~~Vilttiketju vko 28~~
Kommentit (45)
Toivottavasti viime viikon alakulot saadaan karistettua ja uutta puhtia kaikille!
Omasta navasta: kierron pituutta en nyt sitten tiedä. Saattaa olla, että palailee entiseen n.30 pv tai vähän alle. Limaa on nimittäin tullut eilen ja tänään ihan reilusti ja se saattaisi tietää jotakin oviksen tapaista siinä kp14 tienoossa. Päiviä en ole niin tarkkaan laskenut ja se on kyllä helpottanut mun oloa. Se kiertopäivien kyttääminen tekee mut hulluksi.
Perhetilanteesta joku kyseli lisää. Mies ei ole lapsen äidin kanssa minkäänlaisissa väleissä, joten ei voi häneltä kysellä lapsen kuulumisia tms. Miehen vanhemmat kuitenkin tapaavat säännöllisesti lasta ja sitä kautta mieskin kuulee kuulumiset. Uskon, että mieheni saa tavata lasta jatkossa, mutta lapsi tosiaan asuu ulkomailla eikä tapaamiset voi olla kovin usein. Tänne lapsi ei vielä voi tulla ja aika pitkään tarvitsisi vielä saattajan. Mähän tietysti ottaisin lapsen tänne vaikka kokonaan ja heti, mutta eihän äitinsä tietenkään anna. Mun mielestä lapsen ei tarvitse olla biologinen, etteikö sitä voisi rakastaa ja hoitaa kuten omaansa. Kaikki huoltajuus ym. kuviot ovat sitten taas tarina erikseen. Miehen kotimaassa huoltajuus menee aina automaattisesti äidille siihen asti, kun lapsi on 7. Yhteishuoltajuutta ei tunneta ollenkaan. Toivottavasti asiat kuitenkin menis eteenpäin riitelemättä ja niin, että lapsella olis hyvä olla.
Mulle on ollu kans ihan hirveen tärkeetä, että tämä ketju on olemassa. On niin lohduttavaa tietää, että on muitakin samassa tilanteessa ja joitten kanssa saa asioita purkaa! Olo on sellanen taas, että näen vaan raskaana olevia naisia jokapuolella ja vauvankaipuu senkun vaan kasvaa ja kasvaa ja tuska lapsettomuudesta sen mukana. Fiilis on kuitenkin nyt ihan ok, kun saattaa jopa ovis tulla merkeistä päätellen ihan ittestään. Tsemmpiä kaikille! Kyllä täältä viltistäkin vielä pirulauta noustaan!
Viikonloppu meni hyvin vauhdikkaissa merkeissä maaseudun touhuissa. Vanhemmillani on maatila ja vietiin nyt siellä vasikat kesälaitumille ulos. Sillä seurauksella, että ne karkasivat useamman kerran ja juostiin sitten tuntitolkulla pitkin metsiä etsimässä karkulaisia... No, tulipahan liikuttua riittävästi! Ja näin harvakseltaan se oikeastaan on ihan hauskaa puuhaa, joskin sotkee kaikki aikatalut ja muut suunnitelmat kertaheitolla.
Eipä tuo mielialakaan juuri ole nousussa täällä ainakaan. Kaverini saa vauvan ihan muutaman viikon sisällä ja kovasti pyytelee jo tulevaa ajatellen sairaalaan vauvaa katsomaan. Ei voi mitään, mutta eka ajatus oli, että en tule sinne itkemään omaa puuttuvaa lastani! Enkä varmaan saa aikaiseksi mennäkään, on liian kova paikka nähdä vastasyntynyt, siis jonkun muun kuin oma.
Poikkeus ovat aivan ihanat sukulaislapset. viikonloppuna näin koko serkusparven, eli veljieni lapset. Heitä on aina ihana nähdä ja hoivata. Jotenkin eri asia, kun ovat sukua. Helpompi hyväksyä ja olla onnellinen heistä. Kaverit ja puolitutut on jotenkin kovempi pala, en tiedä mistä johtuu.
Pitkää sepustusta taas tulee...
