Miksi jotkut miehet jää junnaamaan suhteissa seurustelutasolle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutista katkerille miesvihaajille, kun ketju ei lähtenytkään heidän mieleiseensä suuntaan. 

Totuus ottaa helvetin koville. 

Luen vauva-palstaa lähinnä sen takia, että saan jonkunlaisen kuvan siitä millaista parisuhde-elämä mahdollisesti on ja millaisia asioita ihmiset tuo esille liittyen parisuhteisiin ja "yhteiseen tulevaisuuteen".

Nämä ketjut saavat minut varsin tyytyväiseksi ikisinkkuuteeni. Mikä vika siinä on, että ei halua jatkuvasti kehittyä ja suorittaa elämää mahdollisimman tehokkaasti ja kaavamaisesti, eikö elämän pääpointti ole olla onnellinen mikä nyt itse kenetkin onnelliseksi tekee? Fakta on se, että suurin osa miehistä tulee onnelliseksi mieslapseilemalla ja ei sen pitäisi olla naisten ongelma millään tavalla. Kuulun itse tähän kastiin.

Jos joskus päädyn parisuhteeseen naisen kanssa, niin en todellakaan aio kaikesta minut onnelliseksi tekevästä (kuten tyhjänpäiväisestä moottoripyöräilystä, päivien kuluttamisesta sohvalla makoiluun tietokoneen äärellä tai muuta vastaavaa) sen takia, että joku nainen on sitä mieltä, että parisuhteessa kuuluu jatkuvasti kehittyä taso tasolta eteenpäin ja kasvaa ihmisenä. Mielestäni elämän kuuluu olla mielekästä kokonaisuutena, eikä johonkin tiettyyn muottiin tähtäävää suorittamista.

Jäänkö ikisinkuksi kuten tähänkin asti?

Jos ymmärrät tasosi, et. Vastaava nainen on kaiken aikansa somettamiseen ja shoppailuun käyttävä siideripissis. Viinimamma vanhempana.

Mulle tuo kuvaus ei ole "suoritus" vaan normaali elämään kuuluva asia siinä missä vaikkapa liikunta, josta saa itsessään nautintoa ja samalla kehittyy.

Kaikki kasvaa ja kehittyy, kun on tarpeeksi ravinteita ja tilaa kasvaa. Sitä ihmettelenkin, mikseivät miehet kasva?

Kasva mihin? Naisen kynnysmatoksi?

-eri 

Missä maailmassa 50/50 vastuun jakaminen on kynnysmattoutta? Toki jos nämä asiat eivät kiinnosta, uhraus on kohtuuton. Mutta siinä tapauksessa ei ole mitään asiaa 90% naisista elämäänkään ja loput 10% laskuttavat ajastaan.

Meillä ei ole biologista kelloa.

Suosittelen kuitenkin puhumaan asioista puolison kanssa, koska olemme myös huonoja ymmärtämään sanatonta viestintää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutista katkerille miesvihaajille, kun ketju ei lähtenytkään heidän mieleiseensä suuntaan. 

Totuus ottaa helvetin koville. 

Luen vauva-palstaa lähinnä sen takia, että saan jonkunlaisen kuvan siitä millaista parisuhde-elämä mahdollisesti on ja millaisia asioita ihmiset tuo esille liittyen parisuhteisiin ja "yhteiseen tulevaisuuteen".

Nämä ketjut saavat minut varsin tyytyväiseksi ikisinkkuuteeni. Mikä vika siinä on, että ei halua jatkuvasti kehittyä ja suorittaa elämää mahdollisimman tehokkaasti ja kaavamaisesti, eikö elämän pääpointti ole olla onnellinen mikä nyt itse kenetkin onnelliseksi tekee? Fakta on se, että suurin osa miehistä tulee onnelliseksi mieslapseilemalla ja ei sen pitäisi olla naisten ongelma millään tavalla. Kuulun itse tähän kastiin.

Jos joskus päädyn parisuhteeseen naisen kanssa, niin en todellakaan aio kaikesta minut onnelliseksi tekevästä (kuten tyhjänpäiväisestä moottoripyöräilystä, päivien kuluttamisesta sohvalla makoiluun tietokoneen äärellä tai muuta vastaavaa) sen takia, että joku nainen on sitä mieltä, että parisuhteessa kuuluu jatkuvasti kehittyä taso tasolta eteenpäin ja kasvaa ihmisenä. Mielestäni elämän kuuluu olla mielekästä kokonaisuutena, eikä johonkin tiettyyn muottiin tähtäävää suorittamista.

Jäänkö ikisinkuksi kuten tähänkin asti?

Minä taas olen hyvinkin kiinnostunut kehittymisestä ihmisenä.

Se mistä en ole kiinnostunut on mitä yleensä tarkoitetaan "elämässä eteenpäin menemisellä", eli puitteiden päivittämisestä parempiin ja velvollisuuksien lisäämistä vain siksi koska muillakin on ne puitteet ja muillakin on kiireistä.

Huvittavinta on että nyt nelikymppisenä hyvinkin monet ikäiseni naiset kuuntelevat mielellään näkemyksiäni tästä kammottavasta Peter Pan-elämästä ja peräti jakavat ne. Nyt kun ymmärretään "mikä on oikeasti tärkeää".

t. se unelmoiva velamies

 

Muuttuvat puitteet ja asemat avaavat uusia ovia ja perspektiivejä elämään. Jos junnaa samoissa puitteissa koko elämänsä, se on vähän kuin yhden maalauksen hiomista kaikki vuodet sen sijaan, että tekisi useampia ja vaihtaisi välillä tyylilajiakin.

