Selvä vähemmistö lapsista kastettiin alkuvuonna

En kuulu itse kirkkoon, ja olen sitä mieltä, että jokaisella tulee olla oikeus valita ITSE uskontonsa. Mies on samaa mieltä, mutta kuuluu kirkkoon. Meidän lapset on silti kastettu. Syynä on se, että sillä kastamisella ei ole lapsen elämään MITÄÄN vaikutusta, mutta meidän kulttuurimme liittyy edelleen useita asioita, jotka "vaativat" kastamista (rippikoulu, kummius, kirkkohäät yms.), joilla on uskontoon liittyvä tausta, vaikkakin nykyään ovat modernisoituneita tapoja ja enemmänkin tosiaan kulttuurisia kuin uskonnollisia asioita.

Olemmekin järkeilleet, että kasvatamme lapset kunnioittamaan uskonvapautta, ja kun ovat kyllin vanhoja asiasta päättämään, he saavat halutessaan erota kirkosta ja allekirjoitamme paperit ilman sen kummempia mukinoita. Näin minunkin vanhemmat tekivät kun 15 kesäisenä ilmoitin, etten halua rippikouluun vaan erota kirkosta. Näin lapsilla kuitenkin on mahdollisuus mennä rippikouluun ilman sen kummempia kastemenoja sitten teininä, jos näin toivovat. Minulla oli tuon ikäisenä myös sellainen ystävä, joka sinne rippileirille kovasti halusi kavereiden kanssa lähteä, ja olihan se kastaminen 15v iässä aika kiusallinen ja vaivaannuttava kokemus...

Ihan mahtavaa. Ensimmäinen kerta kun näen tällä palstalla pahoitettavan mielen siitä, että joku on kaivanut uskottavia faktoja ja tilastoja viestiinsä. Toki, ei sinänsä yllätä, että juuri uskovat pahastuvat faktoista.

Vierailija kirjoitti:

Kastamattomuus ja kirkkoon kuulumattomuus on ihan okei, mutta sitten sopii olla linjassa päätöksensä kanssa. Kumma kyllä kirkkohäät ja kirkkomaa kiinnostaa useimpia.

Vuonna 2019 kirkollisten vihkimisten osuus kaikista avioliitoista oli 38,5% ja osuus laskee joka vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Kastamattomuus ja kirkkoon kuulumattomuus on ihan okei, mutta sitten sopii olla linjassa päätöksensä kanssa. Kumma kyllä kirkkohäät ja kirkkomaa kiinnostaa useimpia.

Aina näitä samoja olkiukkoja. Kirkkohäiden suosio tippuu koko ajan. Isoilla paikkakunnilla jo yli puolet vihitään kirkon ulkopuolella. Se mihin ruumis haudataan, taas ei ole henkilön itsensä käsissä millään muotoa. Tosin kirkko on ihan itse halunnut ottaa hautausmonopolin, joten hiukan epäreilua syyttää tästä kuolleita. Aikanaan kun tuhkien sirottelu yleistyi, niin kirkko kovasti yritti kieltää sen muualle kuin kirkkomaahan. Se on mahtava business, kun kaikki lopulta kuolee, eikä Suomessa jätetä ketään hautaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Kastamattomuus ja kirkkoon kuulumattomuus on ihan okei, mutta sitten sopii olla linjassa päätöksensä kanssa. Kumma kyllä kirkkohäät ja kirkkomaa kiinnostaa useimpia.

Suurin osa suomalaisista kuuluu kirkkoon. Tästä varmaan johtuu sekä kirkkohäiden että kirkollisten hautajaisten suosio.

Kirkollista vihkimistä ei voi saada, jollei molemmat puolisot kuulu kirkkoon tai vastaavaan muuhun kristilliseen seurakuntaan. Kirkollisen siunauksen voi saada mikäli toinen puolisoista kuuluu kirkkoon.

Hautajaisten suhteen asiaan vaikuttanee se, että pääosin vainajat ovat kirkon jäseniä. Kirkosta eroaminen on kaikkein yleisintä nuoremmissa ikäluokissa ja kuoleminen vanhoissa. Uskonnottomankin vainajan saattavat kirkkoon kuuluvat omaiset haluta haudata kristillisin menoin, jollei vainajalla ole ollut hautaustestamenttia. En ole vielä kuullut papista, joka olisi kieltäytynyt siunaamasta sellaista kirkkoon kuulumatonta vainajaa, jolla ei ole tiennyt olevan muunlaisia toiveita hautajaisten suhteen.

