Lue keskustelun säännöt.
Kaverit jotka muuttuvat yhtäkkiä poliittisiksi
20.06.2020 |
Onko kukaan törmännyt nyt viime aikoina ihmisiin, jotka tuntuvat muuttuneen totaalisti kuin taikaiskusta?
Yksi kaveri, jonka kanssa pidän yhteyttä vain netin kautta mutta jonka olen laskenut melko läheiseksi (melkein joka päivä ollaan juteltu jne.) mietityttää erityisesti. Hän kuuluu kanssani yhteen tiiviiseen pieneen keskusteluryhmään, joka ei liity mitenkään politiikkaan. Hän on itse asiassa ollut näitä ihmisiä, jotka pitävät politiikan työntämistä joka asiaan ärsyttävänä, ja vielä pari kuukautta sitten hän pyöritteli virtuaalisia silmiään jostain mainitsemastani jutusta, joka oli hänen mielestään liian "SJW-meininkiä", joten siksikin tämä äkillinen muutos tuntuu jotenkin tekopyhältä. Hän ei olisi ennen itse sietänyt tällaista keneltäkään muulta. Olen itse ympäristöaktivisti, enkä koskaan ole näistä aiheista ryhmässä jutellut, koska tiedän ettei se ole oikea yleisö.
Nyt parin viikon verran hän on tullut keskusteluryhmään ainoakseen postatakseen linkkejä poliittisiin artikkeleihin, keskustelee pelkästään niistä, ja häviää keskustelusta heti jos joku on hänen kanssaan eri mieltä. Hänen poliittiset mielipiteensä tuntuvat muuttuneen totaalisti siitä, mitä ne olivat vielä pari kuukautta sitten - sikäli kuin niistä edes tiesin, koska kuten sanottua, keskusteluryhmä ei ollut mitenkään poliittinen. Kuulumisiaan hän ei enää kerro, mitään muita aiheita hän ei kommentoi. Ensin luulin kuvittelevani muutoksen, mutta selkeästi hän tuntuu paheksuvan kaikkea keskustelua aiheista, jotka eivät koske ajankohtaisia poliittisia aiheita, ja yrittää koko ajan keskeyttää muita keskusteluja poliittisilla artikkeleillaan. En ole puhunut hänestä hänen selkänsä takana kenenkään muun kanssa, enkä aiokaan puhua, mutta olen huomannut muidenkin ryhmäläisten kiusaantuneen. Parista ei ole enää kuulunut mitään.
Miten tällainen äkillinen poliittinen "valaistuminen" oikein tapahtuu? Ja meneekö se joskus ohi, vai onko keskusteluryhmämme mennyttä?
Kommentit (39)
Minun toinen ystäväni paljastui per suksi ja sen jälkeen olen yrittänyt pakottaa häntä vaihtamaan mielipiteitään toisiin, mutta hän on tämän aikana muuttunut vain suojautuvammaksi, eikä halua juurikaan keskustella kanssani. Emme juuri enää tapaa ja puhelimeenkin hän vain hiljaa sanoo öyh öyh, jos hänelle yritän jotain varovaista sanoa kasvissyönnistä tai ilmastonmuutoksesta.
Emme varmaan enää pitkään voi olla ystäviä, koska hän on niin koko ajan väärässä keskustellessamme. Pelkään, että hänestäkin on tullut tällainen poliittinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle tapahtui samanlainen käännös, kun eräs ystäväni osoittautui viher vasem misto sila kaksi. Yritti pakottaa olemaan samaa mieltä poliittisista asioista ja asenteeni olisi pitänyt olla sama kuin hänen. Äänesti vihreitä. Sen jälkeen aloin seurata keskustelua, ja aloin ymmärtää mistä on kyse. Valitettavasti tämä tilanne on Suomessakin mennyt siihen, että kaikki pitää nykyään osata lukea mediakriittisesti ja viher-vasem mistolaisten silmälasien läpi tai niiden ohi.