Ei se perspektiivi siitä muutu että vaihtaa yhden Älvsby-talon lapsiperhealueella toiseen vähän isompaan Älvsby-taloon toisella lapsiperhealueella.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkerat peräkamnarinpoitsut täällä keskustelee siitä miksi eivät halua sitoutua asiaan joka on heille utopiaa. Huvittava ketju

Naisillahan tuo tuntuu ottavan koville, kun eivät olekaan enää pelkän reikänsä ansiosta miesten maapallon keskipisteitä. Kai ymmärsit, että tämäkään aloitus ei ollut miehen tekemä? 

Joo ja te miehet ette ole naisten elämän keskipistettä mistään syystä. Miehiä ei tarvita mihinkään

Jos miehen ottaminen perustuu sihen että mies tarvitaan eikä pelkkä halu riitä, on parempikin että jäädään kaikki ilman parisuhdetta ja jälkikasvua.

Vaikka haluaisin lapsia, voisin miettiä niitä vain naisen kanssa joka olisi kanssani riippumatta siitä olisiko minulle mitään tarvetta tai käyttöä, ihanan luonteeni ja sauvani lisäksi.

t. se 40+ vela

Sun luonteesi ja sauvasiko ne lapsetkin sitten ruokkii? Tulisiko naisen sitten olla perheen pää, joka kantaa vastuun lapsien asioista ja kaikesta muustakin elämään liittyvästä sekä kustantaa nämä? Minusta nimittäin kuulostaa siltä, että sinä olisit miehen sijaan lapsi parisuhteessa alusta asti. Ja lapsilla on yleensä parempi luonne.

Saako suurinta osaa naisista kutsua lapsiksi koska eivät maksa puolta menoista?

-nainen itsekin (ei pitäisi olla sukupuolesta vaan asiasta kiinni mitä mieltä on)

Jos ei maksa luonnossa, niin saa totta kai. Useimmiten tällaiseen naisen elätysdiiliin kuitenkin kuuluu se, että nainen hoitaa esim. Kodinhoitajan, terapeutin, lastenhoitajan ja prostituoiden töitä "miehen palkkalistoilla".

Miksi juuri naisilla ei ole muita avuja josta oltaisiin valmiita maksamaan?

Voisit esimerkiksi perustaa Applelle kilpailijan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkerat peräkamnarinpoitsut täällä keskustelee siitä miksi eivät halua sitoutua asiaan joka on heille utopiaa. Huvittava ketju

Naisillahan tuo tuntuu ottavan koville, kun eivät olekaan enää pelkän reikänsä ansiosta miesten maapallon keskipisteitä. Kai ymmärsit, että tämäkään aloitus ei ollut miehen tekemä? 

Ei mun reikäni ole itselleni maailman keskipiste, enkä oleta tai toivo sen olevan miehellekään. Reikäkeskeisiä tässä langassa ovat olleet: miehet. Minua sen sijaan kiinnostaa: funtkionaalinen arki, suvun jatkaminen, kulujen ja vastuun (sekä ilojen) jakaminen sopuisasti. Mahdollisesti yhteinen harrastaminen, mutta sekään ei ole välttämätöntä.

Jos tuo ei ole ns. järkiliitto, niin mikä sitten on?

Ehkä sitten pitää järjestää siten että ei-superkomeat miehet maksavat naisille seksistä, ja naiset ostavat 5-10 vuoden vuokradiilillä näitä aviomiehiksi.

 

Jos minä joudun 100% maksumieheksi perherumbaan, mies ei tule olemaan osa sitä. Lapsia voi nykyään tehdä terveyspalveluja käyttämällä, miehellä ei ole perheeseen asiaa jos ei osaansa hoida.

En ole itse koskaan seurustellut. Mulla ei ole mitään hajua miten noi hommat etenee. Baaristahan nuo hommat alkaa. Kännissä panee pari kuukautta joka viikonloppu, mutta entäs sitten? Kumpi kysyy aletaaks olee? Milloin kehtaa olla toisen kanssa läsnä ilman alkoholia tai huumeita? Milloin uskaltaa olla oma itsensä naisen seurassa? Entä kosiminen? Milloin on oikea aika? Mitä materiaalia se pitää olla se sormus? Kultaa hopeaa etc? Onko metalli-allergioita? Entä häät? Jos on eri uskonnot tai ei uskota mihinkään? Mennäänkö sitten naimisiin?

Entä jos ei uskalla rakastua?

Kylläpä on törkeitä kommentteja palsta täynnä- ihmetteleekö joku vielä miksi suomalaiset ei pariudu ( ainakaan toistensa kanssa) ja miksi syntyvyys laskee? Minä en ihmettele, oikeastaan se on luonnon valinta että tyhmät, ilkeät ja rumat suomalaiset kuolee pian sukupuuttoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutista katkerille miesvihaajille, kun ketju ei lähtenytkään heidän mieleiseensä suuntaan. 

Totuus ottaa helvetin koville. 

