Lue keskustelun säännöt.
Äiti raivosi ja riuhtoi lastaan Linnanmäellä
21.06.2020 |
Olin tänään alle vuoden vanhan lapsemme kanssa käymässä SeaLifessa, ja näin vierestä, kuinka pienen lapsen äiti raivostui aivan silmittömästi lapselleen ja riuhtoi tätä käsivarresta. Lapsen isä ei juuri reagoinut tilanteeseen. Jäin järkyttyneenä tuijottamaan naista, mutten saanut sanaa suustani! Minulla on niin paha mieli, etten puuttunut tilanteeseen, mutta nainen oli niin raivoissaan, että ihan aidosti pelkäsin häntä oman lapseni turvallisuuden takia. Ihan järkyttävän huono omatunto, kun niin jäädyin tilanteessa :/
Kommentit (323)
Kuinka moni teistä joidenka mielestä aloitus on ehdottomasti jauhenlihan pesuihin, tampoonikoruihin ja munsalan kansalaispuku- ketjuihin verrattava totaalinen valhe ja narrapukin päästään keksimä ei ei ei ei ei missään nimessä mahdollinen huijaus porvoo juttu, on itse a) äiti b) "vähän joskus hermostunut" ja "pikkusen riuhtaissut"?
Miksi JUURI tämä ketju ansaitsee noin monta defenssin omaista "EI OLE TOTTA" reaktiota?
Lukekaa vaikka ekaa aloitusta etusivulta ja katsookaa onko niissä yhtä paljon keuhkottu ja meuhkattu, että: "nyt se ap. valehtelee" "tällä palstalla valehdellaan"?
Myöntäkää jo s*atana että lapsia voidaan kohdella huonosti ihan julkisesti ja ihmiset saattavat paheksua sellaista toimintaa.
Ja jos/kun itsekin rääytte ja rähisette lapsillenne, niin joku saatta olla sen lapsenne puolella ja tulla puolustamaan sitä pientä. Eikä teillä ole silloin oikeutta ruveta siinä mussuttamaan, vaan alkaa varata itsellenne terapia aikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleepa paha mieli, kun lukee näitä viestejä...ihan kuin lapsen fyysinen kurittaminen olisi suurimman osan mielestä hyväksyttävää! Itse ymmärrän kyllä sellaiset tilanteet, joissa tarvitaan esim kiinnipitämistä, mutta tässä tapauksessa lapsi oli paikoillaan ja äitinsä tosiaan raivoten repäisi lasta harteilta ja jatkoi edelleen järkyttävää raivoamista. Kuljin ohi, mutta käännyin takaisin katsomaan ja äiti edelleen kihisi ja selitti lapsen isälle "ettei enää kestä tuota!". Lapsi itki hysteerisenä paikoillaan ja isänsä yritti hänelle jutella. Tarkoitukseni ei ollut nyt ketään arvostella, enkä siksi halunnutkaan tarkemmin kuvailla tapahtumia, vaan halusin nostaa tämän aiheen esille, jotta tällaisissa ylilyöntitilanteissa puututtaisiin (lempeästi) tapahtumiin. Itse epäilen, että kotona sattuu vieläkin ikävämpiä tilanteita, jos julkisellakin paikalla pinna noin palaa. Etenkin, kun isälle tilanne näytti, _kuin_ arkipäivältä. Myös oma mieheni näki tilanteen ja pitää sitä väkivaltana. Ap.
Ennen ”kuin” -sanaa ei tässä tapauksessa tule pilkkua.
Jatkakaa.
Juu, ei siinä olekaan pilkkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä aloittajan alle vuoden ikäinen tajuaa sea lifesta? Ei mitään.
No asiaan. Aika moni muuten ottaa lasta käsivarresta kiinni ja "riuhtoo". Tapahtuu myös päiväkodeissa.
Ei ota. Eikä riuhdo.
Miten sitten pysäytät esim. karkuun lähtevän taaperon? Äläkä edes yritä väittää, että taaperosi ei koskaan ole yrittänyt karata tai muuten tehdä pahojaan. Sitä ei usko kukaan.
Miten ihmeessä mikään ylimääräinen riuhtominen auttaa?
Kyllä siinä tosissaan saa kiinni pitää kun lapsi saa raivokohtauksen kun ei saanut tahtoaan läpi. Itselleni ainakin tulee ihan hiki kun taistelen alle 2v kanssa siitä saako autotielle juosta.
Mun lapset ei ole koskaan saaneet tollasia raivokohtauksia. Mä en ymmärrä. Meillä on kotona kiva tunnelma. Ei mitään pelossa kasvatettuja lapsia. Meillä rakastetaan meidän lapsia, eikä pienistä lähetä vetämään hirveetä taistelua. Meillä lapset on aina totelleet ja olleet mielellään mukana miettimässä, että miten missäkin on järkevää toimia.
Ne hehkuttavat yleensä eniten kotinsa ihanuutta ja lastensa kiltteyttä ja parisuhdeonnea ja kaikkea muutakin, joilla on asiat kaikkea muuta kuin hyvin. Terveessä perheessä ymmärretään, että raivokohtaukset, kiukuttelut ja muut väännöt ovat normaali osa lapsiperheen arkea eikä niistä kertominen ole mitenkään ongelma. Ei ole tarvetta esittää pyhimystä, kun ei ole mitään salattavaa.
