Lue keskustelun säännöt.
Kenenkään poika lähdössä armeijaan nyt heinäkuussa
Mitkä fiilikset? Minä vähän jännitän ja tuntuu haikealta... tiedän että poika pärjää.
Kommentit (266)
Kuorma-autoakin ajettu hiukan kortteliralli asenteella ja mitä muka tuolta tulisi tyyliin vaikka varoitusmerkit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varokaahhh kirjoitti:
Eli siis jos jollekin käsite "tupapillu" ei ole vielä tuttu, niin joka tuvassa yleensä valitaan joku halukas, tai vähemmän halukas - yleensä feminiininen jätkä - ns. tupapilluksi, jonka tehtävän tuo nimi kuvaa aika hyvin. Eli ei tarvi muitten tupalaisten kärvistellä panetuksessa, kun tupapillu on aina käytettävissä.
Skapparitkin katsovat tätä vähän läpi sormien, koska se kuitenkin pitää jätkät skarppeina.
Tätä varten saa myös sitä kasvispohjaista aseöljyäkin. Virallisestihan se on ekologisempi vaihtoehto aseen öljyämiseen, mutta todellinen käyttötarkoitus on käyttää sitä liukasteena tupapillun kanssa.
Eli jos on epäilemässä, että saattaa joutua tupapilluksi, kannattaa ottaa liukkarit mukaan jo heti alussa.
Mistä tietää, että on tupapillu? No se vaan tapahtuu ja siihen tehtävään valikoituu aina 1 kaveri tuvasta. Jonkun osana tämäkin tehtävä on, että yhteisö voi hyvin!
Kyllä naurattaa nämä nykyajan itkupillit, jotka valittaa, kun joutuvat olemaan tupapilluina:D Vanhaan aikaan, kun pojat lähetettiin armeijaan, niin ei itketty, että perse tulee kipeäksi tupapilluna toimisesta, se on velvollisuus, jotta tänä päivänä edes vähän mammanpoikien perseet karaistuisi!
Sulla tupapi*lu jankkaajalla on ilmeisesti aikamoiset traumat, kun jaksat tata samaa sontaa suoltaa. Suosittelen terapiaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma tuo yksityisyys kun lapsena kesät oltiin poikien leireillä viikot ja nykyään aikamiehelle jo muka kova paikka?
Niin no en tiedä, onko kova paikka. Poika kuitenkin vähän introvertti luonteeltaan. T.ap
Niin ja hän ei ole käynyt muuta kuin tietysti rippileirin.
Mun poika pääsi pois muutama viikko sitten. Ja myöskin introvertti. Ihan hyvin meni. Onhan se aina uutta ja jännittävää ja muistan kun itsekin aloitusaikoihin suunnittelin tekeväni jotakin keskustelunaloitusta tänne. Se jäi tekemättä kun näissä nettikeskusteluissa on yleensä joka aloitukseen jotakin ilkeää tölväisyä. En halunnut masentaa itseäni.
Se taiskin olla kovempi juttu mulle kuin pojalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma tuo yksityisyys kun lapsena kesät oltiin poikien leireillä viikot ja nykyään aikamiehelle jo muka kova paikka?
Niin no en tiedä, onko kova paikka. Poika kuitenkin vähän introvertti luonteeltaan. T.ap
Niin ja hän ei ole käynyt muuta kuin tietysti rippileirin.
Mun poika pääsi pois muutama viikko sitten. Ja myöskin introvertti. Ihan hyvin meni. Onhan se aina uutta ja jännittävää ja muistan kun itsekin aloitusaikoihin suunnittelin tekeväni jotakin keskustelunaloitusta tänne. Se jäi tekemättä kun näissä nettikeskusteluissa on yleensä joka aloitukseen jotakin ilkeää tölväisyä. En halunnut masentaa itseäni.
Se taiskin olla kovempi juttu mulle kuin pojalle.
Niin, on se aika outoa, etta viela nykyaankin on monen mielesta huono juttu, jos poika on herkempi, ujo tai introvertti ja vanhempana on huolissaan, miten sopeutuu uusiin tilanteisiin. Ei sais ilmeisesti tuntea mitaan. Tai tunteiden pitaisi olla aina positiivisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homeisia paikkoja riittää kirjoitti:
Suuri ongelma armeijassa ovat homeiset kasarmit. Toivottavasti sellaista ei satu kohdalle.
Karmeaa seurattavaa oli perusterveen ja kilpaurheilutaustaisen nuoren miehen armeijan suorittaminen jatkuvasti kipeänä, iho hilseillen, räkin, yskien ja kuumeillen, silmät tulehtuen ym.
