Onnko autistin tavallisesti vaikeampi hahmottaa kokonaisuuuksia yksityiskohien sijaan ja siteeen tappavat todennäköisemmin itsensä siksi?
Kommentit (17)
Sen voiisi sanoa niin etttä koska keskittyminen keskittyy yksityiskohtiin liikaa, kokonaisuuutta ei pääse hahmottumaan.
Tälllöin myös sosiaaalinen kanssakäyminen on hankalaa.
Siiiihtä varmaan johtuu myös mielenkiinnon kohdentumineeen yksiin asioihin koska kyllästymistä ei päääse syntymän kun asia ei hahmotu ja valmistu sekä sen jälkeeen uusia asia valtaa mieltä.
Olen miettinyt omaa hahmottamistani. Ylsi opettaja sanoi kerran, että menen jalat edellä puuhun. Onko se väliä, miten päin hahmottaa asioita, jos lopputulos on hyvä?
Kuka sanoo, että ajatusrakennelma pitää olla tietynlainen. Kun maalaan, päätän ensin kehyksien värin.
Vähän niinkuin elämä. Hankin ensin mökin, sitten työpaikan, jolla maksan mökin.
Miten tuo liityy itsensä tappamiseen?
Jos piirrät puun, aloitatko ensin rungosta, oksista vai lehdistä? Vaiko taivaasta ja pilvistä? Vaiko maasta? Mikä näistä on tärkeintä ja olennaisinta? Eikö kasvi kasva maasta ja tarvitse happea ja vettä?
Vierailija kirjoitti:
Jos piirrät puun, aloitatko ensin rungosta, oksista vai lehdistä? Vaiko taivaasta ja pilvistä? Vaiko maasta? Mikä näistä on tärkeintä ja olennaisinta? Eikö kasvi kasva maasta ja tarvitse happea ja vettä?
Eikö asiat kulje käsikädessä? Sama maa, josta kasvi on kasvanut, on kasvattanut tuhansia vuosia elämää. Hiukkaset ovat maapallon sisuksista peräisin. Tunnen sen, kun kosketan maata.
Intiaaneilla oli kaunis ajatus maan omistamisesta. Kuinka maata voisi omistaa? Miten voi omistaa virtaavaa vettä tai liikkuvaa ilmaa? Ilman ilmaa tai vettä maa on kuiva ja eloton.
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo liityy itsensä tappamiseen?
Jos niin ajattelee, kaikki liittyy kaikkeen. Jos miettii liikaa, on rankkaa.
Piirrän hiilellä muodon, jonka joku piirsi 5000 tuhatta sitten Australiassa luolassa. Viiva, muoto ja hiili yhdistää meitä. Hetken olen yhtä aboriginaalin kanssa. Tämä hymyilyttää minua.
Ääni, joka syntyy hiilen osuessa paperiin palauttaa minut tuhansia vuosia taaksepäin hetkeen, jolloin hiilen pinta osuu kallion seinään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos piirrät puun, aloitatko ensin rungosta, oksista vai lehdistä? Vaiko taivaasta ja pilvistä? Vaiko maasta? Mikä näistä on tärkeintä ja olennaisinta? Eikö kasvi kasva maasta ja tarvitse happea ja vettä?
Eikö asiat kulje käsikädessä? Sama maa, josta kasvi on kasvanut, on kasvattanut tuhansia vuosia elämää. Hiukkaset ovat maapallon sisuksista peräisin. Tunnen sen, kun kosketan maata.
Intiaaneilla oli kaunis ajatus maan omistamisesta. Kuinka maata voisi omistaa? Miten voi omistaa virtaavaa vettä tai liikkuvaa ilmaa? Ilman ilmaa tai vettä maa on kuiva ja eloton.
Miten voi omistaa maalla kulkevan eläimen sielun? Sitä rahaa ei ole, että saisi elämän dna:n kaavan ostettua itselleen.
Miten voisi omistaa ravintoketjun ja ekosysteemin?
Vierailija kirjoitti:
Jos piirrät puun, aloitatko ensin rungosta, oksista vai lehdistä? Vaiko taivaasta ja pilvistä? Vaiko maasta? Mikä näistä on tärkeintä ja olennaisinta? Eikö kasvi kasva maasta ja tarvitse happea ja vettä?
Auringosta lähtöisin on valo, joka kasvattaa elämän maahan. Kyllä, me olemme kaikki yhtä. Sairas ja teennäinen mieli erottaa meidät kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Kuka sanoo, että ajatusrakennelma pitää olla tietynlainen. Kun maalaan, päätän ensin kehyksien värin.
Vähän niinkuin elämä. Hankin ensin mökin, sitten työpaikan, jolla maksan mökin.
Kuka sanoo, että elämä pitää elää tietyssä järjestyksessä? Ehkä tietty kaava on hyväksi havaittu vuosisatojen kuluessa. Aina löytyy kuitenkin poikkeus. Jokin asia, joka ei mahdu muottiin.
Minä autisti olen se .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo liityy itsensä tappamiseen?
Jos niin ajattelee, kaikki liittyy kaikkeen. Jos miettii liikaa, on rankkaa.
Kun on miettinyt paljon, tulee piste, jolloin ei enää mieti mitään. Ja silloin hymyilyttää. Niinkuin Sanna Marin.
Vierailija kirjoitti:
Piirrän hiilellä muodon, jonka joku piirsi 5000 tuhatta sitten Australiassa luolassa. Viiva, muoto ja hiili yhdistää meitä. Hetken olen yhtä aboriginaalin kanssa. Tämä hymyilyttää minua.
Ääni, joka syntyy hiilen osuessa paperiin palauttaa minut tuhansia vuosia taaksepäin hetkeen, jolloin hiilen pinta osuu kallion seinään.
Palaamme samaan asiaan. Ystäväni aboriginaali menneisyydessä on nähnyt kasvin, kauniiksi havaitut muodot, elämän kulun. Ehkä hän ei ymmärtänyt käsitettä kiertokulku. Tai ehkä ymmärsi minua paremmin. Kuitenkin, olemme saman asian äärellä.
Autismi-diagnoosi annetaan, jos poikkeaa toimintakyvyltään niin paljon keskiarvosta, että se aiheuttaa merkittävää haittaa normaalissa arkipäivässä selviämisessä ja yhteiskunnassa toimimisessa. Tällainen henkilö tarvitsee apua ja tukitoimenpiteitä toimivan ja mielekkään elämän rakentamiseen. Muuten seurauksena voi olla masennus ja mahdollisesti itsetuhoisuutta.
Vuoden diagnoosi. Ja millähän perusteella?