Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi suuttui juhannuksena tiskaamisesta, haukkui lyttyyn ja otti kierroksia - vika on nyt minun kun en "anna anteeksi"
24.06.2020 |
ja teeskentele, että kaikki on hyvin eikä mitään tapahtunut.
Jotenkin miniänä rajojen laittaminen on nostanut sellaiset konfliktit, että melkein mietin jo avioeroa jollei kukaan ala tulla pikku hiljaa vastaan ja myönnä, että ainoa raivopää on anoppi, joka ottaa nokkaansa milloin mistäkin, sekoilee krapulapäissään ja soittaa suutaan kännissä. Olen aiemmin ollut melkein ylikiltti ja myötäilevä, että välttäisin kaikki turhat riidat, mutta nyt mennään niin pitkällä, että pakko laittaa vastaan. Juhannuksen kärhämä on kuitenkin pisteenä iin päällä, ja se ns. viimeinen tippa tynnyrissä, jossa ajattelin että tässä kulkee raja. Ensin mies suuttui äidilleen, sen jälkeen mulle ja seuraavaksi kävi räyhäämässä apelle kun en suostunut jäämään enää samaan paikkaan anopin kanssa. Muut suuttuivat ja vetosivat lapsiin, että nyt heille tulee paha mieli kun jää ohjelmisto vajaaksi, ja voi niitä kierroksia kun vastasin että sitä olisi kannattanut anopin ajatella ennen kuin avasi sanaista arkkuaan.
Joka ikinen elämänvalintani, lapsen kasvupyrähdys, häät, kaikki on ollut sitä, että pitäisi kierrättää anoppilan kautta. Vielä enemmän kirpaisee, että kaikki henkilökohtaiset valintani pitäisi myös hyväksyttää anopilla, ja jossei kelpaa, niin niin ei vain tehdä. Pahinta on, etteivät muut näe tilannetta, ja olen se ainoa joka nyt ensin sietää anopin rääkymistä milloin mistäkin ja seuraavaksi sitä, kun muut haukkuvat minut pystyyn kun en ole enää anopin juoksutyttö joka tekee mitä käsketään.
Lapset ovat myös anopin omaisuutta jollain kierolla logiikalla. Melkein jokainen kehitysaskel on nk spoilattu, mitään en ole saanut ajatella rauhassa kun anoppi soittaa ja tinkaa että olenko sitä tai tätä tullut ajatelleeksi. No miten kerkeän, kun itse vasta tutustuin aiheeseen tuoreena äitinä. silloin suutuin, kun olin suunnitellut vaippaiän loputtua viedä ensimmäisen pikkariostoksille, niin anoppi änki väliin tuomalla alkkareita paketillisen. Miksi pitää joka helkutin asiaan sekaantua?
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
No toi pikkuhousujuttu nyt on tosi pieni asia. Anoppi tuskin sillä pahaa tarkoitti, joten turha sellaisesta on kierroksia vetää. Onko tämä tiskausriita samaa kaliiberia vai ihan oikeasti loukkaavaa ja sellaiseksi tarkoitettukin?
Ap sanoi selkeästi että tuo on jatkuvaa. Ei yksi pikkujuttu vaan tulva niitä.
Meillä minun äitini tunki ostamaan ensimmäiselle irronnelle hampaalle rasian, ensikengät jne jne jne
Kyse on kummallisesta kilpailusta lapsen elämässä. Siitä ettei tunnusteta äidin ainutlaatuisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli hauska: anoppi osti lapsellesi pikkarit ennen kuin sinä itse ehdit. En sitten vähääkään epäile, että et olisi tosissasi. Mutta omapa oli mokasi, kun raportoit anopille jokaisen risahduksen niin, että ehtii hätiin. Miksi ihmeessä sinä edes vastaat puhelimeen, kun tiedät tapauksen?
Terveisin kammominiä, jota miehen suku ei enää tervehdi.
Sinä et ole nokkeluudessasi kuin näsäviisas. Laita pikkareiden tilalle kaikki mahdolliset asiat mitä lapsen elämään mahtuu, niin tajuat mistä koko ketjussa on kyse. Ap
Tuota noin.... ap hyvä, jos luet kirjoituksesi objektiivisesti, huomaat varmaan, että tuossa se on sun miehesi, joka on mulkvisti.
Mitä hän pitää koko ajan äitinsä puolta ja hyväksyttää äidillään tekemisiänne? Napanuora on jäänyt selvästi katkaisematta.
