Millaiset loukkaukset ihmissuhteissa ovat vielä "normaaleja "?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapauskohtaista. Jos joku käyttäytyy loukkaavasti, asiasta puhuminen ei yleensä saa muutosta aikaan ja saattaa pahentaakin tilannetta. Sitten täytyy vain miettiä, onko tässä ihmisessä kuitenkin niin paljon hyviä puolia, että haluan olla hänen kanssaan tekemisissä niistä huonoista puolista huolimatta.

Muiden kuin vanhempien kohdalla toimin noin. Jos muut aiheuttaisivat noin paljon pahaa mieltä, varmasti olisin jo välit katkaissut. En tiedä onko se sitten velvollisuudentunnetta vai mitä...vai sitä että lapsi kasvaa rakastamaan vanhempiaan, tekivätpä nämä mitä vain. Side on kuitenkin tunnetasolla vahvempi kuin moniin muihin...ja lopullisten ratkaisujen teko vaikeampaa. Ap

Minä pitäisin yhteyttä vanhempiin joka tapauksessa, oli rakkautta tai ei. Omat vanhemmat nyt kuitenkin ovat omat vanhemmat, vaikka olisivat sarjamurhaajia.

Niinhän ne ovat...mutta silti tarvitsisin keinoja, joilla voin suojata itseäni ja mielenterveyttäni. Vanhempien seura uuvuttaa ja tekee surulliseksi...ero on suuri, kun sitä vertaa ihmisiin, joiden kanssa on mukavaa ja joiden seurassa energisoituu. Ap

nykyihmiselle et saa sanoa mitään kaikki on väärin

Vierailija kirjoitti:

nykyihmiselle et saa sanoa mitään kaikki on väärin

Monia ihmisiä on lytätty koko elämän, niin kyllä on aika valita missä seurassa on. Joskus jopa vaarallista jos jää hyökkäävään seuraan. Kyllä ihmiset keskustelevat varmasti joidenkin kanssa ihmissuhteen epäkohdista tai muista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vanhoilta ihmisiltä katsoisin enemmän läpi sormien kuin muilta. He ovat oman aikansa kasvattamia.

Jaa eli kusipäitä ei olekaan oikeasti olemassa? Ainakaan vanhoissa ihmisissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhoilta ihmisiltä katsoisin enemmän läpi sormien kuin muilta. He ovat oman aikansa kasvattamia.

Jaa eli kusipäitä ei olekaan oikeasti olemassa? Ainakaan vanhoissa ihmisissä?

80% vanhuksista on sitä lapsiaan kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapauskohtaista. Jos joku käyttäytyy loukkaavasti, asiasta puhuminen ei yleensä saa muutosta aikaan ja saattaa pahentaakin tilannetta. Sitten täytyy vain miettiä, onko tässä ihmisessä kuitenkin niin paljon hyviä puolia, että haluan olla hänen kanssaan tekemisissä niistä huonoista puolista huolimatta.

Muiden kuin vanhempien kohdalla toimin noin. Jos muut aiheuttaisivat noin paljon pahaa mieltä, varmasti olisin jo välit katkaissut. En tiedä onko se sitten velvollisuudentunnetta vai mitä...vai sitä että lapsi kasvaa rakastamaan vanhempiaan, tekivätpä nämä mitä vain. Side on kuitenkin tunnetasolla vahvempi kuin moniin muihin...ja lopullisten ratkaisujen teko vaikeampaa. Ap

Minä pitäisin yhteyttä vanhempiin joka tapauksessa, oli rakkautta tai ei. Omat vanhemmat nyt kuitenkin ovat omat vanhemmat, vaikka olisivat sarjamurhaajia.

Mutta eivät tuollaiset ole vanhempia. Ne ovat vain ihmisiä, joiden kanssa elit lapsuutesi kun et muuta voinut. Vanhemmuus on paljon muutakin kuin elättämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapauskohtaista. Jos joku käyttäytyy loukkaavasti, asiasta puhuminen ei yleensä saa muutosta aikaan ja saattaa pahentaakin tilannetta. Sitten täytyy vain miettiä, onko tässä ihmisessä kuitenkin niin paljon hyviä puolia, että haluan olla hänen kanssaan tekemisissä niistä huonoista puolista huolimatta.