Media manipuloi meitä enemmän kuin koskaan, ja nimenomaan ne, jotka ovat puhuvinaan totta, ovatkin pahimpia valehtelijoita. Se silak ka liike on aikaansaanut sen, ettei enää voi luottaa niihin, jotka ilmoittautuvat esimerkiksi ympäristöaktivisteiksi, koska heidät mielletään vihreiksi. Luulen, että keskusteluryhmänne on mennyttä.
On naiivia tänä aikana sanoa, että en halua sekoittaa tähän politiikkaa. Se on nyt valitettavasti tämän hallituksen myötä joka paikassa.
Niin siis nyt puhutaan kuitenkin harrastusryhmästä tyyliin ompeluseura. (ei oikeasti kyseessä ompelu) Me ryhmän jäsenet ollaan tunnettu toisemme monta vuotta jo ja keskusteltu kaikenlaisista aiheista ja omasta elämästämme. Tiedostamme, että ryhmässä on erilaisia poliittisia mielipiteitä, emmekä ole koskaan väitelleet niistä. Olen itse "vihervasemmistolainen" (en mitenkään fanaattinen sellainen, enkä joka asiassa). Tämä kaveri, josta nyt puhun, ei ole koskaan mitenkään "vihervasemmistolaiselta" vaikuttanut, mutta nyt hän on siis alkanut yhtäkkiä jakaa VAIN sellaisia artikkeleja, joita olisi varmasti itse aiemmin pitänyt "SJW-propagandana". Ja siis ihan jatkuvalla syötöllä.
SIKSI tämä muutos on minusta todella outo ja kiusallinen. Mitä ihmettä on tapahtunut? Äkillinen aivopesu=
Minulla on myös kavereita, jotka ovat aina olleet avoimen poliittisia, ja olen aina tullut heidän kanssaan hyvin toimeen kunhan eivät liikaa saarnaa ja yritä haastaa riitaa.
Vierailija kirjoitti:
Minun toinen ystäväni paljastui per suksi ja sen jälkeen olen yrittänyt pakottaa häntä vaihtamaan mielipiteitään toisiin, mutta hän on tämän aikana muuttunut vain suojautuvammaksi, eikä halua juurikaan keskustella kanssani. Emme juuri enää tapaa ja puhelimeenkin hän vain hiljaa sanoo öyh öyh, jos hänelle yritän jotain varovaista sanoa kasvissyönnistä tai ilmastonmuutoksesta.
Emme varmaan enää pitkään voi olla ystäviä, koska hän on niin koko ajan väärässä keskustellessamme. Pelkään, että hänestäkin on tullut tällainen poliittinen.
Olet varmastikin trolli, mutta miksi ylipäätään olet ollut tämän ihmisen ystävä? Jos ette koskaan aiemmin keskustelleet politiikasta, miksi nyt pitäisi?
Sosiaalisen median keskustelukulttuuri on kiristynyt vuosien kuluessa sillä tavalla, että ihmiset kokevat, että heidän on pakko valita puolensa, liittyä kahdesta vaihtoehdosta jompaan kumpaan ryhmään, omaksua jokin liike / aate.
Tai voihan myös olla, että riippumatta tuolla tavalla kiristyneestä ja polarisoituneesta keskustelukulttuurista kaverisi on vain alkanut kiinnostua yhteiskunnallisista asioista / politiikasta tai kiinnostua siitä uudella tavalla.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Ja mitä siihen energiaan tulee, veikkaan että on päätynyt vähän dominanttiempien hahmojen vaikutuspiiriin. Jos ryhmänne henki on ollut tuollainen hiljainen "en ole viitsinyt tuoda esille sitä ja tätä" plus viestisi selän takana spekuloiva sävy verrattuna suoraan kohtaamiseen, se on tukahtunutta hissukkaenergiaa. Kaverisi on ollut vahva mielipiteissään aiemminkin (vastustanut politiikkaa), joten ei ole syytä odottaa muita, kuin että hän on vahva muuttaessaan mielipidettäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset muuttuvat, toiset nopeammin ja toiset hitaammin. Ne, jotka eivät muutu, kuolevat ekana. Sopeudu tai kuole on pelin henki, ei vain kulttuuriympäristössä vaan myös luonnossa.
