Väestöliitto: Miesten kiltteys ominaisuus voi tuhota parisuhteen - "Hän vain lähti. Täysin varoittamatta. Jäikö minulta jotain huomaamatta?"

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuollainen äkkilähtijä exäni mielestä. Omasta mielestäni taas jokaikinen keskusteluyritys päättyi huutamiseen, uhkailuun ja tavaroiden paiskomiseen ja sen jälkeen unohdettiin että mitään keskustelua oli yritetty käydäkäään. Kyllähän se tuolla tavalla tulee yllätyksenä se lähtö väkisinkin.

Missä vaiheessa kerroit, että haluat erota? Olitko ottanut yhteyttä ammattilaiseen, jos keskustelu oli kerran noin vaikeata? (se ei tarkoita sitä, että pitäisi jatkaa suhdetta, mutta se voi auttaa parempaan eroon) Oliko sinulla uusi kumppani erohetkellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

H.V. kirjoittaa asiasta blogissaan:

https://vaestoliitonblogi.com/2020/02/13/ujon-ja-aran-vastaus-parisuhde…

Tuolla Vaarasella on jotenkin kieroutunut ajatusmaailma ja huomion tarvetta, eikö hän ole kuullut passiivis-agressiivisuudesta? Äkkilähtö ei ole mitenkään kilttiä, se on henkistä pahoinpitelyä. Tottakai on olemassa sellaisia tapauksia, jossa kumppani on väkvaltainen, jolloin on pakko tehdä äkkilähtö, mutta tavallisessa tilanteessa äkkilähtö on varsin itsekäs teko ja usein lisäksi laskelmoiva (varmistetaan, että itse on jättäjä, eikä tule jätetyksi).

Jos ei uskalla puhua kumppaninsa kanssa halusta/päätöksestä erota, on olemassa ammattiauttajia, joihin pitäisi ottaa yhteyttä ennen kuin räjäyttää kumppainin maailman pirstaleiksi, jos siis ei osaa/pysty itse puhumaan asiasta kumppanin kanssa. En kyllä tajua miten tuo Vaaranen pidetään vieläkin siellä Väestöliitossa töissä, vaikka kerta toisensa jälkeen tärvelee heidän mainetta.

Miksi sen, joka haluaa lähteä, pitäisi ensin turvautua ammattiauttajaan? Se joka tuntee kaipaavansa apua, voi ottaa ihan itse yhteyttä. Ei kukaan ole toiselle velkaa roikkua ihmissuhteessa väkisin.

Kukaan ei tarvitse jäädä huonoon suhteeseen, mutta kuten joku viisas terapeutti sanoi, niin jättäjälläkin on tietty vastuu, että toinen pääsee elämässä eteenpäin. Tottakai rajattu, joka rajautuu etenkin omaan käytökseen, mutta kuitenkin. Ihminen voi ajatella muutakin kuin vain omaa napaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

H.V. kirjoittaa asiasta blogissaan:

https://vaestoliitonblogi.com/2020/02/13/ujon-ja-aran-vastaus-parisuhde…

Tuolla Vaarasella on jotenkin kieroutunut ajatusmaailma ja huomion tarvetta, eikö hän ole kuullut passiivis-agressiivisuudesta? Äkkilähtö ei ole mitenkään kilttiä, se on henkistä pahoinpitelyä. Tottakai on olemassa sellaisia tapauksia, jossa kumppani on väkvaltainen, jolloin on pakko tehdä äkkilähtö, mutta tavallisessa tilanteessa äkkilähtö on varsin itsekäs teko ja usein lisäksi laskelmoiva (varmistetaan, että itse on jättäjä, eikä tule jätetyksi).

Jos ei uskalla puhua kumppaninsa kanssa halusta/päätöksestä erota, on olemassa ammattiauttajia, joihin pitäisi ottaa yhteyttä ennen kuin räjäyttää kumppainin maailman pirstaleiksi, jos siis ei osaa/pysty itse puhumaan asiasta kumppanin kanssa. En kyllä tajua miten tuo Vaaranen pidetään vieläkin siellä Väestöliitossa töissä, vaikka kerta toisensa jälkeen tärvelee heidän mainetta.

Miksi sen, joka haluaa lähteä, pitäisi ensin turvautua ammattiauttajaan? Se joka tuntee kaipaavansa apua, voi ottaa ihan itse yhteyttä. Ei kukaan ole toiselle velkaa roikkua ihmissuhteessa väkisin.

