Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksinäisyys
27.06.2020 |
Kesäloma alkoi eilen ja tajuntaan iski taas rankalla kädellä se, ettei minulla ole yhtään kaveria tai ystävää jonka kanssa viettää aikaa vapaalla. Eilen olisi tehnyt mieli lähteä käymään terassilla, mutta olen sen verran ujo etten sinne yksinäni viitsinyt mennä. Aiemmin lapsiperhe-elämä on pitänyt kiireisenä etten ole tilannettani täysin tajunnut, mutta minulla ei ole vuosiin ollut kavereita. Nyt lapset ovat jo teinejä eikä heitä juuri kiinnosta enää äidin kanssa kulkeminen. Viihdyn kyllä periaatteessa yksinänikin aika hyvin, mutta silti kaipaisin kaveria jonka kanssa käydä tapahtumissa ( tämä kesä näiltä osin kyllä poikkeus) tai lähteä vaikka vaeltamaan. Masentavaa tajuta ettei sellaista henkilöä ole, jota voisin seurakseni kysyä. Kuitenkin olen ihan normaali työssäkäyvä keski-ikäinen nainen, en mikään syrjäytynyt erakko. Tuntuu että kaikilla muilla on ystäviä ja menoja vaikka kuinka paljon, mutta tuskin olen kuitenkaan ainoa tässä tilanteessa oleva. Löytyisikö täältä kohtalotovereita?
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunn mä käyn kakalla ja kuulen sen molahduksen niin tajuan sen etten ole yksin tässsä maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annan ohjeen. Sinä voit tehdä oman kohtalosi ja lähteä ihmisten pariin.
Tottahan tämä, mutta kuten aloituksessa sanoin, olen ujo eikä kontaktin ottaminen uusiin ihmisiin ole helppoa. :(
Elämässä kannattaa todellakin tehdä välillä asioita, jotka eivät ole helppoja.
Osaatko antaa tähän jotain konkreettisia neuvoja? Olen käynyt kansalaisopiston kursseilla, uimahalleissa, teatterissa yms yksin, mutta korkeintaan löytänyt hetkellisen juttukaverin jonka kanssa keskusteltu säästä tai muusta ajankohtaisesta. En tiedä mistä toiset löytävät uusia ystäviä aikuisena?
ApSyy ei ole yksin sinun vaan suomalaisiin on erittäin hankala tutustua ja täällä vaikea saada kavereita verrattuna muihin maihin. Itsekin olen samanlainen, en pysty saamaan kavereita Suomessa "menemällä ihmisten ilmoille". Esim 7v ajan kävin eräissä urheilutreeneissä eikä yhtäkään kaveria tullut vaikka siellä tapasi paljon ihmisiä Olen 34v ja viimeksi opiskeluaikoina olen sanut kavereita, niistäkään kukaan ei asu lähistöllä. Opsikelijatoiminnassa tuo jotenkin vielä onnistui mutta ei työelämään siirtymisen jälkeen.
Sitten muutin hetkeksi ulkomaille Saksaan ja yllätys oli suuri kuinka helposti ulkomailla saa kavereita. Ihmiset ei läheskään niin sulkeutuneita kuin Suomessa. Saman kuin myös kun aikoinaan vaihto-opisekelin Briteissä.
En tiedä mikä siinä on kun suomalaiset ei huoli uusia tuttavuuksia, ei siis anneta edes mahdollisuutta? Oma teoria on että suomalainen miettii ihan liikaa mitä muut ajattelee, siksi kavereiksi huolitaan vain sellaisia joilla voi kehuskella että "tunnen tuon" tai joiden avulla voidaan tavallaan nostaa omaa "statusta". Ulkomailla taas ihmiset ei välitä mitä muut ajattelee, ollaan avoimia tutustumaan kaikenlaisiin ihmisiin, myös sellaisiin joilla ei pönkitetä omaa egoaan.
Muista maista en tiedä, mutta mun mielestä Suomessa ei ole mitenkään vaikea saada kavereita. Sen sijaan ystävien saaminen on jo vaikeampaa. Mä vähän luulen, että tuo uusille tuttavuuksille annettava mahdollisuus johtuu pääosin siitä, että pelkkä tuttavuus ei toiselle riitä vaan siitä pitäisi syntyä vähintään kaveruus ja mieluiten ystävyys. Sen vuoksi ei haluta antaa edes mahdollisuutta, koska pelätään toisen jäävän roikkumaan tai haluavan tiiviimpää yhteydenpitoa kuin mihin toinen on valmis.
Mä tutustun uusiin ihmisiin varsin helposti. Mulle riittää oikein hyvin terassillakin vaikka vain 10 minuutin juttuseura. En mene terassille enkä muuallekaan hankkimaan kavereita vaan viihtymään. Aina on löytynyt seuraa vähäksi aikaa. Joskus tapaa samoja tyyppejä uudelleen ja silloin on vieläkin helpompaa mennä juttelemaan. Silti en ehdota mitään uutta tapaamista tai puhelinnumeroiden vaihtamista. Joskus törmää samoihin tyyppeihin niin usein, että voi pyytää jo FB-kaveriksi. Mutta edelleenkin yhteydenpito on vain sitä kautta.
