~~Vilttiketju vko 28~~

kertokaas kun mulle tulee näitä neuvoja kuten esim. " lopettakaa yrittäminen niin kyllä heti tärppää" miten se yrittämisen lopettaminen tapahtuu kun koko ajan on kuitenkin tietoinen omasta kehostaan ja vaikkei laskisi kiertopäiviä silti omasta kehostaan tietää missä vaiheessa ollaan menossa vaikkei sitä sen kummemmin ajattelisi ja laskeskelisi, missä on se on/off nappi, jolla sammuttaisi kroppansa? Ja miten saisi nämä neuvoja jakavat ymmärtämään, että mulla on sairaus eli endometrioosi, joka tekee raskaaksi tulon vaikeaksi toisille jopa mahdottomaksi että ei siinä paljon auta ajatteleeko sitä vaiko eikö? Toiset sanoo, että kyllä tulee raskaaksi kun rakastelee säännöllisesti sen kummemmin asiaa pohtimatta. Niiin mitä sitten?? Niin olen minäkin tullut, mutten pysy raskaana sen pirun endon takia... Millä vaientaa nämä avuliaat neuvojen jakajat, jotka itse ovat raskautuneet helposti ja ovat sitä mieltä, että raskaaksi tulon ajattelu on sama kuin ehkäisy?

Viljonkka: Pahoittelut menkoista :( Olen samaa mieltä tosta lopettakaa yrittäminen jutusta. Ei se mielestä lähde noin vaan.Mulla ei mitenkään. Vaikka sairaalassa makasin kun henki meinas mennä (se kohdunulkoinen) niin ehkä päivän ajattelin että saa yritykset jäädä. Tässä taas lasketaan(jo alitajuisestikin) kiertopäiviä. Sanoispa joku mullekin noin että kyllä me sulle yks lapsi vielä järjestetään. Meillä ei ole varaa lähteä yksityiselle hoitoihin:( Ollaan molemmat aloittamassa opiskelu nyt syksyllä.



Kp25/27-30 eikä oikeestaan oireita paitsi välillä tota pahoinvointia mitä tulee mulle muutenkin ennen menkkoja

...kurjaa et se täti taas änki ittensä teille. Toivon niin kovasti et saatte vielä sen kolmosen. Tiedän kyllä hyvin ton tunteen kun neuvotaan et lopettakaa yrittäminen tai ajatteleminen. Mut en ymmärrä mäkään, miten voi lopettaa yrittämästä. Ei voi olla laskematta kiertopäiviä vaikka kuinka haluis pitää taukoa siitä. Sit on kuitenkin kropassa kaiken maailman tuntemukset, et tietää, koska ovis on, niin kuinka siinä voi muka unohtaa koko asian. Eikä auta meillä myöskään se et rakastelee säännöllisesti eikä oo ajoituksestakaan kysymys. Äh on tää niin vaikeaa ja vaikea myös varmaan semmoisen ymmärtää joka raskautuu helposti, et millaista tunneskaalaa tässä joutuu käymään läpi kuukausi toisensa jälkeen.



Ria: Pidän sulle kovasti peukkuja, et täti ei tulis teille vierailulle. Plussasäteitä++++++++++++++++++++++



Ovis alkaa olla kohta käsillä. Mut mitäpä sitä turhaa taas toivoo ihmettä tapahtuvaksi tässäkään kierrossa. Otettiin kuopukselta tänään tutti pois ja nyt se huutaa tuolla sängyssä sydäntäsärkevästi tuttiaan. Poika vaihtoi tutin poliisimopoon, jota se on jo pidemmän aikaa ihaillut kaupassa. Saa nähdä miten yöunien käy ensi yönä ja kuinka kauan poika huutaa.



Viikonlopun jatkoja vilttiketjuun!!



Shannon

Mennään tänään katsomaan mun kaverin vauvaa. On vasta alle viikon vanha. Ei varmaan ainakaan paranna tätä vauvakuumeilua. Vähän jännittää että herättääkö se jotain kamalia tunteita siitä mite epäoikeuden mukaista kaikki on. Tää kaveri on 23 ja 4:s lapsi siis syntyi. Mies ei olis halunnu enää neljättä, mutta joutui vähän huijatuksi. Nyt on kuitenkin iloinen tietysti vauvasta, mutta taas tunne siitä, että miks toisilla vauva tulee samantien ekasta yrityksestä ja meille ei mitenkään päin. Taas menee synkäks. No joo nyt on kp26/27-30 ja eipä tässä toiveita kauheesti elätellä. Päätä särkee jo ja eilen menkkamaiset jomotukset oli ihan selvä merkki että sieltä se täti on tulossa. Normaali turvotuskin on taas kropassa. No mitäs muuta tässä olis voinu odottaakaan.

Plussakierrossa ei tehty mitään erikoista. Itseasiassa jo edellisessä kierrossa oli sovittu, ettei yritetä niin kovasti. Yllättävän hyvin tuo onnistuikin. Tiesin clomien avulla ovuloivani, joten en kahdessa kierrossa enää tehnyt ovis testejä. Se helpotti jo kummasti. Töitä oli myös paljon, joten se vei ajatukset muualle. Olen seurakunnalla töissä ja plussa kierossa olin loppukierron melkeen kokonaan rippileirillä. En siis ehtinyt kovin paljon asiaa miettimään. Olin itseasiassa jo ihan varma, ettei nytkään tärppää, sillä touhuamiset makuuhuoneen puolella ajoittuivat mielestäni liian kauas oletetusta oviksesta. Mitään suurempia tuntemuksia mulla ei ollut. Nenä vuosi jo viikon ennen plussa testiä. Oli aluksi varmaan ihan oikeeta nuhaa, kun leirillä oli muitakin ihan kuumeessa, mutta koitiin tultua nuha vähän muuttu. Siitä ehkä ekan kerran ajattelin, että josko olis voinut tärpätä. Yhtenä aamuna kun nousin sängystä niin huippasi kunnolla ja vähän oli repäseviä kipuja alavatsassa, mutta ei muuta. Tein testin kun menkat oli pisimmän kierron mukaan 2 päviää myöhässä. Tein testin vielä illalla ja tosi selvä viiva tuli heti. Ai niin ja olin jo varannut elokuulle lääkäriin ajan, että sitte siirrytään seuraavaan vaiheeseen hoidoissa. Ehkä sekin helpotti mieltä.



Toivottavasti tästä on teille apua. Näyttää meillä ainakin pitäneen paikkaansa tuo ettei pitäs yrittää niin kovasti. Tiedän että se on äärettömän vaikeeta ja olen ihan ihmeissäni miten itse pystyin siihen niin hyvin.



Kovasti plussatuulia ja tsemppiä ja voimia että jaksatte yrittämistä. Tiedän todellakin että usko saattaa loppua kesken matkan. Toivon kovasti, että täällä olis nyt alussa plussa-aalto.



=) Kantri ja vaavi