Muiden kuin vanhempien kohdalla toimin noin. Jos muut aiheuttaisivat noin paljon pahaa mieltä, varmasti olisin jo välit katkaissut. En tiedä onko se sitten velvollisuudentunnetta vai mitä...vai sitä että lapsi kasvaa rakastamaan vanhempiaan, tekivätpä nämä mitä vain. Side on kuitenkin tunnetasolla vahvempi kuin moniin muihin...ja lopullisten ratkaisujen teko vaikeampaa. Ap

Minä pitäisin yhteyttä vanhempiin joka tapauksessa, oli rakkautta tai ei. Omat vanhemmat nyt kuitenkin ovat omat vanhemmat, vaikka olisivat sarjamurhaajia.

Niinhän ne ovat...mutta silti tarvitsisin keinoja, joilla voin suojata itseäni ja mielenterveyttäni. Vanhempien seura uuvuttaa ja tekee surulliseksi...ero on suuri, kun sitä vertaa ihmisiin, joiden kanssa on mukavaa ja joiden seurassa energisoituu. Ap

Tässä pitää tiedostaa rajat. Mikä määrä loukkauksia on se, minkä kestät, ilman, että se vaikuttaa oikeasti omaan oloosi. Jos käy liian raskaaksi, niin silloin on pidettävä puolensa. Sinun elämäsi on sinun ja vain sinä siihen voit vaikuttaa, varsinkin jos vanhempasi eivät (edelleenkään?) piittaa hyvinvoinnistasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhoilta ihmisiltä katsoisin enemmän läpi sormien kuin muilta. He ovat oman aikansa kasvattamia.

Jaa eli kusipäitä ei olekaan oikeasti olemassa? Ainakaan vanhoissa ihmisissä?

80% vanhuksista on sitä lapsiaan kohtaan.

Ja jostain syystä täällä ohjeistetaan sietämään sitä kun vanhukset eivät muka tiedä mitä tekevät. Kyllä tietävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapauskohtaista. Jos joku käyttäytyy loukkaavasti, asiasta puhuminen ei yleensä saa muutosta aikaan ja saattaa pahentaakin tilannetta. Sitten täytyy vain miettiä, onko tässä ihmisessä kuitenkin niin paljon hyviä puolia, että haluan olla hänen kanssaan tekemisissä niistä huonoista puolista huolimatta.

Muiden kuin vanhempien kohdalla toimin noin. Jos muut aiheuttaisivat noin paljon pahaa mieltä, varmasti olisin jo välit katkaissut. En tiedä onko se sitten velvollisuudentunnetta vai mitä...vai sitä että lapsi kasvaa rakastamaan vanhempiaan, tekivätpä nämä mitä vain. Side on kuitenkin tunnetasolla vahvempi kuin moniin muihin...ja lopullisten ratkaisujen teko vaikeampaa. Ap

Minä pitäisin yhteyttä vanhempiin joka tapauksessa, oli rakkautta tai ei. Omat vanhemmat nyt kuitenkin ovat omat vanhemmat, vaikka olisivat sarjamurhaajia.

Mutta eivät tuollaiset ole vanhempia. Ne ovat vain ihmisiä, joiden kanssa elit lapsuutesi kun et muuta voinut. Vanhemmuus on paljon muutakin kuin elättämistä.

Jyrkkä ja lapsellinen kanta. Taidat olla nuori?

Meidän perheessä ei loukattu toisia tarkoituksella. Jos loukattiin vahingossa, pyydettiin anteeksi. Se on minun normaali enkä kauaa katsele ihmisiä jotka eivät käyttäydy näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapauskohtaista. Jos joku käyttäytyy loukkaavasti, asiasta puhuminen ei yleensä saa muutosta aikaan ja saattaa pahentaakin tilannetta. Sitten täytyy vain miettiä, onko tässä ihmisessä kuitenkin niin paljon hyviä puolia, että haluan olla hänen kanssaan tekemisissä niistä huonoista puolista huolimatta.

