Yksinäisyys
Kesäloma alkoi eilen ja tajuntaan iski taas rankalla kädellä se, ettei minulla ole yhtään kaveria tai ystävää jonka kanssa viettää aikaa vapaalla. Eilen olisi tehnyt mieli lähteä käymään terassilla, mutta olen sen verran ujo etten sinne yksinäni viitsinyt mennä. Aiemmin lapsiperhe-elämä on pitänyt kiireisenä etten ole tilannettani täysin tajunnut, mutta minulla ei ole vuosiin ollut kavereita. Nyt lapset ovat jo teinejä eikä heitä juuri kiinnosta enää äidin kanssa kulkeminen. Viihdyn kyllä periaatteessa yksinänikin aika hyvin, mutta silti kaipaisin kaveria jonka kanssa käydä tapahtumissa ( tämä kesä näiltä osin kyllä poikkeus) tai lähteä vaikka vaeltamaan. Masentavaa tajuta ettei sellaista henkilöä ole, jota voisin seurakseni kysyä. Kuitenkin olen ihan normaali työssäkäyvä keski-ikäinen nainen, en mikään syrjäytynyt erakko. Tuntuu että kaikilla muilla on ystäviä ja menoja vaikka kuinka paljon, mutta tuskin olen kuitenkaan ainoa tässä tilanteessa oleva. Löytyisikö täältä kohtalotovereita?
Kommentit (30)
Annan ohjeen. Sinä voit tehdä oman kohtalosi ja lähteä ihmisten pariin.
Kyllä, ilman lapsia ja perhettä. Elämä on yksinäistä, haluaisin kavereita mutta niitä ei vaan löydy.
Missä päin olet yksinäinen?
Minä olen vähän samankaltaisessa tilanteessa, lapsi muuttui teiniksi ja en ole enää niin tarpeellinen. Muilla on kiireitä omien perheidensä ja töiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Annan ohjeen. Sinä voit tehdä oman kohtalosi ja lähteä ihmisten pariin.
Tottahan tämä, mutta kuten aloituksessa sanoin, olen ujo eikä kontaktin ottaminen uusiin ihmisiin ole helppoa. :(
Yhden luotettavan löytäminen on vaikeaa aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annan ohjeen. Sinä voit tehdä oman kohtalosi ja lähteä ihmisten pariin.
Tottahan tämä, mutta kuten aloituksessa sanoin, olen ujo eikä kontaktin ottaminen uusiin ihmisiin ole helppoa. :(
Elämässä kannattaa todellakin tehdä välillä asioita, jotka eivät ole helppoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annan ohjeen. Sinä voit tehdä oman kohtalosi ja lähteä ihmisten pariin.
Tottahan tämä, mutta kuten aloituksessa sanoin, olen ujo eikä kontaktin ottaminen uusiin ihmisiin ole helppoa. :(
Elämässä kannattaa todellakin tehdä välillä asioita, jotka eivät ole helppoja.
Osaatko antaa tähän jotain konkreettisia neuvoja? Olen käynyt kansalaisopiston kursseilla, uimahalleissa, teatterissa yms yksin, mutta korkeintaan löytänyt hetkellisen juttukaverin jonka kanssa keskusteltu säästä tai muusta ajankohtaisesta. En tiedä mistä toiset löytävät uusia ystäviä aikuisena?
Ap
oliko sinulla opiskeluaikoina ystäviä, joiden kuulumisia haluaisit kysellä? Entä joku lastesi ystävien vanhemmista, jonka seurassa viihdyit?
Sama juttu täällä. Oon yksinäinen. Yhden ns ystävän fb. n kautta löysin mutta oli alkoholisti ja välit meni lopulta.
Täällä samassa tilanteessa oleva yh. Teinillä on omat menot ja yhtäkkiä itsellä paljon omaa aikaa.
Ystäviä on, lapsuudesta ja opiskeluajoilta, mutta ei ketään samassa kaupungissa. Yritän nyt ainakin kesällä olla itse aktiivinen ja liikkua ulkona. Tosin terassille en minäkään lähde yksin 😕
Mäkin oon yksin ja ei kivaa. Käyn välillä Tampereen liepeillä, kesällä ja muulloinkin.