Kukaan ei tarvitse jäädä huonoon suhteeseen, mutta kuten joku viisas terapeutti sanoi, niin jättäjälläkin on tietty vastuu, että toinen pääsee elämässä eteenpäin. Tottakai rajattu, joka rajautuu etenkin omaan käytökseen, mutta kuitenkin. Ihminen voi ajatella muutakin kuin vain omaa napaa.

Eli ensin kiltti on jyrätty suhteessa ja kun hän viimein saa voimaa lähteä, siitäkin syyllistetään?

En lukenut artikkelia, mutta uskoisin aavistavani, mistä siinä on kysymys. Oikeampi termi tässä tapauksessa olisi aggressioestynyt, ja se on eri juttu kuin kiltti. Ihminenhän voi olla kiltti myös ristiriidattomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

H.V. kirjoittaa asiasta blogissaan:

https://vaestoliitonblogi.com/2020/02/13/ujon-ja-aran-vastaus-parisuhde…

Tuolla Vaarasella on jotenkin kieroutunut ajatusmaailma ja huomion tarvetta, eikö hän ole kuullut passiivis-agressiivisuudesta? Äkkilähtö ei ole mitenkään kilttiä, se on henkistä pahoinpitelyä. Tottakai on olemassa sellaisia tapauksia, jossa kumppani on väkvaltainen, jolloin on pakko tehdä äkkilähtö, mutta tavallisessa tilanteessa äkkilähtö on varsin itsekäs teko ja usein lisäksi laskelmoiva (varmistetaan, että itse on jättäjä, eikä tule jätetyksi).

Jos ei uskalla puhua kumppaninsa kanssa halusta/päätöksestä erota, on olemassa ammattiauttajia, joihin pitäisi ottaa yhteyttä ennen kuin räjäyttää kumppainin maailman pirstaleiksi, jos siis ei osaa/pysty itse puhumaan asiasta kumppanin kanssa. En kyllä tajua miten tuo Vaaranen pidetään vieläkin siellä Väestöliitossa töissä, vaikka kerta toisensa jälkeen tärvelee heidän mainetta.

Miksi sen, joka haluaa lähteä, pitäisi ensin turvautua ammattiauttajaan? Se joka tuntee kaipaavansa apua, voi ottaa ihan itse yhteyttä. Ei kukaan ole toiselle velkaa roikkua ihmissuhteessa väkisin.

Kukaan ei tarvitse jäädä huonoon suhteeseen, mutta kuten joku viisas terapeutti sanoi, niin jättäjälläkin on tietty vastuu, että toinen pääsee elämässä eteenpäin. Tottakai rajattu, joka rajautuu etenkin omaan käytökseen, mutta kuitenkin. Ihminen voi ajatella muutakin kuin vain omaa napaa.

Eli ensin kiltti on jyrätty suhteessa ja kun hän viimein saa voimaa lähteä, siitäkin syyllistetään?

Tämähän se. Ensin kun siedät sitä (narsistista) ylijyräämistä ja sitten kun lopulta saat revittyä itsesi irti suhteesta, niin sä oletkin se joka teki väärin. Kyllä mä uskon, että tämä "kiltti" lähtenytkin on sanonut, että toinen tekee väärin, mutta se kumppani ei vain ole kuunnellut tai on sulkenut korvansa kritiikiltä, naisille tyypilliseen tapaan.

Minä olen ilmeisesti myös tuollainen liian kiltti. Koen, että parisuhteessa molempien tulisi kunnioittaa toisiaan yhtälailla ja kohdella kauniisti ilman että se on jonkinlaisen ihmeellisen väännön ja puoliensa pitämisen ja toistuvien keskustelujen takana.

Ellei suhteessa toimi kunnioitus luonnostaan ja joudun jostain tietyntyyppisestä asiasta useammin kuin kerran tai pari sanomaan, kestän sitä alistamista / vähättelyä / haukkumista sitten aikani ja myöskin lähden vaan. En nyt toki tekstarilla jätä, mutta siis sillä tavalla "yllättäen" että neuvotteluvaraa ei kyllä siinä kohtaa enää ole, kuten joku aiemmin myöskin ilmaisi.

En katso, että minulla siinä kohtaa on enää mitään velvollisuuksia muuhun kuin hoitaa erotapahtuma nätisti.