Luen vauva-palstaa lähinnä sen takia, että saan jonkunlaisen kuvan siitä millaista parisuhde-elämä mahdollisesti on ja millaisia asioita ihmiset tuo esille liittyen parisuhteisiin ja "yhteiseen tulevaisuuteen".

Nämä ketjut saavat minut varsin tyytyväiseksi ikisinkkuuteeni. Mikä vika siinä on, että ei halua jatkuvasti kehittyä ja suorittaa elämää mahdollisimman tehokkaasti ja kaavamaisesti, eikö elämän pääpointti ole olla onnellinen mikä nyt itse kenetkin onnelliseksi tekee? Fakta on se, että suurin osa miehistä tulee onnelliseksi mieslapseilemalla ja ei sen pitäisi olla naisten ongelma millään tavalla. Kuulun itse tähän kastiin.

Jos joskus päädyn parisuhteeseen naisen kanssa, niin en todellakaan aio kaikesta minut onnelliseksi tekevästä (kuten tyhjänpäiväisestä moottoripyöräilystä, päivien kuluttamisesta sohvalla makoiluun tietokoneen äärellä tai muuta vastaavaa) sen takia, että joku nainen on sitä mieltä, että parisuhteessa kuuluu jatkuvasti kehittyä taso tasolta eteenpäin ja kasvaa ihmisenä. Mielestäni elämän kuuluu olla mielekästä kokonaisuutena, eikä johonkin tiettyyn muottiin tähtäävää suorittamista.

Jäänkö ikisinkuksi kuten tähänkin asti?

Minä taas olen hyvinkin kiinnostunut kehittymisestä ihmisenä.

Se mistä en ole kiinnostunut on mitä yleensä tarkoitetaan "elämässä eteenpäin menemisellä", eli puitteiden päivittämisestä parempiin ja velvollisuuksien lisäämistä vain siksi koska muillakin on ne puitteet ja muillakin on kiireistä.

Huvittavinta on että nyt nelikymppisenä hyvinkin monet ikäiseni naiset kuuntelevat mielellään näkemyksiäni tästä kammottavasta Peter Pan-elämästä ja peräti jakavat ne. Nyt kun ymmärretään "mikä on oikeasti tärkeää".

t. se unelmoiva velamies

 

Muuttuvat puitteet ja asemat avaavat uusia ovia ja perspektiivejä elämään. Jos junnaa samoissa puitteissa koko elämänsä, se on vähän kuin yhden maalauksen hiomista kaikki vuodet sen sijaan, että tekisi useampia ja vaihtaisi välillä tyylilajiakin.

Ei se perspektiivi siitä muutu että vaihtaa yhden Älvsby-talon lapsiperhealueella toiseen vähän isompaan Älvsby-taloon toisella lapsiperhealueella.

-eri

 

Muuttuupas, ja erityisesti lapsille on tärkeää, ponnistavatko metrin vai kahden metrin laudalta elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutista katkerille miesvihaajille, kun ketju ei lähtenytkään heidän mieleiseensä suuntaan. 

Totuus ottaa helvetin koville. 

Luen vauva-palstaa lähinnä sen takia, että saan jonkunlaisen kuvan siitä millaista parisuhde-elämä mahdollisesti on ja millaisia asioita ihmiset tuo esille liittyen parisuhteisiin ja "yhteiseen tulevaisuuteen".

Nämä ketjut saavat minut varsin tyytyväiseksi ikisinkkuuteeni. Mikä vika siinä on, että ei halua jatkuvasti kehittyä ja suorittaa elämää mahdollisimman tehokkaasti ja kaavamaisesti, eikö elämän pääpointti ole olla onnellinen mikä nyt itse kenetkin onnelliseksi tekee? Fakta on se, että suurin osa miehistä tulee onnelliseksi mieslapseilemalla ja ei sen pitäisi olla naisten ongelma millään tavalla. Kuulun itse tähän kastiin.

Jos joskus päädyn parisuhteeseen naisen kanssa, niin en todellakaan aio kaikesta minut onnelliseksi tekevästä (kuten tyhjänpäiväisestä moottoripyöräilystä, päivien kuluttamisesta sohvalla makoiluun tietokoneen äärellä tai muuta vastaavaa) sen takia, että joku nainen on sitä mieltä, että parisuhteessa kuuluu jatkuvasti kehittyä taso tasolta eteenpäin ja kasvaa ihmisenä. Mielestäni elämän kuuluu olla mielekästä kokonaisuutena, eikä johonkin tiettyyn muottiin tähtäävää suorittamista.

Jäänkö ikisinkuksi kuten tähänkin asti?

Jos ymmärrät tasosi, et. Vastaava nainen on kaiken aikansa somettamiseen ja shoppailuun käyttävä siideripissis. Viinimamma vanhempana.

Mulle tuo kuvaus ei ole "suoritus" vaan normaali elämään kuuluva asia siinä missä vaikkapa liikunta, josta saa itsessään nautintoa ja samalla kehittyy.

Kaikki kasvaa ja kehittyy, kun on tarpeeksi ravinteita ja tilaa kasvaa. Sitä ihmettelenkin, mikseivät miehet kasva?

Kasva mihin? Naisen kynnysmatoksi?

-eri 

Missä maailmassa 50/50 vastuun jakaminen on kynnysmattoutta? Toki jos nämä asiat eivät kiinnosta, uhraus on kohtuuton. Mutta siinä tapauksessa ei ole mitään asiaa 90% naisista elämäänkään ja loput 10% laskuttavat ajastaan.

