Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lihavuuden hoito lapsiperheessä
26.06.2020 |
Ystäväni perheessä kaikki neljä lasta sekä vanhemmat ovat huomattavan ylipainoisia. Perheenjäsenillä on myös sairauksia, joissa lihavuus myös osatekijänä Esim nuorimmaisella todettiin vastikään rasvamaksa ja selkärankaan liittyviä kehityshäiriötä. Ystäväni tuskailee näiden paino-ongelmien kanssa ja sitä miten ne vaikuttavat lasten elämään ja itsetuntoon. Jostain syystä perheessä ei löydetä tasapainoa ruokailuissa. Kaikki lapset ovat erittäin nirsoja ja kyläilessä syövät vain niitä asioita joista tiedän heidän varmasti pitävän. Olen yrittänyt auttaa ystävääni järkeistämään ruokailutottumuksia ja luomaan ruokailurytmiä. Perheessä on myös lauantaisin herkkupäivä, jolloin lapset saavat ostaa haluamiaan herkkuja.
Olen hämmentynyt siitä, että puheissa tilanne vaikuttaa olevan hallinnassa ja ruoka-asiat kunnossa. Samaan aikaan kuitenkin näen omin silmin lasten mättävän sipsejä, karkkia ja mutakakkuja sekä kokonaisia patonkeja yhdeltä istumalta. Ystäväni on jotenkin sokea tälle.
Esim. Menimme kauppaan ja tarkoitus oli tehdä yhdessä ruokaa. Kaupassa yksi lapsista vinkui itselleen sipsipussin, jonka hän söi automatkalla. Kotona hän vetäisi kokonaisen patongin siinä keittiössä jutellessamme. Kun ruoka oli valmista, ystäväni komensi tätä lasta syömään koska tämä ”ei ollut syönyt mitään koko päivänä”. Olin ällistynyt siitä, ettei ystäväni rekisteröinyt sipsipussin ja patongin ahmimista. Toisella kertaa menimme yhdessä piknikille. Ystävälläni oli eväänä jäätelöä ja mutakakkuja ja lapsille karkkipussit, jotka lapset söivät hyvällä halulla. Kohta joku lapsista kertoi mitä haluaa herkkupäiväherkkuina (olihan lauantai). Olin taas äimistynyt, kun tajusin, että tämän jälkeen perhe oli menossa ostamaan vielä ne herkkupäivän herkut. Ystäväni puhuessa laihduttamisesta hän toistuvasti tuo esiin ajatuksen, ettei usko ruokailulla ja liikkumisella voivan vaikuttaa laihtumiseen, vaikka toisaalta koko ajan tuskailee miten saa lapset syömään terveellisemmin ja liikkumaan enemmän. Miten tässä tilanteessa voisi auttaa perhettä havahtumaan todellisuuteen? Tuntuu pahalta katsoa miten lapset häpeilevät kilojaan uimarannalla tai siinä, kun eivät mahdu huvipuiston laitteisiin.
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä koen tämän ihan asiakseni. Ystäväni minulle näistä huolistaan puhuu ja tuen häntä parhaani mukaan. En halua olla epäkohtelias tai painostava. Olen hämmentynyt ja suren lasten terveyden puolesta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Pitäisiköhän erään henkilön pitää huoli omista asioista?
Periaatteessa kyllä, mutta lihavuus aiheuttaa paljon ylimäärisiä kuluja yhteiskunnalle, joten siinä mielessä nämä asiat pitäisi saada kuntoon. Kyllähän viinankin käyttöä koitetaan rajoittaa ja röökin hinta nousee jatkuvasti.
No jos suora puhe ei tosiaan auta, niin en tiedä millä tuon äidin saisi asian tajuamaan. surullista kaikkien kannalta toki.