Tämä on siis ihan luonnollista ja mitä laajemmalle virikemäärälle itseään altistaa, sitä enemmän näitä muutoksia tapahtuu. Elämä ja arvot pysyvät samanlaisina suunnilleen vain maalla, missä mikään ei koskaan muutu. Maalaisille onkin hankalinta kohdata muutoksia, se stressaa heitä liikaa.
Ahdistuksen sanotaan olevan toissijainen, jonkin toisen (kielletyn) tunteen tukahduttamisesta seuraava tunne. Oletko surullinen kaverisi "menettämisestä", tai ehkä vihainen hänelle?
Jos pitäisi arvata, hän on "päässyt parempiin piireihin" ja siksi vaikuttaa välinpitämättömältä keskustelussanne muita kohtaan. Nämä paremmat piirit voivat olla aatteiltaan lähes mitä tahansa, kunhan energia on sopivampi. Esimerkiksi Li Andersson sanoi valinneensa vasemmistoliiton puoluekokouksessa havaitsemansa energian vuoksi, ei niinkään puolueen aatteiden.
En ole surullinen enkä vihainen, vaan ihmeissäni. Totta kai ihmiset muuttuvat. Mutta en äkkiseltään keksi yhtään toista tuntemaani esimerkkiä ihmisestä, joka olisi muuttunut noin paljon vain parissa viikossa - kuin päinvastaiseksi ihmiseksi. Tai itse asiassa parissa päivässä, sitä on nyt jatkunut pari viikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Ja mitä siihen energiaan tulee, veikkaan että on päätynyt vähän dominanttiempien hahmojen vaikutuspiiriin. Jos ryhmänne henki on ollut tuollainen hiljainen "en ole viitsinyt tuoda esille sitä ja tätä" plus viestisi selän takana spekuloiva sävy verrattuna suoraan kohtaamiseen, se on tukahtunutta hissukkaenergiaa. Kaverisi on ollut vahva mielipiteissään aiemminkin (vastustanut politiikkaa), joten ei ole syytä odottaa muita, kuin että hän on vahva muuttaessaan mielipidettäänkin.
Nimenomaan sanoin, että kaverista ei ole keskusteltu selän takana. Toki jos pidät tätä ketjua sellaisena, se on eri asia.
Mitä sinä kutsut vahvoiksi mielipiteiksi minä kutsun tässä tapauksessa tekopyhyydeksi. Kyllä, on minusta tekopyhää nauraa minua SJW:ksi kun mainitsen ohimennen jonkin asian (tästä ei tullut välillemme mitään riitaa, pidin hänestä yhtä lailla kuin ennenkin) ja sitten pari kuukautta myöhemmin itse napsauttaa päälle todella aggressiivisen SJW-moodin näkemättä käytöksessään mitään ristiriitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vasemmistohan yrittää aina tunkea politiikkaa joka paikkaan, urheiluun musiikkiin, viihdemaailmaan yms. kaikkeen lähtökohtaisesti ei-poliittiseen. Ja sitten kun sanotaan, että älkää sotkeko politiikkaa ja urheilua/viihdettä tms. niin ne väittää vaan että "ei tämä ole politiikkaa vaan ihmisoikeuksia yms.". Totta helvetissä se on politiikkaa jos sillä yritetään painostaa ihmisiä muuttamaan mielipidettään, oli kyse sitten tummaihoisten elämän merkityksestä, pride-tapahtumista tai mistä tahansa.
Koska olette nähneet urheiluseuran, muusikon, tv-persoonan tai muun julkisuuden tahon mainostavan oikeistolaista aatetta? Todella harvoin. Sen sijaan jos joku vastaavanlainen taho kannattaa vasemmistoideologiaa, se tulee kyllä harvinaisen selvästi ilmi. Hyvänä esimerkkinä mm. tämä somessa ulvova "koomikko" Iikka Kivi, joka tunnetaan enemmän poliittisena öyhöttäjänä kuin koomikkona vaikka mukamas koomikko on päätoimisesti.
