Kaupunki on ollut ankea paikka viettää tätä rajoitettua koronaelämää

Voin kuvitella. Muutin syntyperäisenä helsinkiläisenä 10 vuotta sitten omakotitaloon isolla rauhallisella tontilla pikkupaikkakunnalle ja korona-aika on ollut aika normaalia arkea kiitos oman pihan.

Uskon. Itse lähdin maille isovanhempien entiseen kotitaloon maaliskuussa ja olen täällä yhä.

Otin mukaan tarpeeksi vaatteita ja kirjoja + tärkeimmät harrastusvälineet, kuten kamerat.

Täällä on voinut rauhassa kävellä metsissä ja rannalla. Kalastaa. Saunoa. Hoitaa pihaa. Lukea, isovanhemmilla oli kunnon kirjasto, olen opetellut soittamaan mummon pianoa.

Naapurit on sen verran etäällä, että ei tarvitse niitä katsella. Nyt olen uinut omassa rannassa 3-4 kertaa päivässä, ihan rauhassa. Naapurin mökki näkyy rannasta, mutta ne ei ole ikinä rannalla, saa olla ihan rauhassa.

Ruoat olen tilannut kyläkaupasta portille. Kauppias tuo myös verkkokaupoista tilatut tavarat pyynnöstä. Paikallisesta ravintolasta on saanut kotiinkuljetuksella valmista ruokaa.

Voin henkisesti ja fyysisesti paremmin kuin koskaan. Olen laihtunut 10 kg ja kunto on parempi kuin talvella.

Onneksi ei tullut viime vuonna myytyä mummolaa. Harkitsen muuttavan tänne kokonaan. Tänä keväänä olen huomannut, että en kaipaa kaupungista mitään.

Jaa. Kyllä mä olen viihtynyt. Maaseudulla ei ole kuin punkkeja.

Samaa miettinyt, toisaalta kun olin mökillä viikon (hyttyset, muuta haiset, etanat, koko ajan tiskaaminen) oli mukavaa päästä takaisin kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Uskon. Itse lähdin maille isovanhempien entiseen kotitaloon maaliskuussa ja olen täällä yhä.

Otin mukaan tarpeeksi vaatteita ja kirjoja + tärkeimmät harrastusvälineet, kuten kamerat.

Täällä on voinut rauhassa kävellä metsissä ja rannalla. Kalastaa. Saunoa. Hoitaa pihaa. Lukea, isovanhemmilla oli kunnon kirjasto, olen opetellut soittamaan mummon pianoa.

Naapurit on sen verran etäällä, että ei tarvitse niitä katsella. Nyt olen uinut omassa rannassa 3-4 kertaa päivässä, ihan rauhassa. Naapurin mökki näkyy rannasta, mutta ne ei ole ikinä rannalla, saa olla ihan rauhassa.

Ruoat olen tilannut kyläkaupasta portille. Kauppias tuo myös verkkokaupoista tilatut tavarat pyynnöstä. Paikallisesta ravintolasta on saanut kotiinkuljetuksella valmista ruokaa.

Voin henkisesti ja fyysisesti paremmin kuin koskaan. Olen laihtunut 10 kg ja kunto on parempi kuin talvella.

Onneksi ei tullut viime vuonna myytyä mummolaa. Harkitsen muuttavan tänne kokonaan. Tänä keväänä olen huomannut, että en kaipaa kaupungista mitään.

Kuulostaa ihanalta. :) Harmittaa kun itselläkin vain pieni kaksio kaupungissa eikä autoa käytössä, mutta onneksi pääsee puistoihin, rannalle ym. Köyhän on sopeuduttava. :) Tuollaisessa mummolassa kyllä viihtyisin pysyvästi itsekin!

