Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En enää tiedä, miksi olen menossa naimisiin (raha ja henkinen taso)
29.06.2020 |
Olemme lapseton pariskunta (sellaisia ollaan nyt ja sellaisiksi jäädään). Mies kosi muutama vuosi sitten, ja nyt "olisi aika" mennä naimisiin. Astumme avioon maistraatissa ensi talvena.
Olemme hienosäätäneet kestävän avioliittomme reunaehtoja jo pitkään. "Myötä- ja vastamäet" eivät sisällä miehen mukaan esimerkiksi uskottomuutta, koskaan, ja minulle yksi ehto oli, ettei toisen seuraan kyllästyminen saa olla eron syy. Miehellä on siis käytännössä enemmän ehtoja kuin minulla: hän sanelee, mikä voi ja saa aiheuttaa eron, kun minä ehdotan syitä, mitkä eivät sovellu tähän tarkoitukseen. Olemme kyllä hyväksyneet toistemme ehdotukset ja niistä ihan samaa mieltä, lähestytään vain asiaa hieman eri kulmista.
Sitten talous: avioehto tulee. Mies omistaa enemmän kuin minä, koska tienaakin enemmän kuin minä. Tämä on tosin (toivottavasti) vain väliaikaista, olen parin vuoden päästä valmistumassa ammattiin jossa tulen tienaamaan suunnilleen saman verran kuin mies. Kumpikaan meistä ei tule koskaan olemaan upporikas, mutta tullaan toimeen. Meillä on koko avoliittomme ajan ollut omat rahat, mutta mies on auttanut niin, että maksaa laskuista ja ruokakuluista enemmän. Tästä ei ole koskaan tullut riitaa, teenhän töitä sen eteen, että pääsen vielä ihan OK -töihin.
Riitaa ei siis ole tullut, mutta mies on rahoistaan tarkka. Mies haluaa, että avioehto kattaa kaiken, niin eron kuin kuolemankin. En ole saanut selvää, miksi näin, vaikka erokohdan ymmärrän hyvin. En ole tästä kuitenkaan kauhean huolissani, koska näin optimistisesti ajatellen tulen jatkossa toimeen omillanikin, mutta silti ihmettelen, miksi avioehdon tulee päteä kuolemassakin. Tämä on varmaan defenssi, mutta huomaan, että ajattelen tämän olevan hyvä asia: eipähän minunkaan tulevaisuudessa vanhemmilta saamani perintö mene missään tapauksessa hänelle. Tässä on siis konfliktin ainekset, ainakin päänsisäisten sellaisten.
Joka tapauksessa kysyn itseltäni, että miksi tässä edes mennään naimisiin. Tähänkin mennessä olemme yhteisellä sopimuksella pärjänneet rahoinemme, ja tämä järjestely on sopinut meille. Miksi mies haluaa olla minusta laillisesti vastuussa? Hänen velvollisuutensahan kuitenkin avioliitossa on elättää minut jos valmistunkin esimerkiksi työttömäksi, jolloin minulla ei ole sitäkään vähää, kun opintolaina on maksettava joskus pois. Mitkä ovat miehen motiivit?
Mitkä ovat omani? Avioliiton symbolinen merkitys? Ja p*skat, miksei kihlasormus riitä symboloimaan ikuista sitoutumista toisiimme?
Onko tässä mitään järkeä? Miksi mennä naimisiin, kun kumpikaan ei milläänlailla avioliitosta hyödy, eikä se muuta mitään muuta kuin sen, että olemme velvollisia, kun tähän asti ollaan oltu aika vapaita noista velvollisuuksista?
Ja viimeiseksi: eikö avioliitto ole nykyään muutenkin aika out, varsinkin kun ei lapsiakaan ole eikä tule. Mitä mieltä, huutomerkki-kysymysmerkki.
Kommentit (25)
Mä en tajua noita teidän reunaehtojanne avioliittoon. Meinaatko että jos nyt sovitte että kyllästymisen takia ette eroa, niin sitten kun se mahdollinen kyllästyminen tulisi niin muistelisitte että ainiin, ei saanut erota tämän takia, jatketaan vaan? Eihän tossa ole mitään järkeä.
Toki suhteissa sovitaan vaikka ettei saa pettää. Mutta eihän se sopimus silti anna varmuutta etteikö niin koskaan kävisi. Sitten vaan erotaan.
Tuo "kaikki on yhteistä vaikka mies omistaa kaiken". Eli sulla on tällä hetkellä käyttöoikeus miehen tavaroihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, minulle tuli mieleen, että yleensä ensimmäinen ajatius on vain se rakkaus, yhteinen ilo siitä, minkä vuoksi haluaa naimisiin. Että on ilo sitoutua, ja julistaa se myös kaikille.