Netflix
Vierailija kirjoitti:
Máàhanmuúttoahdistus voi saada ennen politiikasta kiinnostumattoman heräämään. Kun maassa on vain yksi totuus jonka puolesta saa puhua ja jonka arvostelu on väärin ja sairasta, ja kun päättäjät toimivat vastoin oman maan etuja eikä mitään muutosta ole näköpiirissä, ongelmat lakaistaan maton alle ja kielletään niiden olemassa oleminen niin onko se ihme jos alkaa ahdistaa?
No nyt puhutaan vähän erilaisesta valaistumisesta. Ennen melko välinpitämättömältä vaikuttava ihminen koki jonkin äkillisen valaistumisen ja näkee nykyään pelkkiä sorron rakenteita ympärillään, eikä mikään muu enää kiinnosta. Kaipa se sitten joillakin menee noin. Itse kiinnostun asioista vähän hitaamman pohdiskelun kautta enkä yhtäkkiä muuta koko persoonaani vaikka mielipiteet muuttuvatkin. Tuollainen muutos on minusta jotenkin pelottava, en voi sille mitään. Hän oli aiemmin hyvin leppoisa ihminen, ei sellainen, joka intohimolla ryntää aina johonkin uuteen asiaan mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitä siihen energiaan tulee, veikkaan että on päätynyt vähän dominanttiempien hahmojen vaikutuspiiriin. Jos ryhmänne henki on ollut tuollainen hiljainen "en ole viitsinyt tuoda esille sitä ja tätä" plus viestisi selän takana spekuloiva sävy verrattuna suoraan kohtaamiseen, se on tukahtunutta hissukkaenergiaa. Kaverisi on ollut vahva mielipiteissään aiemminkin (vastustanut politiikkaa), joten ei ole syytä odottaa muita, kuin että hän on vahva muuttaessaan mielipidettäänkin.
Nimenomaan sanoin, että kaverista ei ole keskusteltu selän takana. Toki jos pidät tätä ketjua sellaisena, se on eri asia.
Mitä sinä kutsut vahvoiksi mielipiteiksi minä kutsun tässä tapauksessa tekopyhyydeksi. Kyllä, on minusta tekopyhää nauraa minua SJW:ksi kun mainitsen ohimennen jonkin asian (tästä ei tullut välillemme mitään riitaa, pidin hänestä yhtä lailla kuin ennenkin) ja sitten pari kuukautta myöhemmin itse napsauttaa päälle todella aggressiivisen SJW-moodin näkemättä käytöksessään mitään ristiriitaa.
Minusta tuo vaikuttaa enemmänkin normaalilta, elinvoimaiselta sopeutumiselta. Tekopyhäksi haukkuminen ja "ihmettelyksi" muuttunut ahdistuminen, passiivisaggressiivinen selän takana asian päivittely ja spekulointi ym. sen sijaan kyvyttömyydeltä sopeutua muutoksiin, kyseenalaistaa ja kehittää omaa ajatteluaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tapahtui samanlainen käännös, kun eräs ystäväni osoittautui viher vasem misto sila kaksi. Yritti pakottaa olemaan samaa mieltä poliittisista asioista ja asenteeni olisi pitänyt olla sama kuin hänen. Äänesti vihreitä. Sen jälkeen aloin seurata keskustelua, ja aloin ymmärtää mistä on kyse. Valitettavasti tämä tilanne on Suomessakin mennyt siihen, että kaikki pitää nykyään osata lukea mediakriittisesti ja viher-vasem mistolaisten silmälasien läpi tai niiden ohi.
Media manipuloi meitä enemmän kuin koskaan, ja nimenomaan ne, jotka ovat puhuvinaan totta, ovatkin pahimpia valehtelijoita. Se silak ka liike on aikaansaanut sen, ettei enää voi luottaa niihin, jotka ilmoittautuvat esimerkiksi ympäristöaktivisteiksi, koska heidät mielletään vihreiksi. Luulen, että keskusteluryhmänne on mennyttä.
On naiivia tänä aikana sanoa, että en halua sekoittaa tähän politiikkaa. Se on nyt valitettavasti tämän hallituksen myötä joka paikassa.