Ja toisekseenkin, SINUN olisi pitänyt olla jämäkämpi alusta lähtien. Ole edes nyt.
Selitä rauhallisesti miehellesi ja anopillesi, että olet loukkaantunut tavasta, jolla hän sinut haukkui, eikä tämä ollut millään tasolla edes ensimmäinen kerta. Ja tästä lähtien et aio kuunnella sellaista läksyttämistä enää yhden yhtäkään kertaa, lähdet jatkossa pois anoppilasta heti, jos hän alkaa haukkua sinua. Jos mies ei halua lähteä, sinä lähdet ja otat auton, laittautukoon kotiin miten haluaa.
Anoppi saa aikuisena ihmisenä nyt opetella asialliset käytöstavat. Jos ei opi, sinä et halua olla enää hänen kanssaan tekemisisså.
Siitä, että anopilla on mielipiteitä tai että hän lahjoittaa lapsellenne vaatteita en kyllä nostaisi meteliä. Voi juu ärsyttää sinua, mutta ne eivät nyt ole varsinaisesti veetuiluksi tarkoitettuja asioita. Mutta ketään ei tietenkään aleta haukkua pataluhaksi. Siinä sinun onkin syytä vetää rajat, sinä määrität itse sen, miten sallit itseäsi kohdeltavan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toi pikkuhousujuttu nyt on tosi pieni asia. Anoppi tuskin sillä pahaa tarkoitti, joten turha sellaisesta on kierroksia vetää. Onko tämä tiskausriita samaa kaliiberia vai ihan oikeasti loukkaavaa ja sellaiseksi tarkoitettukin?
Ap sanoi selkeästi että tuo on jatkuvaa. Ei yksi pikkujuttu vaan tulva niitä.
Meillä minun äitini tunki ostamaan ensimmäiselle irronnelle hampaalle rasian, ensikengät jne jne jne
Kyse on kummallisesta kilpailusta lapsen elämässä. Siitä ettei tunnusteta äidin ainutlaatuisuutta.
Pahantahtoisuuttakoon sinun äitisi osti lapsellesi ensikengät ja hampaalle rasian? Juu, ymmärrän että ärsyttää, mutta jos toinen ei pahaa tarkoita, niin ei siitä kannata mun mielestä itsekään suuttua. Meillä anoppi ostelee jouluna ja merkkipäivinä kaikenlaista turhaa krääsää ja väärän kokoisia vaatteita lapsille yms. Hänellä on jotenkin sellainen tyyli, että ostaa hetken mielijohteesta sellaista mitä halvalla saa ja näyttää hänen mielestään kivalta. Ei jotenkin osaa ajatella lahjan saajan toiveita ja tarpeita. En ole viitsinyt hermostua hänelle, koska hyväähän hän tarkoittaa. Kiitän kauniisti lahjoista ja pistän kiertoon, jollen käyttöä ja tarvetta itse keksi. Ei tällainen ole minusta syy pistää koko perheellä välejä poikki. Meillä mies käy lasten kanssa anoppilassa usein ilman minua. Mä jaksan sitä hössötystä ja jatkuvia vinkkejä ja neuvoja kun ei joka kuukausi tarvitse olla kuuntelemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toi pikkuhousujuttu nyt on tosi pieni asia. Anoppi tuskin sillä pahaa tarkoitti, joten turha sellaisesta on kierroksia vetää. Onko tämä tiskausriita samaa kaliiberia vai ihan oikeasti loukkaavaa ja sellaiseksi tarkoitettukin?
Ap sanoi selkeästi että tuo on jatkuvaa. Ei yksi pikkujuttu vaan tulva niitä.
Meillä minun äitini tunki ostamaan ensimmäiselle irronnelle hampaalle rasian, ensikengät jne jne jne
Kyse on kummallisesta kilpailusta lapsen elämässä. Siitä ettei tunnusteta äidin ainutlaatuisuutta.
