Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi suuttui juhannuksena tiskaamisesta, haukkui lyttyyn ja otti kierroksia - vika on nyt minun kun en "anna anteeksi"
24.06.2020 |
ja teeskentele, että kaikki on hyvin eikä mitään tapahtunut.
Jotenkin miniänä rajojen laittaminen on nostanut sellaiset konfliktit, että melkein mietin jo avioeroa jollei kukaan ala tulla pikku hiljaa vastaan ja myönnä, että ainoa raivopää on anoppi, joka ottaa nokkaansa milloin mistäkin, sekoilee krapulapäissään ja soittaa suutaan kännissä. Olen aiemmin ollut melkein ylikiltti ja myötäilevä, että välttäisin kaikki turhat riidat, mutta nyt mennään niin pitkällä, että pakko laittaa vastaan. Juhannuksen kärhämä on kuitenkin pisteenä iin päällä, ja se ns. viimeinen tippa tynnyrissä, jossa ajattelin että tässä kulkee raja. Ensin mies suuttui äidilleen, sen jälkeen mulle ja seuraavaksi kävi räyhäämässä apelle kun en suostunut jäämään enää samaan paikkaan anopin kanssa. Muut suuttuivat ja vetosivat lapsiin, että nyt heille tulee paha mieli kun jää ohjelmisto vajaaksi, ja voi niitä kierroksia kun vastasin että sitä olisi kannattanut anopin ajatella ennen kuin avasi sanaista arkkuaan.
Joka ikinen elämänvalintani, lapsen kasvupyrähdys, häät, kaikki on ollut sitä, että pitäisi kierrättää anoppilan kautta. Vielä enemmän kirpaisee, että kaikki henkilökohtaiset valintani pitäisi myös hyväksyttää anopilla, ja jossei kelpaa, niin niin ei vain tehdä. Pahinta on, etteivät muut näe tilannetta, ja olen se ainoa joka nyt ensin sietää anopin rääkymistä milloin mistäkin ja seuraavaksi sitä, kun muut haukkuvat minut pystyyn kun en ole enää anopin juoksutyttö joka tekee mitä käsketään.
Lapset ovat myös anopin omaisuutta jollain kierolla logiikalla. Melkein jokainen kehitysaskel on nk spoilattu, mitään en ole saanut ajatella rauhassa kun anoppi soittaa ja tinkaa että olenko sitä tai tätä tullut ajatelleeksi. No miten kerkeän, kun itse vasta tutustuin aiheeseen tuoreena äitinä. silloin suutuin, kun olin suunnitellut vaippaiän loputtua viedä ensimmäisen pikkariostoksille, niin anoppi änki väliin tuomalla alkkareita paketillisen. Miksi pitää joka helkutin asiaan sekaantua?
Kommentit (230)
Nyt täytyy kyllä myöntää etten jaksanut lukea ollenkaan ja veikkaan ongelmasi olevan jotain täyttä hevonvitunpaskaa.
Mene suihkuun ja nukkumaan. Huomenna töihin. Muuta neuvoa ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama neuvo:
- Käy keskustelu miehesi kanssa. Kerro, miltä sinusta tuntuu ja millaista tukea toivot häneltä. Voit ihan suoraan sanoa, että yksin jääminen anoppia "vastaan" tuntuu ihan kauhealta ja saa harkitsemaan jopa eroa.
- Pidä puolesi. Älä vain enää anna periksi. Ole asiallinen, mutta viileä.
- Vähennä kaikki yhteinen tekeminen anopin kanssa minimiin. Ei puhelinsoittoja, et mene kylään, vaan mies käy yksin lasten kanssa jne.
- Joka kerta, kun anoppi alkaa raivota, sanot, ettet halua riidellä ja sinulle ei saa puhua niin. Tämän jälkeen pakkaat lapset mukaan ja lähdet kotiin.
- Älä ota neuvoja vastaan anopilta. Älä myöskään apua tai tukea. Vähennä hänen merkitystään elämässäsi. Mies voi olla niin paljon kuin haluaa tekemisissä.
- Sääntönä on, että jos jonkun seurassa on paha olla, hänen kanssaan ei tarvitse olla missään tekemisissä, vaikka kyseessä olisi lähisukulainen.