Kuulun FB:ssä useisiin ryhmiin. Ryhmiin, jotka aihesisällöltään kiinnostavat mua. Näistä ryhmistä, kun on itse ollut niissä aktiivinen, on löytynyt ajan myötä mukavalta vaikuttavia ihmisiä. Jossain vaiheessa näistä on tullut FB-kavereitakin. Ja kun on sitten tullut esim jokin ryhmän aiheeseen liittyvä tapahtuma, olen kysynyt joltain, lähtisikö mun seurakseni ko tapahtumaan. Silloinkin on ollut tarkoitus vain mennä molempia kiinnostavaan tapahtumaan eikä etsiä toisesta mitään sydänystävän aineksia. Tällä tavalla saa kasvatettua verkostoa, johon kuuluu hyvin erilaisia ihmisiä. Ja kun on tutustunut monenlaisiin ihmisiin, löytyy niitä, joille voi ehdottaa jotain molempia kiinnostavaa. Esim erilaisilla retro- ja vintage-messuilla käyn FB:n retroryhmistä tutuksi tulleiden tyyppien kanssa.
Kannattaa ihan opetella se yksin liikkuminen. Minä käyn museoissa, elokuvissa, kahviloissa, kesällä saatan mennä terassille (tosin päivälle, en illalla, en jaksa humalaisia ihmisiä). En ole riippuvainen muiden aikatauluista, eikä kenellekään sovi ikinä mikään. En todellakaan suostu jäämään yksin kotiin odottelemaan sitä ihmeen päivää, että jollekulle sopisi joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä jotain vinkkejä:
- lasten kavereitten äitejä voisi pyytää mukaan
- vapaaehtoistyö tuo yleensä ystäviä mikä sinua kiinnostaisi?
Vaihtoehtoja löytyy paljon...
- voisit esim alkaa ystäväksi SPR n kautta toiselle kaveria kaipaavalle
- harrastukset kuten vaikkapa jooga jossa on leirejä siten tutustuu paremmin
- seurakunnallakin on monenlaista toimintaa
Itse asun Pohjois-Pohjanmaalla, muuten voisin lähteä kaveriksi jonnekin.
Minäkin olen ajoittain yksinäinen, mutta ongelma ei ole seuran puute.
Suurin osa ihmisistä on tylsiä ja ikävystyttäviä. Heissä ei ole mitään mielenkiintoista, en koe saavani heiltä/seurastaan muuta kuin turhauttavaa ja väsyttävää tyhjänjauhamista. Terassilla istuminen tämmöisen kanssa ei ole sen antoisampaa kuin istua siellä keskenään.
Olen nyt yhyttänyt yhden mielenkiintoisen tyypin. Hänkin on enimmäkseen yksinään, koska viihtyy niin. Toivon hänestä kumminkin läheisempää tuttavaa. Olen aloittanut tunnustelun, josko välimme voisivat lähentyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoihmisen on turha valittaa. Tyhjennät sen pullon kämpälläsi. Tulee 90% halvemmaksi, et joudu vaikeuksiin ja loppuillastahan et huomaa missä olet. Ystäviä saa muualta.
Monen yksinäisen ongelma tuntuu olevan, että he etsivät yhtä ihmistä, jonka kanssa voisi tehdä kymmentä erilaista asiaa. Ja sitten tämän yhden ihmisen pitäisi vielä haluta tehdä näitä asioita juuri tämän yksinäisen eikä kenenkään muun kanssa. Aikuisiällä tällaisen ihmisen löytäminen on todella vaikeaa. Ihan jo siksikin, että aikuisena ollaan keskenään paljon erilaisempia yksilöitä kuin mitä lapsena oltiin. Lapsilla on aika samanlaiset jutut ja samanlaiset kiinnostuksenkohteet. Iän myötä tilanne muuttuu. Lisäksi useimmilla aikuisilla on jo ihmisiä, joiden kanssa tehdä erilaisia asioita. Eivät he halua siirtää näitä ihmisiä elämässään syrjään ja alkaa tekemään asioita jonkun uuden tuttavuuden kanssa.
Aikuisiällä onkin järkevämpää koittaa löytää 10 erilaista ihmistä, jonka jokaisen kanssa tekee yhtä kymmenestä toivomastaan asiasta. Aivan hyvin voi käydä lenkillä/uimassa Jonnan kanssa, terassilla/baarissa Minnan kanssa, leffassa/teatterissa Lauran kanssa jne.
Alue: Aihe vapaa
eikö täällä ole muka "hanki kaveri menoon"-piiriä paikkakunnittain?
Itse olen Turusta.