Omassa navassa turvotusta niin mahassa kuin jokapuolella muutenkin ja KIUKKUA!! Saan aivan tajuttomia kiukkupuuskia, tosin kiukustun aina helposti, mut en näin raivokkaasti, hellekin taitaa tehdä osansa vaikka siitä nautinkin. Vessassa saa juosta ja paha olo velloo usein, jos en syö riiittävän usein. Rintoja välillä nippailee, mutta ei vieläkään ole kipeät, eli kierto venyy yli 30 päivään, jos vanhat merkit pitää paikkaansa. ; (
Enää en voi kyllä luottaa kehon merkkeihinkään, kun on vissiin hormonit ja kaikki sekaisin tästä vauvankaipuusta. Ja kaikki työ- ja kotipuolen stressit siihen päälle niin ei hyvä!
Mutta pian on loma ja saa ainakin töistä huilitauon.
Parempaa viikkoa Vilttiketjulle!
*kimppahalaus kaikille*
-Turvoksissa oleva kiukuttelija-
sanomani, että olen myös ikikiitollinen Vilttiketjun olemassa olosta. Samanlaista vertaistukea ei mulla ainakaan muualla ole saatavilla, kun tuntuu tosiaan lähipiirille nuo vauvat syntyvän lähes ajatuksen voimalla.
Siis suuret kiitokset huolten puolittamisesta, ymmärryksestä ja tuesta!
mulla on menossa kp26/28, unohtui tämä kierronvaiheen kommentointi kokonaan.. vatsa mullakin on turvonnut ja vieläpä näemmä niin, että voisi taas vaihteeksi luulla mun olevan jo melkosen pitkällä raskaana. Rinnat aristaa, väsyttää, paleltaa/hikoiluttaa vuorotelleen ja alaselkää/-vatsaa jomottaa. Tutut tätsyoireilut siis taas menossa :o) juu ja uutena voisin taas lisätä kukkivat kasvot.
Joulunaikoihin kun massu pullotti vahvanlaisesti, äitini taputti massua hellästi ja kysyi, että onko vauva tulossa - ei osannut sanoa sitten mitään kun vastasin, että ei oo kun menkat. Niin kuin sitten ajallaan silloinkin tulivat :o)
Eilen mies sanoi mun vatsaani katsellen, että taitaakin olla kaksoset tulossa. Ja vaikka tietysti salaa minä itsekin toivon, että tapahtuisi pieni ihme ja olisinkin raskaana - toinen puoli minusta tietää, että tätsy tulee torstaina...tämä on vain asiaan kuuluvaa turvotusta.
aamulla ei olisi millään huvittanut nousta ylös...olisi kai järkevää mennä ajoissa nukkumaan, mutta eilen illalla torkahdin sohvalle ja sitten ei enää nukkuma-aikaan väsyttänytkään. Noh, lomahan on jo ihan kulman takana - vielä vaan muutama viikko tätä töissä hikoilua.
Kp27/28, kiertokin on loppusuoralla, ilmankos taas väsyttää ja päätä särkee :o/
Lämpöistä tiistaita kaikille!
eipä itselläkään kummepia kuulumisia. Päivä kerrallaan eletään. Ovis on saattanut olla eilen, mutta epäilen. Torstaina tulee pari viikkoa ed. menkkojen alkamisesta, joten niitä aikojahan tässä elellään.
hiljaista tosiaan on vilttipinossa, käyn välillä kurkkimassa joko muutkin olisivat kirjoitelleet kuulumisia, mutta taitavat olla rannalla päivää paistattamassa.
Mulla on vielä pari tuntia töitä ja täytyy myöntää, että ei oikein nyt ole työnteko tuulta. Väsyttää, hikoiluttaa ja päätä särkee.
Tänään muuten kp27/28... ja tuo päänsärky kaiketi enteilee tätiä torstaille...
Helle hellii meitä (ja pistää asiakkaat ihan sekaisin, teen työtä vanhusten parissa).
Tarkoitus olisi hakea talven mansikat kohtapuoliin pakkaseen. Sain keitettyä vanhat marjat mehuksi, olikin monen sortin marjaa, osa jätetty varsin mehustamista varten.
Kummallisia kepposi korppa tekee. Maha on niin turvonnut, ettei housut meinaa mennä kiinni ja alavatsa on tosi pinkee ja oudon arka. Vois luulla, että olen jo pitkällä vauvamahaa kasvattamassa... Tuhruttelut alkoi eilen ja kummallista on se, ettei rinnat ole vieläkään yhtään kipeet. Tällästä ei ole ihan viime vuosina tapahtunu! Sekaisin on pieni ihmiskeho mennyt. Odottelen vaan, että kesttäkö tuhru päivän vai 7 päivää vai jotain siltä väliltä. Rasittavaa hautomista näin helteellä.
