Kuinka iso asuntolaina on mielestäsi liian iso?

PK-seudulla tuolla hinnalla saa koirankopin. Mutta joo, muualla Suomessa yli 250k lainat ihan puhdasta hulluutta. 

Meillä on yhteenlasketut nettotulot n. 4300 e/kk ja lainaa 150 k. Tuo on mielestäni pieni laina tuloihin nähden. 250 k ja siitä ylöspäin on jo aika iso laina. Toki pääkaupunkiseutu on asia erikseen, joskus katsoin että rakennusvuodeltaan, asuinalueen statukselta ja kulkuyhteyksiltä vastaava asunto kuin meidän maksaisi Helsingissä satatonnia enemmän kuin meidän. Mutta jos täältä Tampereeltakin haluaa uuden omakotitalon, niin ei sitä kyllä alle 400 k millään saa. Ja kaipa niitäkin lainoja ihan tavalliset ihmiset ottaa. 

Sellainen mitä ei pysty hoitamaan.

Vierailija kirjoitti:

PK-seudulla tuolla hinnalla saa koirankopin. Mutta joo, muualla Suomessa yli 250k lainat ihan puhdasta hulluutta. 

Eihän se millaisen asunnon lainalla saa korreloi sitä onko laina liian suuri.

Harvemmin lainanottaja, joka saa 350 000 lainaa ostaa täsmälleen tuon hintaisen asunnon.

Itse ap:n kysymykseen - itse en uskaltaisi ottaa isoa lainaa, enkä myöskään uskaltanut. Lainaa otettiin etelä-Suomessa 175 000, talo maksoi 330 000. Vuositulot n.100 000. Tässäkin lyhentämistä, koska haluamme myös elää, emme vain lyhentää lainaa.

Jos minulla olisi varakas suku ja perintöä tulossa voisin ajatella toisin.

Lyhennän asuntolainaani (tai siis -lainojani) 30.000 eurolla vuodessa ja silti tuntui paljolta kun kokonaissumma huiteli 200.000:n paremmalla puolella. Tänä vuonna menee alle sen, jolloin tuntuu henkisesti paljon helpommalta. Sitten kun menee alle sadantuhannen, on jo ihan eri fiilis. Omakotitalon rakennuttaminen houkuttelisi vähän, mutta sitten summa pompsahtaisi ties minne.  Selviäisin, mutten tiedä haluanko.

Riippuu ihan tulotasosta..

Sellainen on liian suuri, minkä hoitaminen vie talouden ihan äärimmilleen eikä kestä mitään poikkeavaa tapahtuvan. Ymmärrän ettet sinä oululaisena koodarina luota, että palkkasi säilyy viisinumeroisena kovin kauaa eli ihan tervettä varovaisuutta. Mutta en myöskään liikaa miettisi toisten raha-asioita.

Otin yksin 250 000 euron lainan ja hyvin olen hoitanut lainan jopa maksaen ylimäärin, ja silti on jäänyt rahaa mukavasti elämiseen. Riippuu ihan tulotasosta ja kulutustottumuksista. 

Ensimmäiseksi, en usko että Oululainen koodari saisi 5-numeroista palkkaa, etelässäkään ei ole kuin pari spesiaalia koodaria, jotka tuon tienaavat. Ja tuollainen koodari ei täällä aikaa viettäisi.

Asiaan. Laina tulee mitoittaa sen mukaan mitä teillä on maksukykyä jos molemmat jäisivät jostakin syystä työttömäksi. Ansiosidonnainen on yllättävän pieni, progressiivinen leikkuri yli 3000€ jälkeen on hurja, käteen jäävässä rahassa ei ole esim suurtakaan eroa tienaatko 3000 vai 6000 €. Pankki voi tulla vuoden kaksi vastaan lainassa, että maksatte pelkkiä korkoja, mutta ei sekään ikuisuutta kestä.

Riippuu ihan tulotasosta. Me otettiin 225 000 euroa velkaa lähes 6000 euron netto kk-tuloilla. Rahaa jää hyvin kalliisiin harrastuksiin ym. Hyvin on lyhennetty, vaikka toinen on välillä ollut poissa työelämästä. Silloin on ylimääräisistä menoista karsittu.

Velan mitoittamisessa on tärkeää, että selviää myös yhden tuloilla, jos tulee työttömyyttä tms.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäiseksi, en usko että Oululainen koodari saisi 5-numeroista palkkaa, etelässäkään ei ole kuin pari spesiaalia koodaria, jotka tuon tienaavat. Ja tuollainen koodari ei täällä aikaa viettäisi.

Asiaan. Laina tulee mitoittaa sen mukaan mitä teillä on maksukykyä jos molemmat jäisivät jostakin syystä työttömäksi. Ansiosidonnainen on yllättävän pieni, progressiivinen leikkuri yli 3000€ jälkeen on hurja, käteen jäävässä rahassa ei ole esim suurtakaan eroa tienaatko 3000 vai 6000 €. Pankki voi tulla vuoden kaksi vastaan lainassa, että maksatte pelkkiä korkoja, mutta ei sekään ikuisuutta kestä.

Ohis tästä on kokemusta. Olen vastaaja 4. Mieheni ja minä olemme molemmat olleet työttöminä eriaikaan tosin. Nettotulot putosivat tonnilla työttömänä. Kulut pienenivät parilla satasella (työpaikkalounaat ja bensa). Lyhensimme lainaa myös toisen ollessa työttömänä.

Tosi meillä on koko talouden budjetti ja henkilökohtainen budjetti kk-tasolla eli yksikään kulu tai lasku ei ole yllätys. Ja taloudenpito on ennakoivaa, ei viime hetkessä reagoivaa.

Kaikki lainat ovat mulle liian isoja. Omat bruttotulot on liki kymppitonnin kuussa, mutta en halua olla velkaa kenellekään enää koskaan. Laitan rahaa säästöön ja sijoitan muualle, mutta asun vuokralla ja asuntovelkaa en ota, en myöskään autolainaa tai kulutusluottoja. Luottokorttien saldotkin ovat aina nollilla, korkeintaan työmatkakustannuksia niillä joskus harvoin makselen ja heti parin viikon sisällä matkalaskun jälkeen pois. Velka on perseestä, sitä on joskus aikanaan ollut itsellä niin paljon että tiedän miltä se tuntuu niskassa. Se orjuuttaa.

Oma lainamääräni on 170 000e. Laitoin omaa rahaa kiinni noin 80 000e. Lisäksi 80 000e on sijoituksissa ja rahastoissa ns. puskurina.

Jos mulla ei olisi noin merkittävää sijoitusvarallisuutta niin kyllä tuo lainamäärä hirvittäisi. Olen aina ajatellut, että jos korot lähtevät runsaaseen nousuun voin realisoida sijoituksia ja lyhentää lainaani merkittävästi. Joku 100 000e laina ei enää kuulosta niin korkealta.

Nettotuloni ovat noin 2400-2500e/kk.

Sellainen, jota ei pystyisi työttömänä ollessa hoitamaan.