Onko oikeesti noin vaikea uskoa, että kaikissa perheissä ei ole samanlaista kuin teillä?
Kieltämättä tuntuu hyvin vaikealta uskoa, että osa ei kykene myöntämään negatiivisten tunteiden olemassaoloa. Minulle on pienestä pitäen opetettu, että ne ovat yhtä ok kuin positiivisetkin tunteet. Ehkäpä siksi minulla ei ole tarvetta todistella, että (muka) eläisimme jotain satukirjaelämää, vaan voi ihan reilusti myöntää, että lapseni kiukuttelevat, ovat välillä tottelemattomia ja karkasivatkin pari kertaa ihan pienenä (onneksi sain kiinni ajoissa). Samalla voin myös myöntää, että nuo samaiset lapset osaavat olla myös kilttejä, ihania, suloisia, hyväkäytöksisiä ja tottelevaisia. Onko tätä kovinkin vaikea uskoa?
No en ole missään vaiheessa sanonut, että kielletään negatiiviset tunteet tai elettäisiin jossain satukirjaelämässä. Meillä vaan on mukavat lapset. Fiksut ja mukavat lapset. Ja me ollaan käyttydytty lapsiamme kohtaan fiksusti ja mukavasti. Niin se metsä vastaa kun sinne huutaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä todella kylmäävältä nämä ketjussa räyhäävät väkivaltaiset rääkyjä äidit.
Aloittaja on kirjoittanut täysin uskottavan aloituksen joka on jokaiselle tasapainoiselle, tervemieliselle ja normaalille ihmiselle ihan ymmärrettävä.
Kuvottavaa on lukea räyhämammojen defenssejä ja tuntuu pahalta, että heillä on pieniä lapsia.
Räyhämammojen argumentointi on ala-arvoista. Aloitus dumataan valeeksi, kun ei muuta keksitä. Aloitusta syytetään meuhkaamiseksi, vaikka kyllä se meuhkaaminen on räyhämammojen näppiksiltä. Aloitus kannattaa lukaista uudestaan, kun on vähän rauhoittunut. Ottakaa vähän rauhoittavia ja vetäkää vaikka pari röökiä. Hengitelkää. Käykää vähän happea haukkaamassa. Lukekaa sitten uudelleen. Ei ole meuhkaamista.
Teillä meni tunteisiin, koska jollain tasolla häpeätte itseänne, ja sitä miten pahoja olette omalle/omille pienille lapsillenne.
Helppointa se tuollaiselle heikolle ihmiselle, on hyökätä ap:ta vastaan, ja syyttää valhetelijaksi.
Leikkiä ettei ihmisiä ahdistaisi katsella kun kohteltte lapsianne kuin pas*aa.
Olette väärässä. Defenssinne eivät pelasta teitä ja lapsianne.
Käytöksenne on alhaista, säälittävää ja oksettavaa.
Uskotko kaiken muunkin mitä täällä satuillaan? Vanukkaan syöneet miehet, jauhenlihat ja kaikki. Täyttä totta joka sana :D
En tietenkään usko kaikkia. Oletpa typerä. Jos täällä on ihan selkeitä läppäaloituksia, niin ei se tee kaikista aloituksista epätosia.
Aloitus on täysin uskottava ja se että nyt kieltäydytte uskomasta sitä, johtunee vain siitä, että teitä pelottaa ja hävettää.
Mikä minua tarkalleen ottaen pelottaa ja hävettää?
Se hävettää sinua kun kohtelet omaa lastasi huonosti.
Se pelottaa sinua, jos joku ulkopuolinen saattaisi joskus puuttua asiaan ja puolustaa sinun lastasi sinun pahuudeltasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä todella kylmäävältä nämä ketjussa räyhäävät väkivaltaiset rääkyjä äidit.
Aloittaja on kirjoittanut täysin uskottavan aloituksen joka on jokaiselle tasapainoiselle, tervemieliselle ja normaalille ihmiselle ihan ymmärrettävä.
Kuvottavaa on lukea räyhämammojen defenssejä ja tuntuu pahalta, että heillä on pieniä lapsia.
Räyhämammojen argumentointi on ala-arvoista. Aloitus dumataan valeeksi, kun ei muuta keksitä. Aloitusta syytetään meuhkaamiseksi, vaikka kyllä se meuhkaaminen on räyhämammojen näppiksiltä. Aloitus kannattaa lukaista uudestaan, kun on vähän rauhoittunut. Ottakaa vähän rauhoittavia ja vetäkää vaikka pari röökiä. Hengitelkää. Käykää vähän happea haukkaamassa. Lukekaa sitten uudelleen. Ei ole meuhkaamista.
Teillä meni tunteisiin, koska jollain tasolla häpeätte itseänne, ja sitä miten pahoja olette omalle/omille pienille lapsillenne.
Helppointa se tuollaiselle heikolle ihmiselle, on hyökätä ap:ta vastaan, ja syyttää valhetelijaksi.
Leikkiä ettei ihmisiä ahdistaisi katsella kun kohteltte lapsianne kuin pas*aa.
Olette väärässä. Defenssinne eivät pelasta teitä ja lapsianne.