Vierailija kirjoitti:

En pääse lukemaan artikkelia joten sinänsä voi olla täysi hutikin, mutta itse ajattelen asian niin että liian kiltti nielee suhteessa kaikki vähättelyt, kontrollointi- j manipulointiyritykset, solvaukset ym. liian pitkään, osaamatta/kykenemättä olemaan reilusti jämäkkä ja lopulta sitten vaan saa tarpeekseen ja lähtee.

.

Siinä kohtaa se pahis saakin sympatiat kun tulee yllättäen jätetyksi.

Noin monesti varmaan on. Kiltti ei ehkä pärjää verbaalisesti, tulee aina alistetuksi, jyrätyksi, ehkä vähätellyksi jne. Pahaolo kasvaa. Ratkaisu: lähteminen. Ymmärrettävää.

Luin tästä jostain muusta mediasta ja tosiaan, kyse on mallista, että toinen ottaa vastaan liikaa ja yllättäen lähtee. 

Huomaa, että reaktiot on täällä kahdenlaisia. Osa on pöyritynyt, osa ymmärtää. 

Ihmettelen kuitenkin tätä, että ihmetellään, onko kiltimpi henkilö kertonut haluavansa erota. Harva kai näisät äkkilähtiöistäkään on pakannut tavarat toisen töissä ollessa ja häipynyt sanakaan sanomatta, eiköhän ne nyt kerro haluavansa erota. 

Vai onko kyseessä se, että riita tilanteissa pitäisi aina vetää esiin erokortti ja jos näin ei ole tehnyt x kertaa, niin ei saa eroa?

Onhan näitä kilttejä, jotka eivät osaa (tai halua) puhua ja sitten elämä hiihtelee niitä ratoja mitä puoliso haluaa. Jossain vaiheessa se toisen mielen mukaan eläminen alkaa nyppimään ja kun tämä kunnolla pääsee patoutumaan se lopulta ryöpsähtää yli äyräiden ja tuloksena on jotain linjalta pettäminen-jättäminen. Ja puoliso pöllämystyneenä ihmettelee että "mikä sille tuli" ja että "mehän oltiin niin onnellisia yhdessä, ei koskaan edes riidelty".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

H.V. kirjoittaa asiasta blogissaan:

https://vaestoliitonblogi.com/2020/02/13/ujon-ja-aran-vastaus-parisuhde…

Tuolla Vaarasella on jotenkin kieroutunut ajatusmaailma ja huomion tarvetta, eikö hän ole kuullut passiivis-agressiivisuudesta? Äkkilähtö ei ole mitenkään kilttiä, se on henkistä pahoinpitelyä. Tottakai on olemassa sellaisia tapauksia, jossa kumppani on väkvaltainen, jolloin on pakko tehdä äkkilähtö, mutta tavallisessa tilanteessa äkkilähtö on varsin itsekäs teko ja usein lisäksi laskelmoiva (varmistetaan, että itse on jättäjä, eikä tule jätetyksi).

Jos ei uskalla puhua kumppaninsa kanssa halusta/päätöksestä erota, on olemassa ammattiauttajia, joihin pitäisi ottaa yhteyttä ennen kuin räjäyttää kumppainin maailman pirstaleiksi, jos siis ei osaa/pysty itse puhumaan asiasta kumppanin kanssa. En kyllä tajua miten tuo Vaaranen pidetään vieläkin siellä Väestöliitossa töissä, vaikka kerta toisensa jälkeen tärvelee heidän mainetta.

Mielenkiintoinen keskustelu kun peilaa toisaalta niihin lukuisiin keskusteluihin joissa naureskellaan miehille jotka ovat huuli pyöreinä kun nainen yhtäkiiä jättää - näissähän on itsestäänselvää että kyse on vain siitä että mies ei ole kuunnellut ja nyt onkin sitten itsestäänselvää että mies ei ole puhunut. 

Siinä vaiheessa, kun olin pääässyt tähän viestiisi asti, olin ehtinyt jo mielessäni käydä läpi eroni ja sen, olinko yllätysjättäjä, koska ero tuli vastapuolelle järkytyksenä enkä suostunut sen jälkeen enää keskustelemaan asiasta. 

