Ei parikymppisenä voi saada kunnon miestä.

Menin 17-vuotiaana naimisiin kunnon miehen kanssa. Olin valintaani tyytyväinen vielä vuosikymmeniä myöhemminkin.

Ikäsekoilija sen sijaan ei ole tainut koskaan pystyä aitoon ihmissuhteeseen?

Tuota, tuota, ei kai käynyt mielessä, että parikymppinen nainen voisi pyöriä about ikäistensä miesten kanssa? Parikymmpisellä naiselle riittää itsevarmuutta parikymppiselle miehelle vai ikäerohulluko se siellä taas huutelee?

Ahaa. Minä menin naimisiin 19-vuotiaana 35-vuotiaan, hyvin fiksun ja asiallisen diplomi-insinöörin kanssa. Pervosta sedästä aika kaukana tuo hieman ujo ja kuivan huumorintajun omaava nörttimies ;-) Me ihastuimme paljolti toistemme erilaisuuteen: minusta hän oli ihanan rauhallinen ja viisas, hänestä taas minun eloisuuteni ja sosiaalisuuteni oli ihastuttavaa. 

Tuskin parikymppisenä nainen saa kunnon miestä, ainakaan omanikäistään. Tuntuu, että nykyisistä parikymppisistä miehistä noin 90% on ihan täysiä kakaroita, vieläpä levottomia ja hankalia sellaisia. Poikia sanan varsinaisessa merkityksessä. On tietysti eri asia, jos miesystävä on jo 30-vuotias, vakiintunut, varma ja varakas..

Äh, nää on niin huonoja.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 12:27"]

Ahaa. Minä menin naimisiin 19-vuotiaana 35-vuotiaan, hyvin fiksun ja asiallisen diplomi-insinöörin kanssa. Pervosta sedästä aika kaukana tuo hieman ujo ja kuivan huumorintajun omaava nörttimies ;-) Me ihastuimme paljolti toistemme erilaisuuteen: minusta hän oli ihanan rauhallinen ja viisas, hänestä taas minun eloisuuteni ja sosiaalisuuteni oli ihastuttavaa. 

[/quote]

Voi, siinä olet tehnyt kyllä aikamiehen onnelliseksi, ei muuta voi sanoa! Tarkoitan vaan, että 35-v. nörtähtänyt DI saakin itselleen 19-kesäisen kimmoisan nuorikon vaimoksi, on varmaan ollut ukolla elämänsä onnellisin päivä tuossa. En ihmettelisi, jos olisi vaikka tullut uskoonkin tuon seurauksena!

Toivottavasti teillä on ollut upea avioliitto!

T. Mies 28v.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 12:27"]Tuskin parikymppisenä nainen saa kunnon miestä, ainakaan omanikäistään. Tuntuu, että nykyisistä parikymppisistä miehistä noin 90% on ihan täysiä kakaroita, vieläpä levottomia ja hankalia sellaisia. Poikia sanan varsinaisessa merkityksessä. On tietysti eri asia, jos miesystävä on jo 30-vuotias, vakiintunut, varma ja varakas..[/quote]

Oikeesti, ehkä me naiset ollaan se pari vuotta kehitystä edellä, mutta vaan pari. Kyllä se meno oli parikymppisenä aika levotonta meillä tytöilläkin. 

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 12:26"]

Tuota, tuota, ei kai käynyt mielessä, että parikymppinen nainen voisi pyöriä about ikäistensä miesten kanssa? Parikymmpisellä naiselle riittää itsevarmuutta parikymppiselle miehelle vai ikäerohulluko se siellä taas huutelee?

[/quote]No ei kai kukaan normaali yli 30v aikuinen mies seurustele parikymppisen tyttösen kanssa?

kyllä voi hyvinkin saada kunhan ottaa kypsän, kolmekymppisen miehen. :) ikäero on hyvä asia kunhan molemmat ovat aikuisia (yli 18 v)

:)

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 12:36"]

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 12:27"]

Ahaa. Minä menin naimisiin 19-vuotiaana 35-vuotiaan, hyvin fiksun ja asiallisen diplomi-insinöörin kanssa. Pervosta sedästä aika kaukana tuo hieman ujo ja kuivan huumorintajun omaava nörttimies ;-) Me ihastuimme paljolti toistemme erilaisuuteen: minusta hän oli ihanan rauhallinen ja viisas, hänestä taas minun eloisuuteni ja sosiaalisuuteni oli ihastuttavaa. 

