Se, että lihava pitää itseään normaalipainoisena, ei ole kehopositiivisuutta.

Jaaha, vai niin.

Ylipaino on terveydelle vaarallista kuten on alipainokin. Ylipainoisia pitäisi kannustaa laihduttamaan eikä jauhaa mitään voimaantumisfantasioita siitä miten lihava nainen on muka seksikäs ja normaali.

Vierailija kirjoitti:

Ylipaino on terveydelle vaarallista kuten on alipainokin. Ylipainoisia pitäisi kannustaa laihduttamaan eikä jauhaa mitään voimaantumisfantasioita siitä miten lihava nainen on muka seksikäs ja normaali.

Yleensä tällä hyväksymisen poissulkevalla kannustuksella saadaan aikaan vain lihava JA masentunut ihminen, mikä on pelkkää lihavuutta huomattavasti haitallisempaa terveydelle. Olen samaa mieltä että terveyden kannalta olisi parempi olla normaalipainoinen kuin lihava, mutta terveyden kannalta on myös parempi olla psyykkisesti terve lihava kuin nujerrettu ja nuppikipeä lihava. Usein ihmisten toimintakykyä ja hyvinvoinnin kokemusta rajoittaa enemmän häpeä kuin itse paino.

Lihava ihminen voi olla seksikäs. Normaalista en tiedä, mitä ikinä tarkoittaakaan :D

Tämä niin totta! Oon noin 15 kiloa ylipainoinen, enkä missään mielessä koe minkäänlaista kehopositiivisuutta! Vituttaa vaan, kun ihanat kesävaatteet näyttävät oudolta/ruumalta mun päällä. Katseeltiin muutaman vuoden (3-4) takaisia valokuvia, ja voi että, kun olin kivan näköinen ja sutjakka niissä kuvissa. Nyt olen alkanut karsia lihottavia juttuja pois, toiveena ens kesään hyvät fiilikset.

Läski mikä läski kirjoitti:

Tämä niin totta! Oon noin 15 kiloa ylipainoinen, enkä missään mielessä koe minkäänlaista kehopositiivisuutta! Vituttaa vaan, kun ihanat kesävaatteet näyttävät oudolta/ruumalta mun päällä. Katseeltiin muutaman vuoden (3-4) takaisia valokuvia, ja voi että, kun olin kivan näköinen ja sutjakka niissä kuvissa. Nyt olen alkanut karsia lihottavia juttuja pois, toiveena ens kesään hyvät fiilikset.

Yksi kysymys. Olitko tuolloin 3-4 vuotta sitten tyytyväinen kroppaasi?

Jos vastas on "en" (niin kuin se aika usein on), niin se nimenomaan vahvistaa kehopositiivisuuden tarpeen. Lihavuuden hoito fyysisen terveyden näkökulmasta on oma juttunsa, ja tarpeellista, mutta vielä tarpeellisempaa olisi ympäristö jossa ihmiset saisivat tykätä itsestään ja nähdä itsessään hyvää, kaunista ja arvokasta, ihan riippumatta koosta ja terveydentilasta.

Vierailija kirjoitti:

Ylipaino on terveydelle vaarallista kuten on alipainokin. Ylipainoisia pitäisi kannustaa laihduttamaan eikä jauhaa mitään voimaantumisfantasioita siitä miten lihava nainen on muka seksikäs ja normaali.

Ylipaino ja sen epäterveellisyys on hyvin henkilökohtainen asia. TUnne kaksi ylipainoista naista, joiden veriarvot ovat erinomaiset ja jotka liikkuvat todella paljon. Ovat fyysisesti paremmassa kunnossa kuin minä, normaalipainoinen, terveellisesti syövä ja liikuntaakin harrastava.

Minulla oli aikoinaan työkaverina nainen, vahvasti ylipainoinen, jonka aviomies (suomalainen ) piti erityisesti lihavista naisista. Heidän yhteiselämänsä oli mukavaa, seksiä oli paljon ja läheisyyttä muutenkin. Nainen koki olevansa kaunis ja haluttava.  Laihduttaminen oli hänelle vastenmielistä.

Nämä lihavuuskeskustelutkin ovat nykyaikana saaneet fas**tis*a piirteitä.  Joskus sanottiin, että elä ja anna Lassenkin elää, nykyään sanotaan vain "elä kuten minä, se on ainoa oikea tapa".

Miksi ihmiset ovat nykyään kiinnostuneempia muiden elämästä omansa sijaan?

Kannattaa myös omahyväsyydessään muistaa, lihavaa pilkatessaan, että lihava ei ole tyhmä, vaan antaa usein sellaisen kuvan ja saattaa pokkana väittää olevan kaunis ja kurvikas. Puolustusmekanismi. Ja tähän halpaan mennään usein ja lujaa :D

Miten te jaksattekin aina jauhaa tästä samasta aiheesta?

