Voiko arpisille käsivarsille olla muukin syy kuin viiltely? Olimme kaupassa ja erään nuoren naisen käsivarret oliva kammottavat arpiset, mies
Sanoi että jos olisi tuollainen itsensä viilteljä niin ei kyllä käyttäisi hihattomia! Minä totesin että onhan ne jäljet voineet tulle vaikka kolarissa, mies nauroi pilkallisesti.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän hevonvittua se sinulle AP kuuluu
Taidat olla näitä ylpeästi viillellyt käsivarret paljaana ja naama rautaa täynnä tyypejä.
Tosi ylpeästi :DD Viiltelin, koska isäpuoli raiskasi minua toistuvasti ollessani 11ja asuttiin saman katon alla. Olin myös koulukiusattu ja ainoa ystäväni tappoi itsensä kun olin 15.
Aika pieneltä seuraumukselta nuo arvet tuntuivat. Tuntuvat edelleen, verrattuna siiten vaihtoehtoon että olisin pompannut junan alle.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Niiden arpien päälle kannattaisi tehdä joku kiva tatuointi peittämään.
Mä tein näin. Onhan se kivempi katsella kaunista kuvaa kuin niitä rumia arpia, jotka aina muistutti siitä ajanjaksosta ja pahasta olosta, mikä silloin oli, kun ne tein. Arpia ei ollut paljon, mutta mua ne häiritsi ja oli jatkuvana muistutuksena.
Mutta nykyään saa joskus hävetä tätä tatuointia, kun kaikki eivät niitä hyväksy ja pitää niitä vastenmielisenä. Joten edelleen joudun esim. sukulaisia tavatessani miettiä mitä laitan päälleni ja miten saan tatuointini peitettyä. Välillä tuntuu pahalta kadulla ohi kulkiessakin kuullut täysin tuntemattomien ihmisten kommentit siitä, miten he eivät koskaan hankkisi tatuointeja ja miten tatuoinnit ovat niin rumia.
No, en olisi itsekään tatuointia hankkinut ellen olisi teininä tyhmyyttäni ja ajattelemattomuuttani veitseen tarttunut. Menee niin tai näin, niin aina väärin päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niiden arpien päälle kannattaisi tehdä joku kiva tatuointi peittämään.
Mä tein näin. Onhan se kivempi katsella kaunista kuvaa kuin niitä rumia arpia, jotka aina muistutti siitä ajanjaksosta ja pahasta olosta, mikä silloin oli, kun ne tein. Arpia ei ollut paljon, mutta mua ne häiritsi ja oli jatkuvana muistutuksena.
Mutta nykyään saa joskus hävetä tätä tatuointia, kun kaikki eivät niitä hyväksy ja pitää niitä vastenmielisenä. Joten edelleen joudun esim. sukulaisia tavatessani miettiä mitä laitan päälleni ja miten saan tatuointini peitettyä. Välillä tuntuu pahalta kadulla ohi kulkiessakin kuullut täysin tuntemattomien ihmisten kommentit siitä, miten he eivät koskaan hankkisi tatuointeja ja miten tatuoinnit ovat niin rumia.
No, en olisi itsekään tatuointia hankkinut ellen olisi teininä tyhmyyttäni ja ajattelemattomuuttani veitseen tarttunut. Menee niin tai näin, niin aina väärin päin.
Itsekin olisin hankkinut tatuoinnin vaikka merkiksi siitä, että olen päässyt eteenpäin. Vanhemmat ihmiset eivät tietenkään tatuointeja ymmärrä vaikka ne ovat jo niin yleisiä.
Ovathan ne sellaiset ihan hemmetin noloja. Itse harkitsisin ihon laserhoitoa tai vaikka ihonsiirtoakin, silloin uudet arvet näyttäisivät edes sairaudesta tai onnettomuudesta tulleilta eivätkä itseaiheutetuilta. Se nyt vaan on niin, että sinua arvostellaan ulkonäkösi ja tekojesi perusteella halusit sitä tai et. Viiltoarvet käsissä tulevat asettamaan kantajansa oletusarvoisesti heikompaan sosiaaliseen kastiin kuin muut arvettomat ja psyykkisesti terveet ihmiset. En ainakaan itse koskaan näyttelisi tuollaisia arpia julkisesti, sillä toiset ihmiset saavat siitä automaattisen etulyöntiaseman kun näkevät suoraan käsistäsi, että olet ollut joskus hyvin heikoilla, ja heikoilla oleva ihminenhän on mitä parhain kohde kaikenlaiselle manipulaatiolle sekä hyväksikäytölle.
Vierailija kirjoitti:
Oon hiuka hämmentyny osasta vastauksista, oon ajatellu et ihmiset tuomitsee enemmän
Mistä alapeukut? Näin kädet ja jalat erittäin arpisina olin positiivisesti yllättynyt
Vierailija kirjoitti:
Mielummin katselen arpia kuin läskiä. Kumpaakohan näkyy enemmän katukuvassa?
No tämä mukaempaattinen kommenttisis kertoo, että olet aivan täysin yhtä idiootti kuin AP:n mies. Tai ei, vielä tyhmempi, kun et näköjään itse edes ymmärrä mielipiteesi ääliömäisyyttä vaan luulet sen olevan jotenkin viiltelyarpia omaavaa puolusteleva.
Voi jumalauta, ei en ole viillelyt eikä minulla ole kuin korvissa lävistykset. Kenenkään kroppa ja sen ulkonäkö ei kuulu kenellekään muulle kuin sen kropan omistajalle.
Sinä taidat olla näitä räväköitä kouvolatuccaisia kiusaajia, mitkä ihmettelevät kaikkea ihan kananaivoina.