Lue keskustelun säännöt.
Lihavuuden hoito lapsiperheessä
26.06.2020 |
Ystäväni perheessä kaikki neljä lasta sekä vanhemmat ovat huomattavan ylipainoisia. Perheenjäsenillä on myös sairauksia, joissa lihavuus myös osatekijänä Esim nuorimmaisella todettiin vastikään rasvamaksa ja selkärankaan liittyviä kehityshäiriötä. Ystäväni tuskailee näiden paino-ongelmien kanssa ja sitä miten ne vaikuttavat lasten elämään ja itsetuntoon. Jostain syystä perheessä ei löydetä tasapainoa ruokailuissa. Kaikki lapset ovat erittäin nirsoja ja kyläilessä syövät vain niitä asioita joista tiedän heidän varmasti pitävän. Olen yrittänyt auttaa ystävääni järkeistämään ruokailutottumuksia ja luomaan ruokailurytmiä. Perheessä on myös lauantaisin herkkupäivä, jolloin lapset saavat ostaa haluamiaan herkkuja.
Olen hämmentynyt siitä, että puheissa tilanne vaikuttaa olevan hallinnassa ja ruoka-asiat kunnossa. Samaan aikaan kuitenkin näen omin silmin lasten mättävän sipsejä, karkkia ja mutakakkuja sekä kokonaisia patonkeja yhdeltä istumalta. Ystäväni on jotenkin sokea tälle.
Esim. Menimme kauppaan ja tarkoitus oli tehdä yhdessä ruokaa. Kaupassa yksi lapsista vinkui itselleen sipsipussin, jonka hän söi automatkalla. Kotona hän vetäisi kokonaisen patongin siinä keittiössä jutellessamme. Kun ruoka oli valmista, ystäväni komensi tätä lasta syömään koska tämä ”ei ollut syönyt mitään koko päivänä”. Olin ällistynyt siitä, ettei ystäväni rekisteröinyt sipsipussin ja patongin ahmimista. Toisella kertaa menimme yhdessä piknikille. Ystävälläni oli eväänä jäätelöä ja mutakakkuja ja lapsille karkkipussit, jotka lapset söivät hyvällä halulla. Kohta joku lapsista kertoi mitä haluaa herkkupäiväherkkuina (olihan lauantai). Olin taas äimistynyt, kun tajusin, että tämän jälkeen perhe oli menossa ostamaan vielä ne herkkupäivän herkut. Ystäväni puhuessa laihduttamisesta hän toistuvasti tuo esiin ajatuksen, ettei usko ruokailulla ja liikkumisella voivan vaikuttaa laihtumiseen, vaikka toisaalta koko ajan tuskailee miten saa lapset syömään terveellisemmin ja liikkumaan enemmän. Miten tässä tilanteessa voisi auttaa perhettä havahtumaan todellisuuteen? Tuntuu pahalta katsoa miten lapset häpeilevät kilojaan uimarannalla tai siinä, kun eivät mahdu huvipuiston laitteisiin.
Kommentit (29)
Eikö Suomessa voi tehdä lasu-ilmoitusta ylipainoisista lapsista? Silloinhan vanhemmat eivät pidä huolta lapsesta, olisi aika viranomaisten puuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma ekaluokkalaiseni on lasten painoindeksin mukaan kilon ylipainoinen. Hän liikkuu kyllä, mutta on nirso ruokailija, ja isänsä antaa liian isoja annoskokoja silloin kun ruoka maistuu. Lisäksi nyt kesän aikana lapsi on viettänyt paljon aikaa kavereidensa kanssa, ja itselleni on tullut yllätyksenä miten paljon sokerisia herkkuja muiden kodeissa syödään! Tyyliin maanantaina sai limsaa ja mehujään kaverilla, tiistaina kävi toisen kaverin kanssa ostamassa suklaapatukat jne. Tuossa lähellä asuu yksi lapsi, joka on jo selkeästi lihava, mutta hän on todella usein menossa lähikauppaan suklaaostoksille, vanhempiensa siunauksella. Laskin että erään viikon aikana tälle lapselle oli annettu suklaarahaa kolmesti! Siitä tulee jo aika paljon ylimääräisiä kaloreita.
Lihominen on hankala juttu, jos on siihen taipumus. Itsellä on kaksi tytärtä, toinen langanlaiha ja toinen erittäin suurivatsainen.
Hoikka tyttö rakastaa ja syö herkkuja, pullealla tiukka kuri. Nyt meillä oli vieraita pari viikkoa ja oli herkkuja, niin näkyy heti tässä pulleassa lapsessa. Mutta koska rakastan, niin huolehdin..
Tuo sokeus on hyvin tavallista oli sitten kyse omasta, lapsen tai lemmikin syömistä ja joskus muustakin. Ravitsemusterapeuttikin voi asialle vain vähän. Usein näkee ravitsemusterapeutin tekstejä, joissa ihminen kertoo syövänsä vain vähän, lähinnä kasviksia, ei sokeria ja vain pari kertaa päivässä ja painoindeksi on silti 50. Kertovat vielä kävelevänsä tunnin ja n. 10 km lenkkejä viitenä päivänä viikossa. Meillä syövät kaiken tarjotun (paitsi salaatin) ja sipsiä ja karkkia ja suklaata päälle ja hengästyvät rollalla 10 metriä käveltyään. Toki meillä ollessaan ovat sairaita, mutta silti.
Samoin tunnen ihmisen, jonka keskikokoinen, yleensä n. 20 kiloa painavaa rotua oleva koira painaa 45 kg ja on korkeintaan leveämpi ja omistajan (hyvin laiha mies, jonka edellinen koira ei ollut lihava) mukaan ongelma on, että nirso koira ei suostu syömään. On käyttänyt eläinlääkärille ja on vihainen kun lääkäri ei löydä muuta vikaa kuin lihavuuden.
Toisaalta olen tavannut myös lääkärin, joka ei huomannut omassa voinnissaan mitään erikoista. Pidempään keskustelua tosin kertoi, että ei kahteen viikkoon ole pystynyt kävelemään, vaan on liikkunut konttaamalla, kun ei pysy pystyssä ja uloste on ollut pelkkää verihyytymää.
Ihmisen kyky kieltää tosiasioita on uskomaton ja sen haastaminen on vaikeaa, monien kohdalla mahdotonta.
Millainenhan kehonkuva ja identiteetti lapselle muodostuu tuollaisessa ristiriitaisessa kasvuympäristössä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä aihe on varmaankin tabu, josta ei kukaan uskalla puhua mitään.
Tästä ovat olemassa Käypä hoito-suositus. Jokainen löytää sen Googlen avulla netistä.
Käypä hoito suositus ei anna mitään kellekään jos vanhemmat eivät noudata terveydenhuollon ohjeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aihe on arka ja kuten aiemmin totesin puhumme paljonkin näistä asioista ja olen tuonut ajatuksiani esiin terveellisestä ruokarytmistä ja elintavoista. Kuten kerroin, olen hämmentynyt siitä, että ystäväni toisaalta puhuu niin kuin toimisi ja tekisi oikein, mutta käytännössä tilanne on toinen. Joskus tuntuu, että hän ikään kuin elää kahta todellisuutta tässä ruoka-asiassa. Olen pohtinut, että ongelmien juuret ovat niin syvällä, ettei tilanteen logiikka ulkopuoliselle hetkessä avaudu. Tällaisesta on todella vaikea puhua toiselle häntä loukkaamatta. Myös tilanteissa asiasta sanominen tuntuu vaikealta, koska en halua loukata tai paineistaa häntä enää yhtään.