Aika omintuinen on kyllä aapeekin. Hermostua nyt jostain alushousupaketista. Mikset kiittämyt ja ostanut itse lisää, jos se joku juttu sulle on. Saahan sillä lapsella kalsareita olla.
Vierailija kirjoitti:
Oman äitisi neuvot ja ostelemat pikkuhousut ottanet kuitenkin ilolla, tai ainakin vähemmällä suuttumisella, vastaan, eikä yhtään niin paljon harmita, että lapset ovat mummin mielestä vähän mumminkin omaisuutta ja hän haluaa tietää heidän kehitysasteensa? Varmasti anoppisi on tuskattuttava tyyppi, en oikeasti epäile sitä yhtään, mutta ehkä tässäkin tapauksessa voi edes sen pienen osion verran vilkaista sinne peiliin ja miettiä, onko tilanne ihan niin mustavalkoinen ja onko kaikki sen anopin tekemisest oikeasti ihan niin kamalia. Eli pysähtyä vaikka juuri miettimään, että miten olisit reagoinut, jos vaipoista luopumisesta kuultuaan oma äitisi olisi ostanut lapselle pikkareita? Entä jos äitisi antaa sinulle (vanhetuneita, oman kokemuksensa mukaisia) vinkkejä lapsen kasvuvaiheeseen? Harmittaako ja ärsyttääkö yhtä paljon, vai pystytkö ohittamaan olan kohautuksella?
Tai sitten omalla äidillä voi olla ne rajat vähän selkeämmät. En ole ap, mutta elänyt suhteessa jossa erilaiset kohtaukset, puuttumiset ja täysi kontrollointi oli ns arkipäivää. Ex-puolisolle se ei ollut ihan ok. Mutta näin oli aina ollut, että äiti kävelee ylitse ja jos ei anna kävellä seurauksena oli täysi räjähtäminen tai uhriutuminen sekä suvulle pommitus. Tämä henkilö keksi omasta päästään asioita ja kertoi niitä totena. Omassa tapauksessa mikään asiallinen keskustelu, kuuntelu, riitely jne ei auttanut. Tilanne kärjistyi siihen pisteeseen, kun omaa mielenterveyttäni alettiin kyseenalaistaa. Tämä henkilö kertoi faktana asioita, jotka eivät olleet totta. Hän olisi mennyt niin pitkälle, että hakevat eksäni kanssa yhdessä minulle apua näihin itse kuvittelemiinsa ongelmiin. Eron jälkeen on sitten tullut aiheetonta lasua lapsista, on mustamaalattu julkisesti jne. Ne eivät oikeastaan enää tunnu missään.
Vierailija kirjoitti:
Aika omintuinen on kyllä aapeekin. Hermostua nyt jostain alushousupaketista. Mikset kiittämyt ja ostanut itse lisää, jos se joku juttu sulle on. Saahan sillä lapsella kalsareita olla.
Kun on ensimmäinen lapsi, niin sitä haluaa tehdä spektaakkelin erinäisistä asioista, kuten ensimmäisten alkkareiden ostosta. Meillä niitä oli kyllä varastossa jo ennen kuin vaipoista päästiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvasin, että palstaan voi luottaa aina, eli ei voi. Sitä paitsi jokseenkin kulunut lausahdus toi katso peiliin, hei keksikää sitten jo jotain uutta jos haluatte syyllistää, mutta tuo ei enää toimi.
Anoppi on sen sortin raivotar, että hän vain ottaa tulta alleensa jostain aivan yhdentekeästä asiasta, pitää monologin ja ottaa lisää kierroksia. Jos keksitte mikä on viisaampi tapa kuin nostella kulmakarvojaan ja lähteä pois niin kertokaa, koska täysriitaa en ala haastamaan niin typeristä asioista, koska energiaa voi käyttää muuhunkin enkä ole vastuussa toisen ihmisen mielialoista. Olen ollut ravintolassa ja vanhainkodin keittiössä tiskarina, joten antaisiko se lisäpontta uskottavuuteen kun sanon, että hän meni neuvoineen ja päällepäsmäröinteineen vähän liian pitkälle.