Käytöksenne on alhaista, säälittävää ja oksettavaa.
Uskotko kaiken muunkin mitä täällä satuillaan? Vanukkaan syöneet miehet, jauhenlihat ja kaikki. Täyttä totta joka sana :D
En tietenkään usko kaikkia. Oletpa typerä. Jos täällä on ihan selkeitä läppäaloituksia, niin ei se tee kaikista aloituksista epätosia.
Aloitus on täysin uskottava ja se että nyt kieltäydytte uskomasta sitä, johtunee vain siitä, että teitä pelottaa ja hävettää.
Mikä minua tarkalleen ottaen pelottaa ja hävettää?
Mistä kohtaa ottaa noi kovin että pitää tulla tänne vänkää.
Oletko itse väkivallan uhri vai itse tekijä.
Eihän tuo sun toiminta nyt normikamaa ole. Tääläl yritetään pitää pinten lasten puolia ja vastustaa väkivaltaa niin sinä vänkäät, haastat, heittäydyt aivottomaksi...
Oletko kunnossa. Hae apua.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni teistä joidenka mielestä aloitus on ehdottomasti jauhenlihan pesuihin, tampoonikoruihin ja munsalan kansalaispuku- ketjuihin verrattava totaalinen valhe ja narrapukin päästään keksimä ei ei ei ei ei missään nimessä mahdollinen huijaus porvoo juttu, on itse a) äiti b) "vähän joskus hermostunut" ja "pikkusen riuhtaissut"?
Miksi JUURI tämä ketju ansaitsee noin monta defenssin omaista "EI OLE TOTTA" reaktiota?
Lukekaa vaikka ekaa aloitusta etusivulta ja katsookaa onko niissä yhtä paljon keuhkottu ja meuhkattu, että: "nyt se ap. valehtelee" "tällä palstalla valehdellaan"?
Myöntäkää jo s*atana että lapsia voidaan kohdella huonosti ihan julkisesti ja ihmiset saattavat paheksua sellaista toimintaa.
Ja jos/kun itsekin rääytte ja rähisette lapsillenne, niin joku saatta olla sen lapsenne puolella ja tulla puolustamaan sitä pientä. Eikä teillä ole silloin oikeutta ruveta siinä mussuttamaan, vaan alkaa varata itsellenne terapia aikaa!
Olen äiti, olen hermostunut ja joskus jopa riuhtaissut. Noniin, tulkaa kivittämään tällainen väkivaltainen hullu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä aloittajan alle vuoden ikäinen tajuaa sea lifesta? Ei mitään.
No asiaan. Aika moni muuten ottaa lasta käsivarresta kiinni ja "riuhtoo". Tapahtuu myös päiväkodeissa.
Ei ota. Eikä riuhdo.
Miten sitten pysäytät esim. karkuun lähtevän taaperon? Äläkä edes yritä väittää, että taaperosi ei koskaan ole yrittänyt karata tai muuten tehdä pahojaan. Sitä ei usko kukaan.
Miten ihmeessä mikään ylimääräinen riuhtominen auttaa?
Kyllä siinä tosissaan saa kiinni pitää kun lapsi saa raivokohtauksen kun ei saanut tahtoaan läpi. Itselleni ainakin tulee ihan hiki kun taistelen alle 2v kanssa siitä saako autotielle juosta.
Mun lapset ei ole koskaan saaneet tollasia raivokohtauksia. Mä en ymmärrä. Meillä on kotona kiva tunnelma. Ei mitään pelossa kasvatettuja lapsia. Meillä rakastetaan meidän lapsia, eikä pienistä lähetä vetämään hirveetä taistelua. Meillä lapset on aina totelleet ja olleet mielellään mukana miettimässä, että miten missäkin on järkevää toimia.
Ne hehkuttavat yleensä eniten kotinsa ihanuutta ja lastensa kiltteyttä ja parisuhdeonnea ja kaikkea muutakin, joilla on asiat kaikkea muuta kuin hyvin. Terveessä perheessä ymmärretään, että raivokohtaukset, kiukuttelut ja muut väännöt ovat normaali osa lapsiperheen arkea eikä niistä kertominen ole mitenkään ongelma. Ei ole tarvetta esittää pyhimystä, kun ei ole mitään salattavaa.
Onko oikeesti noin vaikea uskoa, että kaikissa perheissä ei ole samanlaista kuin teillä?
Kieltämättä tuntuu hyvin vaikealta uskoa, että osa ei kykene myöntämään negatiivisten tunteiden olemassaoloa. Minulle on pienestä pitäen opetettu, että ne ovat yhtä ok kuin positiivisetkin tunteet. Ehkäpä siksi minulla ei ole tarvetta todistella, että (muka) eläisimme jotain satukirjaelämää, vaan voi ihan reilusti myöntää, että lapseni kiukuttelevat, ovat välillä tottelemattomia ja karkasivatkin pari kertaa ihan pienenä (onneksi sain kiinni ajoissa). Samalla voin myös myöntää, että nuo samaiset lapset osaavat olla myös kilttejä, ihania, suloisia, hyväkäytöksisiä ja tottelevaisia. Onko tätä kovinkin vaikea uskoa?