Mullakin oli molemmat pojat koko armeija-aikansa kipeinä. Flunssaa, kuumeilua, yskää. Nuoremmalla tuli lisäksi nenäverenvuoto. Sanoin, että käy siellä sairastuvalla, pelkäsin jo jotain leukemiaa kun tyynyliinä oli aina veressä viikonloppulomilla. Oli jo kuulemma käynyt verikokeissa mutta ei mitään vikaa. Luin sitten myöhemmin lehdestä, että oli varsinanen homepommi koko rakennus missä vietti 9 kuukautta. Se loppui kun intti loppui.
Ihan samanlaista oli mun pojalla. Helpotti jo sekin kun yöpyivät metsässä. Nyt on ihan kunnossa. Koskaan ennen ei ole ollut nenäverenvuotoa ja ke kauhea kuiva yskä öisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytär lähti ja en ole aikuisesta huolissani.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on vähän outoa, että minun pitäisi äitinä olla huolissaan siitä miten aikuinen mies pärjää. Jos tulee jotain ongelmia, niin kyllä hän saa suunsa auki ja osaa kertoa ongelmistaan. Minusta on ihanan huoletonta, kun olen saanut lapsen kasvatettua aikuiseksi, niin nyt saan jo vaihtaa vapaalle.
Tuli jotenkin semmoinen paha olo tuosta asenteesta. Ymmärrän ettet ehkä ihan tarkoittanut sitä noin. Työskentelen vanhustenhoitajana. Miksi jotkut vanhukset jäävät yksinäisiksi ja toisia käytetään kotilomillakin. Ei nyt tietenkään korona-aikaan. Kuulumiset ja läheisen elämä pitäisi kyllä normaalisti kiinnostaa. Ei siellä armeijassakaan yksin olla vaan joukkona toimitaan.
Mulla ainakin on äitinä vielä paljonkin sarkaa vaikka se on luonteeltaan tarkkailua, taustatukea tms J O S tilanne vaatii ja apua /neuvoja pyydetään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettaja ja kasvattaja Arno Kotro kirjoittaa tästä armeijaksi kutsutusta pakkolaitoksesta. Parhaita paloja kirjoituksesta:
"Taas on se hetki, kun varuskuntien porteista valuu sisään etupäässä nuoria miehiä, joilla on edessään pitkä vapauden ja yksityisyyden riisto pakkolaitoksessa – jopa vankeuden uhalla. Surullisin päivä tämä on tietysti nuorille itselleen, mutta on tämä häpeän hetki myös suomalaiselle medialle.
Aloitan siitä nuorisosta. Opettajana ja kasvattajana hirvittää, kuinka kivikautisia sukupuolirooleja asevelvollisuus takoo nuorten päähän ja miten ahtaaseen maskuliinisuuden muottiin pojat tungetaan.
Armeijan kantahenkilöstöön hakeutuu urheilullisia ja erähenkisiä miehiä, jotka helposti ajattelevat, että sellaisiahan kaikkien pitäisi olla.
Mutta kun ei pitäisi. Yksin viihtyvä ja äijäkulttuuria vierastava epäurheilullinen kirjallisuuden harrastaja on tismalleen yhtä paljon mies ja ihminen kuin liikunnallinen metsästäjä-keräilijä – ja nykyaikaista tietoyhteiskuntaa ajatellen vähintään yhtä hyödyllinen kansalainen, vaikka hänelle armeijan ryhmäkuri, yksilöllisyyden nujertaminen ja autoritaarinen käskyttäminen eivät sopisikaan."
"Kun syrjivä laki joka tapauksessa pakottaa monet kutsuntaikäiset sumuttamaan esivaltaa, heitänpä nuorille vinkin: samaan syssyyn ja samalla moraalilla kannattaa juksata vähän viisaammin. Maailmankatsomuksen valehtelun sijaan kannattaa antaa terveystietoja luovasti, koska silloin armahdetaan kaikesta palveluksesta, sivari mukaan lukien. Voi vaikkapa sanoa, että mieli on aika epävakaa eikä rynnäkkökiväärin käsittely kuulosta ollenkaan hyvältä ajatukselta.
Tämä on inttiin motivoitumattomalle nuorelle kullanarvoinen vapaudut vankilasta -kortti, jolla välttää vapaudenriiston niin kasarmilla, siviilipalveluksessa kuin vankilassakin. (On hyvä tosiaan muistaa myös siviilipalveluksen kohtuuttomuus: sehän on käytännössä yhdyskuntapalvelua, jota määrätään välillä vankilan vaihtoehdoksi, ja monista seksuaalirikoksista, toistuvista rattijuopumuksista ja törkeistä pahoinpitelyistä selviää selvästi lyhyemmällä palveluksella kuin siviilipalveluksen pari tuhatta tuntia.)