Pikkarit olivat esimerkki siitä, että anoppi oikein pitää kiirettä että ehtii ennen minua. Mitä sitten jos onkin ensimmäinen lapseni, miksi en saisi kokea sitä kaikkea rauhassa ja yksin fiilistellä, että tätäkö tämä onkin, tätäkö pitää huomioida. Se on ensinnäkin hirveän tärkeää kiintymyssuhteen kannalta ja toisekseen asia, mitä muiden pitäisi vaalia eikä päinvastoin, että äiti vaalii muiden suhdetta lapseen.
Ennen kuin lapsi oli edes syntynyt, anoppi oli ostanut kaapit täyteen vauvanvaatteita. Kun ostin omat versioni, niitähän ei olisi saanut käyttää ja anoppi pakkasi ne ensimmäisenä pois kaapeistamme koska muuten hänen ostamansa jäävät pieneksi ja käyttämättä. Kun menin pesemään oman kirpparilöytöni, niin anoppi kysyi et jospa pestäisiin kaikki vain kerralla. Tällaista ihme säätöä koko ajan. Mitään en ehdi edes hengähtää, kun jatkuvasti tulee ohjeita, päällepäsmäröintiä ja vinkkejä, mitä teen väärin, mitä voisi vielä ajatella. Siinä vaiheessa kun lapsen koko elinikä ollut pelkästään sitä, että appivanhemmat ovat päävastuussa ja itse vain sen piian roolissa joka on sattunut lapsen hoitajaksi, niin joku pikkaripaketti tuntuu v..lulta eikä hyväntahtoiselta eleeltä.
Näitä raivonaiheita on ollut useita. Minua pisti mökillä ampiainen, ja meinasin tukehtua. Anoppi suuttui, kun häiritsin heidän ryyppäämistään ja en olisi saanut soittaa apua kun hengitystiet meni tukkoon. Sain töitä eräästä ravintolasta, niin anoppi soitti puhelun missä haukkui minut pystyyn, kun menin sitten töihin sellaiseen paikkaan mistä on tunnin matka kotiin. Miten nämä kiukunaiheet liittyvät anoppiin tai pitäisi kaivella heitä millään tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene puhumaan anoppisi kanssa.
Anoppi voisi viedä itsensä psykiatrin juttusille.
-ohis
Paitsi ettei hän mene.
Mun mutsi kohteli joskus naimisissaolomme alkuvaiheessa vaimoani samalla tavalla. Mun piti muutaman kerran tosissaan sanoa hänelle että jätä mun vaimo rauhaan, hän on kipeä ja meidän poika ylivilkas.
Mulla on taas mennyt muutaman kerran sukset ristiin appiukon kanssa, joka on niin perhehan juro ja vanhanaikainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika omintuinen on kyllä aapeekin. Hermostua nyt jostain alushousupaketista. Mikset kiittämyt ja ostanut itse lisää, jos se joku juttu sulle on. Saahan sillä lapsella kalsareita olla.
Kun on ensimmäinen lapsi, niin sitä haluaa tehdä spektaakkelin erinäisistä asioista, kuten ensimmäisten alkkareiden ostosta. Meillä niitä oli kyllä varastossa jo ennen kuin vaipoista päästiin.
Nyt ei ollut kyse spektaakkelin tekemisestä vaan siitä, että haluan kantaa lapsestani itse ilman että taustalla häärii kokonainen orkesteri holhoamassa minua kuin älyllisesti kehitysvammaista. Sitä paitsi arvasin aikoinaan miten siinä käy kun se ensimmäinen nyytti kasvaa isommaksi, eli se kiinnostaa tasan niin kauan kun hän on vauva, söpö ja hassu, mutta nyt kun hän on vilkas uhmaikäinen niin minua syyllistetään yhteisissä menoissa "Miksi et katso lapsesi perään?" Viimeksi vastasin, että jatkakaa samaan tahtiin vain, mitä, eikö enää kiinnostakaan kuin vaikka vuosi sitten. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene puhumaan anoppisi kanssa.
Anoppi voisi viedä itsensä psykiatrin juttusille.
-ohisPaitsi ettei hän mene.
