Kuinka juhannus on sujunut? - Tänne kaikki pettymyksen tunteet

Matkustin äitini luo tunnin matkan päähän lapsuudenkotiin eilen, juoksin suoraan töistä päätä pahkaa junaan että kerkesin edes illaksi istumaan sinne. No, väsymys töistä oli niin suuri että kahden viinilasin jälkeen olin jo valmis nukkumaan. Sinnittelin yhteen asti yöllä kun kerta pitkästä aikaa olin käymässä. 65-vee äiti istui vielä kahteen asti pihalla, haha. Kylässä olleet sukulaiset lähtivät jo kymmeneltä, mitä harmiteltiin. Olisi haluttu istua näin kerran vuodessa iltaa vähän pidemmin. 

Onneksi pitkä aamupala terassilla oli aivan ihana

Vierailija kirjoitti:

Tein eilen positiivisen raskaustestin. Olen onnellinen.

Miksi näin paljon alapeukkuja? Ihana juttu, onneksi olkoon!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kompastui kun leikki hippaa sisarustensa kanssa ja mursi kätensä. Oltiin ilta yhdeksästä aamu yhteentoista sairaalassa ensin päivystyksessä, sitten leikattiin ja yö osastolla ja aamulla päästiin tarkastuksen jälkeen lähtemään.

Kuulostaa kurjalta. Toivottavasti lapsella on asiat nyt paremmin.

Vähänhän tuo oli aluksi apea, kun ei pääse uimaan yms. ja otettava rauhallisesti nyt vähintään kuukausi. Mutta onneksi ei käynyt sen pahemmin ja lapsi on jo nyt iltaa kohti jo vähän paremmalla tuulella eikä edes hirveän kipeä vaikka piti leikata. Pahin juttu taisi oikeastaan olla se säikähdys ja se kun hänelle tuli siitä anestesiasta aivan kamala olo. Oltais muuten päästy lähtemään jo yöllä, kunhan on hereillä anestesiasta ja käynyt vessassa, mutta tyttö alkoi anestesian jälkeen oksentaa rajusti heti, kun koetti nousta istumaan ja lääkäri tuumi, että parempi nyt olla se yö osastolla tarkkailussa ja aamulla sitten kotiin.

Isommat sisarukset on tänään listanneet asioita mitä he voivat tehdä missä se kipsattu käsi ei haittaa ja tyttö on vähän piristynyt sen myötä. Isommat on nyt jotenkin ihanan solidaarisia ja sanoivat, että ei heitä haittaa, jos ei mennä koko kesänä rannalle, kun ei oo reilua, jos sisko joutuu katsomaan rannalta.

Mies ollut niin sikakännissä jo torstai-illasta, ettei ole kyennyt minua hoitelemaan. Alkaa pikkuhiljaa kyrsiä koko ukko.

Vierailija kirjoitti:

Mitään ei tehdä kun miestä nukuttaa. Yhdessä ei valmisteta tai syödä ruokaa kun miestä väsyttää. Ei lämmitetä saunaa kun mies ottaa neljän tunnin päiväunet. Ei juoda alkoholia kun sehän se vasta väsyttääkin miestä. Elokuvat nukuttaa, sarjat väsyttää ja radiokin häiritsee unta.

Masentunut?

Petyin säähän, jälleen kerran. Roskalehdet kirkuivat taas etukäteen tukalaa hellettä, mutta hyvä jos vähän yli 20 asteen päästiin, etelärannikolla siis. Ja kova tuuli päälle, piti vetää toppavaatetta niskaan että tarkeni olla kokolla. 

Sain torstaina lääkkeet keskeytyneen keskenmenon hoitoon ja tänään sitten työnsin lääkkeet alapäähän ja tämä päivä onkin kulunut supistellen ja verta vuotaen.