Pahantahtoisuuttakoon sinun äitisi osti lapsellesi ensikengät ja hampaalle rasian? Juu, ymmärrän että ärsyttää, mutta jos toinen ei pahaa tarkoita, niin ei siitä kannata mun mielestä itsekään suuttua. Meillä anoppi ostelee jouluna ja merkkipäivinä kaikenlaista turhaa krääsää ja väärän kokoisia vaatteita lapsille yms. Hänellä on jotenkin sellainen tyyli, että ostaa hetken mielijohteesta sellaista mitä halvalla saa ja näyttää hänen mielestään kivalta. Ei jotenkin osaa ajatella lahjan saajan toiveita ja tarpeita. En ole viitsinyt hermostua hänelle, koska hyväähän hän tarkoittaa. Kiitän kauniisti lahjoista ja pistän kiertoon, jollen käyttöä ja tarvetta itse keksi. Ei tällainen ole minusta syy pistää koko perheellä välejä poikki. Meillä mies käy lasten kanssa anoppilassa usein ilman minua. Mä jaksan sitä hössötystä ja jatkuvia vinkkejä ja neuvoja kun ei joka kuukausi tarvitse olla kuuntelemassa.
Kyllä. Pahaa tahtoa tuo juurikin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arvasin, että palstaan voi luottaa aina, eli ei voi. Sitä paitsi jokseenkin kulunut lausahdus toi katso peiliin, hei keksikää sitten jo jotain uutta jos haluatte syyllistää, mutta tuo ei enää toimi.
Anoppi on sen sortin raivotar, että hän vain ottaa tulta alleensa jostain aivan yhdentekeästä asiasta, pitää monologin ja ottaa lisää kierroksia. Jos keksitte mikä on viisaampi tapa kuin nostella kulmakarvojaan ja lähteä pois niin kertokaa, koska täysriitaa en ala haastamaan niin typeristä asioista, koska energiaa voi käyttää muuhunkin enkä ole vastuussa toisen ihmisen mielialoista. Olen ollut ravintolassa ja vanhainkodin keittiössä tiskarina, joten antaisiko se lisäpontta uskottavuuteen kun sanon, että hän meni neuvoineen ja päällepäsmäröinteineen vähän liian pitkälle.
Pikkarit olivat esimerkki siitä, että anoppi oikein pitää kiirettä että ehtii ennen minua. Mitä sitten jos onkin ensimmäinen lapseni, miksi en saisi kokea sitä kaikkea rauhassa ja yksin fiilistellä, että tätäkö tämä onkin, tätäkö pitää huomioida. Se on ensinnäkin hirveän tärkeää kiintymyssuhteen kannalta ja toisekseen asia, mitä muiden pitäisi vaalia eikä päinvastoin, että äiti vaalii muiden suhdetta lapseen.
Ennen kuin lapsi oli edes syntynyt, anoppi oli ostanut kaapit täyteen vauvanvaatteita. Kun ostin omat versioni, niitähän ei olisi saanut käyttää ja anoppi pakkasi ne ensimmäisenä pois kaapeistamme koska muuten hänen ostamansa jäävät pieneksi ja käyttämättä. Kun menin pesemään oman kirpparilöytöni, niin anoppi kysyi et jospa pestäisiin kaikki vain kerralla. Tällaista ihme säätöä koko ajan. Mitään en ehdi edes hengähtää, kun jatkuvasti tulee ohjeita, päällepäsmäröintiä ja vinkkejä, mitä teen väärin, mitä voisi vielä ajatella. Siinä vaiheessa kun lapsen koko elinikä ollut pelkästään sitä, että appivanhemmat ovat päävastuussa ja itse vain sen piian roolissa joka on sattunut lapsen hoitajaksi, niin joku pikkaripaketti tuntuu v..lulta eikä hyväntahtoiselta eleeltä.
Näitä raivonaiheita on ollut useita. Minua pisti mökillä ampiainen, ja meinasin tukehtua. Anoppi suuttui, kun häiritsin heidän ryyppäämistään ja en olisi saanut soittaa apua kun hengitystiet meni tukkoon. Sain töitä eräästä ravintolasta, niin anoppi soitti puhelun missä haukkui minut pystyyn, kun menin sitten töihin sellaiseen paikkaan mistä on tunnin matka kotiin. Miten nämä kiukunaiheet liittyvät anoppiin tai pitäisi kaivella heitä millään tavalla?
Kuinka paljon anoppi viettää teillä aikaa?
Meillä ei mummot ole kertaakaan käyneet kaapeilla saati pakanneet jotakin pois tai kommentoineet jotakin pyykinpesua tms. Koko kuvio kuulostaa absurdilta.
Isovanhemmat ovat normaaleja, ja välit on hyvät. Ovat silti meillä vain kylässä, ja käyttäytyvät sen mukaisesti.