Mun mutsi kohteli joskus naimisissaolomme alkuvaiheessa vaimoani samalla tavalla. Mun piti muutaman kerran tosissaan sanoa hänelle että jätä mun vaimo rauhaan, hän on kipeä ja meidän poika ylivilkas.
Mulla on taas mennyt muutaman kerran sukset ristiin appiukon kanssa, joka on niin perhehan juro ja vanhanaikainen.
👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se perusvika nyt ole miehessäsi sekä siinä, että olette tähän asti tuohon kaikkeen suostuneet. Mitä se miehesikin siellä kaikille vuorollaan käy riehumassa - äitiinsä tullut ilmeisesti. Tosin sekin voisi auttaa, että opettelisit pitämään puolesi ja keskustelemaan asioista - joidenkin mielestä mikään ei ole raivostuttavampaa kuin ihminen, joka kävelee konfliktitilanteesta pois ja näin vähättelee tai mitätöi täysin sen toisen suuttumuksen tai harmituksen. Ei sekään ihan aikuinen tapa ole asioita käsitellä, vaikka vastapuoli hankala huutaja olisikin. Voisi olla, että anoppi raivoaisi vähemmän, jos reagoisit siihen alkukiukutukseen tiukan asiallisesti keskustelemalla, etkä kääntäisi selkääsi ja poistuisi paikalta mitään sanomatta.
En tiedä millaisissa piireissä liikut, mutta en katsele edes kaveripiirissä ihmistä joka kilahtaa nollasta sataan alle sekunneissa ja kuvittelee hetken kuluttua kaiken olevan ok. Sama koskee anoppia. Jollei osaa suuttumustaan purkaa kuin kauhealla rähinällä, niin en todellakaan jää riitelemään, vaan kävelen pois. Jos hän kokee itsensä nollatuksi, niin siinäpä tuntee ja miettii miksi. Aina voin keskustella, mutta en krapulassa tai kännissä rähisevän ihmisen kanssa. Se on sama kuin tuuleen huutamista.
Jälkimäiseen sanon vain, että meistä itse kukin on tämän rähinän kohteena. Edellisellä mökkireissulla saman henkisen retuutuksen sai mies sisaruksineen, juhannuksena oli minun vuoro. Sitä odotellessa kun hän huutaa lapsille samalla tavalla.. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan ymmärrän, kun minullakin oli ennen kaikkeen puuttuva anoppi ja tavallaan sitten taas en, koska esimerkit olivat niin yleisellä tasolla. Ilmeisesti anoppi siis haukkuu sinut pystyyn jostakin syystä ja muu perhe on anopin puolella, koska..? En saanut oikein kiinni tuosta asiasta. Ihmissuhteet ovat haasteellisia varsinkin sellaisten kanssa, joita ei ole itse valinnut. Jos anoppi on oikeasti kohtuuton (ja minusta tuo pikkariesimerkki ei ollut paha vaan osoitus siitä, että lapsi on anopille tärkeä eikä hän osaa ajatella sillä loukkaavansa ketään eikä pikkarien osto edes ole sellainen asia, josta suurin osa loukkaantuisi tai ainakaan minä en loukkaantunut vaan naureskelin, kun äitini osti puolivuotiaalle pikkarit), niin ihmettelen miehen suhtautumista tilanteisiin. Ei sinun tarvitse olla mikään anopin sylkykuppi.
Toisaalta viestan ajatusta siitä, että sinä vaadit miestäsi irrottamaan oman äitinsä elämästään ja myös lapsesi elämästä. En saanut sellaista kuvaa, että anoppi olisi huono äiti ja huono isoäiti. Jos kuitenkin näin on, niin ymmärrän vaatimustasi mutta en siinä tapauksessa, että kyseessä on sinun loukkaantumisesi ja kostosi. Ei ole oikein rangaista ketään huonosta käytöksestä eristämällä tämä pois myös sellaisten elämästä, joita hän ei ole loukannut ja jotka eivät sitä ehkä loukkauksena edes pitäneet. Eri asia olisi, jos myös miehesi haluaisi irti äidistään. Silloin on ok etäännyttää välit. Mutta ei siinä tapauksessa, että vain sinä et kestä tätä naista.