Ukkokin on niin väsynyt ja jotenkin etäinen, että pian hiipii epäilyksiä mieleen. Jotenkin ' ' hylkii' ' minua. Esim. hellii koiraa ja muistaa sille toivottaa hyvät yöt ja huomenet, vaimosta nyt niin viis. Hölmöä olla koiralle mustis, mut minäkin tartten hellyyttä! Huomautin asiasta viimeksi, kun palasin viikonloppureissusta ja koira sai kaiken huomion kun minä puran tavaroita autosta... No, siihen alkaa jo tottua.
Niinkuin huomaatte, vetää tuo menkkojen alkaminen mieltä taas alemmaksi, vaikka koitan tsempatakin.
Miehelle en ole edes enää kertonut tuntemuksista ja oireiluista, kun ei ne kovin tunnu kiinnostavan. Välillä on maha niin kipeä, etten kärsis liikkua, mut silti sisulla teen apuna pihalla ja pyöritän kotia samalla. Miehellä jos ois sellaset kivut, ei hievahtais sohvalta mihinkään!! Nähty on monesti.
Meillä naisilla on joku ihmeellinen taito parantaa itsemme työkuntoiseksi ja olla valittamatta olosta muille. Asialle kun ei mitään voi ja sillä sipuli.
Tulipas taas negatiivista ajattelua, hyi minua!
Takas työn pariin vielä tunniksi ja si mansikkapellon kautta kotiin rakentamaan ja siivoomaan ja lenkkeilemään jne...
-Haavis-
Haavis, mulla on ollut kaksi kiertoa ihan sama juttu, että tisseissä ei mitään tuntemuksia. Aikasemmin oli niin, että liivit päällä piti nukkua ennen menkkoja, kun heräsin aina kääntyessä. Nyt kun ei mitään tuntemusta, niin aattelen, että viimeisetkin hormonit lakanneet hyrräämästä meikäläisessä...Toisaalta se tissikipu johtuu kai pms-vaivoissa joistain kalkki/suola- tai whateverkertymistä ja runsas juominen voi helpottaa vaivaa. Ehkä näin helteellä tulee kipattua nestettä enemmän. En tosiaan tiiä, mutta kaikkea sitä tulee mietittyä...
...meillä on nää illat jotenkin venyneet pitkiksi miehen loman myötä ja aamulla ollaan nukuttu tavallista pidempään. Lapsetkin heränneet vasta puoli yhdeksän maissa. Tänään vietettiin melkein koko päivä rannalla ja huomenna ollaan myös lähdössä heti aamusta. Kyllä masentaa nähdä raskaanaolevia kaikkialla ja vaikea olla ajattelematta, et ilman tuota keskenmenoa mullakin ois jo raskaus kohtalaisen pitkällä. Eli mieliala on edelleen alakuloinen. Tätsy tosin heitetty jo taas kerran pihalle voidakseen palata tänne jälleen kerran taas jokusen viikon kuluttua. Ei jaksa enää edes ajatella, et jättäis jostain syystä palaamatta tänne. Meidän viereisen talon naapurikin synnyttää ihan minä hetkenä hyvänsä. Kyllähän niitä vauvoja muille tulee...
(((((Lämmin halaus kaikille vilttiketjulaisille)))))
Toivotaan et meidän kaikkien vuoro vielä tulee ainakin jossain vaiheessa!!!
Shannon
kyllä on vaikeeta herätä aamuisin :o/ niin olisi taas tänäkin aamuna nukuttanut, lapsiakin sai oikein herätellä. Jännä homma kun viikonloppuaamuina heräävät sitten kuitenkin kuuden korvilla ilman mitään vaikeuksia...
Rinnoista: mulla on tässä kierrossa näemmä rinnat kipeät vain nännien kohdalta kun yleensä kipuilevat kainaloista tai sitten kauttaaltaan, sellaista polttavaa maidon nousun tunnetta tuntuu välilllä kuten esim. tänä aamuna.