Turha näistä vinkeistä kenenkään on tuohtua. Vapautuksen hankkiminen palvelee paitsi nuoren itsensä myös yhteiskunnan etua. Palvelukseen motivoitumaton nuori pääsee opiskelemaan tai töihin, ja tätähän hallituskin kovasti toivoo, työurien pitenemistä. Ja mitä eettiseen puoleen tulee, tuskin on sen tuomittavampaa antaa väärää tietoa terveydestä kuin vakaumuksestakaan, ja molempien voi ajatella olevan oikein niin kauan kuin asevelvollisuuslaki polkee ihmisoikeuksia ja on siis moraalisesti kestämätön – ja kaiken päälle perustuslain vastainen.
Ja sitten se media. On tyrmistyttävää, että Suomen merkittävimmän tasa-arvo- ja ihmisoikeusrikkomuksen äärellä se on hiljaa kuin hauki. Lehtien pääkirjoitukset tai uutissivut eivät korvaansa kallista asevelvollisuuden rakenteelliselle seksismille ja muille ongelmille, vaikka moisesta menneen maailman puolustusratkaisusta ja sukupuoli-apartheidista on käytännössä kaikissa muissa Euroopan maissa luovuttu."
puheenvuoro.uusisuomi.fi/arnokotro/tanaan-on-surullinen-paiva/
Vierailija kirjoitti:
Opettaja ja kasvattaja Arno Kotro kirjoittaa tästä armeijaksi kutsutusta pakkolaitoksesta. Parhaita paloja kirjoituksesta:
"Taas on se hetki, kun varuskuntien porteista valuu sisään etupäässä nuoria miehiä, joilla on edessään pitkä vapauden ja yksityisyyden riisto pakkolaitoksessa – jopa vankeuden uhalla. Surullisin päivä tämä on tietysti nuorille itselleen, mutta on tämä häpeän hetki myös suomalaiselle medialle.
Aloitan siitä nuorisosta. Opettajana ja kasvattajana hirvittää, kuinka kivikautisia sukupuolirooleja asevelvollisuus takoo nuorten päähän ja miten ahtaaseen maskuliinisuuden muottiin pojat tungetaan.
Armeijan kantahenkilöstöön hakeutuu urheilullisia ja erähenkisiä miehiä, jotka helposti ajattelevat, että sellaisiahan kaikkien pitäisi olla.
Mutta kun ei pitäisi. Yksin viihtyvä ja äijäkulttuuria vierastava epäurheilullinen kirjallisuuden harrastaja on tismalleen yhtä paljon mies ja ihminen kuin liikunnallinen metsästäjä-keräilijä – ja nykyaikaista tietoyhteiskuntaa ajatellen vähintään yhtä hyödyllinen kansalainen, vaikka hänelle armeijan ryhmäkuri, yksilöllisyyden nujertaminen ja autoritaarinen käskyttäminen eivät sopisikaan."
"Kun syrjivä laki joka tapauksessa pakottaa monet kutsuntaikäiset sumuttamaan esivaltaa, heitänpä nuorille vinkin: samaan syssyyn ja samalla moraalilla kannattaa juksata vähän viisaammin. Maailmankatsomuksen valehtelun sijaan kannattaa antaa terveystietoja luovasti, koska silloin armahdetaan kaikesta palveluksesta, sivari mukaan lukien. Voi vaikkapa sanoa, että mieli on aika epävakaa eikä rynnäkkökiväärin käsittely kuulosta ollenkaan hyvältä ajatukselta.
Tämä on inttiin motivoitumattomalle nuorelle kullanarvoinen vapaudut vankilasta -kortti, jolla välttää vapaudenriiston niin kasarmilla, siviilipalveluksessa kuin vankilassakin. (On hyvä tosiaan muistaa myös siviilipalveluksen kohtuuttomuus: sehän on käytännössä yhdyskuntapalvelua, jota määrätään välillä vankilan vaihtoehdoksi, ja monista seksuaalirikoksista, toistuvista rattijuopumuksista ja törkeistä pahoinpitelyistä selviää selvästi lyhyemmällä palveluksella kuin siviilipalveluksen pari tuhatta tuntia.)