Vierailija kirjoitti:

Läski mikä läski kirjoitti:

Tämä niin totta! Oon noin 15 kiloa ylipainoinen, enkä missään mielessä koe minkäänlaista kehopositiivisuutta! Vituttaa vaan, kun ihanat kesävaatteet näyttävät oudolta/ruumalta mun päällä. Katseeltiin muutaman vuoden (3-4) takaisia valokuvia, ja voi että, kun olin kivan näköinen ja sutjakka niissä kuvissa. Nyt olen alkanut karsia lihottavia juttuja pois, toiveena ens kesään hyvät fiilikset.

Yksi kysymys. Olitko tuolloin 3-4 vuotta sitten tyytyväinen kroppaasi?

Jos vastas on "en" (niin kuin se aika usein on), niin se nimenomaan vahvistaa kehopositiivisuuden tarpeen. Lihavuuden hoito fyysisen terveyden näkökulmasta on oma juttunsa, ja tarpeellista, mutta vielä tarpeellisempaa olisi ympäristö jossa ihmiset saisivat tykätä itsestään ja nähdä itsessään hyvää, kaunista ja arvokasta, ihan riippumatta koosta ja terveydentilasta.

Juu, olin todellakin! Olen huomannut, että ihannepainoni on noin 61-63 kiloa. 58 kiloisena olin jotenkin sairaan näköinen. Olen 169 senttiä pitkä.

Hei, kaikki te jotka pelkäätte kehopositiivisuuden olevan haitaksi ihmisille ja lisäävän lihavuutta. Mitenkäs ne lihavuustilastot ovat kehittyneet tässä viime vuosikymmeninä, kun ylipainoisia on pilkattu, haukuttu, syrjitty, halveksittu...? Toimiko? Entä miten nuo varsinkin naisten masennustilastot voi?

Vierailija kirjoitti:

Miten te jaksattekin aina jauhaa tästä samasta aiheesta?

Niinpä. On varmaan liian kuumaa mennä ulos ja kauppoihin solvaamaan ja tuijottamaan? Netissä saa omaa erinomaisuuttaan kirjoitella ja haukkua muita. Ja tällaiset väittävät muita itseään huonommiksi ihmísiksi? Sairasta. Kaikki ei ole hyvin omassa elämässä. Näinhän se yleensä on koulukiusaajillakin, kuin myös työpaikoilla alistavien kanssa. Jokin mättää.

Läski mikä läski kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läski mikä läski kirjoitti:

Tämä niin totta! Oon noin 15 kiloa ylipainoinen, enkä missään mielessä koe minkäänlaista kehopositiivisuutta! Vituttaa vaan, kun ihanat kesävaatteet näyttävät oudolta/ruumalta mun päällä. Katseeltiin muutaman vuoden (3-4) takaisia valokuvia, ja voi että, kun olin kivan näköinen ja sutjakka niissä kuvissa. Nyt olen alkanut karsia lihottavia juttuja pois, toiveena ens kesään hyvät fiilikset.

Yksi kysymys. Olitko tuolloin 3-4 vuotta sitten tyytyväinen kroppaasi?

Jos vastas on "en" (niin kuin se aika usein on), niin se nimenomaan vahvistaa kehopositiivisuuden tarpeen. Lihavuuden hoito fyysisen terveyden näkökulmasta on oma juttunsa, ja tarpeellista, mutta vielä tarpeellisempaa olisi ympäristö jossa ihmiset saisivat tykätä itsestään ja nähdä itsessään hyvää, kaunista ja arvokasta, ihan riippumatta koosta ja terveydentilasta.

Juu, olin todellakin! Olen huomannut, että ihannepainoni on noin 61-63 kiloa. 58 kiloisena olin jotenkin sairaan näköinen. Olen 169 senttiä pitkä.

Hienoa! Toivottavasti pääset taas tilanteeseen jossa olet tyytyväinen itseesi.

Aika usein tilanne on se, että vanhoja kuvia katsoessa miettii, miksi häpesin itseäni tuolloin, ei minussa ollut mitään vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös omahyväsyydessään muistaa, lihavaa pilkatessaan, että lihava ei ole tyhmä, vaan antaa usein sellaisen kuvan ja saattaa pokkana väittää olevan kaunis ja kurvikas. Puolustusmekanismi. Ja tähän halpaan mennään usein ja lujaa :D

Itse en ole koskaan aliarvioinut lihavia tai haukkunut heitä, paitsi mielessäni arvostellut kun ovat päästäneet itsensä "tuohon" kuntoon ja lihavaksi olen itsenikin päästänyt itseni ja sitä suomin. Todella ylipainoiset lapset ja nuoret "säälittävät" ja saavat mut tuntemaan jonkinlaista kiukkua vanhempiaan kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten te jaksattekin aina jauhaa tästä samasta aiheesta?