Eiköhän sinun olisi aika ottaa etäisyyttä kunnolla. Anoppia ei tarvitse päästää kotiinne päsmäröimään, sinun ei myöskään tarvitse viettää aikaa anopin kanssa. Miehelle myös rajat selväksi, ja jos asia ei mene jakeluun, niin sitten äijä pihalle, parantaisi kummasti elämänlaatua. Ja mitä ihmettä mies raivoaa kenellekään? Ei taida olla hänelläkään kummoiset käytöstavat.
Ja humalaisten ja kännäävien isovanhempien seurassa ei meidän lapset todellakaan viettäisi aikaa. Tapaamiset ainoastaan selvinpäin.
Mun äiti on ap:n anopin kaltainen: puuttuu joka asiaan, antaa neuvoja ja ohjeita. Lisäksi voi aloittaa huutamisen nollasta sataan ihan yhtäkkiä.
Ulkoa päin antaa ihan asiallisiakin neuvoja joskus, eikä ulkopuolinen ymmärrä, että se neuvominen on kuin hyökyaalto, joka ilmaisee sisäänsä.
Äitini on monia menetyksiä kokenut, ja hän kun ei parempaan pysty, niin käsittelee noita menetyksiään neuvomalla, ohjeistamalla, käskyttämällä ja tarkistamalla, että asiat on tehty "oikein". Jos hän ei sitä tee, niin tarkistushan jää tekemättä, ja sitten taas joku kuolee tai sairastuu hyvin vakavasti. Voisin siis kuvitella, että ap:n anopillakin on jokin sellainen trauma: jos hän ei niitä pikkuhousuja osta tarpeeksi ajoissa, niin jää ehkä tekemättä, ja sitten se pieni kulkee ilman housuja, ja kun ei ole päällyshousujakaan, niin mehiläinen, ampiainen, kyykäärme, dinosaurus puree pientä peppua, ja sitten on lapsi tuhon oma...
Äitiäni en voi hylätä, vaikka ahdistaa kovin. Ap, sinä taas et ole samalla tavalla miniänä velvollinen olemaan anoppisi kanssa: välttele, välttele, välttele anopin seuraa. Anoppia et voi muuttaa, omaa käytöstäsi voit.
Jos mies uhkailee erolla, niin varatkaa/varaa aika pariterapiaan vaikka ev. lut. kirkon perheneuvojalle (Tuo on ilmaista.). Sinne voi myös mennä yksin.
Lopuksi: jos haluat, niin kerro, että miten tiskasit väärin. Kiinnostaa tietää, että miten ammattimainen tiskari onnistuu tekemään sen väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopilla on alkoholiongelma. Perhe on jo niin tottunut, että pitää tilannetta normaalina. Seurasin itse vierestä enonvaimon känniraivareita noin 50 vuotta. Kuoli lopuksi viinaan ja tupakkaan. Kun yritin puuttua asiaan, olin mm. oman äitini mielestä ilkeä ja kuvittelin asioita. Asia oli tabu, vaikka nainen pilasi raivoamisellaan esim. kaikki perhejuhlat.
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli hauska: anoppi osti lapsellesi pikkarit ennen kuin sinä itse ehdit. En sitten vähääkään epäile, että et olisi tosissasi. Mutta omapa oli mokasi, kun raportoit anopille jokaisen risahduksen niin, että ehtii hätiin. Miksi ihmeessä sinä edes vastaat puhelimeen, kun tiedät tapauksen?
Terveisin kammominiä, jota miehen suku ei enää tervehdi.
Ne pikkarit eivät nyt ole se ongelman ydin, yhtä hyvin voisi kyseessä olla kumpparit, vaunut tai kuten meillä, muun muassa potta. Lapsi oli n. 2 kk, kun ämmä syöksyy meille takki päällä potan kanssa, oli niin tohinoissaan. Siinä sit kiekui keskellä keittiötä erikoishienosta potasta, joka soittaa majesteetillisen sävelmän, kun pottaan tulee ”lähetys”. Ihan järkyttävä rämpytys oli, ja potta ei jäänyt meille.
