Ihmiset, jotka ovat aina myöhässä. Miten siedätte? Miten suhtaudutte?

Ainainen myöhästyminen on arvostuksen ja toisen huomioon ottamisen täydellistä puutetta. Miksei voi edes soittaa, jos myöhästyy. Tämä oli yksi iso tekijä yhden suhteen lopettamiseeni.

Taustalla on yleensä elämänhallinta ja/tai mt-ongelmia taustalla.

En odota.

Vierailija kirjoitti:

Ainainen myöhästyminen on arvostuksen ja toisen huomioon ottamisen täydellistä puutetta. Miksei voi edes soittaa, jos myöhästyy. Tämä oli yksi iso tekijä yhden suhteen lopettamiseeni.

Taustalla on yleensä elämänhallinta ja/tai mt-ongelmia taustalla.

Olen kuullut tällaiselta ikuiselta myöhästelijältä jopa voimalauseen ”en enää koskaan syyllistä itseäni myöhästelystä!” Olin sanaton; naristisuuden multihuipentuma. Minäminäminäminä!

Itse myöhästelin masentuneena. Jotenkin sitä kaikki liikkeet hidastui ja kaikki pienet päätökset, esimerkiksi mitä pukee päälle, tuntui ylivoimaisen vaikeilta. Olin noina aikoina jatkuvasti paljon myöhässä, jos ilmestyin ollenkaan. Kamalaa tietysti muille, ja todella häpeällistä itselle. Nykyään olen lähes aina ajoissa, vaikka ennen kuvittelin että tuo on piirre mistä ei pääse pois.

Ainakin osa voi oppia myöhästelystä pois, nimim. kokemuksella. Minulla on huono ajantaju, joten olen ihan opetellut kauanko menee aikaa vaikka meikkaamiseen, joten tiedän suunnilleen paljonkon aikaa pitää varata lähtövalmisteluihin. Minimoin hässäkkää ja etsin vaatteet, pakkaan laukun, tarkistan että avaimet ovat oikeassa paikassa jne jo etukäteen jos mahdollista (esim. edellisenä iltana). Kännykässä herätys milloin pitää alkaa valmistautumaan ja milloin lähteä jos vähänkin epäilen että en huomaa ajankulua (esim. jos vapaapäivä ja yksi meno). Olen oppinut, että kun valmistaudun en tee mitään ylimääräistä koskaan ennen kuin olen valmis vaikka kuvittelisin että aikaa on reilusti. Ja jos aikaa jää 5-10 min, teen jotain pientä kuten järjestelyä ja laitan lisäksi kännykkään sen muistutuksen milloin pitää alkaa pukemaan ulkovaatteita etten unohdu tekemään jotain muuta. Tiedän, että mihin tahansa puuhaan pitää varata ainakin kolmannes enemmän aikaa kuin mitä kuvittelen siihen menevän ja että on parasta aloittaa "liian aikaisin" koska olen huono arvioimaan sitä ajankulua.

Näillä konsteilla olen oppinut olemaan ajoissa, myöhästyn vaan jos sattuu joku yllättävä ongelma, tyyliin bussi ei tule tai koira oksentaa just kun pitäisi lähteä. Kaikki tapani eivät varmasti kaikille myöhästelijöille toimi, mutta ehkä joku näistä saisi apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen se, joka aina myöhästyy.  En osaa selittää asiaa, koska sille ei ole mitään järjellistä perustelua. Uppoudun vain omiin tekemisiini niin, että en tajua ajan kulkua.  Olen elämäni varrella käyttänyt yhden itäsavolaisen yksiön verran rahaa takseihin, kun on muka kiire.

Sinä vain arvostat itseäsi muiden yli. Muulla ei ole merkitystä.

Hienoa. Tätä sanomaa toitotan syyslukukauden alusta kaikille opiskelijoille.

En tunne. Kaikki kaverit tulevat yleensä ajallaan. 

Jos ei ole kiire muualle, ei haittaa. Minulla on aina kirja mukana :)

Minulla on yksi sukulainen joka myöhästyy aina vähintään tunnin ja sittenkin istuu pihala autossa puhelimessa. Sitten ryysää sisälle ja tekee itsestään hiton tärkeän ja odotetun vieraan keskeyttämällä koko muun porukan tekemisen ja alkamalla selostamaan omia kuulumisiaan.

Itseäni ei haittaisi vaikken moista peräreikää näkisi enää koskaan, mutta muun perheen mielestä hän on tavattoman hauska tyyppi.

Tyyppi kehtasi vielä loukkaantua kun viimeksi sanoin että me syötiin jo, kaivele itsellesi jämiä ja laita mikroon

Olen myöhästelijä ja teen tätä kaikille. En tee sitä pahuuttani. Stressaan kodista ulos lähtemistä niin paljon, että huomaan lopulta häsänneeni kaikkea muuta kuin piti ja tämä johtaa myöhästymiseen. En osaa noudattaa sovittuja aikatauluja. Siltikin kunnioitan näitä ihmisiä, joiden tapaamisista aina myöhästyn. Stressaan aina myöhästymistäni ja tunnen syyllisyyttä.

Itse olen usein muutaman minuutin myöhässä johtuen IBS:stä. En siis pääse lähtemään kotoa, koska suoli käy ylikierroksilla ennen lähtöä. Se on tosi ahdistavaa, ja olen saanut kuulla tosi ikäviä kommentteja, kun lähipiirissä on näitä täsmällisyyttä arvostavia ihmisiä. Joskus olen kyynelsilmin kuunnellut haukkuja myöhästymisistä. Töihin menen aina ajoissa, koska on pakko, vaikka kakat housussa. Eli kaikki myöhästelevät eivät ole ilkeitä ihmisiä, mutta eivät välttämättä kehtaa kertoa oikeaa syytä. Tuli surullinen mieli lukiessani näitä ketjun kommentteja.

