Lue keskustelun säännöt.
Mistä löydän ikäisiäni (n. 30 v.) naisia kaveriksi?
24.06.2020 |
Olen siis itse hieman alle kolmikymppinen nainen. Jäin pois erään tiiviin, hihhulihtavan seurakunnan toiminnasta ja muuten asiat on hyvin mutta kaikki kaverit meni siinä samalla. Olen sosiaalinen ja hieman ujosta ulkokuoresta huolimatta tutustun ihmisiin helposti, kunhan vain löydän heitä. Haluaisin siis löytää ikäisiäni, naispuolisia, ihmisiä joista kenties saattaisi löytyä vaikka uusia ystäviä. Kiva harrastusporukkakin käy hyvin, jos ystävystyminen ei vaikuta luontevalta.
Olen yrittänyt uusia harrastuksia lähiseudultani Helsingissä. Harrastan mielelläni esim. tanssia, mutta muut harrastusryhmässä ovat aina minua huomattavasti vanhempia tai nuorempia. Joku harrastus, missä pääsee hieman enemmän juttelemaan muiden kanssa, olisi vielä parempi.
Mistä siis löydän heitä, jos syksyllä harrastaminen on taas mahdollista? Onko tiedossa esim. joku tanssiseura, jossa käy erityisesti kolmikymppisiä naisia?
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus järjestänyt yksinäisten tapaamisia ja etsinyt kavereita netistä, mutta totuus on, että minusta ei ole ylläpitämään ns väkinäistä kaverisuhdetta. Ei musta ole soittelemaan ja kuulostelemaan, sopiiko nähdä joskus vai ei. Ihmisiä tulee ja menee, raskaampaa on pitää niistä kiinni kuin olla yksin. Ikävää, mutta näin se on. Ihmiset tuntuvat kaipaavan kavereistaan vain kahta asiaa: a) kaverin, jolle voi vttuilla, b) positive vibes only.
Tuollainen yksinäisten tapaaminen kuulostaakin hieman väkinäiseltä. Siksi mietin näitä harrastusjuttuja. Niissä olisi valmiiksi jollain tavalla saman henkistä porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koronan toisen aallon kanssa voi ystävystyä syksyllä
Minä en oikein käy missään virallisessa harrastuksessa. Keikoilla ja tapahtumissa, silloin kun oli vielä mahdollista. Siellä on vaikeampi tutustua.
Mitä jos menisit talkoolaiseksi kiinnostavaan tapahtumaan?
Ei se auta kuin koluta niin kauan että löytyy. Sama ongelma
Mulle ehdotettiin jotain yksinäisten tukiryhmää tai vastaavaa, en enää muista. Kuulosti hirveältä, mennä sinne kuin otsaan kirjoitettuna "OLEN YKSINÄINEN" ja sitten ringissä miettiä että täällä me luuserit nyt nyhjätään. Pahimmassa tapauksessa uloslähtiessä joku epätoivoinen roikkuu nilkassa kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle ehdotettiin jotain yksinäisten tukiryhmää tai vastaavaa, en enää muista. Kuulosti hirveältä, mennä sinne kuin otsaan kirjoitettuna "OLEN YKSINÄINEN" ja sitten ringissä miettiä että täällä me luuserit nyt nyhjätään. Pahimmassa tapauksessa uloslähtiessä joku epätoivoinen roikkuu nilkassa kiinni.
Tää ois kauhee, jos kävisi niin että joku Liisa yrittää tutustua minuun mutta minua ei kiinnosta. Normaalissa elämässä kyse ei ole välttämättä siitä Liisasta, minulla voisi olla vaikka kiireistä eikä tilaa uusille ihmisille. Jos ollaan tavattu tuon kaltaisessa paikassa on selvää, että suorastaan janoan ihmisiä elämääni, mutta juuri tämä Liisa ei ole mieluinen, eikä kelpaa. Lisäksi se toinen vielä olisi jo valmiiksi yksinäinen ja kamala syyllisyys vaan seuraisi.