Muiden kuin vanhempien kohdalla toimin noin. Jos muut aiheuttaisivat noin paljon pahaa mieltä, varmasti olisin jo välit katkaissut. En tiedä onko se sitten velvollisuudentunnetta vai mitä...vai sitä että lapsi kasvaa rakastamaan vanhempiaan, tekivätpä nämä mitä vain. Side on kuitenkin tunnetasolla vahvempi kuin moniin muihin...ja lopullisten ratkaisujen teko vaikeampaa. Ap

Minä pitäisin yhteyttä vanhempiin joka tapauksessa, oli rakkautta tai ei. Omat vanhemmat nyt kuitenkin ovat omat vanhemmat, vaikka olisivat sarjamurhaajia.

Mutta eivät tuollaiset ole vanhempia. Ne ovat vain ihmisiä, joiden kanssa elit lapsuutesi kun et muuta voinut. Vanhemmuus on paljon muutakin kuin elättämistä.

Jyrkkä ja lapsellinen kanta. Taidat olla nuori?

"vanhemmuus on muutakin kuin elättämistä" sanoi lainaamasi. Hyvin sanottu, ei lapselle koidu kiitollisuudenvelkaa siitä, että hän on saanut syntyä.

Et voi tietää kirjoittajan taustoista mitään. 

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapauskohtaista. Jos joku käyttäytyy loukkaavasti, asiasta puhuminen ei yleensä saa muutosta aikaan ja saattaa pahentaakin tilannetta. Sitten täytyy vain miettiä, onko tässä ihmisessä kuitenkin niin paljon hyviä puolia, että haluan olla hänen kanssaan tekemisissä niistä huonoista puolista huolimatta.

Muiden kuin vanhempien kohdalla toimin noin. Jos muut aiheuttaisivat noin paljon pahaa mieltä, varmasti olisin jo välit katkaissut. En tiedä onko se sitten velvollisuudentunnetta vai mitä...vai sitä että lapsi kasvaa rakastamaan vanhempiaan, tekivätpä nämä mitä vain. Side on kuitenkin tunnetasolla vahvempi kuin moniin muihin...ja lopullisten ratkaisujen teko vaikeampaa. Ap

Minä pitäisin yhteyttä vanhempiin joka tapauksessa, oli rakkautta tai ei. Omat vanhemmat nyt kuitenkin ovat omat vanhemmat, vaikka olisivat sarjamurhaajia.

Mutta eivät tuollaiset ole vanhempia. Ne ovat vain ihmisiä, joiden kanssa elit lapsuutesi kun et muuta voinut. Vanhemmuus on paljon muutakin kuin elättämistä.

Jyrkkä ja lapsellinen kanta. Taidat olla nuori?

Taidat luulla että loukkausten latelu on kunnon keskustelua? No, sinä olet kai sitten vanha, häijy ja epäonnistunut kasvattaja? Katkera, lapseton besserwisser? Joku muu, mikä?

Minun kannassani ei ole mitään lapsellista. Vanhemmalla on velvollisuus auttaa, kannustaa, rohkaista ja kasvattaa. Vanhemman pitää olla tuki ja turva. Jos ei tähän kykene, ei ole vanhempi. Hän on vain lapsia tehnyt ihminen. Ja näitä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapauskohtaista. Jos joku käyttäytyy loukkaavasti, asiasta puhuminen ei yleensä saa muutosta aikaan ja saattaa pahentaakin tilannetta. Sitten täytyy vain miettiä, onko tässä ihmisessä kuitenkin niin paljon hyviä puolia, että haluan olla hänen kanssaan tekemisissä niistä huonoista puolista huolimatta.