Suomessa suurin osa hautausmaista ja krematorioista on seurakuntien omistuksessa. Niitä ei siis aina voi välttää vaikka kuinka haluaisi. Seurakunnilla on myös tunnustuksettomia hauta-alueita uskonnottomia ja muunuskoisia varten, mutta niitä ei välttämättä suositella siinäkään tapauksessa, että vainaja ei kuulu kirkkoon. Esimerkiksi minun jo 60-luvulla kirkosta eronnut umpiateisti setäni tuli haudatuksi siunattuun kirkkomaahan, koska kukaan ei seurakunnassa hänen lähiomaiselleen edes maininnut mitään mahdollisuudesta tulla haudatuksi tunnustuksettomalle hautausmaalle. Ja kun tämä lähiomainen ei älynnyt asiasta kysyä, joutui setä kirkon multiin vaikka taatusti olisi itse valinnut toisin.

Helsingissä kirkon jäsenosuus laskee alle 50 prosentin kuluvan vuoden lopussa. Uskovien on turha pullikoida vastaan. Suomi maallistuu vauhdilla. Se mikä tapahtuu nyt pääkaupunkiseudulla tapahtuu seuraavaksi muissa kaupunkeissa ja heti perään raikkaammat tuulet leviää myös maakuntiin.

Vierailija kirjoitti:

Olis ihanaa jos kristinusko vaihtuis islamin uskonnoksi pian ja samaa mieltä on moni tuttavakin

Mikä siinä olisi parempaa?

Vierailija kirjoitti:

En kuulu itse kirkkoon, ja olen sitä mieltä, että jokaisella tulee olla oikeus valita ITSE uskontonsa. Mies on samaa mieltä, mutta kuuluu kirkkoon. Meidän lapset on silti kastettu. Syynä on se, että sillä kastamisella ei ole lapsen elämään MITÄÄN vaikutusta, mutta meidän kulttuurimme liittyy edelleen useita asioita, jotka "vaativat" kastamista (rippikoulu, kummius, kirkkohäät yms.), joilla on uskontoon liittyvä tausta, vaikkakin nykyään ovat modernisoituneita tapoja ja enemmänkin tosiaan kulttuurisia kuin uskonnollisia asioita.

Olemmekin järkeilleet, että kasvatamme lapset kunnioittamaan uskonvapautta, ja kun ovat kyllin vanhoja asiasta päättämään, he saavat halutessaan erota kirkosta ja allekirjoitamme paperit ilman sen kummempia mukinoita. Näin minunkin vanhemmat tekivät kun 15 kesäisenä ilmoitin, etten halua rippikouluun vaan erota kirkosta. Näin lapsilla kuitenkin on mahdollisuus mennä rippikouluun ilman sen kummempia kastemenoja sitten teininä, jos näin toivovat. Minulla oli tuon ikäisenä myös sellainen ystävä, joka sinne rippileirille kovasti halusi kavereiden kanssa lähteä, ja olihan se kastaminen 15v iässä aika kiusallinen ja vaivaannuttava kokemus...

Saako nykyään koulussa valita et-opetuksen uskonnon sijaan myös siinä tapauksessa, että lapsi kuuluu kirkkoon? Meillä lapset jätettiin kastamatta mm. juuri siitä syystä, että saivat itse valita haluavatko uskonnon opetukseen vaiko ei.

Riparille pääsee vaikkei kirkkoon kuuluisikaan. Toki jos haluaa osallistua konfirmaatioon ja näin saada oikeuden myös kirkolliseen vihkimiseen ja kummiuteen, tulee mukaan se aikuiskaste. Serkkuni tytär ei pitänyt sitä kyllä mitenkään vaivaannuttavana kokemuksena, kuten en minäkään. Se oli hyvin pienimuotoinen mutta sopivasti juhlava tilaisuus pari tuntia ennen konfirmaatiota. Paikalla oli vain aikuiskasteen ottavat nuoret, kummeiksi valitut ja nuorten lähiomaisia, sekä tietenkin pappi. En tiedä miksi kukaan näistä ihmisistä pitäisi aikuiskastetta vaivaannuttavana ja miksi he olisivat edes tulevaisuuteen osallistuneet, jos pitäisivät.

Oma esikoiseni on ensi kesänä ripari-iässä. Ainakin toistaiseksi on ilmaissut halunsa mennä protuleirille riparin sijaan. Toki saa itse päättää kun aika tulee.

Totta on tietenkin se, että kirkosta voi erota jos ei siihen halua kuulua. Itse tosin pidän jokseenkin nurinkurisena ajatusta, että pitäisi erikseen erota järjestöstä, johon ei ole koskaan omasta tahdostaan edes liittynyt. Varsinkin jos ei ole aikeissa antaa lapsilleen uskonnollista kasvatusta, pidän kirkkoon liittämistä ns. "varmuuden vuoksi" turhana.

Mihinkään uskontoon en lastani liitä. Luterilainen kirkko varsinkin on ahne, epärehellinen ja muutenkin läpimätä lahko.