Nyt kyllä kuulostaa siltä, että nimenomaan haluat todistella eläväsi jossain satukirjamaailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaxuhalit sinulle, jos tuo oli sinusta järkyttävä kokemus. Melkoisen pumpulissa olet saanut kasvaa.
Eikös tuo kauheaa ole jos vieras aikuinenkin järkyttyy. Miettikää sitä pientä lasta jolla ei ole mitään mahdollisuutta suojautua, jo kokonsakin vuoksi. Kukaan ei auta ja pelottaa. Tuollainen aiheuttaa traumoja!
Miten voit ola noin kylma, vammainen, epäempaattinen. Oletko juuri tällainen "äiti/isä". Karjuuko pomo sulle töissä ja repii kädestä. Olisit ensimmäisenä apinan tasoisena vetämassa turpan tai soittamassa poliisille.
Miksi, oletpa molko pumpulissa kasvanut I D I O O T T I.
Jaksuhaleja sulle vaan. Hyi vit...
laita käteen vaikka punainen huivi niin me muut tiedetään vetää sua aina naamaan tai revitään sua kun kävellään tuolla jos tämä on ok.
Helpottiko, kun sait purkaa aggressiosi tuntemattomaan ihmiseen?
Aikuinen tuossa purkaa pieneen kyvyttömään lapseen omia vihojaan.
Joten vedä alahuuli naaman yli niskaan ja nielaise, kiitos.
Näytä todiste siitä, että niin oikeasti kävi. Sen jälkeen teen kuten toivot, jos voi aukottomasti osoittaa väitteesi oikeaksi.
Pysytäänkö aiheessa. Siihen et kykene niin vänkäät muuta.
Eikös tämän ketjun aihe ole lapseen kohdistunut "riuhtominen" Sealifessa. Minusta ihan oikeutettua pyytää siitä näyttöä ennen kuin tekee tulkintoja siitä, mitä "riuhtominen" käytännössä oli. Ei kuulu tapoihin meuhkata väkivallasta ilman perusteita.
Tässä on sulle näyttöä paperilla kun meet paskalle ja pyyhit jarruviivat siihen paperiin
Missä? En näe sitä paperia, josta puhut. Enkä varsinkaan näe sitä kohtaa, jossa lasta riuhdotaan.
Nyt 10v jo nukkumaan. Äiti suuttuu pian ja tulee riuhtomaan ja karjumaan!
Luulisin, että hellittelisi, jos niin tekisi.
Näytä todisteet
Hei, nyt niitä todisteita pöytään, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä todella kylmäävältä nämä ketjussa räyhäävät väkivaltaiset rääkyjä äidit.
Aloittaja on kirjoittanut täysin uskottavan aloituksen joka on jokaiselle tasapainoiselle, tervemieliselle ja normaalille ihmiselle ihan ymmärrettävä.
Kuvottavaa on lukea räyhämammojen defenssejä ja tuntuu pahalta, että heillä on pieniä lapsia.
Räyhämammojen argumentointi on ala-arvoista. Aloitus dumataan valeeksi, kun ei muuta keksitä. Aloitusta syytetään meuhkaamiseksi, vaikka kyllä se meuhkaaminen on räyhämammojen näppiksiltä. Aloitus kannattaa lukaista uudestaan, kun on vähän rauhoittunut. Ottakaa vähän rauhoittavia ja vetäkää vaikka pari röökiä. Hengitelkää. Käykää vähän happea haukkaamassa. Lukekaa sitten uudelleen. Ei ole meuhkaamista.
Teillä meni tunteisiin, koska jollain tasolla häpeätte itseänne, ja sitä miten pahoja olette omalle/omille pienille lapsillenne.
Helppointa se tuollaiselle heikolle ihmiselle, on hyökätä ap:ta vastaan, ja syyttää valhetelijaksi.
Leikkiä ettei ihmisiä ahdistaisi katsella kun kohteltte lapsianne kuin pas*aa.
Olette väärässä. Defenssinne eivät pelasta teitä ja lapsianne.
Käytöksenne on alhaista, säälittävää ja oksettavaa.
Uskotko kaiken muunkin mitä täällä satuillaan? Vanukkaan syöneet miehet, jauhenlihat ja kaikki. Täyttä totta joka sana :D
En tietenkään usko kaikkia. Oletpa typerä. Jos täällä on ihan selkeitä läppäaloituksia, niin ei se tee kaikista aloituksista epätosia.
Aloitus on täysin uskottava ja se että nyt kieltäydytte uskomasta sitä, johtunee vain siitä, että teitä pelottaa ja hävettää.
Mikä minua tarkalleen ottaen pelottaa ja hävettää?
Se hävettää sinua kun kohtelet omaa lastasi huonosti.
Se pelottaa sinua, jos joku ulkopuolinen saattaisi joskus puuttua asiaan ja puolustaa sinun lastasi sinun pahuudeltasi.