Muiden kuin vanhempien kohdalla toimin noin. Jos muut aiheuttaisivat noin paljon pahaa mieltä, varmasti olisin jo välit katkaissut. En tiedä onko se sitten velvollisuudentunnetta vai mitä...vai sitä että lapsi kasvaa rakastamaan vanhempiaan, tekivätpä nämä mitä vain. Side on kuitenkin tunnetasolla vahvempi kuin moniin muihin...ja lopullisten ratkaisujen teko vaikeampaa. Ap

Lapsi rakastaa vanhempiaan aina, ainakin niin kauan kuin on lapsi. Mutta vanhemmat eivät aina rakasta lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapauskohtaista. Jos joku käyttäytyy loukkaavasti, asiasta puhuminen ei yleensä saa muutosta aikaan ja saattaa pahentaakin tilannetta. Sitten täytyy vain miettiä, onko tässä ihmisessä kuitenkin niin paljon hyviä puolia, että haluan olla hänen kanssaan tekemisissä niistä huonoista puolista huolimatta.

Muiden kuin vanhempien kohdalla toimin noin. Jos muut aiheuttaisivat noin paljon pahaa mieltä, varmasti olisin jo välit katkaissut. En tiedä onko se sitten velvollisuudentunnetta vai mitä...vai sitä että lapsi kasvaa rakastamaan vanhempiaan, tekivätpä nämä mitä vain. Side on kuitenkin tunnetasolla vahvempi kuin moniin muihin...ja lopullisten ratkaisujen teko vaikeampaa. Ap

Lapsi rakastaa vanhempiaan aina, ainakin niin kauan kuin on lapsi. Mutta vanhemmat eivät aina rakasta lapsiaan.

Mä en osaa nähdä asiaa noin mustavalkoisena. Uskon että vanhempani rakastavat minua omalla tavallaan. Luulen etteivät he vain osaa olla muuta kuin ovat. Ovat nähneet lapsina sodan ja evakkomatkat, sodasta palanneet traumatisoituneet isät ja monta muuta kurjuutta. Heidän oma elämänsä on ollut kovaa työtä ja selviytymistä. Eivät vain osaa nähdä vanhemmuutta samoin kuin nykyihminen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen niin lyhyitä vierailuja, etteivät ne ala aiheuttaa harmitusta.

Näin olen tehnytkin. Mutta huomaan että joskus pinna kiristyy jo lyhyelläkin käynnillä ( varsinkin jos ensimmäinen kommentti jonka tullessani kuulen on jo nehatiivinen).

Samalla olen harmissani heidän puolestaan. Kaipaavat kuitenkin seuraa ja ystäväpiiri harventunut. Ystävilleen ovat aina olleet kohteliasmpia...myrkylliset kommentit oppineet kohdistamaan vain lähipiiriinsä. -ap

Tuo on niin tuttua minullekin, että ihan suoraan sanottuna en ole tekemisissä myrkyllisten sukulaisteni kanssa koska ei ole pakko. Etenkin suvun naisviha etoo. En voi käsittää minkälainen äiti kasvattaa poikansa vihaamaan naisia ja pitämään jopa omaa siskoaankin alempana olentona, jolla ei hissi mene aivan ylös saakka.

Veljeni kanssa välit menivät jo aikoja sitten poikki kun hän aivan omasta päästään alkoi raivoamaan, että olisin muka p...nut hänen aikaisemman koulukaverinsa kanssa.

Olin ollut käymässä muun porukan mukana yksissä kotibileissä jossa veljeni koulukaveri oli enkä meikkaamisen lisäksi kiinnittänyt tyyppiin mitään huomiota. Koska olimme kaverini kanssa täysi-ikäisiä lähdimme sieltä baariin.

Olin jo unohtanut koko etkoilla käymisen ja olin todella tyrmistynyt kun veljeni raivosi pää punaisena minun olleen sillä polkupyörän ominaisuudessa. Veljeni vielä vuonna kova paasaamaan ja vastustamaan muita kulttuureita, joissa naisia vahditaan perheen ja suvun maineen vuoksi. Räyhätessään hän oli itse samanlainen. Ei edes kysynyt, että olisiko mitenkään mahdollista jos minulla olisi ollut säpinää hänen entisen koulukaverinsa kanssa jne.

Ei tuollaista voi antaa anteeksi ikinä!