Vierailija kirjoitti:

Olen se, joka aina myöhästyy.  En osaa selittää asiaa, koska sille ei ole mitään järjellistä perustelua. Uppoudun vain omiin tekemisiini niin, että en tajua ajan kulkua.  Olen elämäni varrella käyttänyt yhden itäsavolaisen yksiön verran rahaa takseihin, kun on muka kiire.

Ihailavaa keskittymiskykyä. Laita seuraavan kerran kännykän aikahälytys päälle tai jos olet kotona, vaikka munakello. Itse joudun kirjoittamaan usein kädenselkääni esimerkiksi saman päivän hammaslääkäriajan, koska eritysesti ikävän tapaamisen unohtaa herkästi.

En motkota myöhästelystä enkä kaipaa selityksiä. Mutta suojaan itseni. Mulla on aina oma lippuni etukäteen. En ota myöhästelijän asioita hoidettavaksi. Tapaan aina paikassa jossa saan oloni mukavaksi, esim kahvilassa. Mulla on äänikirja mukana ja kun kyllästyn, laitan viestin, että menin kaupoille / asioille, laita viestiä jos vielä tuut, lähden klo xx. Saatan myös ottaa treffeille mukaan jonkun täsmällisemmän niin meillä on joka tapauksessa juttuseuraa.

On yksi tuttava joka aina myöhässä, olen Joskus menestyksekkäästi käyttänyt hänen kanssaan mainittua aika taktiikkaa. Mutta kerran hän olikin ihmeen kaupalla paikalla ajoissa ja soitti minulle missä viivyn vaikka sovittuun tapaamisaikaan oli vielä 5min. Häntä saa odotella mutta hän ei odota vaikka itse olisi etuajassa. Yleensä ilmoittaa että on myöhässä, kun olen jo vähintään puoli tuntia, olen aina että kappas, ai olet vai? Kauan menee vielä tän puolituntisen päälle...

Helppo sietää, kun olen itse samanlainen. Ei se minua mitenkään ärsytä, paitsi ehkä sitten jos joku myöhästyisi aivan hirveästi.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin osa voi oppia myöhästelystä pois, nimim. kokemuksella. Minulla on huono ajantaju, joten olen ihan opetellut kauanko menee aikaa vaikka meikkaamiseen, joten tiedän suunnilleen paljonkon aikaa pitää varata lähtövalmisteluihin. Minimoin hässäkkää ja etsin vaatteet, pakkaan laukun, tarkistan että avaimet ovat oikeassa paikassa jne jo etukäteen jos mahdollista (esim. edellisenä iltana). Kännykässä herätys milloin pitää alkaa valmistautumaan ja milloin lähteä jos vähänkin epäilen että en huomaa ajankulua (esim. jos vapaapäivä ja yksi meno). Olen oppinut, että kun valmistaudun en tee mitään ylimääräistä koskaan ennen kuin olen valmis vaikka kuvittelisin että aikaa on reilusti. Ja jos aikaa jää 5-10 min, teen jotain pientä kuten järjestelyä ja laitan lisäksi kännykkään sen muistutuksen milloin pitää alkaa pukemaan ulkovaatteita etten unohdu tekemään jotain muuta. Tiedän, että mihin tahansa puuhaan pitää varata ainakin kolmannes enemmän aikaa kuin mitä kuvittelen siihen menevän ja että on parasta aloittaa "liian aikaisin" koska olen huono arvioimaan sitä ajankulua.

Näillä konsteilla olen oppinut olemaan ajoissa, myöhästyn vaan jos sattuu joku yllättävä ongelma, tyyliin bussi ei tule tai koira oksentaa just kun pitäisi lähteä. Kaikki tapani eivät varmasti kaikille myöhästelijöille toimi, mutta ehkä joku näistä saisi apua.

Ajankulu on eri asia kuin ajan kuluminen.

Putin osoittaa valtaa myöhästymällä. Teki Trumpille tällaisen tempun Hesassa. Se, kuinka aikuismaista käytöstä tuo on, on sitten kokonaan toisen keskustelun paikka.

Minulla oli pari tällaista kaveria.

Sen jälkeen, kun olin teininä näitä aina odotellut milloin missäkin (enää en odottelisi) , opin sopimaan tapaamiset omaan kotiini siten ettei minulla ollut muuta menoa. En valmistellut mitään tarjottavia sovittuun kellonaikaan vaan tein omia juttujani kunnes ovikello soi. Sitten kun kaveri tuli niin monesti sitten viipyikin iltamyöhään.

Sitten sain lapsen. Vauvan kanssa arki oli helpompaa tarkan rytmin kanssa ja sovin kyläilyt siihen rytmiin sopivasti. Ilmoitin monelta on hyvä tulla ja monelta pitää lähteä, kun vauva menee nukkumaan. Kun kaveri tuli 1-2h sovitusta myöhässä, oli vaikea ottaa kaveria vastaan kun oli esim. imetys kesken. Ja siinä vaiheessa kun kaverin piti lähteä niin alkoi vasta naureskellen kattelemaan milloin tulee seuraava bussi, joten vauvan iltapuuhat hoidettiin väsyitkun säestämänä.

Lakkasin tapaamasta näitä kavereita.