Niin siis nyt puhutaan kuitenkin harrastusryhmästä tyyliin ompeluseura. (ei oikeasti kyseessä ompelu) Me ryhmän jäsenet ollaan tunnettu toisemme monta vuotta jo ja keskusteltu kaikenlaisista aiheista ja omasta elämästämme. Tiedostamme, että ryhmässä on erilaisia poliittisia mielipiteitä, emmekä ole koskaan väitelleet niistä. Olen itse "vihervasemmistolainen" (en mitenkään fanaattinen sellainen, enkä joka asiassa). Tämä kaveri, josta nyt puhun, ei ole koskaan mitenkään "vihervasemmistolaiselta" vaikuttanut, mutta nyt hän on siis alkanut yhtäkkiä jakaa VAIN sellaisia artikkeleja, joita olisi varmasti itse aiemmin pitänyt "SJW-propagandana". Ja siis ihan jatkuvalla syötöllä.
SIKSI tämä muutos on minusta todella outo ja kiusallinen. Mitä ihmettä on tapahtunut? Äkillinen aivopesu=
Minulla on myös kavereita, jotka ovat aina olleet avoimen poliittisia, ja olen aina tullut heidän kanssaan hyvin toimeen kunhan eivät liikaa saarnaa ja yritä haastaa riitaa.
Voi olla, että jos on pitkään ollut jotain mieltä ja salannut mielipiteensä kokee tarvetta puhua siitä.
Itsessäni (olen perusuomalainen nainen) olen huomannut muutoksen, en ajattelussa vaan siinä, että koen olleeni hiljaa niin kauan. Minulla suuri osa ystävistä vihervasemmistolaisia ja luulivat minunkin olevan. Vältin aina poliittisiakeskusteluja koska en halunnut riitoja. Nyt kuitenkin viimeisen vuoden aikana on minunkin mittani täyttynyt, ja varmasti järkyttänyt monia ystäviäni kertomalla olevani täysin vastakkaista mieltä heidän kanssaan.
Paitsi, että tulkitsen itseni "viherpersuksi" koska olen luonnonsuojelun suuri kannattaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Máàhanmuúttoahdistus voi saada ennen politiikasta kiinnostumattoman heräämään. Kun maassa on vain yksi totuus jonka puolesta saa puhua ja jonka arvostelu on väärin ja sairasta, ja kun päättäjät toimivat vastoin oman maan etuja eikä mitään muutosta ole näköpiirissä, ongelmat lakaistaan maton alle ja kielletään niiden olemassa oleminen niin onko se ihme jos alkaa ahdistaa?
No nyt puhutaan vähän erilaisesta valaistumisesta. Ennen melko välinpitämättömältä vaikuttava ihminen koki jonkin äkillisen valaistumisen ja näkee nykyään pelkkiä sorron rakenteita ympärillään, eikä mikään muu enää kiinnosta. Kaipa se sitten joillakin menee noin. Itse kiinnostun asioista vähän hitaamman pohdiskelun kautta enkä yhtäkkiä muuta koko persoonaani vaikka mielipiteet muuttuvatkin. Tuollainen muutos on minusta jotenkin pelottava, en voi sille mitään. Hän oli aiemmin hyvin leppoisa ihminen, ei sellainen, joka intohimolla ryntää aina johonkin uuteen asiaan mukaan.
Ihmiset yleensä pelkäävät sitä, mitä eivät tunne tai hallitse. Kaveri on sinua selvästi paljon voimakkaampi etkä hallitse tai ymmärrä häntä, ehkäpä sinun on syytäkin olla peloissasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitä siihen energiaan tulee, veikkaan että on päätynyt vähän dominanttiempien hahmojen vaikutuspiiriin. Jos ryhmänne henki on ollut tuollainen hiljainen "en ole viitsinyt tuoda esille sitä ja tätä" plus viestisi selän takana spekuloiva sävy verrattuna suoraan kohtaamiseen, se on tukahtunutta hissukkaenergiaa. Kaverisi on ollut vahva mielipiteissään aiemminkin (vastustanut politiikkaa), joten ei ole syytä odottaa muita, kuin että hän on vahva muuttaessaan mielipidettäänkin.