Kiitä onneasi, että tämä on nimetön palsta. Muuten olisit syytteessä kunnianloukkauksesta. Ihan oikeasti kannatta joskus miettiä ennen kuin kirjoittaa. Ei ole leikinasia syyttää toista perusteettomasti lapsenhakkaajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleepa paha mieli, kun lukee näitä viestejä...ihan kuin lapsen fyysinen kurittaminen olisi suurimman osan mielestä hyväksyttävää! Itse ymmärrän kyllä sellaiset tilanteet, joissa tarvitaan esim kiinnipitämistä, mutta tässä tapauksessa lapsi oli paikoillaan ja äitinsä tosiaan raivoten repäisi lasta harteilta ja jatkoi edelleen järkyttävää raivoamista. Kuljin ohi, mutta käännyin takaisin katsomaan ja äiti edelleen kihisi ja selitti lapsen isälle "ettei enää kestä tuota!". Lapsi itki hysteerisenä paikoillaan ja isänsä yritti hänelle jutella. Tarkoitukseni ei ollut nyt ketään arvostella, enkä siksi halunnutkaan tarkemmin kuvailla tapahtumia, vaan halusin nostaa tämän aiheen esille, jotta tällaisissa ylilyöntitilanteissa puututtaisiin (lempeästi) tapahtumiin. Itse epäilen, että kotona sattuu vieläkin ikävämpiä tilanteita, jos julkisellakin paikalla pinna noin palaa. Etenkin, kun isälle tilanne näytti, _kuin_ arkipäivältä. Myös oma mieheni näki tilanteen ja pitää sitä väkivaltana. Ap.
Ennen ”kuin” -sanaa ei tässä tapauksessa tule pilkkua.
Jatkakaa.
Juu, ei siinä olekaan pilkkua.
Onhan. ”Etenkin, kun isälle tilanne näytti, kuin arkipäivältä”.
Kamalaa suomen kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni teistä joidenka mielestä aloitus on ehdottomasti jauhenlihan pesuihin, tampoonikoruihin ja munsalan kansalaispuku- ketjuihin verrattava totaalinen valhe ja narrapukin päästään keksimä ei ei ei ei ei missään nimessä mahdollinen huijaus porvoo juttu, on itse a) äiti b) "vähän joskus hermostunut" ja "pikkusen riuhtaissut"?
Miksi JUURI tämä ketju ansaitsee noin monta defenssin omaista "EI OLE TOTTA" reaktiota?
Lukekaa vaikka ekaa aloitusta etusivulta ja katsookaa onko niissä yhtä paljon keuhkottu ja meuhkattu, että: "nyt se ap. valehtelee" "tällä palstalla valehdellaan"?
Myöntäkää jo s*atana että lapsia voidaan kohdella huonosti ihan julkisesti ja ihmiset saattavat paheksua sellaista toimintaa.
Ja jos/kun itsekin rääytte ja rähisette lapsillenne, niin joku saatta olla sen lapsenne puolella ja tulla puolustamaan sitä pientä. Eikä teillä ole silloin oikeutta ruveta siinä mussuttamaan, vaan alkaa varata itsellenne terapia aikaa!
Olen äiti, olen hermostunut ja joskus jopa riuhtaissut. Noniin, tulkaa kivittämään tällainen väkivaltainen hullu!
Kerro nimi ja osoite ni tiedetään kuka siellä riuhtoo ja raivoaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä aloittajan alle vuoden ikäinen tajuaa sea lifesta? Ei mitään.
No asiaan. Aika moni muuten ottaa lasta käsivarresta kiinni ja "riuhtoo". Tapahtuu myös päiväkodeissa.
Ei ota. Eikä riuhdo.
Miten sitten pysäytät esim. karkuun lähtevän taaperon? Äläkä edes yritä väittää, että taaperosi ei koskaan ole yrittänyt karata tai muuten tehdä pahojaan. Sitä ei usko kukaan.
Miten ihmeessä mikään ylimääräinen riuhtominen auttaa?
Kyllä siinä tosissaan saa kiinni pitää kun lapsi saa raivokohtauksen kun ei saanut tahtoaan läpi. Itselleni ainakin tulee ihan hiki kun taistelen alle 2v kanssa siitä saako autotielle juosta.
Mun lapset ei ole koskaan saaneet tollasia raivokohtauksia. Mä en ymmärrä. Meillä on kotona kiva tunnelma. Ei mitään pelossa kasvatettuja lapsia. Meillä rakastetaan meidän lapsia, eikä pienistä lähetä vetämään hirveetä taistelua. Meillä lapset on aina totelleet ja olleet mielellään mukana miettimässä, että miten missäkin on järkevää toimia.
Ne hehkuttavat yleensä eniten kotinsa ihanuutta ja lastensa kiltteyttä ja parisuhdeonnea ja kaikkea muutakin, joilla on asiat kaikkea muuta kuin hyvin. Terveessä perheessä ymmärretään, että raivokohtaukset, kiukuttelut ja muut väännöt ovat normaali osa lapsiperheen arkea eikä niistä kertominen ole mitenkään ongelma. Ei ole tarvetta esittää pyhimystä, kun ei ole mitään salattavaa.
Onko oikeesti noin vaikea uskoa, että kaikissa perheissä ei ole samanlaista kuin teillä?