Mikäli lapsilla on jo todettu sairauksia, heillä on varmasti myös hoitokontakti jo. Lasten vakava lihavuus otetaan kyllä tosissaan. Ongelma on kuitenkin se, että jos vanhemmat eivät muuta tapojaan, lääkärit eivät voi asialle mitään. Heillä luultavasti on jo kontakti ravitsemusterapeutille, mutta sekään ei tosiaan ihmeitä tee, jos vanhemmat ovat sokeita. Vanhemmat tarvitsevat huomattavaa apua ja terapiaa, se on hidasta eikä välttämättä auta lapsien lapsuuden aikana.
Valitettavasti lopputulos on se, että lapsilla on pitkä ja kivinen tie edessä sitten kun itse ymmärtävät ja haluavat tehdä jotain terveytensä eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos vaikka linkkaat hänelle tämän ketjun. Ei kukaan oikeasti voi olla noin sokea, ei halua uskoa näkemäänsä.
Miksiköhän lasten lihavuuteen ei puututa samalla tavoin kuin esim. hampaiden hoitoon? Hammaslääkärit tekevät alvariinsa hoitamattomista hampaista ls-ilmoituksia mutta lihavuudesta tuskin niitä lääkärit tekee. Kyllähän lihavuus ja vääristyneet ruokailu ja liikuntatottumukset voivat aiheuttaa todella suuria terveydellisiä ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikäli lapsilla on jo todettu sairauksia, heillä on varmasti myös hoitokontakti jo. Lasten vakava lihavuus otetaan kyllä tosissaan. Ongelma on kuitenkin se, että jos vanhemmat eivät muuta tapojaan, lääkärit eivät voi asialle mitään. Heillä luultavasti on jo kontakti ravitsemusterapeutille, mutta sekään ei tosiaan ihmeitä tee, jos vanhemmat ovat sokeita. Vanhemmat tarvitsevat huomattavaa apua ja terapiaa, se on hidasta eikä välttämättä auta lapsien lapsuuden aikana.
Valitettavasti lopputulos on se, että lapsilla on pitkä ja kivinen tie edessä sitten kun itse ymmärtävät ja haluavat tehdä jotain terveytensä eteen.
Ehkä näin se sitten vaan menee. Luulen, että minulle tästä tilanteesta näkyy vain jäävuorenhuippu ja ehkä riittää se, että olen kuuntelevana korvana. Jotenkin ahdistun ystäväni ahdistuksesta, kun hän näitä asioita miettii.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisiköhän erään henkilön pitää huoli omista asioista?
Periaatteessa kyllä, mutta lihavuus aiheuttaa paljon ylimäärisiä kuluja yhteiskunnalle, joten siinä mielessä nämä asiat pitäisi saada kuntoon. Kyllähän viinankin käyttöä koitetaan rajoittaa ja röökin hinta nousee jatkuvasti.
Kannatan veronmaksuvalintaa. Ruksit ne asiat, mitä haluat kustantaa ja ne, joita et. Mitä enemmän olet valmis maksamaan ja toisaalta luopumaan, määrittelee veroprosenttisi.
Ihan kaikkien pitää tehdä töitä poislukien vanhat, sairaat, lapset ja vammaiset. Äitiyskään ei olisi syy maata kotona, ellei mies halua elättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkään pohdit ystäväsi asioita. Onko hän oikeasti ystävä. Miksi et kykene samantien keskustelemaan hänelle ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheessä on vähän tätä ongelmaa. Olen itse päättänyt nyt kiinnittää omaan syömiseeni huomiota. Toisen lapseni pelasti murrosiän kasvupyrähdys ja liikuntaharrastus. Toinen lapsi on vielä pullea ja kärsin siitä. Hänelläkin liikuntaharrastus, mutta korona ei tehny hyvää, kun kaikki harrastukset ja koulu oli kiinni :/
Vierailija kirjoitti:
Tämä aihe on varmaankin tabu, josta ei kukaan uskalla puhua mitään.
Asia kuuluu lastenlääkärille ja Valviran kirjoissa olevalle ravitsemusterapeutille.
Aina on osa ihmisistä ollut persompaa herkuille. Nykyään ne ovat suhteessa huomattavasti halvempia tuloihin nähden kuin esimerkikiksi 1980-luvulla. Siihen aikaan yksi 0,33 litran limupullo saunajuomaksi oli kallis investointi. Usein sekin jaettiin kahden lapsen kesken.