Nimenomaan sanoin, että kaverista ei ole keskusteltu selän takana. Toki jos pidät tätä ketjua sellaisena, se on eri asia.
Mitä sinä kutsut vahvoiksi mielipiteiksi minä kutsun tässä tapauksessa tekopyhyydeksi. Kyllä, on minusta tekopyhää nauraa minua SJW:ksi kun mainitsen ohimennen jonkin asian (tästä ei tullut välillemme mitään riitaa, pidin hänestä yhtä lailla kuin ennenkin) ja sitten pari kuukautta myöhemmin itse napsauttaa päälle todella aggressiivisen SJW-moodin näkemättä käytöksessään mitään ristiriitaa.
Minusta tuo vaikuttaa enemmänkin normaalilta, elinvoimaiselta sopeutumiselta. Tekopyhäksi haukkuminen ja "ihmettelyksi" muuttunut ahdistuminen, passiivisaggressiivinen selän takana asian päivittely ja spekulointi ym. sen sijaan kyvyttömyydeltä sopeutua muutoksiin, kyseenalaistaa ja kehittää omaa ajatteluaan.
Eli sinua ei ihmetytä ollenkaan, jos joku ihminen, jonka olet tuntenut vuosikausia, vaikuttaa yhtäkkiä - huom. yhtäkkiä - hämmentävän erilaiselta kuin ennen?
Esimerkkinä muutoksen suuruudesta: Vielä pari viikkoa sitten hän kauhisteli mellakoita, erityisesti koska yksi hänen vanha sukulaisensa asui niiden lähistöllä. Nyt hän näkee mellakoinnin tarpeellisena yhteiskunnallisen muutoksen välineenä.
Ei ilmeisesti yhtään erikoinen 180-asteen muutos mielipiteessä muutamassa päivässä? Ja tämä on vain yksi esimerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Máàhanmuúttoahdistus voi saada ennen politiikasta kiinnostumattoman heräämään. Kun maassa on vain yksi totuus jonka puolesta saa puhua ja jonka arvostelu on väärin ja sairasta, ja kun päättäjät toimivat vastoin oman maan etuja eikä mitään muutosta ole näköpiirissä, ongelmat lakaistaan maton alle ja kielletään niiden olemassa oleminen niin onko se ihme jos alkaa ahdistaa?
No nyt puhutaan vähän erilaisesta valaistumisesta. Ennen melko välinpitämättömältä vaikuttava ihminen koki jonkin äkillisen valaistumisen ja näkee nykyään pelkkiä sorron rakenteita ympärillään, eikä mikään muu enää kiinnosta. Kaipa se sitten joillakin menee noin. Itse kiinnostun asioista vähän hitaamman pohdiskelun kautta enkä yhtäkkiä muuta koko persoonaani vaikka mielipiteet muuttuvatkin. Tuollainen muutos on minusta jotenkin pelottava, en voi sille mitään. Hän oli aiemmin hyvin leppoisa ihminen, ei sellainen, joka intohimolla ryntää aina johonkin uuteen asiaan mukaan.
Ihmiset yleensä pelkäävät sitä, mitä eivät tunne tai hallitse. Kaveri on sinua selvästi paljon voimakkaampi etkä hallitse tai ymmärrä häntä, ehkäpä sinun on syytäkin olla peloissasi.
Minulla ei ole mitään tarvetta hallita kaveriani, mutta en tosiaan ymmärrä hänen äkillistä muutostaan. "Ehkäpä sinun on syytäkin olla peloissasi"?? Se nyt vielä puuttuisi. Taitaisi "ompeluseura" vaihtua aika nopeasti, jos mukavan harrastuksen piirissäkin pitäisi alkaa pelätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitä siihen energiaan tulee, veikkaan että on päätynyt vähän dominanttiempien hahmojen vaikutuspiiriin. Jos ryhmänne henki on ollut tuollainen hiljainen "en ole viitsinyt tuoda esille sitä ja tätä" plus viestisi selän takana spekuloiva sävy verrattuna suoraan kohtaamiseen, se on tukahtunutta hissukkaenergiaa. Kaverisi on ollut vahva mielipiteissään aiemminkin (vastustanut politiikkaa), joten ei ole syytä odottaa muita, kuin että hän on vahva muuttaessaan mielipidettäänkin.