Tulin siihen lopputulokseen, etten ole, koska yritin kyllä puhua asioista ennen eroa meidän molempien väsymiseen asti. Ja ainakin mies selkeästi tietää, että yksi osatekijä erolle oli hänen alkoholinkäyttönsä eli jotain on kyllä sitten kuitekin kuullut niistä korvasta sisään toiseesta ulos -nalkutuksista. 

Jotkut ei osaa olla rakentavasti eri mieltä asioista eikä joustaa. Toiset taas ei siedä mitään poikkeavia mielipiteitä.

Vierailija kirjoitti:

Olen kiltti,alistuva ja kannatan tasa-arvoa. Missä minun vahvat ja fiksut naiset on?

Teen kotityöt ja kannatan sukupuoliroolien neutralisoimista.

Terv: kiltti ja alistuva 28v miehekäs mies

Hei, sinä miehekäs ja alistuva mies. Älä luovu toivosta, on dominoivia naisia, jotka pitävät sinusta huolta. Kannattaa jo deittaillessa olla kuulolla, salliiko nainen sinun palvoa häntä sopivasti. Jos hän sallii sen, voit lisätä sitä vähitellen, ja lopulta pyytää häntä tekemään sinulle mitä haluaa. Oikea dominoiva nainen ottaa tuosta ohjat. Luvassa oikein kivoja yhteisiä hetkiä.

Domina

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

H.V. kirjoittaa asiasta blogissaan:

https://vaestoliitonblogi.com/2020/02/13/ujon-ja-aran-vastaus-parisuhde…

Tuolla Vaarasella on jotenkin kieroutunut ajatusmaailma ja huomion tarvetta, eikö hän ole kuullut passiivis-agressiivisuudesta? Äkkilähtö ei ole mitenkään kilttiä, se on henkistä pahoinpitelyä. Tottakai on olemassa sellaisia tapauksia, jossa kumppani on väkvaltainen, jolloin on pakko tehdä äkkilähtö, mutta tavallisessa tilanteessa äkkilähtö on varsin itsekäs teko ja usein lisäksi laskelmoiva (varmistetaan, että itse on jättäjä, eikä tule jätetyksi).

Jos ei uskalla puhua kumppaninsa kanssa halusta/päätöksestä erota, on olemassa ammattiauttajia, joihin pitäisi ottaa yhteyttä ennen kuin räjäyttää kumppainin maailman pirstaleiksi, jos siis ei osaa/pysty itse puhumaan asiasta kumppanin kanssa. En kyllä tajua miten tuo Vaaranen pidetään vieläkin siellä Väestöliitossa töissä, vaikka kerta toisensa jälkeen tärvelee heidän mainetta.

Mielenkiintoinen keskustelu kun peilaa toisaalta niihin lukuisiin keskusteluihin joissa naureskellaan miehille jotka ovat huuli pyöreinä kun nainen yhtäkiiä jättää - näissähän on itsestäänselvää että kyse on vain siitä että mies ei ole kuunnellut ja nyt onkin sitten itsestäänselvää että mies ei ole puhunut. 

Siinä vaiheessa, kun olin pääässyt tähän viestiisi asti, olin ehtinyt jo mielessäni käydä läpi eroni ja sen, olinko yllätysjättäjä, koska ero tuli vastapuolelle järkytyksenä enkä suostunut sen jälkeen enää keskustelemaan asiasta. 

Tulin siihen lopputulokseen, etten ole, koska yritin kyllä puhua asioista ennen eroa meidän molempien väsymiseen asti. Ja ainakin mies selkeästi tietää, että yksi osatekijä erolle oli hänen alkoholinkäyttönsä eli jotain on kyllä sitten kuitekin kuullut niistä korvasta sisään toiseesta ulos -nalkutuksista. 

Minunkin mieheni kirkkaasti tietää, että ero tuli hänen alkoholinkäytön takia. Silti mielestään se tuli järkytyksenä ja yllätyksenä. Ilmeisesti perheneuvolat ja pariterapiat ja pari edellistä uhkavaatimusta, "raittius tai ero" eivät hänen mielestään olleet yhtään vakavasti otettavia enteitä.

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä kilttejä, jotka eivät osaa (tai halua) puhua ja sitten elämä hiihtelee niitä ratoja mitä puoliso haluaa. Jossain vaiheessa se toisen mielen mukaan eläminen alkaa nyppimään ja kun tämä kunnolla pääsee patoutumaan se lopulta ryöpsähtää yli äyräiden ja tuloksena on jotain linjalta pettäminen-jättäminen. Ja puoliso pöllämystyneenä ihmettelee että "mikä sille tuli" ja että "mehän oltiin niin onnellisia yhdessä, ei koskaan edes riidelty".