Muuten kaikki on ihan hyvin ja mieliala parani nyt juhannuksen aikoihin, vaikka alkuviikko meni surullisessa olossa. Kuitenkin mikään ei muuta sitä tosiasiaa, ettei minulle ole kavereita ja olen ihan yksin. Jos tälläisiä vuosia ja lukuisia juhlia menee aina samalla kaavalla niin kyllä siinä alkaa tulla sellainen olo, ettei tämä kaikki ole enää mitään mukavaa. Samalla mietin usein sitä, että kuinka kauan tämä kaikki jatkuu näin. Ehkä loputtomiin, mistä sitä tietää. Pahin tilanne on varmaan se, kun tahtosi tehdä jotain juttuja, mutta ei ole ketään mukaan. Oikeastaan surullisen hetki on myös se, kun tahtoisi jakaa jonkun hetken toisen kanssa. Huomaan ehkä jonkun hauskan asian jonka tykkäisin kertoa tai yleensäkin keskustella jonkun kanssa jostain.

Vanhempien seura, kun siellä käyn helpottaa oloa, mutta ei poista kaipuuta siihen, että olisi edes yksi ystävä. Menneisyydelläni on paljon vaikutusta tähän ( kiusaaminen, sen kautta yksin jääminen, ujo sekä varoivainen luonne, ei ole jäänyt nuoruuden ystäviä yms). Tosin olen vieläkin aika nuori. Sekin ahdistaa usein, että näinkö nuoruuteni on mennyt. Pääasiassa yksin ja monesti sen takia myös tulee tehtyä päätöksiä, kun ei aina huvita yksin mennä johonkin. Muuten minulla on ihan hyvä olo nyt, mutta jokin tyhjyys ja surullisuus on siellä taustalla ja ehkä elämäntilanteeni muutenkin on sellainen etten voi aina olla niin tyytyväinen kaikkeen ja joidenkin asioiden suhteen pitäisi saada muutosta. Juhannus onkin aika tavallinen ( liiankin tavallinen) päivä minulle.  Pahoittelut jos valitin liikaakin.

Tylsää. Oikeastaan tavallinen viikonloppu, mutta päivää pidempi.

Näin on ollut niin kauan kuin muistan. Lapsuuteni juhannukset vietettiin kotona perheen kesken ilman vieraita. Kokkojuhlilla ei käyty. Sama jatkuu näköjään omassakin perheessä.

Toisaalta tänä vuonna ei niitä juhlia nyt muutenkaan.

Ei tässä valittamista.

Istun yksin kotona - mies lähti kavereiden kyydillä mökille, mutten töiden takia voinut lähteä mukaan. Eilen avasin ja suljin liikkeen yksin, huomenna "aamu"vuoro, vuoro alkaa klo 10, joten juon vähän kaljaa yksin kotona ja kuuntelen musiikkia. Onneksi opiskelen ammattia jossa juhlapyhät on vapaita, siitä alkaa elämä

Syömishäiriöisen lapsen ruokailuja murehtiessa meni juhannus ja menee koko kesä ja ties kuinka kauan. Koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain ruokaa, vahtimassa että hän syö ne ja sen jälkeen olla auttamassa ahdistuksessa. Mitään muuta en ole ehtinyt tekemään. Muut lapset jäävät paitsioon, mies hissuttelee nurkissa kun ei jaksa kuunnella tuota parkumista, koti on kaaoksen vallassa, öisin ei saa nukuttua. Taas pitäisi aloittaa yksi aamu tätä samaa paskaa.

Kolmen viikon laihdutus raukesi tyhhiin kahdessa päivässä. Vituttaa oikein olan takaa... Lähes kolme kiloa tuli ihan vaan parilla kakun palalla ja yhdellä ylimääräisellä grillauksella.

