavat toki itsekin hommata asuntonsa, jos nämä ei kelpaa. Ostan kämpät ihan sijoitusmielessä.

Minulle ja sisarelleni vanhempani ostivat aikoinaan asunnot. En ymmärrä miten se olisi meitä estänyt oppimaan rahan arvoa? Sittemmin olen ostanut ihan itse tai yhdessä mieheni kanssa seuraavat kotini.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 14:11"]

Minulle ja sisarelleni vanhempani ostivat aikoinaan asunnot. En ymmärrä miten se olisi meitä estänyt oppimaan rahan arvoa? Sittemmin olen ostanut ihan itse tai yhdessä mieheni kanssa seuraavat kotini. [/quote]

Samoin ja kun muutimme siskon kanssa pois asunto pistettiin vuokralle, kun se 10 vuotta sen jalkeen myytiin, sisko ja mina saatiin neljasosa voitosta pesamunaksi.

Ja kylla ymmarran rahan arvon oikein hyvin. Musta on ihan luonnollista etta vanhemmat auttavat lapsiaan jos heilla on siihen resursseja.

On ostanut. Usein lainalla, mutta silti.

Ihanko totta näin monelle? :O Taitavat silti Helsingin keskustayksiöt olla aika harvinaisia...

Meilla oli 3h+k Helsingin keskustassa

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 14:21"]

Ihanko totta näin monelle? :O Taitavat silti Helsingin keskustayksiöt olla aika harvinaisia...

[/quote]

Siellä monet kyllä myös perii stadilaismummoja ja -pappoja, ja sitä kautta suvussa riittää keskustakämppiä. Tietenkin vain todella harvat ulkopuoliset pystyvät ostamaan lapselleen sieltä asuntoa.

Te joille on ostettu asunto, oletteko huomanneet kateutta ystäväpiirissänne, jos asia on tullut puheeksi?

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 14:01"]

Minusta olisi oudompaa se, että jos todellakin on varaa, niin ei osta, pelkästään sen takia että oppisi rahan arvoa.

[/quote]

Tiedän tällaisen. Surullinen tapaus.

Tiedän. Olen itse sellainen "kultalusikkasuussasyntynyt". Vanhempani ostivat asunnon, kun menin yliopistton opiskelemaan. Tästä on aikaa jo parikymmentä vuotta. Olihan se mukavaa, kun oli kiva pikkuasunto Helsingin keskustassa.

Omasta mielestäni olen ihan hyvin maailmassa pärjännyt. On ihana perhe, tosi ystäviä, kiva koti (itse maksettu:)) ja muutenkin elämä hymyilee. Rahan arvo opetettu ihan muuten, on sen verran älliä ollut jo nuoruudesta lähtien. Ja ostivat muuten yksiön myös veljelleni, kivittäkää...

16 lisää, en huomannut kateutta ystäväpiirissäni. Oli kiva mesta etkoille:).

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 14:37"]

Te joille on ostettu asunto, oletteko huomanneet kateutta ystäväpiirissänne, jos asia on tullut puheeksi?

[/quote]

Osa ihmisistä vähän tuntuu ajattelevan, että kaverini (jolle siis ostettiin asunto) on päässyt liian helpolla tms. Hän on tosi nätti ja pärjää hyvin sellaisissakin jutuissa joita ei rahalla saa, joten kai se lisää kateutta. 

t. nro 5

Onko se hyväksyttävämpää, että asunnot ja fyffet tulee vasta vanhempien kuoltua? Minusta asialla ei ole mitään tekemistä rahan arvostuksen kanssa. Kyllä ne opit saadaan ihan muutenkin, olipa kysessää rikas tai köyhempi perhe. Tasan eivät vaan käy "onnenlahjat", mutta turha kadehtia tai jäädä tarpomaan surkeaan suohon. Ei noilla köyhempien perheidenkään lapsilla aina raha-asiat natsaa... Ja ei kyse ole sen puutteesta vaan sitä, että osaa elää siten, mihin varat riittävät. Kateus on ihan peestä.

mä voisin ostaa tänä päivänä kaikille viidelle lapselle yksiöt varkaudesta. pahus, että meillä ei kellään ole siellä mitään tekoa, vaan suomesta ainoastaan helsinki on mahdollinen paikka ja sieltä mun tänhetkisillä säästöillä irtois vain yksi yksiö. vielä ei ole ostettu yhdellekään lapselle. eikä ne edes asu meidän omistamissa asunnoissa, kun silloin eivät saisi asumistukea.

Ostimme lapsellemme Hagiksesta kämpän kun hän pääsi opiskelemaan. Minusta on tällainen järjestely aivan paikallaan. Kun/jos joskus kuolemme perii tytär meidät joka tapauksessa ja nyt nuorenahan apua todella tarvitaan. Hän käy ahkerasti kesätöissä ja maksaa suurimman osan menoistaan itse. Avustamme mielellämme isommissa ostoksissa kuten läppärin, puhelimen ja kalliimpien vaateiden hankinnassa.