"Mikä sille tuli? Meillähän oli niin hauskaa ja kaikki hyvin."

Mulle viimenen niitti oli kun vaimo alkoi huutaa ja raivota meidän pienelle tytölle kostoksi minulle, silloin kun olin sairaana. Nousin vaivoin sängystä jo päättäneenä, että nyt tämä liitto loppui tähän. Raivoamista oli ollut joskus aiemminkin, ja oli lyönyt minua toisen lapsemme nähden. Olin yrittänyt kestää ja sovitella. Ei koskaan pyytänyt mitään anteeksi. Vasta sen jälkeen kun laitoin erohakemuksen, yritti pyytää jotain teistaan anteeksi, mutta liitto oli minulle jo ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

H.V. kirjoittaa asiasta blogissaan:

https://vaestoliitonblogi.com/2020/02/13/ujon-ja-aran-vastaus-parisuhde…

Tuolla Vaarasella on jotenkin kieroutunut ajatusmaailma ja huomion tarvetta, eikö hän ole kuullut passiivis-agressiivisuudesta? Äkkilähtö ei ole mitenkään kilttiä, se on henkistä pahoinpitelyä. Tottakai on olemassa sellaisia tapauksia, jossa kumppani on väkvaltainen, jolloin on pakko tehdä äkkilähtö, mutta tavallisessa tilanteessa äkkilähtö on varsin itsekäs teko ja usein lisäksi laskelmoiva (varmistetaan, että itse on jättäjä, eikä tule jätetyksi).

Jos ei uskalla puhua kumppaninsa kanssa halusta/päätöksestä erota, on olemassa ammattiauttajia, joihin pitäisi ottaa yhteyttä ennen kuin räjäyttää kumppainin maailman pirstaleiksi, jos siis ei osaa/pysty itse puhumaan asiasta kumppanin kanssa. En kyllä tajua miten tuo Vaaranen pidetään vieläkin siellä Väestöliitossa töissä, vaikka kerta toisensa jälkeen tärvelee heidän mainetta.

Miksi sen, joka haluaa lähteä, pitäisi ensin turvautua ammattiauttajaan? Se joka tuntee kaipaavansa apua, voi ottaa ihan itse yhteyttä. Ei kukaan ole toiselle velkaa roikkua ihmissuhteessa väkisin.

Kukaan ei tarvitse jäädä huonoon suhteeseen, mutta kuten joku viisas terapeutti sanoi, niin jättäjälläkin on tietty vastuu, että toinen pääsee elämässä eteenpäin. Tottakai rajattu, joka rajautuu etenkin omaan käytökseen, mutta kuitenkin. Ihminen voi ajatella muutakin kuin vain omaa napaa.

Eli ensin kiltti on jyrätty suhteessa ja kun hän viimein saa voimaa lähteä, siitäkin syyllistetään?

Näinhän se kilteillä naisillakin menee. Minäkin sain koko suvun kimppuuni kun jätin herra täydellisen. Eivät tienneet mitä kaikkea olin kiltisti kestänyt, koska minä en ikinä juoruile enkä valita.

Ny ainakin on oikeassa

Mies52v

Ja denialistimammat täällä sen kuin alapeukuttaa totuutta.

He vain eivät voi myöntää sitä että kiihottuvat eniten jän niksistä, rikollista, alistajista, väkivaltaisista ja sosiopaatti miehistä.

Ei millään voi myöntää vaikka jatkuvasti riippumattomat tahot antavat faktaa aiheesta tutkimusten muodossa

Vierailija kirjoitti:

En pääse lukemaan artikkelia joten sinänsä voi olla täysi hutikin, mutta itse ajattelen asian niin että liian kiltti nielee suhteessa kaikki vähättelyt, kontrollointi- j manipulointiyritykset, solvaukset ym. liian pitkään, osaamatta/kykenemättä olemaan reilusti jämäkkä ja lopulta sitten vaan saa tarpeekseen ja lähtee.

.

Siinä kohtaa se pahis saakin sympatiat kun tulee yllättäen jätetyksi.

Tässä taas sekoitetaan kiltti ja nössö keskenään.

Ne kun eivät ole sama asia.