Tylsää oli, kun kukaan ei järkännyt mulle mitään kivaa. En saanut kutsuja hienoihin juhannuspippaloihin eikä kukaan laittanut minulle mitään juhannusherkkuja. Paska juhannus kertakaikkiaan.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni pani äitiäni

Mieheni joi, oksensi ja sammui

Mieheni yritti kähmiä isääni

Mieheni poltti pihvit

Mieheni hukkui

Nyt onkin sitten kiire hankkia uusi mies ensi juhannukseksi, etteivät suvun juhannusperinteet katkea.

Vierailija kirjoitti:

Mies ollut niin sikakännissä jo torstai-illasta, ettei ole kyennyt minua hoitelemaan. Alkaa pikkuhiljaa kyrsiä koko ukko.

Sama meno jatkuu, ja meinaa kuulemma jatkaa hyvin alkanutta putkea ensi viikollakin, kun alkoi loma. Mulle riittää tää kännäily ja mökkeily, lähden takas himaan. Onko pk-seudulla paikat jo auki, mistä vois löytää osaavan miehen yöksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni pani äitiäni (sukurutsaus)

Mieheni joi, oksensi ja sammui (ihan sama)

Mieheni yritti kähmiä isääni (pitää vetää pataan)

Mieheni poltti pihvit (jätä se sika)

Mieheni hukkui (Ai se sama ukko, joka teki kaikki nuo yllämainitut ennen hukkumistaan?)[/quote]

Jokainen tajuaa, että tämä ei ole totta ja jos olisikin niin olisi poliisiasia.

Miksi häpeilet miehesi käytöstä ja huudat poliisia apuun? Tuon elämäniloisen asenteen ja pidäkkeettömän spontaniuden takiahan hänet olet valinnut kumppaniksesi.

Lenkkeilin molempina päivinä ja kävin kaupassa. Eilen pesin koneellisen pyykkiä ja tein pitsaa ja katsoin Vera Stanhopea jne. Uusi kausi siitä ilahdutti. Mies lähti kaverinsa luo juopottelemaan mutta tuli sitten puolelta yöltä kuitenkin kotiin. Tässä rapussa ei ollut ketään kotona joten hiljaista oli kuin huopatossutehtaalla. 

Mietin yksinäisyyden olemusta kovasti illalla. Mutta olin iloinen että mies näki ystäväänsä koska eivät ole tavanneet vuosiin. Itselläni ei ole oikeastaan yhtään ystävää eikä viikonloppu eronnut oikeastaan normaalista yhtään mitenkään. Ainoa että taloyhtiössä oli niin hiljaista kuten usein juhannuksena ja juhlapyhinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni pani äitiäni (sukurutsaus)

Mieheni joi, oksensi ja sammui (ihan sama)

Mieheni yritti kähmiä isääni (pitää vetää pataan)

Mieheni poltti pihvit (jätä se sika)

Mieheni hukkui (Ai se sama ukko, joka teki kaikki nuo yllämainitut ennen hukkumistaan?)[/quote]

Jokainen tajuaa, että tämä ei ole totta ja jos olisikin niin olisi poliisiasia.

Sukurutsausta olisi, jos mies olisi omaa äitiään p....

Vierailija kirjoitti:

Hain klo 02 lähes sammuneen 18v poikani kotiin kaveriporukan juhlista ja hän oksensi autoon kesken kotimatkan.

Olisipa kaikilla tänäkin juhannuksena sammuneilla ollut kaltaisesi äiti, joka välittää ja hakee kotiin jos on tarvis.

Olin yksin. Toki miehen kanssa eroasiat vireillä, mutta asutaan yhdessä niin kauan kunnes saadaan omat asunnot.

Mies lähti omille teilleen torstai aamuna, en ole hänestä sen koomin kuullut. Ei vastaa viesteihin, eikä puheluihin.

Sattuu sieluun, vaikka ymmärrän järjen tasolla ettei meidän suhde ollut tarkoitettu ikuiseksi.

Tuskaa lisää se, kun ymmärrän ettei minua kukaan muu tule huolimaan. Olen vähän pullukka, vanha enkä ole sievä tai nätti.