Täällä yksinäinen teinien vanhempi myös. Viihdyn hyvin yksinkin, mutta joskus olisi kiva saada seuraa juuri terassille tai vaeltamaan tms. Esimerkiksi festareillekaan en yksin kehtaa mennä.
Asun pääosin pk-seudulla. Haluaisin nytkin istua terassilla, ei ole ketään joka lähtisi.
13.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annan ohjeen. Sinä voit tehdä oman kohtalosi ja lähteä ihmisten pariin.
Tottahan tämä, mutta kuten aloituksessa sanoin, olen ujo eikä kontaktin ottaminen uusiin ihmisiin ole helppoa. :(
Elämässä kannattaa todellakin tehdä välillä asioita, jotka eivät ole helppoja.
Osaatko antaa tähän jotain konkreettisia neuvoja? Olen käynyt kansalaisopiston kursseilla, uimahalleissa, teatterissa yms yksin, mutta korkeintaan löytänyt hetkellisen juttukaverin jonka kanssa keskusteltu säästä tai muusta ajankohtaisesta. En tiedä mistä toiset löytävät uusia ystäviä aikuisena?
Ap
Syy ei ole yksin sinun vaan suomalaisiin on erittäin hankala tutustua ja täällä vaikea saada kavereita verrattuna muihin maihin. Itsekin olen samanlainen, en pysty saamaan kavereita Suomessa "menemällä ihmisten ilmoille". Esim 7v ajan kävin eräissä urheilutreeneissä eikä yhtäkään kaveria tullut vaikka siellä tapasi paljon ihmisiä Olen 34v ja viimeksi opiskeluaikoina olen sanut kavereita, niistäkään kukaan ei asu lähistöllä. Opsikelijatoiminnassa tuo jotenkin vielä onnistui mutta ei työelämään siirtymisen jälkeen.
Sitten muutin hetkeksi ulkomaille Saksaan ja yllätys oli suuri kuinka helposti ulkomailla saa kavereita. Ihmiset ei läheskään niin sulkeutuneita kuin Suomessa. Saman kuin myös kun aikoinaan vaihto-opisekelin Briteissä.
En tiedä mikä siinä on kun suomalaiset ei huoli uusia tuttavuuksia, ei siis anneta edes mahdollisuutta? Oma teoria on että suomalainen miettii ihan liikaa mitä muut ajattelee, siksi kavereiksi huolitaan vain sellaisia joilla voi kehuskella että "tunnen tuon" tai joiden avulla voidaan tavallaan nostaa omaa "statusta". Ulkomailla taas ihmiset ei välitä mitä muut ajattelee, ollaan avoimia tutustumaan kaikenlaisiin ihmisiin, myös sellaisiin joilla ei pönkitetä omaa egoaan.
Ajattelin lähteä järjestetyille retkille mutta se ei auta nyt tähän kun terassit kutsuu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annan ohjeen. Sinä voit tehdä oman kohtalosi ja lähteä ihmisten pariin.
Tottahan tämä, mutta kuten aloituksessa sanoin, olen ujo eikä kontaktin ottaminen uusiin ihmisiin ole helppoa. :(
Elämässä kannattaa todellakin tehdä välillä asioita, jotka eivät ole helppoja.
Osaatko antaa tähän jotain konkreettisia neuvoja? Olen käynyt kansalaisopiston kursseilla, uimahalleissa, teatterissa yms yksin, mutta korkeintaan löytänyt hetkellisen juttukaverin jonka kanssa keskusteltu säästä tai muusta ajankohtaisesta. En tiedä mistä toiset löytävät uusia ystäviä aikuisena?
ApSyy ei ole yksin sinun vaan suomalaisiin on erittäin hankala tutustua ja täällä vaikea saada kavereita verrattuna muihin maihin. Itsekin olen samanlainen, en pysty saamaan kavereita Suomessa "menemällä ihmisten ilmoille". Esim 7v ajan kävin eräissä urheilutreeneissä eikä yhtäkään kaveria tullut vaikka siellä tapasi paljon ihmisiä Olen 34v ja viimeksi opiskeluaikoina olen sanut kavereita, niistäkään kukaan ei asu lähistöllä. Opsikelijatoiminnassa tuo jotenkin vielä onnistui mutta ei työelämään siirtymisen jälkeen.