Kieltämättä tuntuu hyvin vaikealta uskoa, että osa ei kykene myöntämään negatiivisten tunteiden olemassaoloa. Minulle on pienestä pitäen opetettu, että ne ovat yhtä ok kuin positiivisetkin tunteet. Ehkäpä siksi minulla ei ole tarvetta todistella, että (muka) eläisimme jotain satukirjaelämää, vaan voi ihan reilusti myöntää, että lapseni kiukuttelevat, ovat välillä tottelemattomia ja karkasivatkin pari kertaa ihan pienenä (onneksi sain kiinni ajoissa). Samalla voin myös myöntää, että nuo samaiset lapset osaavat olla myös kilttejä, ihania, suloisia, hyväkäytöksisiä ja tottelevaisia. Onko tätä kovinkin vaikea uskoa?
Nyt kyllä kuulostaa siltä, että nimenomaan haluat todistella eläväsi jossain satukirjamaailmassa.
Jännä tulkinta normaalista lapsiperhearjesta.
Vierailija kirjoitti:
Muutoin terveessä vuorovaikutussuhteessa kasvava lapsi kestää myös yksittäisiä kertoja, jolloin vanhemman omat ongelmat (esim. valtava stressi ja ahdistus, pelkotilat tai heikentynyt impulssikontrolli) purkautuvat huutona tai kiinnipitämisenä KUNHAN aikuinen kykenee rauhoittumaan terveillä keinoilla (ei siis jättämällä lasta yksin tai vaikkapa alkoholilla), käsittää rauhoituttuaan toimintansa haitallisuuden ja tilanne käsitellään yhdessä jälkikäteen.
Tärkeää on tunnistaa ongelma ja hakea siihen apua joko psyk. tai sos. puolelta. Paljon vakavampaa lapsen kasvulle ja kehitykselle on vanhempi, joka ei saa apua ongelmiinsa, tai joka ei kykene näkemään toiminnassaan mitään kyseenalaista. Tällöin riski kaltoinkohtelun toistumiseen on suuri. Suurin osa omaa lastaan satuttavista vanhemmista häpeää omaa toimintaansa, ja kokee lohduttomuuden ja epätoivon tunteita ettei pärjää vanhemmuudessa ilman väkivaltaa.
Siitä, ettei koskaan ole kohdellut lastaan huonosti, saa toki olla ylpeä. Mutta paheksumalla ja pelottelemalla jo valmiiksi ongelmaisia vanhempia poliisilla tai lastensuojelulla harvoin autetaan lastakaan.
Ai ei saa puuttua jos lasta pieksetään julkisesti, kun se pelottaa pipipää vanhempaa?
En halua elää sellaisessa yhteiskunnassa joka ummistaa silmänsä ja missä mikään "ei kuulu meille" , "antaa heidän hoitaa omat asiansa".
Minäpäs se kuitenkin tulen puolustamaan pieniä lapsia jos näen heitä pahoinpideltävän. Menen väliin. Annan väkivaltaiselle pellevanhemmalle julkisen läksytyksen, niin että kaikki kuulevat. Soitan myös poliisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleepa paha mieli, kun lukee näitä viestejä...ihan kuin lapsen fyysinen kurittaminen olisi suurimman osan mielestä hyväksyttävää! Itse ymmärrän kyllä sellaiset tilanteet, joissa tarvitaan esim kiinnipitämistä, mutta tässä tapauksessa lapsi oli paikoillaan ja äitinsä tosiaan raivoten repäisi lasta harteilta ja jatkoi edelleen järkyttävää raivoamista. Kuljin ohi, mutta käännyin takaisin katsomaan ja äiti edelleen kihisi ja selitti lapsen isälle "ettei enää kestä tuota!". Lapsi itki hysteerisenä paikoillaan ja isänsä yritti hänelle jutella. Tarkoitukseni ei ollut nyt ketään arvostella, enkä siksi halunnutkaan tarkemmin kuvailla tapahtumia, vaan halusin nostaa tämän aiheen esille, jotta tällaisissa ylilyöntitilanteissa puututtaisiin (lempeästi) tapahtumiin. Itse epäilen, että kotona sattuu vieläkin ikävämpiä tilanteita, jos julkisellakin paikalla pinna noin palaa. Etenkin, kun isälle tilanne näytti, _kuin_ arkipäivältä. Myös oma mieheni näki tilanteen ja pitää sitä väkivaltana. Ap.
Ennen ”kuin” -sanaa ei tässä tapauksessa tule pilkkua.
Jatkakaa.
Kielioppivirheistä huomauttelevista ihmisistä paljastui yhteinen piirre: he ovat mänttejä
https://tekniikanmaailma.fi/kielioppivirheista-huomauttelevista-ihmisis…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleepa paha mieli, kun lukee näitä viestejä...ihan kuin lapsen fyysinen kurittaminen olisi suurimman osan mielestä hyväksyttävää! Itse ymmärrän kyllä sellaiset tilanteet, joissa tarvitaan esim kiinnipitämistä, mutta tässä tapauksessa lapsi oli paikoillaan ja äitinsä tosiaan raivoten repäisi lasta harteilta ja jatkoi edelleen järkyttävää raivoamista. Kuljin ohi, mutta käännyin takaisin katsomaan ja äiti edelleen kihisi ja selitti lapsen isälle "ettei enää kestä tuota!". Lapsi itki hysteerisenä paikoillaan ja isänsä yritti hänelle jutella. Tarkoitukseni ei ollut nyt ketään arvostella, enkä siksi halunnutkaan tarkemmin kuvailla tapahtumia, vaan halusin nostaa tämän aiheen esille, jotta tällaisissa ylilyöntitilanteissa puututtaisiin (lempeästi) tapahtumiin. Itse epäilen, että kotona sattuu vieläkin ikävämpiä tilanteita, jos julkisellakin paikalla pinna noin palaa. Etenkin, kun isälle tilanne näytti, _kuin_ arkipäivältä. Myös oma mieheni näki tilanteen ja pitää sitä väkivaltana. Ap.