Turvotuksesta: vaikka juon litra tolkulla, silti olen aivan turpea. Eilinen pizza tuplasi tilanteen ja tänä aamuna oli oivat pussit silmien alla. Vatsa pullottaa eikä kaikkia housuja voi pitääkään kun kiristävät. Joten Haavemaa, tutulta kuulostaa tuo vatsan pullotus, täällä töissä jo vilkuilevat mun vatsanseutua uteliaina...Samaten tutut vihlonnat ja jomotukset ovat kuvioissa, joten olenkin jo tänään valmistautunut ottamaan tädin vastaan...
Mutta lämpöistä keskiviikkoa kaikille :o) ja iloa eloon!
Lohdullista kuulla, etten ole ainoa kenen kroppa temppuilee. Alkaa todella pää hajota tässä touhussa. Ajattelen aina, että nyt unohdan koko vauva-asian ja keskityn töihin jne, mut kappas vaan, kummasti tulee seurattua kropan oikkuja ja jännättyä kierron lopussa, että alkaako vai ei (vaikka taatusti aina alkaa).
Ja kun tuolta mieheltä ei ymmärrystä tunnu heruvan. On kyllä stressaantunut ja väsynyt rakentamisesta ja rästissä olevista töistä, mutta minusta se ei silti oikeuta väheksymään mun ajatuksia, vaivoja ja väsymystä. Jotenkin vaan hän aina onnistuu pahoittamaan mun mielen, teen tai sanon mitä vaan. Mietin jo illalla viimeksi, että pakkaan kassini ja muutan koirun kanssa muualle vähäksi aikaa. Saa sitten rauhassa miettiä, haluaako mut pyörimään tielleen takasin. Tuntuu, että olen oikesati vain tiellä koko ajan. Kunhan hoidan kotityöt ja pysyn pois jaloista, niin hyvin menee..
Saa nähdä, tuoko loma mitään muutosta, kun edes yksi stressi on poissa mielestä, siis työstressi.
Eilen illalla myöhäisellä iltalenkillä meinas sydän pakahtua, kun naapuri oli kävelyllä ja pikkuinen, viikon ikäinen vaaveli itki antaumuksella sylissä. Voi, kun mullakin ois.... Saipahan lenkkikamu koirus rutkasti hellyyksiä ja haleja vauvan kohtaamisen jälkeen.
Jotenkin mulla on voimat niin loppu, että toimin kuin robotti. Mitä enemmän tekemistä, sen vähemmän aikaa murehtia. Teen kotihommiakin itku kurkussa kun ei jaksais, mutta pakko ne on jonkun tehdä kuitenkin. Ja onpahan mustakin edes jotain hyötyä, kun en rakennuksella kelpaa apuriksi. Ei naiset osaa rakentaa kuulemma....
Aloitin pari päivää sitten koko talon suursiivouksen ja tarkoitus ois saada sunnuntaihin mennessä pestyä ikkunat ja kaikki kaapin päälliset, verhot, hyllyt,koristeet jne. Meillä on iso talo ja viimeksi perusteellinen joka paikan putsis tehty vuosi sitten kun muutettiin taloon.
Illat venyy yli puoleen yöhön ja aamulla viimeistään kuudelta ylös.
No, kyllä täältä epätoivon suosta taas noustaan, ainakin hiukan ylöspäin pikkuhiljaa. Loma häämöttää ja antaa kenties hiukan aikaa levätä ja kerätä voimia uudelleen.
Aurinkoisempaa keskiviikkoa Vilttiskamut!
voi miten toivonkaan, että teitä pian onnistaisi...
Tuo rakennusaika on mulle tuttua, meillä myös rakennettiin niin ettei mulla ollut pahemmin tontille/raksalle asiaa kun ei ne naiset osaa mitään...sain minä siellä silloin tällöin siivoomassa käydä. Reilu vuosi siinä sitten vierähti niin, että minä olin pojan kanssa kotona ja koitin pyörittää " yksinhuoltajana" arkea. Mies kävi kotona vain nukkumassa. Kyllä siinä oli parisuhde koetuksella. Sitten kun vihdoin muutettiin olikin outoa kun mies olikin kaiket illat kotona...
Tsemppiä myös suursiivoukseen :o)
Omasta navasta unohtui mainita, että tänään on kp28/28...
++Ja voimahali kaikille muillekin vilttisläisille++
Niin pitkästä aikaa, etten osaa enää tätä konetta käyttää ;)
En ole täällä kerinnyt käydä lueskelemassa, joten en tiedä mitä teille kaikille kuuluu. Tämän viikon pinosta päätelleen on vähän masista ilmassa. Toivottavasti se helpottaa....