Ehdotankin, että etäännytät anopin omasta elämästäsi. Et vietä hänen kanssaan juhannusta ja annat miehen ja lapsen tavata anoppia mahdollisimman paljon kahdestaan. Turhat riidat on ehkäisty, jos ne kerran yleensäkin käydään vain sinun ja anopin välillä.
Siksi, koska perheessä kukaan ei uskalla puuttua tai odottaa, että anoppi rauhottuu. Ongelma ei olisikaan anopin huono äitiys tai isoäitiys, mutta kun hänen vuoronsa oli poikansa kohdalla eikä kaksivuotisjuhliaan viettävän taaperon kanssa, jonka kanssa hän hääräisi minkä ehtisi. En rankaise ketään, enkä ymmärrä miksi ensin esität ihmeellisiä ymmärtämättömyysväiteä, mutta seuraavaksi vedät hatusta ihan ihmeellisiä johdatuksia mitä en ole tekstiin kirjoittanut. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tuollainen päsmäröivä isosisko. Silkkaa helvettiä.
Esimerkiksi tällä hetkellä raivoaa koko suvulle kun meidän esikoinen meni lukioon jonne tämä täti ei halunnut hänen menevän.
Ensin tietenkin raivosi teinille miten MINÄ muka pakotan hönet sinne lukioon ja miten teini nyt uupuu ja se on minun syytäni ja niin edelleen.
Teini totesi rauhallisesti että ei kuuntele moista ja blokkasi tädin puhelimestaan.
Nyt sitten koko episodi on minun syytäni. Ja sukulaisille haukutaan tied monetta viikkoa.
Minulla ei ole edes mitään tekemistä koko valinnan kanssa. Enkä edes ollut paikalla kun täti tuedon stalkkasi lehdestä ja alkoi haukkua teiniä.
Vierailija kirjoitti:
Oman äitisi neuvot ja ostelemat pikkuhousut ottanet kuitenkin ilolla, tai ainakin vähemmällä suuttumisella, vastaan, eikä yhtään niin paljon harmita, että lapset ovat mummin mielestä vähän mumminkin omaisuutta ja hän haluaa tietää heidän kehitysasteensa? Varmasti anoppisi on tuskattuttava tyyppi, en oikeasti epäile sitä yhtään, mutta ehkä tässäkin tapauksessa voi edes sen pienen osion verran vilkaista sinne peiliin ja miettiä, onko tilanne ihan niin mustavalkoinen ja onko kaikki sen anopin tekemisest oikeasti ihan niin kamalia. Eli pysähtyä vaikka juuri miettimään, että miten olisit reagoinut, jos vaipoista luopumisesta kuultuaan oma äitisi olisi ostanut lapselle pikkareita? Entä jos äitisi antaa sinulle (vanhetuneita, oman kokemuksensa mukaisia) vinkkejä lapsen kasvuvaiheeseen? Harmittaako ja ärsyttääkö yhtä paljon, vai pystytkö ohittamaan olan kohautuksella?
Onko hirveän vaikeaa hyväksyä, että kaikki äidit eivät kaipaa kotineuvolaa ja lahjoituspalvelua ympärilleen? Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Oikeasti se apu, mitä tarvittaisiin, evätään vetoamalla omiin kiireisiin, jaksamiseen ja pystymättömyyteen, mutta kaikki se mikä on parilla napin painalluksella saatavissa neuvolaan soittamalla tai googlesta etsimällä on tarjolla yllinkyllin.
Sitä paitsi ongelma onkin siinä, että lapset eivät ole kenenkään omaisuutta. Ei edes äidin, ja se tässä se ongelman ydin onkin, että isoäiti yrittää omia lapsen itselleen ohittamalla äidin kun ei ole mitään omistussuhteita. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerropa nyt tuo juhannusepisodi tarkemmin.
Miksi anoppi suuttui tiskaamisesta sinulle? Mitä sinä hänen mielestään teit väärin? Missä te olitte tuolloin? Siis anopin luona, teillä, anopin mökillä, vuokramökillä? Mitä anoppi sinulle huusi? Kuinka sinä reagoit asiaan? Siis ennen kuin päätit lähteä pois koko paikasta?