Ennen ”kuin” -sanaa ei tässä tapauksessa tule pilkkua.
Jatkakaa.
Juu, ei siinä olekaan pilkkua.
Onhan. ”Etenkin, kun isälle tilanne näytti, kuin arkipäivältä”.
Kamalaa suomen kieltä.
Kamalaa mänttiyttä.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä aloittajan alle vuoden ikäinen tajuaa sea lifesta? Ei mitään.
No asiaan. Aika moni muuten ottaa lasta käsivarresta kiinni ja "riuhtoo". Tapahtuu myös päiväkodeissa.
Ei ota. Eikä riuhdo.
Miten sitten pysäytät esim. karkuun lähtevän taaperon? Äläkä edes yritä väittää, että taaperosi ei koskaan ole yrittänyt karata tai muuten tehdä pahojaan. Sitä ei usko kukaan.
Miten ihmeessä mikään ylimääräinen riuhtominen auttaa?
Kyllä siinä tosissaan saa kiinni pitää kun lapsi saa raivokohtauksen kun ei saanut tahtoaan läpi. Itselleni ainakin tulee ihan hiki kun taistelen alle 2v kanssa siitä saako autotielle juosta.
Mun lapset ei ole koskaan saaneet tollasia raivokohtauksia. Mä en ymmärrä. Meillä on kotona kiva tunnelma. Ei mitään pelossa kasvatettuja lapsia. Meillä rakastetaan meidän lapsia, eikä pienistä lähetä vetämään hirveetä taistelua. Meillä lapset on aina totelleet ja olleet mielellään mukana miettimässä, että miten missäkin on järkevää toimia.
Vähän vielä voisit toistaa tuota turvamantraasi. Vaikka ei se kyllä todeksi muutu, vaikka kuinka hoet.
Ne hehkuttavat yleensä eniten kotinsa ihanuutta ja lastensa kiltteyttä ja parisuhdeonnea ja kaikkea muutakin, joilla on asiat kaikkea muuta kuin hyvin. Terveessä perheessä ymmärretään, että raivokohtaukset, kiukuttelut ja muut väännöt ovat normaali osa lapsiperheen arkea eikä niistä kertominen ole mitenkään ongelma. Ei ole tarvetta esittää pyhimystä, kun ei ole mitään salattavaa.
Onko oikeesti noin vaikea uskoa, että kaikissa perheissä ei ole samanlaista kuin teillä?
Kieltämättä tuntuu hyvin vaikealta uskoa, että osa ei kykene myöntämään negatiivisten tunteiden olemassaoloa. Minulle on pienestä pitäen opetettu, että ne ovat yhtä ok kuin positiivisetkin tunteet. Ehkäpä siksi minulla ei ole tarvetta todistella, että (muka) eläisimme jotain satukirjaelämää, vaan voi ihan reilusti myöntää, että lapseni kiukuttelevat, ovat välillä tottelemattomia ja karkasivatkin pari kertaa ihan pienenä (onneksi sain kiinni ajoissa). Samalla voin myös myöntää, että nuo samaiset lapset osaavat olla myös kilttejä, ihania, suloisia, hyväkäytöksisiä ja tottelevaisia. Onko tätä kovinkin vaikea uskoa?
No en ole missään vaiheessa sanonut, että kielletään negatiiviset tunteet tai elettäisiin jossain satukirjaelämässä. Meillä vaan on mukavat lapset. Fiksut ja mukavat lapset. Ja me ollaan käyttydytty lapsiamme kohtaan fiksusti ja mukavasti. Niin se metsä vastaa kun sinne huutaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä todella kylmäävältä nämä ketjussa räyhäävät väkivaltaiset rääkyjä äidit.
Aloittaja on kirjoittanut täysin uskottavan aloituksen joka on jokaiselle tasapainoiselle, tervemieliselle ja normaalille ihmiselle ihan ymmärrettävä.
Kuvottavaa on lukea räyhämammojen defenssejä ja tuntuu pahalta, että heillä on pieniä lapsia.
Räyhämammojen argumentointi on ala-arvoista. Aloitus dumataan valeeksi, kun ei muuta keksitä. Aloitusta syytetään meuhkaamiseksi, vaikka kyllä se meuhkaaminen on räyhämammojen näppiksiltä. Aloitus kannattaa lukaista uudestaan, kun on vähän rauhoittunut. Ottakaa vähän rauhoittavia ja vetäkää vaikka pari röökiä. Hengitelkää. Käykää vähän happea haukkaamassa. Lukekaa sitten uudelleen. Ei ole meuhkaamista.
Teillä meni tunteisiin, koska jollain tasolla häpeätte itseänne, ja sitä miten pahoja olette omalle/omille pienille lapsillenne.
Helppointa se tuollaiselle heikolle ihmiselle, on hyökätä ap:ta vastaan, ja syyttää valhetelijaksi.