Sama juttu sipsien, karkkien, keksien jne teollisen paljon rasvaa, suolaa ja sokeria sisältävän kanssa. Yhtään ravintoaineita ei niistä saa. Oma lapseni alkoi lihoa hurjaa vauhtia yläkouluun päästessään kun alkoi käydä koulun jälkeen ostamassa kavereiden kanssa energiajuomaa ja sipsejä. Ei mikään ihme, ettei päivällinen kotona maistunutkaan.
Nyt hän on juuri täysi-ikäistynyt, joka ottaa selvää ruoan ravintosisällöstä ja terveellisyydestä. Tekee kimchiä ja vetää sitä joka päivä puoli kiloa koska pitää vain hapankaalista ja kimchistä kun on kyse kylmistä kasviksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikäli lapsilla on jo todettu sairauksia, heillä on varmasti myös hoitokontakti jo. Lasten vakava lihavuus otetaan kyllä tosissaan. Ongelma on kuitenkin se, että jos vanhemmat eivät muuta tapojaan, lääkärit eivät voi asialle mitään. Heillä luultavasti on jo kontakti ravitsemusterapeutille, mutta sekään ei tosiaan ihmeitä tee, jos vanhemmat ovat sokeita. Vanhemmat tarvitsevat huomattavaa apua ja terapiaa, se on hidasta eikä välttämättä auta lapsien lapsuuden aikana.
Valitettavasti lopputulos on se, että lapsilla on pitkä ja kivinen tie edessä sitten kun itse ymmärtävät ja haluavat tehdä jotain terveytensä eteen.
Ei rt voi tehdä ihmeitä jos vanhemmat eivät sitoudu elämäntapamuutokseen.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisiköhän erään henkilön pitää huoli omista asioista?
Tää asenne on niin perseestä kuin olla voi. Jätetään ihminen yksin ongelmineen. Kukin pitäköön huoli omista asioistaan, ei kuulu mulle. Huolehtikoon se jolle työstä maksetaan.
Ravintoterapeutille kuuluu yleensä pitää ruokapäiväkirjaa mihin laitetaan kaikki lapsen syömiset ylös. Sitten ravintoterapeutti kommentoi ja ehdottaa muutoksia. Ehkä hän on lintsannut tai huijannut tässä eli ei ole pistänyt kaikkia syömisiä ylös.
Mun äidillä on samaa sokeutta oman syömisensä ja lapsenlapselle tarjoilun herkun suhteen. Hänen mielestään "ei ole syöty paljon herkkuja" jos lapsi on saanut aamupalaksi muroja mielin määrin, jälkiruuaksi jäätelöä, iltapäiväkahvilla paketillisen keksejä jne. Jos sanoin, että tänään ei sit ole karkkipäivä, hän nyökytteli ymmärtäen ja vei seuraavaksi lapsenlapsen punnitse&säästä kauppaan ostamaan suklaakuorrutettuja pähkinöitä ja sokeroituja kuivahedelmiä. Ja jos kommentoin ruokavalintoja, hän saattoi puolustaa, että ovat vastapainoksi potkineet palloa tai käyneet puistossa. Lopulta ymmärsin, että ainoa mahdollisuus on vähentää yhdessäoloaikaa, sillä en voi alkaa opettaa aikuiselle tuotteiden ravintosisältöä ym. perusasioita. Lapsella on taipumusta olla perso makealle ja luonnostaan syödä suuria määriä, niin että tiheät tapaamiset oikeasti olisivat aiheuttaneet ongelmia.
Tulevaisuuden mielenterveysongelmaisia tulossa.
Ruokaremonttien ammattilaisille olisi tarvetta. Kävisivät kädestä pitäen opettamassa näille.
Tuollaisille vanhemmille pitäisi antaa tuomio törkeästä pahoinpitelystä siinä missä näännyttäjillekin.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisiköhän erään henkilön pitää huoli omista asioista?