Minkä vastuun?

Suomalainen nainen ei enää edes synnytä. Eli mistä ihmeen vastuusta puhut? 

Siitä että sinä päätät koska imuroidaan? Ei kiitos, panosuhde riittää eri osoitteissa.

Ja naisethan jakaa itseään auliisti Tinderissäkin 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutista katkerille miesvihaajille, kun ketju ei lähtenytkään heidän mieleiseensä suuntaan. 

Totuus ottaa helvetin koville. 

Luen vauva-palstaa lähinnä sen takia, että saan jonkunlaisen kuvan siitä millaista parisuhde-elämä mahdollisesti on ja millaisia asioita ihmiset tuo esille liittyen parisuhteisiin ja "yhteiseen tulevaisuuteen".

Nämä ketjut saavat minut varsin tyytyväiseksi ikisinkkuuteeni. Mikä vika siinä on, että ei halua jatkuvasti kehittyä ja suorittaa elämää mahdollisimman tehokkaasti ja kaavamaisesti, eikö elämän pääpointti ole olla onnellinen mikä nyt itse kenetkin onnelliseksi tekee? Fakta on se, että suurin osa miehistä tulee onnelliseksi mieslapseilemalla ja ei sen pitäisi olla naisten ongelma millään tavalla. Kuulun itse tähän kastiin.

Jos joskus päädyn parisuhteeseen naisen kanssa, niin en todellakaan aio kaikesta minut onnelliseksi tekevästä (kuten tyhjänpäiväisestä moottoripyöräilystä, päivien kuluttamisesta sohvalla makoiluun tietokoneen äärellä tai muuta vastaavaa) sen takia, että joku nainen on sitä mieltä, että parisuhteessa kuuluu jatkuvasti kehittyä taso tasolta eteenpäin ja kasvaa ihmisenä. Mielestäni elämän kuuluu olla mielekästä kokonaisuutena, eikä johonkin tiettyyn muottiin tähtäävää suorittamista.

Jäänkö ikisinkuksi kuten tähänkin asti?

Jos ymmärrät tasosi, et. Vastaava nainen on kaiken aikansa somettamiseen ja shoppailuun käyttävä siideripissis. Viinimamma vanhempana.

Mulle tuo kuvaus ei ole "suoritus" vaan normaali elämään kuuluva asia siinä missä vaikkapa liikunta, josta saa itsessään nautintoa ja samalla kehittyy.

Kaikki kasvaa ja kehittyy, kun on tarpeeksi ravinteita ja tilaa kasvaa. Sitä ihmettelenkin, mikseivät miehet kasva?

Kasva mihin? Naisen kynnysmatoksi?

-eri 

Missä maailmassa 50/50 vastuun jakaminen on kynnysmattoutta? Toki jos nämä asiat eivät kiinnosta, uhraus on kohtuuton. Mutta siinä tapauksessa ei ole mitään asiaa 90% naisista elämäänkään ja loput 10% laskuttavat ajastaan.

Minkä vastuun?

Suomalainen nainen ei enää edes synnytä. Eli mistä ihmeen vastuusta puhut? 

Siitä että sinä päätät koska imuroidaan? Ei kiitos, panosuhde riittää eri osoitteissa.

Ja naisethan jakaa itseään auliisti Tinderissäkin 

Vastuun puitteista, viihtyisästä elämästä, lasten elämästä ja tulevaisuudesta, omaata ja läheisten terveydestä, yhteiskunnasta, oman alan kehityksestä, mitä näitä nyt aikuisilla yleensä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutista katkerille miesvihaajille, kun ketju ei lähtenytkään heidän mieleiseensä suuntaan. 

Totuus ottaa helvetin koville. 

Luen vauva-palstaa lähinnä sen takia, että saan jonkunlaisen kuvan siitä millaista parisuhde-elämä mahdollisesti on ja millaisia asioita ihmiset tuo esille liittyen parisuhteisiin ja "yhteiseen tulevaisuuteen".

Nämä ketjut saavat minut varsin tyytyväiseksi ikisinkkuuteeni. Mikä vika siinä on, että ei halua jatkuvasti kehittyä ja suorittaa elämää mahdollisimman tehokkaasti ja kaavamaisesti, eikö elämän pääpointti ole olla onnellinen mikä nyt itse kenetkin onnelliseksi tekee? Fakta on se, että suurin osa miehistä tulee onnelliseksi mieslapseilemalla ja ei sen pitäisi olla naisten ongelma millään tavalla. Kuulun itse tähän kastiin.

Jos joskus päädyn parisuhteeseen naisen kanssa, niin en todellakaan aio kaikesta minut onnelliseksi tekevästä (kuten tyhjänpäiväisestä moottoripyöräilystä, päivien kuluttamisesta sohvalla makoiluun tietokoneen äärellä tai muuta vastaavaa) sen takia, että joku nainen on sitä mieltä, että parisuhteessa kuuluu jatkuvasti kehittyä taso tasolta eteenpäin ja kasvaa ihmisenä. Mielestäni elämän kuuluu olla mielekästä kokonaisuutena, eikä johonkin tiettyyn muottiin tähtäävää suorittamista.

Jäänkö ikisinkuksi kuten tähänkin asti?