Nimenomaan sanoin, että kaverista ei ole keskusteltu selän takana. Toki jos pidät tätä ketjua sellaisena, se on eri asia.
Mitä sinä kutsut vahvoiksi mielipiteiksi minä kutsun tässä tapauksessa tekopyhyydeksi. Kyllä, on minusta tekopyhää nauraa minua SJW:ksi kun mainitsen ohimennen jonkin asian (tästä ei tullut välillemme mitään riitaa, pidin hänestä yhtä lailla kuin ennenkin) ja sitten pari kuukautta myöhemmin itse napsauttaa päälle todella aggressiivisen SJW-moodin näkemättä käytöksessään mitään ristiriitaa.
Minusta tuo vaikuttaa enemmänkin normaalilta, elinvoimaiselta sopeutumiselta. Tekopyhäksi haukkuminen ja "ihmettelyksi" muuttunut ahdistuminen, passiivisaggressiivinen selän takana asian päivittely ja spekulointi ym. sen sijaan kyvyttömyydeltä sopeutua muutoksiin, kyseenalaistaa ja kehittää omaa ajatteluaan.
Eli sinua ei ihmetytä ollenkaan, jos joku ihminen, jonka olet tuntenut vuosikausia, vaikuttaa yhtäkkiä - huom. yhtäkkiä - hämmentävän erilaiselta kuin ennen?
Esimerkkinä muutoksen suuruudesta: Vielä pari viikkoa sitten hän kauhisteli mellakoita, erityisesti koska yksi hänen vanha sukulaisensa asui niiden lähistöllä. Nyt hän näkee mellakoinnin tarpeellisena yhteiskunnallisen muutoksen välineenä.
Ei ilmeisesti yhtään erikoinen 180-asteen muutos mielipiteessä muutamassa päivässä? Ja tämä on vain yksi esimerkki.
No miksi et kysy häneltä? Että miksi olit eilen tota mieltä ja tänään tota mieltä. Kukaan täällä sitä ei voi varmuudella kuitenkaan sanoa. Ja jos vaan jossain netissä kirjottellaan, niin aika paljon voi jäädä huomaamatta asioita.
Hassua ylipäätään jos joku muuttaa kurssiaan/mielipiteitään noin äkillisesti. Tottakai ihmiset ja ajatukset muuttuvat, mutta noin yhtäkkinen käännös, hmm.
Voisiko olla että hän on tavannut jonkun uuden ihmisen johon yrittää tehdä vaikutusta postauksillaan? Ihastunut esim. johonkuhun poliittiseen tai yhteiskunnallisesti muutoin erittäin valveutuneeseen tyyppiin tms..?
Vierailija kirjoitti:
Hassua ylipäätään jos joku muuttaa kurssiaan/mielipiteitään noin äkillisesti. Tottakai ihmiset ja ajatukset muuttuvat, mutta noin yhtäkkinen käännös, hmm.
Voisiko olla että hän on tavannut jonkun uuden ihmisen johon yrittää tehdä vaikutusta postauksillaan? Ihastunut esim. johonkuhun poliittiseen tai yhteiskunnallisesti muutoin erittäin valveutuneeseen tyyppiin tms..?
Nuorille on ihan normaalia, että tullaan johonkin uskoon ja se on sitten 100% elämän sisällöstä. Huomatkaa että luonnontiedeuskovaisia ei ole olemassakaan. Faktathan vain ovat, mikäs siinä. Sosiaalisten ilmiöiden kohdalla on pakko olla uskovainen, koska ne ovat paljon epämääräisempiä ja tunnelatautuneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitä siihen energiaan tulee, veikkaan että on päätynyt vähän dominanttiempien hahmojen vaikutuspiiriin. Jos ryhmänne henki on ollut tuollainen hiljainen "en ole viitsinyt tuoda esille sitä ja tätä" plus viestisi selän takana spekuloiva sävy verrattuna suoraan kohtaamiseen, se on tukahtunutta hissukkaenergiaa. Kaverisi on ollut vahva mielipiteissään aiemminkin (vastustanut politiikkaa), joten ei ole syytä odottaa muita, kuin että hän on vahva muuttaessaan mielipidettäänkin.