Olisi kauheaa olla myös Liisa. Tulla torjutuksi yksinäisten tapaamisessa ja miettiä, että olenko oikeasti näin tylsä tai vastenmielinen etten kelpaa edes epätoivoisille.
Totuus on kuitenkin se, että moni ihminen on aika nirso kaveripiirinsä suhteen, oli yksinäinen tai ei.
Antti Holma tietää: mene kurssille. Jonnekin, missä tavataan monta kertaa ja on välissä kahvi- tai ruokatauko, jolloin on aikaa istua vierekkäin ja rupatella. Mietin myös erilaisia vapaaehtoiskuvioita sun muita, just esimerkiksi tapahtumien talkoolaisena toimimista. Tollainen yhteisten tavoitteiden eteen puuhastelu yhdistää paremmin kuin tanssitunneilla käyminen.
En myöskään vielä laittais pannaan noita yksinäisten fb-ryhmiä. On varmaan tosiaan väkinäistä noin vain kahvitella tuntemattomien kanssa, mutta voisko tuollaisessa perustaa vaikka jonkun luku- tai leivontapiirin tai mikä sua nyt kiinnostaakin?
Myöskin ehkä kannattaa joustaa tuon iän suhteen. Monet ikäisesi naiset elää pahimpia ruuhkavuosia, tekee uraa ja hoitaa pieniä lapsia. Harrastuksissa, ryhmissä ja piireissä taas käy enemmän niitä, joilla on aikaa ja energiaa sellaiseen, eli esimerkiksi opiskelijoita ja niitä, joiden lapset on jo vähän vanhempia. Ainakin itse koen, että elämäntilanne yhdistää paremmin kuin ikä - eli näin lapsettomana ja työelämässä olevana 30-vuotiaana mun on usein helpompi sopia tapaamisia ja löytää yhteistä puhuttavaa nelikymppisten vastaavassa elämäntilanteessa olevien kavereiden kanssa kuin sellaisten omanikäisten kavereiden, joilla on pieniä lapsia. Ja siis toki nämä lapselliset kaverit ovat rakkaita edelleen ja näen heitä säännöllisesti, mutta en usko, että jos pohjalla ei olisi vuosien kaveruutta vaan tapaisin heidän nyt ensimmäistä kertaa, kaverustuminen onnistuisi juuri nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Antti Holma tietää: mene kurssille. Jonnekin, missä tavataan monta kertaa ja on välissä kahvi- tai ruokatauko, jolloin on aikaa istua vierekkäin ja rupatella. Mietin myös erilaisia vapaaehtoiskuvioita sun muita, just esimerkiksi tapahtumien talkoolaisena toimimista. Tollainen yhteisten tavoitteiden eteen puuhastelu yhdistää paremmin kuin tanssitunneilla käyminen.
En myöskään vielä laittais pannaan noita yksinäisten fb-ryhmiä. On varmaan tosiaan väkinäistä noin vain kahvitella tuntemattomien kanssa, mutta voisko tuollaisessa perustaa vaikka jonkun luku- tai leivontapiirin tai mikä sua nyt kiinnostaakin?
Myöskin ehkä kannattaa joustaa tuon iän suhteen. Monet ikäisesi naiset elää pahimpia ruuhkavuosia, tekee uraa ja hoitaa pieniä lapsia. Harrastuksissa, ryhmissä ja piireissä taas käy enemmän niitä, joilla on aikaa ja energiaa sellaiseen, eli esimerkiksi opiskelijoita ja niitä, joiden lapset on jo vähän vanhempia. Ainakin itse koen, että elämäntilanne yhdistää paremmin kuin ikä - eli näin lapsettomana ja työelämässä olevana 30-vuotiaana mun on usein helpompi sopia tapaamisia ja löytää yhteistä puhuttavaa nelikymppisten vastaavassa elämäntilanteessa olevien kavereiden kanssa kuin sellaisten omanikäisten kavereiden, joilla on pieniä lapsia. Ja siis toki nämä lapselliset kaverit ovat rakkaita edelleen ja näen heitä säännöllisesti, mutta en usko, että jos pohjalla ei olisi vuosien kaveruutta vaan tapaisin heidän nyt ensimmäistä kertaa, kaverustuminen onnistuisi juuri nyt.