Minä taas olen hyvinkin kiinnostunut kehittymisestä ihmisenä.

Se mistä en ole kiinnostunut on mitä yleensä tarkoitetaan "elämässä eteenpäin menemisellä", eli puitteiden päivittämisestä parempiin ja velvollisuuksien lisäämistä vain siksi koska muillakin on ne puitteet ja muillakin on kiireistä.

Huvittavinta on että nyt nelikymppisenä hyvinkin monet ikäiseni naiset kuuntelevat mielellään näkemyksiäni tästä kammottavasta Peter Pan-elämästä ja peräti jakavat ne. Nyt kun ymmärretään "mikä on oikeasti tärkeää".

t. se unelmoiva velamies

 

Muuttuvat puitteet ja asemat avaavat uusia ovia ja perspektiivejä elämään. Jos junnaa samoissa puitteissa koko elämänsä, se on vähän kuin yhden maalauksen hiomista kaikki vuodet sen sijaan, että tekisi useampia ja vaihtaisi välillä tyylilajiakin.

Ei se perspektiivi siitä muutu että vaihtaa yhden Älvsby-talon lapsiperhealueella toiseen vähän isompaan Älvsby-taloon toisella lapsiperhealueella.

-eri

 

Muuttuupas, ja erityisesti lapsille on tärkeää, ponnistavatko metrin vai kahden metrin laudalta elämään.

Eli muutosta muutoksen vuoksi, ei siksi, että asiat saataisiin paremmaksi, korkeintaan nainen nukkuu pari yötä tyytyväisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutista katkerille miesvihaajille, kun ketju ei lähtenytkään heidän mieleiseensä suuntaan. 

Totuus ottaa helvetin koville. 

Luen vauva-palstaa lähinnä sen takia, että saan jonkunlaisen kuvan siitä millaista parisuhde-elämä mahdollisesti on ja millaisia asioita ihmiset tuo esille liittyen parisuhteisiin ja "yhteiseen tulevaisuuteen".

Nämä ketjut saavat minut varsin tyytyväiseksi ikisinkkuuteeni. Mikä vika siinä on, että ei halua jatkuvasti kehittyä ja suorittaa elämää mahdollisimman tehokkaasti ja kaavamaisesti, eikö elämän pääpointti ole olla onnellinen mikä nyt itse kenetkin onnelliseksi tekee? Fakta on se, että suurin osa miehistä tulee onnelliseksi mieslapseilemalla ja ei sen pitäisi olla naisten ongelma millään tavalla. Kuulun itse tähän kastiin.

Jos joskus päädyn parisuhteeseen naisen kanssa, niin en todellakaan aio kaikesta minut onnelliseksi tekevästä (kuten tyhjänpäiväisestä moottoripyöräilystä, päivien kuluttamisesta sohvalla makoiluun tietokoneen äärellä tai muuta vastaavaa) sen takia, että joku nainen on sitä mieltä, että parisuhteessa kuuluu jatkuvasti kehittyä taso tasolta eteenpäin ja kasvaa ihmisenä. Mielestäni elämän kuuluu olla mielekästä kokonaisuutena, eikä johonkin tiettyyn muottiin tähtäävää suorittamista.

Jäänkö ikisinkuksi kuten tähänkin asti?

Minä taas olen hyvinkin kiinnostunut kehittymisestä ihmisenä.

Se mistä en ole kiinnostunut on mitä yleensä tarkoitetaan "elämässä eteenpäin menemisellä", eli puitteiden päivittämisestä parempiin ja velvollisuuksien lisäämistä vain siksi koska muillakin on ne puitteet ja muillakin on kiireistä.

Huvittavinta on että nyt nelikymppisenä hyvinkin monet ikäiseni naiset kuuntelevat mielellään näkemyksiäni tästä kammottavasta Peter Pan-elämästä ja peräti jakavat ne. Nyt kun ymmärretään "mikä on oikeasti tärkeää".

t. se unelmoiva velamies

 

Muuttuvat puitteet ja asemat avaavat uusia ovia ja perspektiivejä elämään. Jos junnaa samoissa puitteissa koko elämänsä, se on vähän kuin yhden maalauksen hiomista kaikki vuodet sen sijaan, että tekisi useampia ja vaihtaisi välillä tyylilajiakin.

Ei se perspektiivi siitä muutu että vaihtaa yhden Älvsby-talon lapsiperhealueella toiseen vähän isompaan Älvsby-taloon toisella lapsiperhealueella.

-eri

 

Muuttuupas, ja erityisesti lapsille on tärkeää, ponnistavatko metrin vai kahden metrin laudalta elämään.

Miten se talon koko (korkeus?) vaikuttaa lasten ponnistukseen? Isommalla talolla on tapana aiheuttaa isommat kulut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutista katkerille miesvihaajille, kun ketju ei lähtenytkään heidän mieleiseensä suuntaan. 

Totuus ottaa helvetin koville. 

Luen vauva-palstaa lähinnä sen takia, että saan jonkunlaisen kuvan siitä millaista parisuhde-elämä mahdollisesti on ja millaisia asioita ihmiset tuo esille liittyen parisuhteisiin ja "yhteiseen tulevaisuuteen".