Tästä aiheesta on varmaan jauhettu tällä palstalla paljonkin. Itse havahtuin koko asiaan vasta tänä keväänä, kun huomasin olevani lihavampi kuin koskaan. Painan enemmän kuin enimmilläni raskausaikana. En kuitenkaan häpeä ulkonäköäni.

En ole ikinä ollut niin kehopositiivinen kuin nyt (paitsi raskausaikana), mutta siitä huolimatta minulla on tavoitteena pudottaa painoa 5-10 kiloa jouluun mennessä. Eli ei mikään tappotahti, mutta jotain kuitenkin. Tarve pudottaa painoa johtuu siitä, että minulla on kohonnut riski sairastua 2 tyypin diabetekseen. Toinen motiivi on, että haluaisin mahtua taas suosikkivaatteisiini.

Ei tietenkään ole.

14 on siis AP:n kirjoittama.

Lihavuus on yleensä mielenterveyden häiriö. Joku sisäinen ongelma ajaa ihmisen mässäilemään. Tästä lohtumässäilystä sitten pidetään kiinni ja yritellään perustella sen oikeutus aivan kuten alkoholisti yrittää oikeuttaa juomisensa.

Vierailija kirjoitti:

Lihavuus on yleensä mielenterveyden häiriö. Joku sisäinen ongelma ajaa ihmisen mässäilemään. Tästä lohtumässäilystä sitten pidetään kiinni ja yritellään perustella sen oikeutus aivan kuten alkoholisti yrittää oikeuttaa juomisensa.

ei,vaan suurin osa on puhtaasti lihavia liiallisen syömisen takia ja ihan vaan koska se on kivaa ja maistuu hyvältä.

diagnoosia ei sais 99% lihavista ollenkaan vaikka kertosivat jokaisen tekosyyn.

Mä olen ollut koko elämäni ylipainoinen. Ihan ekaluokasta lähtien. Ja sieltä alle kouluikäisestä lähtien mulle on huudeltu törkeyksiä, hihitelty selän takana, naurettu ihan päin naamaa kun olen kuvitellut että mullakin olisi oikeus esim. teini-ikäisenä ihastua johonkuhun ja loputtomasti niin edelleen. Inhoa ja sääliä oon saanut lukea ihmisten katseista ihan sieltä pikkunatiaisesta lähtien, joskus avoimemmin ja joskus piilotellummin. Saan pelätä, mahdunko huvipuistolaitteisiin, en voi mennä ratsastamaan (esim. islanninhevosena painorajoitus yleensä 100 kg), kauniita vaatteita on lähes mahdoton löytää normikaupoista ja ne näyttää kuitenkin huonoilta mun päällä jne., elämässä on siis ihan oikeita rajoituksia sen lisäksi, että niitä on iskostunut mun pään sisään, ja puhumattakaan siitä miten muut mua kohtelevat. Hoikan ja normaalipainoisen ihmisen on lähes mahdotonta kuvitella, miten kokonaisvaltaista on olla lihava. Eniten se vaikuttaa sosiaalisiin aspekteihin, joskus näen ihmisistä että heidän täytyy oikein erikseen päänsä sisällä päättää, miten suhtautuvat minuun, välttelevätkö ja vähättelevätkö vai hyväksyvätkö minut tuttavapiiriinsä. Tätä tämä on ollut koko elämän, koko hiton elämän.

Nyt on sitten alkanut nousta kehopositiivisuusjutut pinnalle. Mua ne ovat rohkaisseet, että hei, mullakin on ihmisarvo. Se ei ole mitenkään päin saanut mua lihomaan lisää tai kuvittelemaan, että olen normaalipainoinen. Tiedän, etten ole, en ole vajaa vaikka lihavista niin yleensä kuvitellaan. Kanssaihmiset suhtautuvat jostain syystä aivan eritysesti intohimoisesti lihavien ihmisten alas painamiseen. Miksi? Miten se on muilta pois, jos vaikka mä inspiroidun kehopositiivisuusjutuista ja ajattelen iloisemmin itsestäni? Kehopositiivisuus ei mun näkökulmasta promoa lihavuutta ja huonoja elämäntapoja. Tällä maapallolla elää vaan niin helvatasti ylipainoisia ihmisiä, jotka ovat tottuneet pelkäämään muiden ivailua ja ajattelemaan itsestään väheksyvästi. Miksi heidän rohkaisunsa on huono juttu? Asiaan kannattaa tutustua ennen kuin teilaa.

no miksi et ole laihduttanut ? kuka laittaa sen ruuan suuhun?

sinä nro 19 siis