Tuo on yksi monista esimerkeistä, millä anoppi on puuttunut meidän asioihin. Nyt on ollut pahalla päällä, kun meidän lapsi on ilmoitettu ”väärän” kouluun. Menee ekalle, ja valittiin lähin koulu. Suureen ääneen ihmetelty yleisön edessä, kun olen kurakelillä ”ymmärtänyt” pukea lapset kurahousuihin ja kumppareihin... lista on loputon. Yksittäisinä tapauksina eivät kuulosta pahalta, mutta kun näitä tapahtuu ihan joka tapaamisella, niin helposti sitä menee kuppi nurin pikkareista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toi pikkuhousujuttu nyt on tosi pieni asia. Anoppi tuskin sillä pahaa tarkoitti, joten turha sellaisesta on kierroksia vetää. Onko tämä tiskausriita samaa kaliiberia vai ihan oikeasti loukkaavaa ja sellaiseksi tarkoitettukin?
Ap sanoi selkeästi että tuo on jatkuvaa. Ei yksi pikkujuttu vaan tulva niitä.
Meillä minun äitini tunki ostamaan ensimmäiselle irronnelle hampaalle rasian, ensikengät jne jne jne
Kyse on kummallisesta kilpailusta lapsen elämässä. Siitä ettei tunnusteta äidin ainutlaatuisuutta.
Pahantahtoisuuttakoon sinun äitisi osti lapsellesi ensikengät ja hampaalle rasian? Juu, ymmärrän että ärsyttää, mutta jos toinen ei pahaa tarkoita, niin ei siitä kannata mun mielestä itsekään suuttua. Meillä anoppi ostelee jouluna ja merkkipäivinä kaikenlaista turhaa krääsää ja väärän kokoisia vaatteita lapsille yms. Hänellä on jotenkin sellainen tyyli, että ostaa hetken mielijohteesta sellaista mitä halvalla saa ja näyttää hänen mielestään kivalta. Ei jotenkin osaa ajatella lahjan saajan toiveita ja tarpeita. En ole viitsinyt hermostua hänelle, koska hyväähän hän tarkoittaa. Kiitän kauniisti lahjoista ja pistän kiertoon, jollen käyttöä ja tarvetta itse keksi. Ei tällainen ole minusta syy pistää koko perheellä välejä poikki. Meillä mies käy lasten kanssa anoppilassa usein ilman minua. Mä jaksan sitä hössötystä ja jatkuvia vinkkejä ja neuvoja kun ei joka kuukausi tarvitse olla kuuntelemassa.
Ei tarkoita pahaa. Klassikko. Tuo käytös joka ”ei tarkoita pahaa” on henkistä väkivaltaa. Tuossa ylikävellään, mitätöidään lapsen äiti.
Minun silmääni nasahti aloittajan tekstistä maininta "kännisestä ja krapuloivasta" anopista. Se jo riittää minulle. En jaksaisi vähän vähää katsella enkä kuunnella krapulaista tai kännistä anoppia. Kuulostaa todella juntilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin, että palstaan voi luottaa aina, eli ei voi. Sitä paitsi jokseenkin kulunut lausahdus toi katso peiliin, hei keksikää sitten jo jotain uutta jos haluatte syyllistää, mutta tuo ei enää toimi.
Anoppi on sen sortin raivotar, että hän vain ottaa tulta alleensa jostain aivan yhdentekeästä asiasta, pitää monologin ja ottaa lisää kierroksia. Jos keksitte mikä on viisaampi tapa kuin nostella kulmakarvojaan ja lähteä pois niin kertokaa, koska täysriitaa en ala haastamaan niin typeristä asioista, koska energiaa voi käyttää muuhunkin enkä ole vastuussa toisen ihmisen mielialoista. Olen ollut ravintolassa ja vanhainkodin keittiössä tiskarina, joten antaisiko se lisäpontta uskottavuuteen kun sanon, että hän meni neuvoineen ja päällepäsmäröinteineen vähän liian pitkälle.
Pikkarit olivat esimerkki siitä, että anoppi oikein pitää kiirettä että ehtii ennen minua. Mitä sitten jos onkin ensimmäinen lapseni, miksi en saisi kokea sitä kaikkea rauhassa ja yksin fiilistellä, että tätäkö tämä onkin, tätäkö pitää huomioida. Se on ensinnäkin hirveän tärkeää kiintymyssuhteen kannalta ja toisekseen asia, mitä muiden pitäisi vaalia eikä päinvastoin, että äiti vaalii muiden suhdetta lapseen.