Nämä ketjut saavat minut varsin tyytyväiseksi ikisinkkuuteeni. Mikä vika siinä on, että ei halua jatkuvasti kehittyä ja suorittaa elämää mahdollisimman tehokkaasti ja kaavamaisesti, eikö elämän pääpointti ole olla onnellinen mikä nyt itse kenetkin onnelliseksi tekee? Fakta on se, että suurin osa miehistä tulee onnelliseksi mieslapseilemalla ja ei sen pitäisi olla naisten ongelma millään tavalla. Kuulun itse tähän kastiin.

Jos joskus päädyn parisuhteeseen naisen kanssa, niin en todellakaan aio kaikesta minut onnelliseksi tekevästä (kuten tyhjänpäiväisestä moottoripyöräilystä, päivien kuluttamisesta sohvalla makoiluun tietokoneen äärellä tai muuta vastaavaa) sen takia, että joku nainen on sitä mieltä, että parisuhteessa kuuluu jatkuvasti kehittyä taso tasolta eteenpäin ja kasvaa ihmisenä. Mielestäni elämän kuuluu olla mielekästä kokonaisuutena, eikä johonkin tiettyyn muottiin tähtäävää suorittamista.

Jäänkö ikisinkuksi kuten tähänkin asti?

Jos ymmärrät tasosi, et. Vastaava nainen on kaiken aikansa somettamiseen ja shoppailuun käyttävä siideripissis. Viinimamma vanhempana.

Mulle tuo kuvaus ei ole "suoritus" vaan normaali elämään kuuluva asia siinä missä vaikkapa liikunta, josta saa itsessään nautintoa ja samalla kehittyy.

Kaikki kasvaa ja kehittyy, kun on tarpeeksi ravinteita ja tilaa kasvaa. Sitä ihmettelenkin, mikseivät miehet kasva?

Heitän sinulle meidän miesten näkökulman - miksi miesten pitäisi kasvaa? Jos miehet eivät pidä itse kasvamista millään tavalla tärkeänä ja ovat onnellisia mieslapsina, miksi miesten pitäisi tehdä jotain mikä ei tee heitä onnelliseksi?

Tässä on ristiriita miesten ja naisten välillä. Naiset ajattelevat juuri kuten sinä, elämässä kuuluu saavuttaa joku tietty taso ja edetä taso kerrallaan ihmisenä eteenpäin, muuten et ole mitään. Toisin sanoen naiset ovat siis erittäin pinnallisia ja miellyttämisenhaluisia. Yleistettynä miehille ei ole olemassa mitään tasoja, on vain elämä ja asioita joita elämässä voi tehdä. Kukin valitkoon ne asiat, jotka tekee sinut onnelliseksi. Joillekin miehille se voi olla perheen perustaminen ja perhe-elämä, valtaosalle ei. Jos mies on tyytyväinen mieslapseiluun ja tulee sillä onnelliseksi, miksi hänen pitäisi pyrkiä siitä pois?

Ihmisten (sukupuolesta riippumatta) pitää mielestäni elää elämänsä omalla tavallaan niin, että he kokevat elävänsä onnellisena eivätkä siten, miten sinun odotetaan elävän tai miten itse ajattelet, että elämän kuuluu mennä. Toki jos aidosti ajattelet, että tietyn kaavan mukaan eläminen tekee sinut onnelliseksi, tee niin. Älä odota muiden toimivan näin ja älä tuomitse toisin valitsevia ihmisiä. Jos tuomitset, se kertoo enemmän sinusta kuin niistä ihmisistä, jotka uskaltavat tehdä elämällään heidät onnelliseksi tekeviä asioita muiden miellyttämisen sijaan.

Todennäköisesti lama-aika näytti lapsille perheen huonoimmat puolet. Äiti ja isä ei tulleet toimeen. Myöhemmin heikko ostovoima ei enää riittänyt äidille ja hän otti matalapalkkaisesta miehestään eron, kun muutenkin oli vain pätkätöitä ja eronneena yhtärinä saa paremmin tukia.

Isät saivat lähteä vaihtoon aika moni.

Fiksut lapset näkivät mallia siitä miten tulee nykyään elämässä käymään, kun on ostovoima saatettu mahdollisimman matalalle ja työpäivätkin ovat ihan extremeä. Venäläisen maaorjankin oltavat on olleet paremmat. Nykyään tilanne on vielä hullumpi. Työelämän vaatimukset ovat entistä sairaammat ja ostovoima on sitäkin alhaisempi. Ei ihme että nuoret eivät viitsi edes ajatella perhettä, saati lapsia.

Tämä kehitys on ollut Japanissa jo pitkään. Turha sitä on isää teeskennellä jos tulee kotiin vasta illalla töistä. Äitikin on kerinnyt hikeen hakemaan lapsen päiväkodista juuri ennen viittä.

Tai lapset jäävät erityiseen iltahoitoon, koska työelämän vaatimukset vaatii näin.

Ei silloin voida oikeastaan enää olla vanhempia.

Kouluikäiset lapset taas saavat olla koko kesän vapaassa kasvatuksessa. Kaupunki tarjoaa sille hienot puitteet tehdä vaikka mitä, kun äiti ja iskä on töissä iltaan asti.

Äidin ja iskän parisuhteesta en ala edes kirjoittamaan. Kyllähän sen jokainen tietää mitä työmaalla tapahtuu, kun työmaalla vietetään enemmän aikaa kuin kotona.