Nössö on sellainen joka ei saa pidettyä puoltaan missään vaan nielee kaiken .

Kiltti on ystävällinen ja empaattinen mutta kykenee silti tarvittaessa olemaan jämäkkä ja pitämään rajat .

En tiedä kummasta tuossa artikkelissa puhuttiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

H.V. kirjoittaa asiasta blogissaan:

https://vaestoliitonblogi.com/2020/02/13/ujon-ja-aran-vastaus-parisuhde…

Tuolla Vaarasella on jotenkin kieroutunut ajatusmaailma ja huomion tarvetta, eikö hän ole kuullut passiivis-agressiivisuudesta? Äkkilähtö ei ole mitenkään kilttiä, se on henkistä pahoinpitelyä. Tottakai on olemassa sellaisia tapauksia, jossa kumppani on väkvaltainen, jolloin on pakko tehdä äkkilähtö, mutta tavallisessa tilanteessa äkkilähtö on varsin itsekäs teko ja usein lisäksi laskelmoiva (varmistetaan, että itse on jättäjä, eikä tule jätetyksi).

Jos ei uskalla puhua kumppaninsa kanssa halusta/päätöksestä erota, on olemassa ammattiauttajia, joihin pitäisi ottaa yhteyttä ennen kuin räjäyttää kumppainin maailman pirstaleiksi, jos siis ei osaa/pysty itse puhumaan asiasta kumppanin kanssa. En kyllä tajua miten tuo Vaaranen pidetään vieläkin siellä Väestöliitossa töissä, vaikka kerta toisensa jälkeen tärvelee heidän mainetta.

Miksi sen, joka haluaa lähteä, pitäisi ensin turvautua ammattiauttajaan? Se joka tuntee kaipaavansa apua, voi ottaa ihan itse yhteyttä. Ei kukaan ole toiselle velkaa roikkua ihmissuhteessa väkisin.

Kukaan ei tarvitse jäädä huonoon suhteeseen, mutta kuten joku viisas terapeutti sanoi, niin jättäjälläkin on tietty vastuu, että toinen pääsee elämässä eteenpäin. Tottakai rajattu, joka rajautuu etenkin omaan käytökseen, mutta kuitenkin. Ihminen voi ajatella muutakin kuin vain omaa napaa.

Eli ensin kiltti on jyrätty suhteessa ja kun hän viimein saa voimaa lähteä, siitäkin syyllistetään?

Jokainen on itse vastuussa siitä että vetää rajat sille mitä kohtelua sietää.

Tietenkään en tällä tarkoita sitä että saa lyödä jos toinen ei reagoi mitenkään tms .

Mutta esimerkiksi :jos et halua asua omakotitalossa etkä selvästi kerro sitä vaan annat houkutella itsesi siihen, rahoitat ja muutat yhdessä, niin eihän se kumppani voi tietää kuinka paljon inhoat omakotitaloasumista.

Pitää olla sen verran potkua ihmisessä että kertoo sen selkokielellä eikä muuta siihen omakotitaloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuollainen äkkilähtijä exäni mielestä. Omasta mielestäni taas jokaikinen keskusteluyritys päättyi huutamiseen, uhkailuun ja tavaroiden paiskomiseen ja sen jälkeen unohdettiin että mitään keskustelua oli yritetty käydäkäään. Kyllähän se tuolla tavalla tulee yllätyksenä se lähtö väkisinkin.

Missä vaiheessa kerroit, että haluat erota? Olitko ottanut yhteyttä ammattilaiseen, jos keskustelu oli kerran noin vaikeata? (se ei tarkoita sitä, että pitäisi jatkaa suhdetta, mutta se voi auttaa parempaan eroon) Oliko sinulla uusi kumppani erohetkellä?

Olen yksi miehen mukaan yllätysjättäjä (oikeasti ei ollut mikään yllätys muuta kuin se, että hän oli yrittänyt sitouttaa minua parhaansa mukaan, mutta se ei riittänyt sitouttamaan minua kestämään saamaani kohtelua, vaikka olenkin kiltti ja sisukas ihminen). En ollut enää missään terapiantarpeessa sen jälkeen, kun pääsin miehestä eroon. Mistä ihmeestä minulla olisi ollut joku päälkekkäinen suhde, se päättyvä suhde imi kaikki voimat ne vuodet mitä se kesti. Sen jälkeenkään en ole uskaltanut muuttaa yhteen kenenkään kanssa.