Turha näistä vinkeistä kenenkään on tuohtua. Vapautuksen hankkiminen palvelee paitsi nuoren itsensä myös yhteiskunnan etua. Palvelukseen motivoitumaton nuori pääsee opiskelemaan tai töihin, ja tätähän hallituskin kovasti toivoo, työurien pitenemistä. Ja mitä eettiseen puoleen tulee, tuskin on sen tuomittavampaa antaa väärää tietoa terveydestä kuin vakaumuksestakaan, ja molempien voi ajatella olevan oikein niin kauan kuin asevelvollisuuslaki polkee ihmisoikeuksia ja on siis moraalisesti kestämätön – ja kaiken päälle perustuslain vastainen.
Ja sitten se media. On tyrmistyttävää, että Suomen merkittävimmän tasa-arvo- ja ihmisoikeusrikkomuksen äärellä se on hiljaa kuin hauki. Lehtien pääkirjoitukset tai uutissivut eivät korvaansa kallista asevelvollisuuden rakenteelliselle seksismille ja muille ongelmille, vaikka moisesta menneen maailman puolustusratkaisusta ja sukupuoli-apartheidista on käytännössä kaikissa muissa Euroopan maissa luovuttu."
puheenvuoro.uusisuomi.fi/arnokotro/tanaan-on-surullinen-paiva/
B.S.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lähti esikoinen tänään sinne rintamalle 😢 Kyllä tirahti aamulla varuskunnan porteilla kyynel niin minulla, puolisolla, mummolla kuin pojallakin.
Poika unohti omat sukat ja kalsarit kotiin. Ajattelin, että voisikohan niille porteilla oleville sotilaspojille viedä, jos he toimittaisivat ne sitten eteenpäin? Ikävää, jos joutuu kuukauden olemaan metsässä hiertävissä sukissa ja pikkupöksyissä.
Soita sinne päällikölle/komentajalle ja kysy, saako tuoda kalsarit pojalle.
Elä saatana trollaa täällä tommosella asialla! Nää oikeesti vielä soittaakin sinne ja poika saa paskaa niskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tukea parhaiten intissä olevaa lasta?
Et oikein mitenkään.
Kannustamalla, tsemppaamalla, hyväksymällä sen mihin ratkaisuihin intissä päätyy (6, 9, tai 12 kk tai vaikka keskeyttää esim homeen tai jonkin vamman takia).Siellä on omillaan. Ja niillä pärjää tai on pärjäämättä.
Hyvin se useimmilla menee alkuun päästyä.Jälkeenpäin ajateltuna intti on miehen elämän parasta aikaa. Kaikki oli vielä huoletonta ja elämä edessä. Valtiokin maksoi kämpän vuokran ja säkölaskun joten ei huolia. T. Alik 1/14
On sulla ollut ankea elämä, jos tuosta saat elämäsi parasta aikaa. Ite listaisin elämäni paskimpiin kokemuksiin ja jos nyt olisi kutsunnat, niin jalkapannan ottaisin miettimättä tai sitten sivarin, mutta armeija ei olisi enää vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettaja ja kasvattaja Arno Kotro kirjoittaa tästä armeijaksi kutsutusta pakkolaitoksesta. Parhaita paloja kirjoituksesta:
"Taas on se hetki, kun varuskuntien porteista valuu sisään etupäässä nuoria miehiä, joilla on edessään pitkä vapauden ja yksityisyyden riisto pakkolaitoksessa – jopa vankeuden uhalla. Surullisin päivä tämä on tietysti nuorille itselleen, mutta on tämä häpeän hetki myös suomalaiselle medialle.
Aloitan siitä nuorisosta. Opettajana ja kasvattajana hirvittää, kuinka kivikautisia sukupuolirooleja asevelvollisuus takoo nuorten päähän ja miten ahtaaseen maskuliinisuuden muottiin pojat tungetaan.
Armeijan kantahenkilöstöön hakeutuu urheilullisia ja erähenkisiä miehiä, jotka helposti ajattelevat, että sellaisiahan kaikkien pitäisi olla.
Mutta kun ei pitäisi. Yksin viihtyvä ja äijäkulttuuria vierastava epäurheilullinen kirjallisuuden harrastaja on tismalleen yhtä paljon mies ja ihminen kuin liikunnallinen metsästäjä-keräilijä – ja nykyaikaista tietoyhteiskuntaa ajatellen vähintään yhtä hyödyllinen kansalainen, vaikka hänelle armeijan ryhmäkuri, yksilöllisyyden nujertaminen ja autoritaarinen käskyttäminen eivät sopisikaan."
"Kun syrjivä laki joka tapauksessa pakottaa monet kutsuntaikäiset sumuttamaan esivaltaa, heitänpä nuorille vinkin: samaan syssyyn ja samalla moraalilla kannattaa juksata vähän viisaammin. Maailmankatsomuksen valehtelun sijaan kannattaa antaa terveystietoja luovasti, koska silloin armahdetaan kaikesta palveluksesta, sivari mukaan lukien. Voi vaikkapa sanoa, että mieli on aika epävakaa eikä rynnäkkökiväärin käsittely kuulosta ollenkaan hyvältä ajatukselta.