Vierailija kirjoitti:
Muutama neuvo:
- Käy keskustelu miehesi kanssa. Kerro, miltä sinusta tuntuu ja millaista tukea toivot häneltä. Voit ihan suoraan sanoa, että yksin jääminen anoppia "vastaan" tuntuu ihan kauhealta ja saa harkitsemaan jopa eroa.
- Pidä puolesi. Älä vain enää anna periksi. Ole asiallinen, mutta viileä.
- Vähennä kaikki yhteinen tekeminen anopin kanssa minimiin. Ei puhelinsoittoja, et mene kylään, vaan mies käy yksin lasten kanssa jne.
- Joka kerta, kun anoppi alkaa raivota, sanot, ettet halua riidellä ja sinulle ei saa puhua niin. Tämän jälkeen pakkaat lapset mukaan ja lähdet kotiin.
- Älä ota neuvoja vastaan anopilta. Älä myöskään apua tai tukea. Vähennä hänen merkitystään elämässäsi. Mies voi olla niin paljon kuin haluaa tekemisissä.
- Sääntönä on, että jos jonkun seurassa on paha olla, hänen kanssaan ei tarvitse olla missään tekemisissä, vaikka kyseessä olisi lähisukulainen.
Yritin jo keskustella, niin mies paukautti takaisin, että hänenkin elämänsä on tosi kurjaa tällä hetkellä ja valtaosa ongelmista johtuu minusta. Hän voisi kuulemma ihan hyvin erota, koska saisipahan elämänsä takaisin haltuunsa. Hän ei myöskään kirveelläkään myönnä, että äidissään voisi olla jotain vikaa. Kuulemma haastan riitaa juuri tuolla kylmänviileydellä kun en suostu sopimaan anopin kanssa. Olen kaiken aikaa ollut asiallinen, ja olen antanut ihmisten rähistä itsekseen, mutta minulle tulee olo kuin he yrittäisivät vain testata kuinka kauan minulla menee murtua.
Olen tämän tehnytkin, monta kertaa. Juhannus oli viimeinen kerta ja toista kertaa saakin odotella, että taas näemme. Lapsia en voi antaa heille edes miehen kanssa, koska mies istuu kaiken aikaa puhelimella, anoppi on todennäköisesti kännissä, joten en voi luottaa siihen että homma sujuisi. Ap
Tämä oli hauska: anoppi osti lapsellesi pikkarit ennen kuin sinä itse ehdit. En sitten vähääkään epäile, että et olisi tosissasi. Mutta omapa oli mokasi, kun raportoit anopille jokaisen risahduksen niin, että ehtii hätiin. Miksi ihmeessä sinä edes vastaat puhelimeen, kun tiedät tapauksen?
Terveisin kammominiä, jota miehen suku ei enää tervehdi.
Minulla on hyvä anoppi. Näen kolme kertaa vuodessa joku max kolme tuntia kerralla. Emme soittele toisillemme, emmekä muutenkaan vaivaa toisiamme. Hyvä näin. Tosin otti aikansa päästä tähän. Kun näemme rupattelemme ihan jokapäiväisistä asioista.
Miksi tosiaan suostut edes tapaamaan anoppia, jos hän huutaa sinulle? Ja huutaako mieskin sinulle? Huudatko sinä heille?
Huutavat ihmiset elämässä ei ole mikään väistänätön vakio, älä tapaa anoppia enää lainkaan jos siitä ei selvitä ilman huutamista. Jos mieskin huutaa sinulle, niin ei muuta kuin ilmoitat että jos huuto ei lopu niin sihde loppuu.
Ja ensimmäisenä kaikista, lakkaa itse huutamasta, jos olet niin tehnyt. Tällöin voit odottaa samaa myös muilta.
Alue: Aihe vapaa
Kaikkein hirveintä ovat mummun kullan suosiosta kilpailevat heikkoitsetuntoiset isovanhemmat. Tytär pystyy yleensä pistämään rajat äidilleen, mutta poika äidilleen... onnistuuko vai ei, riippuu onko mies vielä äipän essunhelmoissa kiinni.