Sitten muutin hetkeksi ulkomaille Saksaan ja yllätys oli suuri kuinka helposti ulkomailla saa kavereita. Ihmiset ei läheskään niin sulkeutuneita kuin Suomessa. Saman kuin myös kun aikoinaan vaihto-opisekelin Briteissä.
En tiedä mikä siinä on kun suomalaiset ei huoli uusia tuttavuuksia, ei siis anneta edes mahdollisuutta? Oma teoria on että suomalainen miettii ihan liikaa mitä muut ajattelee, siksi kavereiksi huolitaan vain sellaisia joilla voi kehuskella että "tunnen tuon" tai joiden avulla voidaan tavallaan nostaa omaa "statusta". Ulkomailla taas ihmiset ei välitä mitä muut ajattelee, ollaan avoimia tutustumaan kaikenlaisiin ihmisiin, myös sellaisiin joilla ei pönkitetä omaa egoaan.
Kyllä, niin tämä! Suomessa ollaan pyrkyreitä, ja kaveruussuhteista täytyy aina hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annan ohjeen. Sinä voit tehdä oman kohtalosi ja lähteä ihmisten pariin.
Tottahan tämä, mutta kuten aloituksessa sanoin, olen ujo eikä kontaktin ottaminen uusiin ihmisiin ole helppoa. :(
Elämässä kannattaa todellakin tehdä välillä asioita, jotka eivät ole helppoja.
Osaatko antaa tähän jotain konkreettisia neuvoja? Olen käynyt kansalaisopiston kursseilla, uimahalleissa, teatterissa yms yksin, mutta korkeintaan löytänyt hetkellisen juttukaverin jonka kanssa keskusteltu säästä tai muusta ajankohtaisesta. En tiedä mistä toiset löytävät uusia ystäviä aikuisena?
ApSyy ei ole yksin sinun vaan suomalaisiin on erittäin hankala tutustua ja täällä vaikea saada kavereita verrattuna muihin maihin. Itsekin olen samanlainen, en pysty saamaan kavereita Suomessa "menemällä ihmisten ilmoille". Esim 7v ajan kävin eräissä urheilutreeneissä eikä yhtäkään kaveria tullut vaikka siellä tapasi paljon ihmisiä Olen 34v ja viimeksi opiskeluaikoina olen sanut kavereita, niistäkään kukaan ei asu lähistöllä. Opsikelijatoiminnassa tuo jotenkin vielä onnistui mutta ei työelämään siirtymisen jälkeen.
Sitten muutin hetkeksi ulkomaille Saksaan ja yllätys oli suuri kuinka helposti ulkomailla saa kavereita. Ihmiset ei läheskään niin sulkeutuneita kuin Suomessa. Saman kuin myös kun aikoinaan vaihto-opisekelin Briteissä.
En tiedä mikä siinä on kun suomalaiset ei huoli uusia tuttavuuksia, ei siis anneta edes mahdollisuutta? Oma teoria on että suomalainen miettii ihan liikaa mitä muut ajattelee, siksi kavereiksi huolitaan vain sellaisia joilla voi kehuskella että "tunnen tuon" tai joiden avulla voidaan tavallaan nostaa omaa "statusta". Ulkomailla taas ihmiset ei välitä mitä muut ajattelee, ollaan avoimia tutustumaan kaikenlaisiin ihmisiin, myös sellaisiin joilla ei pönkitetä omaa egoaan.
Kyllä, niin tämä! Suomessa ollaan pyrkyreitä, ja kaveruussuhteista täytyy aina hyötyä.
Samaa mieltä, suomalaisen ero moneen ulkomaalaiseen on se että suomalaisen pitää sen kaverin avulla jotenkin hyötyä. Joko näyttää suositulta muiden silmissä, tai kaverin pitää olla kekseliäs/hauska jos itse ei ole niin pääsee mukaan hauskoihin tapahtumiin, tai kaverilla pitää olla tietty status jotta ite näyttäisi paremmalta kun tuntee tämän henkilön. Pohjimmiltaan varmaan liittyy suomalaisen muita maita heikompaan itsetuntoon missä pitää yrittää näyttää muille.
Ap nostaa jos näin illalla olisi joku muukin yksinäinen linjoilla.