Mistä voi johtua että on liian pihi?

Ja miten tästä pääsee eroon

Oletko rakkauden osoituksissa, kehujen antamisessa, haluaksissa yms. pihi myös?

Oletko kokenut puutetta, rakkauden puutetta lapsuudessasi? Nälkää? Niukkaa ruokaa?

Vai ovatko vanhempasi olleet tuhlureita, ja päätyneet velkoihin?

Vierailija kirjoitti:

Oletko rakkauden osoituksissa, kehujen antamisessa, haluaksissa yms. pihi myös?

Oletko kokenut puutetta, rakkauden puutetta lapsuudessasi? Nälkää? Niukkaa ruokaa?

Vai ovatko vanhempasi olleet tuhlureita, ja päätyneet velkoihin?

Miten rakkaus tähän liittyy? Liittykö?

Minä olen pihi mutta en sentään saa raivokohtausta jos rahaa menee johonkin "väärään".

Lapsuuteni oli onnellinen, rahaa ei ollut liiaksi asti. Nyt tulen hyvin toimeen (sinkku), vakityöpaikka jonka palkka ei päätä huimaa mutta asunto ja auto maksettu. Raha-asioissa olen aina ollut tarkka, en tuhlaa mutta joskus voin irrotella jos siltä tuntuu. Mutta suurempi tyydytys on se raha siellä tilillä kuin heräteostos.

Varsinkin pelko tulevista olemattomista eläkkeistä ja eläkeiän nostosta luoja tietää minne asti saa kukkaroni nyörejä entistä tiukemmalle.

Tämähän voi olla myös harrastus. En pidä tuhlaamisesta. Tosin en kyllä suutu jos rahaa kuluu. Yleensä suunnittelen menoni niin, että voin myös käyttää enemmän ja maksaa esim. Laadusta enemmän.

Jos sillä on ollut pihi vanhempi? Yleensä kaikki patologiat tulee jostain epäterveestä lapsuuden vaikuttimesta.

Mä olen köyhä, eli on oikeasti pakko miettiä, mihin rahat käyttää, ja kaikki turha on pois jostain tarpeellisesta. Se tekee pihiksi.

Tämä on niin syvään juurtunutta, että voisin kuvitella, että pihiys jatkuisi Vaikka en enää olisikaan niin köyhä.

Mä oon aina ollut säästäväinen. Tuhlailu ärsyttää. Lapsuus oli onnellinen enkä usko että sillä on asiaan merkitystä. Verenperintönä tämä tainnut tulla, myös äitini on säästäväinen.

En vaan näe miksi pitäisi maksaa turhista asioista. Rahaa voi tarvita myöhemmin. Kyllä mä välillä pidän shoppailupäiviä, en kyllä silloinkaan älyttömästi kuluta.

Säästöön on kertynyt melko paljon ja välillä mietin miksi pihistelen. Mutta sitten taas toisaalta pidän työttömyyttä ihan realistisena uhkana, olen aika hiljainen persoona ja olisin varmaan ensimmäisten joukossa liipaisimella jos lähtöpasseja annettaisiin. Uuden työn löytäminen olisi kaltaiselleni ihmiselle haaste.

Toisaalta en kauheasti nauti kuluttamisesta, joten se etten käytä rahaa johonkin, ei välttämättä tarkoita piheyttä. Ei vaan kiinnosta ostelu.

Pihi ihminen yleensä säästä kaikessa ja sitten myöhemmin kantaa ne säästyneet rahat lääketehtaille ja lääkäreille sairauksien ja stressin takia joka on tullut siitä kun on pihistelty liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Pihi ihminen yleensä säästä kaikessa ja sitten myöhemmin kantaa ne säästyneet rahat lääketehtaille ja lääkäreille sairauksien ja stressin takia joka on tullut siitä kun on pihistelty liikaa.

Tuo tarkoittaa etupäässä ruokaostoksia, jos aina pihistelee ruokakaupassa ja ostaa halvinta mahdollista se ei ole terveyden kannalta hyväksi.

Mulla johtui pelosta, että jotain odottamatonta tapahtuis eikä silloin sitten olisikaan vararahastoa. Jo pikkulapsena haudoin syntymäpäivinä saamiani lahjarahoja sekä koulun stipendejä tilillä, koska en luottanut siihen, että kukaan pitäisi musta huolta, jos vanhemmilleni sattuisi jotain. Vanhemmiten olen rentoutunut ja oppinut luottamaan, että voin suht levollisin mielin ostaa tarvitsemani ja välillä vähän luksustakin/ylimääräistä, kun kerran rahaa on.

tuollaisen ihmisen kanssa eläminen on täysin sietämätöntä. Mieluummin alkoholisti tai nisti kuin sairaalloisen pihi kumppani.

Olen miettinyt samaa. Jollaintapaa olen myös rakastunut tunteeseen kun säästetty summa tilillä kasvaa kokoajan, aina kun on uusi tonni ylitetty, en millään haluaisi että mennään taas taaksepäin. Se ero tässä on että käytän kyllä rahaa itseeni, siis vaatteisiin, kenkiin ja hyvään ruokaan. En haluaisi maksaa mitää mistään mikä on jollekin toiselle ja tätä piirrettä häpeän. Enkä tietenkään myös suostu ottamaan vastaan mitään minulle maksettavaa ja olen tarkka etten varmasti jää velkaa kenellekään kimppakyydeistä jne. Olen huomannut että suurin osa ihmisistä on todella höveleitä rahan kanssa, miksiköhän? 

Ärsyttää esimerkiksi nyt eräässä polttariryhmässä ohjelman suunnittelu, kun itseä pienempituloisemmat (oletettavasti) on ihan valmiita maksamaan satasia yhden päivän ohjelmista ja ruokailuista kun taas itsestä puhutut summat on aivan järkyttäviä. Yritän vedota "ettei ole varaa", mutta hävettää kun onhan minulla oikeasti varaa, ei vaan just siihen juttuun (olevinaan) ja toiset köyhemmät on ihan että jes jes kuulostaa sika hyvälle!! Haluaisin vaan käyttää rahani itse valitsemiin juttuihin. 

Vierailija kirjoitti:

tuollaisen ihmisen kanssa eläminen on täysin sietämätöntä. Mieluummin alkoholisti tai nisti kuin sairaalloisen pihi kumppani.

Tämä on mielipide josta näkee, että ihminen ei ole koskaan ollut suhteessa älkoholistin, nistin, ongelmapelaajan tai muun ruoka/vuokrarahat sairaalloisesti tuhlaavan ihmisen kanssa. Eikä hän myöskään koskaan ole ollut oikeasti köyhä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko rakkauden osoituksissa, kehujen antamisessa, haluaksissa yms. pihi myös?

Oletko kokenut puutetta, rakkauden puutetta lapsuudessasi? Nälkää? Niukkaa ruokaa?

Vai ovatko vanhempasi olleet tuhlureita, ja päätyneet velkoihin?

Miten rakkaus tähän liittyy? Liittykö?

Oletko tyhmä?

MInua on kyllä rakastettu sekä lapsena että aikuisena ja sekä lapsuuden että aikuisuuden perheet ovat olleet hyviä ja jäseniään tukevia.

Olen silti pihi, koska olen ollut köyhä ja en halua kokea sitä enää ikinä uudelleen.