Nimenomaan sanoin, että kaverista ei ole keskusteltu selän takana. Toki jos pidät tätä ketjua sellaisena, se on eri asia.
Mitä sinä kutsut vahvoiksi mielipiteiksi minä kutsun tässä tapauksessa tekopyhyydeksi. Kyllä, on minusta tekopyhää nauraa minua SJW:ksi kun mainitsen ohimennen jonkin asian (tästä ei tullut välillemme mitään riitaa, pidin hänestä yhtä lailla kuin ennenkin) ja sitten pari kuukautta myöhemmin itse napsauttaa päälle todella aggressiivisen SJW-moodin näkemättä käytöksessään mitään ristiriitaa.
Minusta tuo vaikuttaa enemmänkin normaalilta, elinvoimaiselta sopeutumiselta. Tekopyhäksi haukkuminen ja "ihmettelyksi" muuttunut ahdistuminen, passiivisaggressiivinen selän takana asian päivittely ja spekulointi ym. sen sijaan kyvyttömyydeltä sopeutua muutoksiin, kyseenalaistaa ja kehittää omaa ajatteluaan.
Eli sinua ei ihmetytä ollenkaan, jos joku ihminen, jonka olet tuntenut vuosikausia, vaikuttaa yhtäkkiä - huom. yhtäkkiä - hämmentävän erilaiselta kuin ennen?
Esimerkkinä muutoksen suuruudesta: Vielä pari viikkoa sitten hän kauhisteli mellakoita, erityisesti koska yksi hänen vanha sukulaisensa asui niiden lähistöllä. Nyt hän näkee mellakoinnin tarpeellisena yhteiskunnallisen muutoksen välineenä.
Ei ilmeisesti yhtään erikoinen 180-asteen muutos mielipiteessä muutamassa päivässä? Ja tämä on vain yksi esimerkki.
No miksi et kysy häneltä? Että miksi olit eilen tota mieltä ja tänään tota mieltä. Kukaan täällä sitä ei voi varmuudella kuitenkaan sanoa. Ja jos vaan jossain netissä kirjottellaan, niin aika paljon voi jäädä huomaamatta asioita.
No mikäli tämä jatkuu kauankin, pakkohan häneltä on kysyä, eikö meidän yhteiset keskustelunaiheet enää kiinnosta ollenkaan vai missä mättää. Tätä nyt kuitenkin on vasta pari viikkoa jatkunut, joten voinee olla ohimenevääkin.
On tällä palstalla mielestäni tyhmempiäkin asioita ihmetelty. Sitä paitsi kyselin aloituksessani, onko kukaan muu törmännyt samanlaiseen ilmiöön.
Vierailija kirjoitti:
Minun toinen ystäväni paljastui per suksi ja sen jälkeen olen yrittänyt pakottaa häntä vaihtamaan mielipiteitään toisiin, mutta hän on tämän aikana muuttunut vain suojautuvammaksi, eikä halua juurikaan keskustella kanssani. Emme juuri enää tapaa ja puhelimeenkin hän vain hiljaa sanoo öyh öyh, jos hänelle yritän jotain varovaista sanoa kasvissyönnistä tai ilmastonmuutoksesta.
Emme varmaan enää pitkään voi olla ystäviä, koska hän on niin koko ajan väärässä keskustellessamme. Pelkään, että hänestäkin on tullut tällainen poliittinen.
Taidat itse olla sinisilmäinen hölmö ja vieläpä väärässä. Ystäväsi on herännyt aikaansa.
Sori tämä oli vähän epämääräinen aloitus. Mutta en halua keskustella niistä itse poliittisista aiheista täällä, vaan tosiaan siitä ihmisen muuttumisesta. Siinä on jotain ahdistavaa.