Pisara onnea- keneltä se olisi pois?
Olen ollut puolisoni kanssa yhdessä yli 20 vuotta. Elämä on ollut enimmäkseen onnellista ja tasapainoista. Lapsemme ovat muuttamassa pois kotoa opiskelujen takia.
Kumpikin meistä on seksuaalisesti aktiivinen ja lyhyitä kuivia kausia lukuun ottamatta makuuhuoneen puolella on ollut vilkasta.
Kaikki siis paremmin kuin hyvin?
Nykyisin tuntuu, että yhdessäolomme on puolison ja arjen sietämistä. Pienet hellyydenosoitukset, joita meillä aikaisemmin oli, ovat jääneet kokonaan pois. Enimmäkseen naputtelemme tietokoneitamme hiljaisuuden vallitessa iltaisin. Joskus muiden seurassa tuntuu, että olemme enemmän lomalla toisistamme kuin tapaamassa ystäviämme. On helpompi olla joukossa kuin kahden kesken.
Silti rakastelemme- tai paremminkin naimme- kerran pari viikossa. Muuten olo yhdessä tuntuu molemmista tyhjältä ja ankealta. Olemme välinpitämättömiä ja samanaikaisesti mustasukkaisia toisen menemisistä.
Jokin aika sitten huomasin ihastuneeni työpaikalla tapaamaani henkilöön, mutta minulla ei ollut aikomustakaan kertoa hänelle tunteistani. Minulle tuli yllätyksenä, kun hän työpaikan juhlissa osoitti mielenkiintoa minua kohtaan. Lähdimme juhlista yhdessä ja vietimme loppuillan kuherrellen kuin teinit. Olemme tavanneet muutaman kerran tuon jälkeen, eivätkä asiat ole edenneet sen
pidemmälle. Hänen elämäntilanteensa on lähes samanlainen kuin itselläni: puoliso ja aikuistuvat lapset. Arki luistaa, mutta ilo puuttuu.
Ihastus on muuttunut vakavammaksi ja koemme voimakasta vetoa toisiamme kohtaan. Olemme täysin harkitusti sopineet, että tapaamisiimme kuuluu jatkossa myös rakastelua. Olemme myös päättäneet, että emme eroa ja kumpikaan ei kerro puolisoilleen asiasta. Teemme näin, koska ajattelemme lapsiamme ja puolisoitamme. Olemme myös pelkureita.
Mielestäni minulla on oikeus tuntea intohimoa toista ihmistä kohtaan näin vuosien jälkeen. Odottaa tapaamisiamme ja tuntea, kuinka sydän kiihtyy pelkästä ajatuksestakin hänestä.
En aio paljastua- en satuttaa ketään. Tämä on itselleni. Keneltä se on pois?
Kommentit (14)
Voit selitellä asian niin tai näin ja hakea täältä hyväksyntää ja rakkautta. Minusta vaikutat vastenmieliseltä ihmiseltä, samoin se uusi kuhertelukaverisi. Mutta teette mitä teette, omapa on elämänne ja välinpitämätön asenteenne. Olet ällö, mutta maailma ei ole täydellinen.
Näillä on vaan tapana tulla ilmi, aikanaan, joten sitten voi tulla paöljon surua monelle. Kuitenkaan tunteille ei voi mitään.Ikuisuuskysymyksiä, joihin ei ihan oikeaa vastaustaa kai ole.
Noh jos kuitenkin naitte puolison kanssa säännöllisesti, niin hänellä olisi kyllä todellakin oikeus tietää että nait muitakin!
Elämä on lyhyt ja kemiat kohtaa harvoin—— tuollaiset tapahtumat piristää avioliittokin. Jos olet tiukkapipo, nipottaja tai muuten pienisieluinen, unohda tuo ja jatka kurjaa elämäsi.