Silloin työ on koti ja koti on lähinnä sänky. Siinä ihmiset luontaisesti kasvaa erilleen ja tulee työpaikkaromansseja.

Siis miksi pitäisi johtaa mihinkään AVIOLIITTOON tai LAPSIIN? Nykyaikana yhä useampi haluaa elää ilman noita kahta/toista ja se on ihan ok. Lisäksi eroaminen on kallista ja pahimmassa tapauksessa, kun rakastettu muuttuukin hirviöksi, siitä tulee pitkäaikainen via dolorosa. Ynnätään tuohon yhtälöön lapset, talot ja huoltajuuskiistat: ei helv*tissä nappaa.

On aivan ok seurustella ilman että sen tarkoitus on johtaa naimisiinmenoon ja avioliittoon. Joillakin on vuosia omat asunnot. Mua ei todellakaan nappaisi muuttaa miehen kanssa yhteen niin kauan, kun hänellä on lapset vuoroviikoin asumassa. Olemme olleet yhdessä neljä vuotta ja tämä toimii. Ollaan sovittu jo ajat sitten, että se asia tulee ajankohtaiseksi kun lapset muuttaa omilleen. Naimisiin saatetaan mennä sitten samassa rytäkässä, siis jos se tuntuu silloin luonnolliselta. Nyt ei edes taloudellisesti olisi kannattavaa.

Toisaalta jos nimenomaan hakee avioon ja lasten tekoon johtavaa parisuhdetta, niin ei silloin kannata jäädä vuosiksi marisemaan kun unelmat ei toteudu. Etsii uuden miehen. Kyllä tulevaisuudensuunnitelmien on oltava yhteneväisiä, ja niistä puhuminen on ikävä kyllä ainoa asia jolla ne saa tietoonsa. On ihan okei haluta "perinteistä" kulkua näissä asioissa, eikä ole erikoista että useimmat ihmiset ei tiedä vielä vuoden seurustelun jälkeen haluavatko jakaa loppuikänsä lasten, avioliiton, sinun ja kaiken oheisten asioiden kanssa. Vaan kyllä sitä siinä vaiheessa varmaan on jo tutustunut ihmiseen siinä määrin, että vähän tietää haluaako toinen vaikka lapsia.

Siksi, koska avioliitto ja perheellistyminen on nykyään monen miehen, varsinkin menestyvän miehen kannalta huono diili.

Vierailija kirjoitti:

Siksi, koska avioliitto ja perheellistyminen on nykyään monen miehen, varsinkin menestyvän miehen kannalta huono diili.

Juurikin tuntuisi näyttävän sille että ne menestyneet miehet niitä perheitä perustaa ihan harrastuksen ja huvinkin vuoksi. Onhan se tiedetty pitkään että jos miehellä on lapsia ja vaimo, hän ei ole homo.

Silloin hänen on oltava kuningas. Jos on uusi vaimo ja uudet lapset, niin kuninkuus on vielä hohdokkaampaa. Yhtä hohtava kuin pihassa lepäävät useat menopelit.

Toisaalta melko menestyneenä ei ole varaa perheeseen. Perhe ja lapset tarvitsee todella isot tulot. Vähintään viisi donaa kuussa riittää yhteen lapseen.

Itse en tiedä muita perheellisiä kuin todella rikkaita. Heille se on se juttu. Se kertoo menestyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutista katkerille miesvihaajille, kun ketju ei lähtenytkään heidän mieleiseensä suuntaan. 

Totuus ottaa helvetin koville. 

Luen vauva-palstaa lähinnä sen takia, että saan jonkunlaisen kuvan siitä millaista parisuhde-elämä mahdollisesti on ja millaisia asioita ihmiset tuo esille liittyen parisuhteisiin ja "yhteiseen tulevaisuuteen".

Nämä ketjut saavat minut varsin tyytyväiseksi ikisinkkuuteeni. Mikä vika siinä on, että ei halua jatkuvasti kehittyä ja suorittaa elämää mahdollisimman tehokkaasti ja kaavamaisesti, eikö elämän pääpointti ole olla onnellinen mikä nyt itse kenetkin onnelliseksi tekee? Fakta on se, että suurin osa miehistä tulee onnelliseksi mieslapseilemalla ja ei sen pitäisi olla naisten ongelma millään tavalla. Kuulun itse tähän kastiin.

Jos joskus päädyn parisuhteeseen naisen kanssa, niin en todellakaan aio kaikesta minut onnelliseksi tekevästä (kuten tyhjänpäiväisestä moottoripyöräilystä, päivien kuluttamisesta sohvalla makoiluun tietokoneen äärellä tai muuta vastaavaa) sen takia, että joku nainen on sitä mieltä, että parisuhteessa kuuluu jatkuvasti kehittyä taso tasolta eteenpäin ja kasvaa ihmisenä. Mielestäni elämän kuuluu olla mielekästä kokonaisuutena, eikä johonkin tiettyyn muottiin tähtäävää suorittamista.

Jäänkö ikisinkuksi kuten tähänkin asti?

Minä taas olen hyvinkin kiinnostunut kehittymisestä ihmisenä.

Se mistä en ole kiinnostunut on mitä yleensä tarkoitetaan "elämässä eteenpäin menemisellä", eli puitteiden päivittämisestä parempiin ja velvollisuuksien lisäämistä vain siksi koska muillakin on ne puitteet ja muillakin on kiireistä.