Leikkiä ettei ihmisiä ahdistaisi katsella kun kohteltte lapsianne kuin pas*aa.
Olette väärässä. Defenssinne eivät pelasta teitä ja lapsianne.
Käytöksenne on alhaista, säälittävää ja oksettavaa.
Uskotko kaiken muunkin mitä täällä satuillaan? Vanukkaan syöneet miehet, jauhenlihat ja kaikki. Täyttä totta joka sana :D
En tietenkään usko kaikkia. Oletpa typerä. Jos täällä on ihan selkeitä läppäaloituksia, niin ei se tee kaikista aloituksista epätosia.
Aloitus on täysin uskottava ja se että nyt kieltäydytte uskomasta sitä, johtunee vain siitä, että teitä pelottaa ja hävettää.
Mikä minua tarkalleen ottaen pelottaa ja hävettää?
Se hävettää sinua kun kohtelet omaa lastasi huonosti.
Se pelottaa sinua, jos joku ulkopuolinen saattaisi joskus puuttua asiaan ja puolustaa sinun lastasi sinun pahuudeltasi.Kiitä onneasi, että tämä on nimetön palsta. Muuten olisit syytteessä kunnianloukkauksesta. Ihan oikeasti kannatta joskus miettiä ennen kuin kirjoittaa. Ei ole leikinasia syyttää toista perusteettomasti lapsenhakkaajaksi.
no höpö höpö :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä todella kylmäävältä nämä ketjussa räyhäävät väkivaltaiset rääkyjä äidit.
Aloittaja on kirjoittanut täysin uskottavan aloituksen joka on jokaiselle tasapainoiselle, tervemieliselle ja normaalille ihmiselle ihan ymmärrettävä.
Kuvottavaa on lukea räyhämammojen defenssejä ja tuntuu pahalta, että heillä on pieniä lapsia.
Räyhämammojen argumentointi on ala-arvoista. Aloitus dumataan valeeksi, kun ei muuta keksitä. Aloitusta syytetään meuhkaamiseksi, vaikka kyllä se meuhkaaminen on räyhämammojen näppiksiltä. Aloitus kannattaa lukaista uudestaan, kun on vähän rauhoittunut. Ottakaa vähän rauhoittavia ja vetäkää vaikka pari röökiä. Hengitelkää. Käykää vähän happea haukkaamassa. Lukekaa sitten uudelleen. Ei ole meuhkaamista.
Teillä meni tunteisiin, koska jollain tasolla häpeätte itseänne, ja sitä miten pahoja olette omalle/omille pienille lapsillenne.
Helppointa se tuollaiselle heikolle ihmiselle, on hyökätä ap:ta vastaan, ja syyttää valhetelijaksi.
Leikkiä ettei ihmisiä ahdistaisi katsella kun kohteltte lapsianne kuin pas*aa.
Olette väärässä. Defenssinne eivät pelasta teitä ja lapsianne.
Käytöksenne on alhaista, säälittävää ja oksettavaa.
Uskotko kaiken muunkin mitä täällä satuillaan? Vanukkaan syöneet miehet, jauhenlihat ja kaikki. Täyttä totta joka sana :D
En tietenkään usko kaikkia. Oletpa typerä. Jos täällä on ihan selkeitä läppäaloituksia, niin ei se tee kaikista aloituksista epätosia.
Aloitus on täysin uskottava ja se että nyt kieltäydytte uskomasta sitä, johtunee vain siitä, että teitä pelottaa ja hävettää.
Mikä minua tarkalleen ottaen pelottaa ja hävettää?
Eikö sun puolia pidetty lapsena kun joku oli sua kohtaan väkivalyainen.
Olen pahoillani.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni teistä joidenka mielestä aloitus on ehdottomasti jauhenlihan pesuihin, tampoonikoruihin ja munsalan kansalaispuku- ketjuihin verrattava totaalinen valhe ja narrapukin päästään keksimä ei ei ei ei ei missään nimessä mahdollinen huijaus porvoo juttu, on itse a) äiti b) "vähän joskus hermostunut" ja "pikkusen riuhtaissut"?
Miksi JUURI tämä ketju ansaitsee noin monta defenssin omaista "EI OLE TOTTA" reaktiota?
Lukekaa vaikka ekaa aloitusta etusivulta ja katsookaa onko niissä yhtä paljon keuhkottu ja meuhkattu, että: "nyt se ap. valehtelee" "tällä palstalla valehdellaan"?
Myöntäkää jo s*atana että lapsia voidaan kohdella huonosti ihan julkisesti ja ihmiset saattavat paheksua sellaista toimintaa.
Ja jos/kun itsekin rääytte ja rähisette lapsillenne, niin joku saatta olla sen lapsenne puolella ja tulla puolustamaan sitä pientä. Eikä teillä ole silloin oikeutta ruveta siinä mussuttamaan, vaan alkaa varata itsellenne terapia aikaa!
Olen äiti, olen hermostunut ja joskus jopa riuhtaissut. Noniin, tulkaa kivittämään tällainen väkivaltainen hullu!
Kerro nimi ja osoite ni tiedetään kuka siellä riuhtoo ja raivoaa
Ne tietää, joiden tarvitsee tietää.
Näytä todisteet