Talousasiatkin ovat sitä luottamusta ja turvaa, jota haluaa rakkaudessa turvata myös toisille,
Eli rakastetulle + lapsille, jos on heitäkin.
Avioehto on juridinen sopimus. Sillä halutaan turvata oma varallisuus itselle erotilanteessa.
Käsitykseni mukaan yleensä rakastava ihminen haluaa nimenomaan turvaa toiselle, jos yllättävä poismeno tulisi.
Siitä tuli ehkä hieman ihmeellisiä ajatuksia.
Kuvailemasi tilanne ei viestitä minusta kovin tästä turvanantamisesta, vaan sehän tekisi sinut ulkopuoliseksi hänestä em. tilanteen sattuessa. Siis jopa tulisi mieleeni, onko hänellä kenties lapsia jossakin, joille haluaisi omaisuutensa päätyvän? Piilotteleeko hän jotakin muuta itsessään?
Luottamus, missä luottamus, jos mietit asiaa täällä kanssasisarten kanssa, etkä hänen kanssa asiat täysin avoimin sydämin halki jutellen.
Rehellisyys on ihan tosi tärkeää, sekä itseä, että kaikkia epäilyksiään nimenomaan kannattaa kuunnella tarkkaan. Älä ajaudu mihinkään. Olet itse vastuussa itsestäsi.
Olet aikuinen nainen ja pystyt luomaan itsellesi tulevaisuudessa elämän, jossa koet antavasi ja saavasi rakkautta, kun se syvä luottamus on läsnä.
Totta on myös, että sopimukset eroamisen syistä eivät kyllä oikein ehkä ollenkaan pidä.
Tärkeintä olisi se nyt - tunne, sekä halu ja tunne siitä, että tässä on nyt rakkautta, ja haluamme sitoutua. Tulevaisuus näyttää tietä.
Eli sanoisin, jos vähänkin epäröit, silloin se turvallinen olo, joka avioliittoon kuuluu, ei ole siinä läsnä. Rakasta sinua ja välitä paljon tuntemisistasi asioista. Sinä ohjaat itse sitä elämää, jota haluat viettää.
Sitten, jos olet ihan varma rakkaudesta + molemminpuolisesta ihanasta rakastamisesta + on syvä luottamus läsnä, silloin hyvät mahdollisuudet mennä naimisiin, jos mies myös kovasti sinua rakastaa ja haluatte myös kertoa sen ihanan asian kaikille.
Haluaako mies jättää omaisuutensa lapsilleen? Muuta edes vähän järkevämmältä tuntuvaa syytä en oikein keksi tuohon, että kuolemankaan jälkeen et saisi mitään paitsi lakisääteisen lesken oikeuden asua asunnossanne. Senkin edellytys on, että pystyt vastaamaan yksin asunnon kuluista ja olet siinä kunnossa, että voit asua yksin, jos olet siinä vaiheessa jo iäkäs.
Virkatodistuksesta selviää onko miehellä lapsia, jos et sitä muutenkin tiedä.
Yleensä avioliiton tarkoitus on turvata puolisoa taloudellisesti ja juridisesti, joten nimenomaan sen estäminen avioliittoa solmittaessa on aika erikoista. Täytyy sanoa, että en ymmärrä tuollaista.
Avioehdon ymmärrän, se on aivan päivänselvää miksi se kannattaa tehdä. Mutta että jo lähtökohtaisesti kuolemankaan jälkeen ei halua taata puolisolleen turvaa, en ihan käsitä. Ei nyt kuulosta miltään suurelta rakkaustarinalta tämä. Väkisin tulee mieleen että jotain jää kertomatta. Onko miehellä lapsia? Se toki selittäisi tätä osaltaan. Että jos on vaikka reilusti keski-ikäisistä ihmisistä kyse ja naimisiin halutaan silkasta rakkauden huumasta, mutta omaisuudet halutaan taata omille lapsille.
Alue: Aihe vapaa
Jos et itsekään tiedä miksi olet menossa naimisiin, niin ei kannata mennä naimisiin. Tiedätkö miksi olet avoliitossa tämän miehen kanssa? Arvostaako, kunnioittaako ja rakastaako hän sinua ja miten se hänen käytöksessään ilmenee? Rakkaalleen haluaa vain parasta ja rakkaus näkyy teoista. Avioliittoneuvottelunne kuulostavat siltä kuin varautuisitte eroamaan ettekä menemään naimisiin.