Lue keskustelun säännöt.
Ylllätysraskaus, miesystävän käytös
F86f8fuf
25.06.2020 |
Olemme nelikymppinen pariskunta ja yhdessä pari vuotta. Ihana suhde kaikinpuolin.. Jotakin sellaista mitä odottanut monta vuotta.
Meillä ei ole lapsia, koska olemme sopineet näin ja syön pillereitä. Välillä olen huonosti syönyt pillereitä, myönnän sen, ja nyt huomasin olevani raskaana.
Mies suhtautuu asiaan kylmäkiskoisesti kun kerroin raskaudesta, hän sanoo että huijattu olo ja syyttää minua.
Itselläni usko pois, kauhea katumus omasta käytöksestä, olemme toki joskus puhuneet että ehkä vielä joskus lapsi? Mutta ei tällä hetkellä. Nyt en myöskään tiedä mitä tehdä? Mies ilmeisesti vaatii raskaudenkeskeytystä ja antanut ymmärtää että suhde ei jatku tämän jälkeen jos pidän lapsen.
Mitä ihmettä teen.
Kommentit (65)
Hyviä pointteja yllä, kiitos niistä. Kiitos myös muista kommenteista, olen ne ajatuksen kanssa lukenut kaikki.
Keskenmenoriski olen itsekin miettinyt ja tullut siihen tulokseen että jos niin tapahtuu, niin ei sille mitään voi. Toisaalta olisikin tietyllä tavalla helpotus jos luonto päättäisi raskauden niin, ja ikäänkuin päätös ei olisikaan omissa käsissä. Kait sekin kertoo tapahtuneen vaikeudesta ja siitä että asian kohtaaminen on vaikeaa.
Alkuraskauden ultraan varaan kuitenkin ajan. Olen ihan pihalla milloin sellainen olisi mahdollista? Olen kokenut elämässäni nuoruudessa yhden kohdun ulkopuolisen raskauden, joten haluaisin varmistua että sellaisesta ei olisi nyt kyse. Osaako kukaan neuvoa millä viikoilla kannattaa käydä ultrassa ihan vaan varmistaakseen raskauden olevan oikeassa paikassa ja sydänäänet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa, että musta on oikeasti hienoa, että eletään maassa, jossa nainen voi pitää lapsen miehestä huolimatta joutumatta sosiaaliseen tai taloudelliseen paitsioon. Toki myös, että saa abortin niin halutessaan.
Mä tein abortin 10 vuotta sitten parikymppisenä. Silloinen poikaystävä ei halunnut lasta, joten päädyin tekemään abortin, vaikka se oli todella vaikea paikka. Olin hänen kanssaan vielä muutaman vuoden, mutta halveksuin häntä todella. Myöhemmin sain kuulla, että mies niin hanakasti halusi sen abortin, koska kuvitteli minun pettäneen häntä. Se ei tietenkään ollut totta, mutta hän ei tuohon aikaan edes vihjaissut mitään siihen suuntaan. Kuulin tämän tosiaan vuosikausia myöhemmin, mutta jostain syystä tuolloin aloin suorastaan vihata häntä. En ole tuon suhteen jälkeen kenenkään miehen kanssa uskaltanut edes harkita lapsia, vaikka olisi ollutkin hyvä parisuhde ja vakaa tilanne. Abortti oli tuolloin (ja nyt) oikea ratkaisu, vaikka olisinkin lapsen halunnut pitää. Tunteilleen ei voi mitään.
40-vuotiaana ei puhuta useista mahdollisista vuosista. Se voi olla että lisääntymisikääsi on jäljellä vuosi! Itsellä oli 40-vuotiaana jo hedelmällisyysarvot reilusti laskeneet, 1,5v meni ennenkuin tulin raskaaksi ovulaatiotestien avulla. Nyt onnellisesti puolivälissä jo!
Joka tapauksessa luulen että kadut loppuikäsi jos abortoit. Voi olla että mies lähtee, voi olla että ajan kanssa sopeutuu ajatukseen ja onkin läsnä lapselle. siihen et itse voi vaikuttaa. Toista mahdolisuutta vanhemmuuteen tuskin tulee.
Muistakaa, että lapsella on oikeus syntyä tasapainoiseen ja rakastavaan kotiin, jossa hänen on hyvä ja turvallinen kasvaa. Onko teistä siihen? Lapsen oikeudet on aina etusijalla. Lapsi ei välttämättä ole terve, oletteko valmiita siihen vaihtoehtoon?
Jos aiotte pitää lapsen, niin perehdy kunnolla siihen mitä lapsi tarvitsee kasvaakseen tasapainoiseksi ihmiseksi, ja mitä mm. turvallinen kiintymyssuhde tarkoittaa.
Kuten moni on sanonut, niin nelikymppisellä naisella lapsen saamisen aika ei todellakaan ole ”sitten joskus”. Nelikymppisellä on myös suurempi keskenmenon riski, joten voi olla ettei tästä raskaudesta synny elävää lasta.