Ennen kuin lapsi oli edes syntynyt, anoppi oli ostanut kaapit täyteen vauvanvaatteita. Kun ostin omat versioni, niitähän ei olisi saanut käyttää ja anoppi pakkasi ne ensimmäisenä pois kaapeistamme koska muuten hänen ostamansa jäävät pieneksi ja käyttämättä. Kun menin pesemään oman kirpparilöytöni, niin anoppi kysyi et jospa pestäisiin kaikki vain kerralla. Tällaista ihme säätöä koko ajan. Mitään en ehdi edes hengähtää, kun jatkuvasti tulee ohjeita, päällepäsmäröintiä ja vinkkejä, mitä teen väärin, mitä voisi vielä ajatella. Siinä vaiheessa kun lapsen koko elinikä ollut pelkästään sitä, että appivanhemmat ovat päävastuussa ja itse vain sen piian roolissa joka on sattunut lapsen hoitajaksi, niin joku pikkaripaketti tuntuu v..lulta eikä hyväntahtoiselta eleeltä.
Näitä raivonaiheita on ollut useita. Minua pisti mökillä ampiainen, ja meinasin tukehtua. Anoppi suuttui, kun häiritsin heidän ryyppäämistään ja en olisi saanut soittaa apua kun hengitystiet meni tukkoon. Sain töitä eräästä ravintolasta, niin anoppi soitti puhelun missä haukkui minut pystyyn, kun menin sitten töihin sellaiseen paikkaan mistä on tunnin matka kotiin. Miten nämä kiukunaiheet liittyvät anoppiin tai pitäisi kaivella heitä millään tavalla?
Kuinka paljon anoppi viettää teillä aikaa?
Meillä ei mummot ole kertaakaan käyneet kaapeilla saati pakanneet jotakin pois tai kommentoineet jotakin pyykinpesua tms. Koko kuvio kuulostaa absurdilta.
Isovanhemmat ovat normaaleja, ja välit on hyvät. Ovat silti meillä vain kylässä, ja käyttäytyvät sen mukaisesti.
Eiköhän sinun olisi aika ottaa etäisyyttä kunnolla. Anoppia ei tarvitse päästää kotiinne päsmäröimään, sinun ei myöskään tarvitse viettää aikaa anopin kanssa. Miehelle myös rajat selväksi, ja jos asia ei mene jakeluun, niin sitten äijä pihalle, parantaisi kummasti elämänlaatua. Ja mitä ihmettä mies raivoaa kenellekään? Ei taida olla hänelläkään kummoiset käytöstavat.
Ja humalaisten ja kännäävien isovanhempien seurassa ei meidän lapset todellakaan viettäisi aikaa. Tapaamiset ainoastaan selvinpäin.
Meillä anoppi kävi viikolla kun mies oli töissä 1 - 3 kertaa päivässä. Jos kävi vaikka vessassa niin joku kaappi kolahti välittömästi. Selkeästi kävi vessareissullaan läpi kylppärin kaapit. Huvittava tilanne oli, kun kuulin selkeästi hänen kaataneen kynsilakat lavuaariin, ja kysyin häneltä oliko jotain hukassa? Jos kävin vaihtamassa vaipan vauvalle, niin tuli siihen pyörimään jaloissa neuvomaan, ja väkisin olisi pitänyt pampersien sisään saada laittaa perunajauhoja, kun hän silloin 1974 laittoi harsovaippojen kanssa... ja ihan kaikkea tiskaamiseen ja pyykinpesuun ja muuhun huushollaamiseen liittyen en osannut tehnyt oikein. Mulla on jopa vääränlaiset pyykkipojat 🤣 Silloin ei naurattanut, kun sai päivästä toiseen kuulla kuinka huono olen. Mä olin asunut yli 10 vuotta itsekseni ennen kuin muutin mieheni kanssa yhteen, joten mitäpä mä tietäisin mistään. Nykyään en jää sekunniksikaan kahden kesken, enkä päästä anoppia meille kotiin, kun mieheni ei ole kotona.
Välttelen. Suosittelen tätä vaihtoehtoa lämpimästi, jos anoppi on rajaton.
Vierailija kirjoitti:
Minun silmääni nasahti aloittajan tekstistä maininta "kännisestä ja krapuloivasta" anopista. Se jo riittää minulle. En jaksaisi vähän vähää katsella enkä kuunnella krapulaista tai kännistä anoppia. Kuulostaa todella juntilta.