Tämä on inttiin motivoitumattomalle nuorelle kullanarvoinen vapaudut vankilasta -kortti, jolla välttää vapaudenriiston niin kasarmilla, siviilipalveluksessa kuin vankilassakin. (On hyvä tosiaan muistaa myös siviilipalveluksen kohtuuttomuus: sehän on käytännössä yhdyskuntapalvelua, jota määrätään välillä vankilan vaihtoehdoksi, ja monista seksuaalirikoksista, toistuvista rattijuopumuksista ja törkeistä pahoinpitelyistä selviää selvästi lyhyemmällä palveluksella kuin siviilipalveluksen pari tuhatta tuntia.)
Turha näistä vinkeistä kenenkään on tuohtua. Vapautuksen hankkiminen palvelee paitsi nuoren itsensä myös yhteiskunnan etua. Palvelukseen motivoitumaton nuori pääsee opiskelemaan tai töihin, ja tätähän hallituskin kovasti toivoo, työurien pitenemistä. Ja mitä eettiseen puoleen tulee, tuskin on sen tuomittavampaa antaa väärää tietoa terveydestä kuin vakaumuksestakaan, ja molempien voi ajatella olevan oikein niin kauan kuin asevelvollisuuslaki polkee ihmisoikeuksia ja on siis moraalisesti kestämätön – ja kaiken päälle perustuslain vastainen.
Ja sitten se media. On tyrmistyttävää, että Suomen merkittävimmän tasa-arvo- ja ihmisoikeusrikkomuksen äärellä se on hiljaa kuin hauki. Lehtien pääkirjoitukset tai uutissivut eivät korvaansa kallista asevelvollisuuden rakenteelliselle seksismille ja muille ongelmille, vaikka moisesta menneen maailman puolustusratkaisusta ja sukupuoli-apartheidista on käytännössä kaikissa muissa Euroopan maissa luovuttu."
puheenvuoro.uusisuomi.fi/arnokotro/tanaan-on-surullinen-paiva/
Asiatekstiä! Suomessa epätasa-arvo tämä asian kanssa tuskin muuttuu vielä vuosiin. Ehkä vasta 20-30v päästä.
Rakkaat ihmiset, ko. sovelluksen nimi on WhatsApp.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain vapautuksen intistä kun ensimmäisenä päivänä otin leluauton mukaan ja päivystäjän pöydän luona otin kapteenin kengännauhan irti ja tankkasin sillä auton. Nopeasti antoivat C-paperit ja vapaus koitti :D
Jokos niitä poikia alkaa tulla jo poies sieltä palveluksesta? Onhan jo vuorokausi takana, erossa äiteestä.
Jollain taas lääkkeet ottamatta 😂
Kannattaa varoahhhh kirjoitti:
Eli siis jos jollekin käsite "tupapillu" ei ole vielä tuttu, niin joka tuvassa yleensä valitaan joku halukas, tai vähemmän halukas - yleensä feminiininen jätkä - ns. tupapilluksi, jonka tehtävän tuo nimi kuvaa aika hyvin. Eli ei tarvi muitten tupalaisten kärvistellä panetuksessa, kun tupapillu on aina käytettävissä.
Skapparitkin katsovat tätä vähän läpi sormien, koska se kuitenkin pitää jätkät skarppeina.
Tätä varten saa myös sitä kasvispohjaista aseöljyäkin. Virallisestihan se on ekologisempi vaihtoehto aseen öljyämiseen, mutta todellinen käyttötarkoitus on käyttää sitä liukasteena tupapillun kanssa.
Eli jos on epäilemässä, että saattaa joutua tupapilluksi, kannattaa ottaa liukkarit mukaan jo heti alussa.
Mistä tietää, että on tupapillu? No se vaan tapahtuu ja siihen tehtävään valikoituu aina 1 kaveri tuvasta. Jonkun osana tämäkin tehtävä on, että yhteisö voi hyvin!
Vau! 😍 Ei olis sittenkään pitänyt mennä sivariin.
Niin karulta kun se tuntuukin niin kyllähän kuski on tuosta tapahtumasta yksin vastuussa. Ei liikenteessä ajella korvakuulolla vaan tuollaisessa hankalassa paikassa tavalla tai toisella varmistaa ettei junaa ole tulossa. Epäilen että kukaan olisi käskenyt ajaa junan alle mutta jos näin on niin tilanne on toki eri.