Liian tyhmä yliopistoon

Kyse on siitä, että olet valinnut alan, joka ei ehkä oikeasti kiinnostakaan.

En usko että liian tyhmä. Olen minäkin aina ollut yksinkertainen mutta niin vaan selvisin yliopistosta. Itseluottamusta vähän...

Äärimmäisen harva yliopistoon päässyt on "liian tyhmä", eli siis että omaisi niin alhaisen älykkyysosamäärän, tai olisi niin vaikeita muistamiseen ja oppimiseen liittyviä neurologisia vaikeuksia, ettei kerta kaikkiaan olisi edellytyksiä selvitä opinnoista. Eli sen ajatuksen voit käytännössä sulkea pois, että olisit hyvine lukiokeskiarvoinesi tällainen tapaus. 

Useille, sanoisinpa jopa useimmille, yliopisto on kuitenkin alkuun shokki, joka voi saada tuntemaan noin, koska vaikeustasossa on melkoinen hyppäys lukioon, eikä samat opiskelutekniikat välttämättä toimi. Lisäksi usein alkuopinnot on ne kaikkein vaikeimmat, koska pohjatietoa ja tottuneisuuutta alan ajattelumalleihin ja ongelmanratkaisutekniikoihin on vasta vähän. 

Suurin ongelma mihin ihmiset käyttännössä törmää on itseluottamuksen puute, ja juuri tuo että alkaa ajatella että kaikki muut pärjää, mutta minä yksin olen liian tyhmä ja siksi tämä on näin vaikeaa. Se on suurimmalle osalle ihan yhtä vaikeaa (ehkä joitain ennestään huippuharrastuneita ja/tai huippulahjakkaita lukuunottamatta), mutta nuoret ei välttämättä mielellään ääneen mainosta että tuntevat itsensä tyhmäksi ja epäilevät kykyjään alalle, vaan pyrkivät peittämään tällaisen "luuseriuden" muilta, jolloin syntyy illuusio että muilla ei ole ongelmia. Ei kannata vertailla itseään muihin, eikä miettiä sitä kaikkea mitä ei ymmärrä vaikka pitäisi, vaan ottaa opiskelu vaan raakana työnä, jota tehdään pala kerrallaan. Vaikka ymmärtäisitkin tänään vasta vähän, ymmärrät kuitenkin vähän enemmän kuin eilen jos olet opiskellut, ja ajan kanssa pienistä pisaroista syntyy iso virta. 

t. entinen yliopistolla oppilaanohjausta tehnyt

Lopeta netin selailu. https://yle.fi/uutiset/3-10472461

Täällä edellä on hyviä vinkkejä. Nuo latistavat ja haukkuvat kommentit voit jättää huomiotta, niitä on melkein aina täällä av:llä.

Et missään nimessä ole liian tyhmä. Lukion keskiarvosi osoittaa, että sinulla on hyvät kognitiiviset valmiudet opiskeluun.

Olen sitä mieltä, että ihan keskivertoälyllä varustettu ihminen pystyy suorittamaan maisterin tutkinnon, kunhan on 1) motivoitunut, se on tosi tärkeää 2) opettelee hyvän opiskelutekniikan ja 3) keskittyy lukiessaan/kirjoittaessaan.

Lisäksi suosittelen näitä perinteisiä: työn ja levon tasapaino, myös rentoutusta ja sosiaalisuutta välillä, esim. opiskelijajärjestöt - plus kohtuus kaikessa, tuttu hyvinvoinnin kolmio ravinto-lepo-liikunta. Ja irrottautuminen perfektionismista, kohtalainen riittää!

Yleensä sanotaan, ettei arvosanoilla ole väliä, ellei aio tutkijanuralle. Tämä voi riippua alasta, kuinka kova kilpailu on työpaikoista, sivuaineetkin voivat vaikuttaa.

Hyvää jatkoa sinulle, toivottaa maisteri itsekin.

Yliopisto työskentely varmaaan lyhkäisyydessään on sitä että on kaksi ihmistä väittelee joista toinen keksii ideoita ja toiinen kumoaa ne.

Oppimistekniikan muuttaminen on tärkeää. Mulle oli iso shokki aloittaa yliopistossa. Olin aina ollut hyvä koulussa, useimmiten luokkani paras tai ainakin muutaman parhaan joukossa. Kirjoitin 4 ällää ja yhden e:n. Yliopistossa koko luokka oli täynnä paljon älykkäämmän oloisia ihmisiä ja reputin ekan tentin! Uusinnasta pääsin jo läpi enkä sen jälkeen reputtanut. Piti vaan siinä samassa vaihtaa kaiken ulkoa opettelusta, jolla koulussa pärjäsi, keskeisten asioiden hahmottamiseen.

Minä olin lukiossa aivan käsittämättömän huono ja rämmin sen läpi neljässä vuodessa. Kävin ison kasan kursseja kahteen, jotkut jopa kolmeen kertaan. 

Yliopistossa keskiarvo on nyt 4,5 ja valmistun reippaasti tavallista nopeammassa tahdissa kun suoritan niin paljon vuodessa. Ilmeisesti lukutekniikka ja opiskelutyyli sopivat minulle paljon paremmin kuin lukiossa, jossa valtaosa touhusta tuntui turhalta pänttäämiseltä pänttäämisen ilosta ja sen syvemmin miettimättä.