Oma napa: Kp 31/29-30. Ei mitään kovin kummosia tuntemuksia. Väsyttäähän tuo ja aamulla kun nousin sängystä niin huippasi kunnolla. Toivoa en uskalla mitään, sillä niitä pettymyksiä on jo niin paljon takana. Maanantaina kävin katsomassa parhaan ystäväni 2vk vanhaa tyttöä. Olishan se tosi kiva, jos meillekin tulis sellanen. Tässä jo yli 2v yritysaikana olis ihan kohtuullista jo tulla raskaaksi. Lääkäri aika mulla on elokuun puolessa välissä. Sitten päätetään miten jatketaan. Voi että olis ihana saada soittaa sinne lääkäriin ja sanoo, että muutetaankin tapaamisen syytä. Yritän olla jalat maassa. Mun tuurilla se täti tulee kuitenkin.
Mukavaa päivää teille kaikille =)
Peukut ja varpaat ja kaikki mahdolliset pystyssä ja ristissä, että teillä vihdoin olisi onnistanut!!!! Iloisia uutisia tänne vilttiketjuun kaivataankin! Nostat sitten samalla meidät muutkin uuteen toivoon paremmasta huomisesta! ; )
Hurjan paljon tsempitystä, että punainen ilkimys ei osaa tulla sun luo vaan tulee pienen pieni ihme maailmaan tutustumaan!
Puhkun ja puhaltelen plussaisia tuulia sinnepäin minkä jaksan!
Toivoa ja puolestanne iloa kihisevä Haavemaa
Haavemaan plussatuulipuhalluksiin!
Kiva kuulla sinusta Kantri ja olisi todella teille aika se plussa tulla. Niin kauan olette kuitenkin jo kääröä toivoneet! Kuten me kaikki vilttisläiset...
++++++++++++plussatuulia++++++++++++++++ myös täältä, kunpa tosiaan elokuussa sinulla olisi aivan muut asiat lääkärille :o)
Olipa mukava käydä lukemassa teidän kirjoittamia viestejä. Tässä alkaa itsekkin jo hieman toivoa, että ihme olisi meidän perheessä tapahtunut. Nyt siis kp 32/29-30. Laskeskelin eilen kierron pituuksia sen jälkeen kun aloitin clomit ja tuo 30 on ollut vaan kerran, joten hyvältä näyttää. Eilen illalla ja tänään aamulla on ollu vihlasuja alvatsassa esim. kun nousin sängystä. Ja muutaman kerran ollu sellanen hetken kestävä pahan olon aalto. Vessassa ravaan koko ajan, kun tuntuu että täti tuli just nyt, mutta ei ainakaan vielä meille ole löytänyt. Jos ei tänään ala, niin varmaan huomena aamulla uskallan testata. Voi olla etteen uskalla vieläs silloinkaan. Pidän teidät kyllä ajan tasalla tässä asiassa.
Kantri, joka toivoo parasta ja pelkää tätiä
Kantrin puolesta! Tosi hyvältä kuulostaa ja pysykin paha akka poissa!
Mullakin oli clomien aikaan 1-5/06 tosi säännöllinen kierto 26-28 pv. Sen yli en sit päässytkään.... Paitsi sitten ne ekat clomittomat menkat kp37=kp1, huhhuh!
Nyt en varmaan ovuloinut ollenkaan, kun ei tuntunut siltä. Kierto saattaa siten olla mitä tahansa maan ja taivaan välillä. Elokuussa sitten lääkäriin ja mulla varmaan syy pysyy ennallaan=lapsettomuus=(
Plussauutisia ootellessa,
Senniina
toivottavasti tämä viikko toisi tullessaan positiivisemman mielen meille kaikille :o)
Tänä aamuna ei millään olisi huvittanut herätä ja lähteä töihin. Tuntuu että elokuun alkupuolella alkavaan lomaan on ikuisuus...
Viime yönä näin taas ihan sekopäisiä unia. Meille syntyi vauva, joka oli tositosi pieni - mahtui mun kädelle.. mies tarjosi sille puettavaksi kakkosen just ostettuja shortseja.. Taisi tulla tuo pienuus siitä kun lueskelin keskosvauvan blogia - ja ajattelin miten pieni voi ihminen olla...
Iloa eloon kaikille!