Koen että meillä on parhaat palat molemmista maailmoista. Asutaan omakotitalossa Helsingissä, kauppaan kävelee laiskasti 10 min ja muita palveluita löytyy pikkuisen kauempaa. Silti on oma piha ja iso terassi jossa hengailla. Naapureita toki on mutta ei ihan vieressä. Järvi kyllä puuttuu, mutta toisaalta hyvät terveyspalvelut ja ruoan kotiinkuljetus ja ravintolat noutoruokineen ovat myös pop.

Olimme kaupungissa koko perhe neljän seinän sisällä 2kk. Sitten vuokrasimme mökin 2 kuukaudeksi, ja oli paras teko koko keväänä! Alun kylmät ja sateiset säät olivat kurjia mökillä, mutta voitti silti sisällä oleilun 247. Viimeiset 3 viikkoa on ollut ihanaa, kun on ollut lämmintä ja on voinut olla paljon ulkona.

Viikon päästä paluu kaupunkiin, ja on ihana palata. Kyllä tämä landeilu oli ihan kivaa, mutta ihanaa palata palveluiden ja sivistyksen pariin.

Mökkivuokraan meni kesälomaan varatut rahat, mutta kyllä kannatti!

Niinpä niin. Meillä on täällä pienehkössä kaupungissa ollut koko ajan ihan mukavaa, iso talo ja oma piha, lapsille leikkipaikka omassa pihassa ja metsä lähtee takapihalta, kuitenkin keskustaan ajaa viidessä minuutissa. Tartuntojakin vain kourallinen ja nekin peräisin levin koronalingosta. Muuttakaa pois sieltä betonilähiöstä, ei ahdista. Töitäkin ollut koko ajan normaalisti, jopa enemmän.

Jokohan viimein pääkaupunkiseudun hypetys muuttuisi ja muutakin Suomea alettaisiin arvostamaan eikä vaadittaisi maaseutua tyhjenemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon. Itse lähdin maille isovanhempien entiseen kotitaloon maaliskuussa ja olen täällä yhä.

Otin mukaan tarpeeksi vaatteita ja kirjoja + tärkeimmät harrastusvälineet, kuten kamerat.

Täällä on voinut rauhassa kävellä metsissä ja rannalla. Kalastaa. Saunoa. Hoitaa pihaa. Lukea, isovanhemmilla oli kunnon kirjasto, olen opetellut soittamaan mummon pianoa.

Naapurit on sen verran etäällä, että ei tarvitse niitä katsella. Nyt olen uinut omassa rannassa 3-4 kertaa päivässä, ihan rauhassa. Naapurin mökki näkyy rannasta, mutta ne ei ole ikinä rannalla, saa olla ihan rauhassa.

Ruoat olen tilannut kyläkaupasta portille. Kauppias tuo myös verkkokaupoista tilatut tavarat pyynnöstä. Paikallisesta ravintolasta on saanut kotiinkuljetuksella valmista ruokaa.

Voin henkisesti ja fyysisesti paremmin kuin koskaan. Olen laihtunut 10 kg ja kunto on parempi kuin talvella.

Onneksi ei tullut viime vuonna myytyä mummolaa. Harkitsen muuttavan tänne kokonaan. Tänä keväänä olen huomannut, että en kaipaa kaupungista mitään.

Kuulostaa ihanalta. :) Harmittaa kun itselläkin vain pieni kaksio kaupungissa eikä autoa käytössä, mutta onneksi pääsee puistoihin, rannalle ym. Köyhän on sopeuduttava. :) Tuollaisessa mummolassa kyllä viihtyisin pysyvästi itsekin!

Juu. Olen harkinnut kaupunkikodin myymistä tai vaihtamista johonkin miniyksiöön, jossa yöpyä, kun käy hoitamassa työasioita tai esim teatterissa.

Mutta kunnostusta talo vaatisi. Yksi tulisija pitäisi uusia, ehkä piippukin. Piha päässyt aika hurjaksi viidakoksi, kun täällä ei ole vakituiseen asuttu.