Sama tilanne - vuosikymmeniä sitten. Ja sivusuhde käynnistyi: ihania hetkiä; vähitellen suuria ongelmia niin vieraissa kuin jkotona. Sivusuhde päättyi ja jäi kauniita muistoja, arpia parisuhteeseen ja suurta katumusta. Ihme että ei erottu. Nyt lähinnä katumus,ja syyllisyys doiminoivat . ja joskus kiihkeät muistelut. Oma parisuhde on silti saatu aika toimivaksi.
Kivistä ja riskialtists tietä kuljet. Jos saat parisuhteesi toimimaan kannattaako ottaas riskiä? Toki joskus vasta vieraissakäynti voi panna suhteen liikkeelle joko parempaan tai huonompaan suuntaan.
Anna mennä vaan..
Minä olen katellut vielä kauemmin ja käyty parisuhde terapiassa ja vaikka missä mutt kun on kuivahtanut ei se sieltä mihkään nouse, pientä piristystä mutt kohta taas entinen kuivuus käy suhteessa.
Nauttikaa toisistanne ja tehkää sitten ero jos siltä tuntuu..
Suhteen viilentyminen on vain karu totuus
Jos se kipinä puuttuu niin maku menee sen on kuin kaveruutta josta elämän hohto puuttuu..
Onhan se niin jotka uuden on löytäneet voivat elää hymy huulilla ja kokemusten mukaan voivat huomioida niin ettei uusi suhde kuivu..
Onnea matkaan vaan..
Minulla oli muutama sivusuhde avioliittoaikoinani. Sopimus oli alunperin, ennen häitä siis, että niitä saa olla, pakolla ei tarvitse olla uskollinen. Puolisollani oli omat juoksunsa, en niistä kysellyt. Liitto ei niistä pilaantunut, se kuivui muuhun.
Taidat kuitenkin olla myöhässä sen sopimisen kanssa.
Sinuna puhuisin suhteestanne, en siis seksistä, miehesi kanssa. Ehkä sekin olisi kannattanut tehdä ajoissa, ennen kuin tilanne on päällä, mutta mikäs teet.
Näin se menee, vaihtelu virkistää. On syytä muistaa, että kyllä puolisosi jotain aavistaa, sillä käytöksesi on muuttunut. Saatat olla iloisempi, huolehtia enemmän ulkonäöstäsi, lenkkeillä enemmän tai keskustelunaiheisiisi on tullut outoja suuntia. Olen ollut suhteissa useiden naimisissa olevien naisten kanssa ja joutuu välillä toppuuttelemaan, etteivät jäisi kiinni onnen huumassaan. Vuosi kun menee niin hormonit tasaantuu ja tulee pelko paljastumisesta, samalla sivusuhde alkaa rasittaa ja yleensä kuihtuu, vaikkei kuolisikaan. Osan liitoille tämä on varmasti vahvistava tekijä.
Ihan ok, mutta puolisosi elää täysin samanlaisessa suhteessa kuin sinä ap. Minusta on epäreilua valehdella ja ahnehtia yksin itselleen uutta hekumaa. Mielestäni saman saisit suoda myös puolisollesi. Siinä olet siis itsekäs k*sipää, joka ansaitsee tulla jätetyksi kun sivusuhde paljastuu. Olisit antanut puolisosikin nauttia paremmasta kuin rutiininaimisesta.
Onko joku estänyt puolison myös kokeilemasta.
Jos ite käy tokihan voi toinenkin käydä..
Ei se välttämättä siihen kaadu
voi jopa piristyä..
Kaikilta meiltä lukijoilta pois, jotka joudutaan lukemaan näin luokattoman huono aloitus.
Kerro toki puolisollesi, että hänelläkin on vapaus samaan.
Käytä sitten tauno myös kumia, ettet tuo avioliittoon elinikäisiäkin tuliaisia.
Ai keltä on pois, jos petät puolisoasi? Ja tarvitsee vielä kysyä? 🙄 Sika