Pitää pohtia näitä kurssi- ja vapaaehtoisjuttuja! Onhan tuo totta, että yhteinen tavoite yhdistää. Tanssitunneilla pitää jaksaa olla tosi aktiivinen, että saa kontaktia muihin. Mulla on ehkä pieni asennevamma talkoolaisjuttuja kohtaan. Haluaisin saada työstäni palkan ja pelkään että mua jotenkin käytetään hyväksi. :D Ehkä siis suuntaan kurssille.
Iän puolesta toki joustan, jos tuntuu luontevalta. Tähän mennessä ei vaan ole sattunut tuntumaan, puheenaiheet olleet liian eri maailmoista. Ei toki välttämättä edes johdu iästä. En kuitenkaan haluaisi joutua "isosisko ja pikkusisko" -tyyliseen ystävyyteen kummaksikaan osapuoleksi, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Suuri ikäero siis vaatisi suuremman samalla aallonpituudella seilauksen.
Kansalais-/työväenopistoista esim. taidekurssit (piirtäminen, maalaaminen, valokuvaus). Myös järjestöt järjestävät valtavasti vapaaehtoistoimintaa - ja järjestöjä on paljon eri mielenkiinnonkohteiden mukaan (esim. luonto- ja eläinsuojeluteemaiset ovat aktiivisia, myös Amnestyn ja lastensuojelupuolen toiminta on aktiivista). Uusiin ihmisiin voisit tutustua myös tavallisen ev.lut.seurakunnan vapaaehtoistyön kautta - ruoka-avustus ym. Facebookista löytyy myös erilaisia harrasteryhmiä, esim. vaellukseen ja retkeilyyn. Vaihtoehtoja on siis hyvin paljon. :) Tsemppiä ystävien löytämiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille hyvistä vinkeistä! :)
AP
Crossfit/crosstraining on sosiaalista ja siellä käy eri ikäisiä. Aloituskursseja pyörii jo nyt joillakin saleilla, niin ei tarvitse odottaa syksyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä käyt töissä? Eikö siellä ole?
Vierailija kirjoitti:
Crossfit/crosstraining on sosiaalista ja siellä käy eri ikäisiä. Aloituskursseja pyörii jo nyt joillakin saleilla, niin ei tarvitse odottaa syksyyn.
Pistän korvan taakse!
Vierailija kirjoitti:
Missä käyt töissä? Eikö siellä ole?
Keikkalainen, milloin missäkin ja osittain etätöissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaipaat tuosta ikäluokasta naisia kavereiksi, niin varmin tapa on tehdä lapsi ja koluta sen kanssa mammakerhot sun muut läpi. Tuon ikäiset elävät usein ruuhkavuosia. Ovat joko kiireisiä uratykkejä tai lapsiarjen pyörityksessä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Hey vina sovellus?
En ole kuullut tästä, mutta tsekkaan!
Vierailija kirjoitti:
Jos kaipaat tuosta ikäluokasta naisia kavereiksi, niin varmin tapa on tehdä lapsi ja koluta sen kanssa mammakerhot sun muut läpi. Tuon ikäiset elävät usein ruuhkavuosia. Ovat joko kiireisiä uratykkejä tai lapsiarjen pyörityksessä kiinni.
Tämä kieltämättä toimisi. :D Kätevä motiivi hankkia lapsi.
Olen joskus järjestänyt yksinäisten tapaamisia ja etsinyt kavereita netistä, mutta totuus on, että minusta ei ole ylläpitämään ns väkinäistä kaverisuhdetta. Ei musta ole soittelemaan ja kuulostelemaan, sopiiko nähdä joskus vai ei. Ihmisiä tulee ja menee, raskaampaa on pitää niistä kiinni kuin olla yksin. Ikävää, mutta näin se on. Ihmiset tuntuvat kaipaavan kavereistaan vain kahta asiaa: a) kaverin, jolle voi vttuilla, b) positive vibes only.