Perhe-elämä on kamalaa
Mies vinkuu, lapsi vinkuu. En ymmärrä mitä iloa on perheestä? Sinkut, olette onnekkaita.
Kommentit (51)
Tehkää sille sisarus, niin on aina leikkikaveri lähellä. Meillä 2 lasta ja se toimii. Ei tarvitse mamman ja papan koko ajan viihdyttää.
On kyllä raskasta. Ei mitään mahdollisuutta palautua jatkuvasta kuormituksesta. Lisää vaan vettä myllyyn koko ajan. Ja haastavan vaiheen jälkeen tulee uusi haastava vaihe. Masentavaa.
On ihanaa olla lapseton ja tehdä elämässään kuten itse haluaa (siis miinus työt ja muut). Tylsyydestäkin vingun vain minä itse, ja se on omaa syytäni kun on tylsää. Mutta älä huoli AP, tuo tilanne kyllä loppuu joskus. Lapsesi kasvaa, ja vinkujamiehen saat ulkoistettua nopeammin.
Vinkuva mies kannattaa vaihtaa. Ei sillä, kamalaa se oli, vaikkei toinen mies vinkunutkaan. Lapsi sai nepsydg:n 16-vuotiaana, selitti paljon.
Ihmisiä on erilaisia. Jotkut nauttivat perhe-elämästä ja toiset eivät. Olisikin tärkeää tuntea itsensä ja tarpeensa ennen suurten valintojen tekoa, jolloin välttää tyytymättömyyden ja uhriutumisen. Sääliksi käy aloittajan lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin on. Ja tämä korona-aika ja loma-aika oikein korostavat kaikkea. Riitaa lapsista ja kaikesta. Mies on jatkuvasti pahalla päällä ja hermostuu milloin mistäkin.
Meillä lomaa vain viikko joten ei sen enempää yhdessä olla.
No siinähän se stressi purkautuu. Kohta kaikki ovat vinkunansa vinkuneet, ja toivottavasti pirustyvät.
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan pienten lasten kanssa mikään ei ole aidosti kivaa. Joka hetki pitää olla valppaana, ohjata ja kieltää ja auttaa milloin missäkin. Isompien lasten kanssa on jo mukavampaa, kun ymmärtävät jostain jotain ja osaavat paljon itse. Jos siis eivät satu olemaan luonteltaan vinkujia. Niiden kanssa ei ole kivaa, vaikka olisivat minkä ikäisiä. Isompien kanssa voi keskustellakin, pienempien suusta tulee vain mölinää ja kuolaa.
Joo en ymmärrä pikkulapsiajan ihannoijia. Ihan saatanan raskasta kun täytyy olla jatkuvasti skarppi ja silmät selässäkin.
Vaikka perhe-elämä olisi kamalaa, sitä kestetään monestakin syystä. Kulissit, raha, status. Näyttää paremmalta elää perheenä, kuin perheettömänä. Perheellisille on enemmän tarjolla: tarjoukset, tapahtumat.
Jos kerran ongelma on "vinkuminen" niin kuulostaa vaan huonolta kommunikoinnilta.
Opetelkaa puhumaan toisillenne!
Se ettette nähtävästi osaa kommunikoida toistenne kanssa rakentavasti ei johdu suinkaan siitä että perhe itsessään olisi huono asia. Paremminkin koulussa ja kotona opetetut vuorovaikutustaidot ovat huonot, tai päässeet unohtumaan.
Kunnioittakaa toisianne, olette itse puolisonne valinneet. Miksi se alunperin "ihana" tms puoliso onkin nyt yhtäkkiä vinkuja.
Meillä on kaksi lasta ja yksi lemmikki. Voin vilpittömästi sanoa, että perhe-elämä on ihanaa. Harrastetaan, matkusteltu ympäri maailmaa ym. Lapsemme ovat fiksuja ja osaavat käyttäytyä. Samoin mies. 😉 Lapseni ovat myös ystäviäni. Heidän kanssaan voi keskustella mistä vaan ja monissa asioissa ovat jo taitavampia kuin itse olen (ovat toisella kymmenellä molemmat).