Ja minä ihmettelin miksi lasten annetaan olla kännisten ja krapulaisten ihmisten seurassa? Varsinkin kun nämä känniset ja krapulaiset vielä huutavat ja haukkuvat muita. Toivoisi että olisi kaikille täysipäisille selvää että tuollaisesta seurasta häivytään lasten kanssa, oli nämä huutavat känniääliöt sitten anoppeja, appeja tai omia vanhempia ja oli sitten arki tai juhannus tai mikä juhlapäivä tahansa. Tuollaista ei tarvitse kenenkään sietää ja lapsia suojellaan tuollaiselta käytökseltä. Ja jos ap:n mies ei tätä ymmärrä niin se on sitten voi voi. Nyt ap jotain ryhtiä tuohon touhuun. Jos ei itsesi takia niin lastesi. Mitä sinä saat kynnysmattona olemisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taidat tuntea syyllisyyttä.
Juuri näin hirveän pitkä, huonolla suomella, sekava ja valittava monologi on nyt vain suollettu tänne meidän iloksi. Ap:lla paha mieli ja syyllinen olo ä, kun on luultavasti juhannuksena itse ollut aloittamassa riitaa. Nyt hakee täältä hyväksyntää ja sympatiaa, mutta sitä ei ole luvassa, koska ap:n pitää ymmärtää käytöksensä seuraukset. Peiliä käteen oli klisee tai ei.
Äidit ei voi hylätä omia äitejään, mutta poikien pitäisi voida. On sillä miehelläkin sanomista lapsen asioihin.
En epäile, etteikö anopit ole ärsyttäviä, mutta lapsen asioihin on myös miehellä oikeus sanoa sanottavansa.
Vierailija kirjoitti:
Äidit ei voi hylätä omia äitejään, mutta poikien pitäisi voida. On sillä miehelläkin sanomista lapsen asioihin.
En epäile, etteikö anopit ole ärsyttäviä, mutta lapsen asioihin on myös miehellä oikeus sanoa sanottavansa.
Kenenkään ei tarvitse viedä lapsiaan kännäävien ja riehuvien isovanhempien luo, oli kyseessä kumman tahansa vanhemmat ja oli mies mitä mieltä tahansa.
Mun anoppi on myös sellainen joka puuttuu ihan kaikkiin asioihin. Hän ei ole mielestään koskaan väärässä ja haluaa kontrolloida kaikkea. Esikoisen syntymän jälkeen tilanne meni niin pahaksi että harkitsin vakavasti avioeroa. Se sai miehen tajuamaan, että hänen äitinsä ei ole tärkeimmässä roolissa meidän perheessä tai parisuhteessa. Mies alkoi laittaa äidilleen vastaan ja nyt ei olla kyseisen rouvan kanssa oltu juurikaan tekemisissä. Hän ei tullut edes kuopuksen ristiäisiin koska koko juhla oli kuulema suunniteltu nolaamaan hänet.
Sun lapset ovat ap tärkeimmät, eikä heidän tule nähdä tuollaista käytöstä. Huonoimmassa tilanteessa lapset alkavat luulemaan että tuollainen on normaalia...
Multa meni nyt ohi, että millaista riitaa siitä tiskaamisesta tuli?
Kuulostaa ex-anopiltani. Piti itseään oikein kuningatar Elisabethin arvoisena matriarkkana jonka sana on laki eikä mitään saa häneltä salata. Ja ex oli ihan äitinsä tossun alla, mm. kun tein positiivisen raskaustestin ja sanoin ettei kerrota vielä kellekkään niin heti seuraava päivänä soitti äidilleen. Meillä oli anopin valitsema sohva ja anopin valitsemat matot, kahvin piti olla anopin lempimerkkiä tai muuten kuningatar suuttuisi kun tulisi kylään. Erosimme kun lapsemme oli 2v ja anoppi teki kaikkensa että mies, ja sitä kautta siis hän, saisi lapsen huoltajuuden. Onneksi, lapsen kannalta toki ikävästi, anopin mielenkiinto lasta kohtaan lopahti kun söpöstä vauvasta tuli tavaroita pöydiltä kiskova taapero.
Alue: Aihe vapaa
No toi pikkuhousujuttu nyt on tosi pieni asia. Anoppi tuskin sillä pahaa tarkoitti, joten turha sellaisesta on kierroksia vetää. Onko tämä tiskausriita samaa kaliiberia vai ihan oikeasti loukkaavaa ja sellaiseksi tarkoitettukin?