[/quote]

Voi, siinä olet tehnyt kyllä aikamiehen onnelliseksi, ei muuta voi sanoa! Tarkoitan vaan, että 35-v. nörtähtänyt DI saakin itselleen 19-kesäisen kimmoisan nuorikon vaimoksi, on varmaan ollut ukolla elämänsä onnellisin päivä tuossa. En ihmettelisi, jos olisi vaikka tullut uskoonkin tuon seurauksena!

Toivottavasti teillä on ollut upea avioliitto!

T. Mies 28v.

[/quote]

Joo on, 13 vuotta onnellisesti yhdessä ja kaksi lastakin saatu :) Mies joskus muuten on mulle sanonutkin että hän ei olisi oikeastaan uskonut että hän saa naista ollenkaan, ja ei ainakaan että nuoren ja kauniin vielä ;-) Hän kun ei oikein osannut lähestyä naisia ja jutella naisten kanssa, mutta minäpä vamppasin hänet joten se ei ollut ongelma.

Mies, jolle naisen tärkeimpiä ominaisuuksia ovat nuori ulkonäkö ja kimmoisa keho, ei noin keskimäärin kyllä ole hyvää aviomiesainesta.

hmm.. mä oli 19 kun löysin mieheni. enkä tähän päivään mennessä vuosia jölkeen päin ole löytänyt mitään kunnon vikaa.. tosin mies oli silloi 25.. 

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 12:22"]

Parikymppisenä sitä on ihan raakile, lapsi. Nätti naama ja alhainen ikä riittävät b-luokan miehille, parempitasoiset miehet arvostavat myös itsevarmuutta, naisen tapaa kantaa itseään, tyyliä, persoonaa ja pääkopan sisältöä. Noita miehiä ei nuorena edes tavannut, pervoja setiä vaan tai muuten vaan yksinkertaisia yksilöitä. 

[/quote]

Jaa sinä se jaksat vieläkin murehtia tyttäresi parinvalintaa?

Voi ei, joko taas.

Onkohan AP se yksi angstaaja jonka miehen vei nuorempi nainen?

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 12:22"]

Parikymppisenä sitä on ihan raakile, lapsi. Nätti naama ja alhainen ikä riittävät b-luokan miehille, parempitasoiset miehet arvostavat myös itsevarmuutta, naisen tapaa kantaa itseään, tyyliä, persoonaa ja pääkopan sisältöä. Noita miehiä ei nuorena edes tavannut, pervoja setiä vaan tai muuten vaan yksinkertaisia yksilöitä. 

[/quote]

Olen eri mieltä. Kyll hyvät yksilöt on varattu jo viimeistään parikymppisenä. Sen jälkeen on tarjolla enää omituisia vanhojapoikia tai jonkun muun hylkäämiä jämiä. Jos haluaa kunnollisen, sosiaalisen ja seksuaalisesti käyttämättömän miehen, niin se on kyllä varattava ajoissa.

Aattele mä löysin 21 vuotiaana 18 vuotiaan poikasen ja tässä sitä ollaan yhä 20 vuotta myöhemmin. Nappilöytö. Aivan paras mulle ja rakkautta riittää molemmin puolin yhä. :) Persoonaa löytyi molemmissa ja itseluottamusta. Lisäksi kohtaaminen tapahtui Helsingin silloisessa ykkösmestassa. Jossa kumpikin oli kaverilauman pakottamana ja sen jälkeen ikinä enää käyty. Saatiin siitä lähtien olla ihania erilaisia omissa oloissamme, kaksin.

Miehen taso on paljon katsojasta kiinni :)

Niin, onneksi minä en ollut parikymppinen löytäessä mieheni vaan nuorempi, 17v. Mieskin oli 19v. Nyt, reilusti yli 20 vuoden yhdessäolon jälkeen, menee edelleen hienosti.

Vaikka toki tämä taas oli tuon ikäerovaahtoajan kirjoittelua :-)

Ikäerohullu se taas kirmaa pitkin sairauden kulottunutta niittyä