Huvittavinta on että nyt nelikymppisenä hyvinkin monet ikäiseni naiset kuuntelevat mielellään näkemyksiäni tästä kammottavasta Peter Pan-elämästä ja peräti jakavat ne. Nyt kun ymmärretään "mikä on oikeasti tärkeää".

t. se unelmoiva velamies

 

Muuttuvat puitteet ja asemat avaavat uusia ovia ja perspektiivejä elämään. Jos junnaa samoissa puitteissa koko elämänsä, se on vähän kuin yhden maalauksen hiomista kaikki vuodet sen sijaan, että tekisi useampia ja vaihtaisi välillä tyylilajiakin.

Ei se perspektiivi siitä muutu että vaihtaa yhden Älvsby-talon lapsiperhealueella toiseen vähän isompaan Älvsby-taloon toisella lapsiperhealueella.

-eri

 

Muuttuupas, ja erityisesti lapsille on tärkeää, ponnistavatko metrin vai kahden metrin laudalta elämään.

Miten se talon koko (korkeus?) vaikuttaa lasten ponnistukseen? Isommalla talolla on tapana aiheuttaa isommat kulut.

Vaikuttaa elintasoon ja asemaan, jotka availee niitä ovia. Rikas duunari on rahoistaan huolimatta duunari.

Vierailija kirjoitti:

Siksi, koska avioliitto ja perheellistyminen on nykyään monen miehen, varsinkin menestyvän miehen kannalta huono diili.

Ei se mies kovin menestyvä voi olla, jos se ei mieti mitä sen omaisuudelle tapahtuu sen kuoleman jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutista katkerille miesvihaajille, kun ketju ei lähtenytkään heidän mieleiseensä suuntaan. 

Totuus ottaa helvetin koville. 

Luen vauva-palstaa lähinnä sen takia, että saan jonkunlaisen kuvan siitä millaista parisuhde-elämä mahdollisesti on ja millaisia asioita ihmiset tuo esille liittyen parisuhteisiin ja "yhteiseen tulevaisuuteen".

Nämä ketjut saavat minut varsin tyytyväiseksi ikisinkkuuteeni. Mikä vika siinä on, että ei halua jatkuvasti kehittyä ja suorittaa elämää mahdollisimman tehokkaasti ja kaavamaisesti, eikö elämän pääpointti ole olla onnellinen mikä nyt itse kenetkin onnelliseksi tekee? Fakta on se, että suurin osa miehistä tulee onnelliseksi mieslapseilemalla ja ei sen pitäisi olla naisten ongelma millään tavalla. Kuulun itse tähän kastiin.

Jos joskus päädyn parisuhteeseen naisen kanssa, niin en todellakaan aio kaikesta minut onnelliseksi tekevästä (kuten tyhjänpäiväisestä moottoripyöräilystä, päivien kuluttamisesta sohvalla makoiluun tietokoneen äärellä tai muuta vastaavaa) sen takia, että joku nainen on sitä mieltä, että parisuhteessa kuuluu jatkuvasti kehittyä taso tasolta eteenpäin ja kasvaa ihmisenä. Mielestäni elämän kuuluu olla mielekästä kokonaisuutena, eikä johonkin tiettyyn muottiin tähtäävää suorittamista.

Jäänkö ikisinkuksi kuten tähänkin asti?

Jos ymmärrät tasosi, et. Vastaava nainen on kaiken aikansa somettamiseen ja shoppailuun käyttävä siideripissis. Viinimamma vanhempana.

Mulle tuo kuvaus ei ole "suoritus" vaan normaali elämään kuuluva asia siinä missä vaikkapa liikunta, josta saa itsessään nautintoa ja samalla kehittyy.

Kaikki kasvaa ja kehittyy, kun on tarpeeksi ravinteita ja tilaa kasvaa. Sitä ihmettelenkin, mikseivät miehet kasva?

Kasva mihin? Naisen kynnysmatoksi?

-eri 

Missä maailmassa 50/50 vastuun jakaminen on kynnysmattoutta? Toki jos nämä asiat eivät kiinnosta, uhraus on kohtuuton. Mutta siinä tapauksessa ei ole mitään asiaa 90% naisista elämäänkään ja loput 10% laskuttavat ajastaan.

Minkä vastuun?

Suomalainen nainen ei enää edes synnytä. Eli mistä ihmeen vastuusta puhut? 

Siitä että sinä päätät koska imuroidaan? Ei kiitos, panosuhde riittää eri osoitteissa.

Ja naisethan jakaa itseään auliisti Tinderissäkin 

Vastuun puitteista, viihtyisästä elämästä, lasten elämästä ja tulevaisuudesta, omaata ja läheisten terveydestä, yhteiskunnasta, oman alan kehityksestä, mitä näitä nyt aikuisilla yleensä on.

Kun et sinä edelleenkän edes synnytä suomalaisena naisena.

Miehet tätä yhteiskuntaa rakentaa, pyörittää ja rahoittaa jo ihan ilman naisia muutenkin.

Mikä se sinun panoksesi siis on miehen elämässä? Se että pääset miehen lompakolle? 

Ööh, eikös tässä nimenomaan perheen perustamisesta ollu puhe, eli siitä synnyttämisestä. En mä tietenkään mieslapselle, joka ei kanna vastuuta jälkikasvustaan tai sitoudu, synnytä :D