Lue keskustelun säännöt.
Voiko omalääkäriä pyytää poistamaan diagnoosit papereista työnhaun vuoksi?
19.06.2020 |
Olen valmistumassa opettajaksi, mutta tässä on muutamakin ongelma.
Pelkään, etten voi saada töitä (työhöntulotarkastus), koska minulla on pari hyvin häiritsevää diagnoosia:
- kaksisuuntainen mielialahäiriö (tyyppi II)
- epävakaa persoonallisuushäiriö
- alkoholismi (vieroittunut)
Tiedän, että ammatinvalinta meni metsään, siitä ei tarvitse muistuttaa tai huomauttaa, mutta tässä sitä ollaan.
Voiko diagnooseja poistaa pyynnöstä ennen työhöntulotarkastusta tai voiko valehdella? Ja jos haluaa olla rehellinen, niin ovatko nämä sairaudet este tälle työlle?
Kommentit (25)
Etkös saa laitettua ko. diagnoosit Omakannasta niin, etteivät näy? Samoin reseptejä voit "piilottaa" ja epikriisejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei työnantaja mitään papereita kysele, eikä katsele.
Riippuu itsestäsi mitä kerrot.
Miksi pitäisi valehdella? Vähintäänkin kyseenalaista, jos opettaja edes harkitsee tuollaisten asioiden salaamista. En laittaisi lastani sellaisen opettajan luokalle mistään hinnasta.
Työhöntulotarkastusta ei tehdä ennen valintaa, vaan vasta töissä ollessa.
Vierailija kirjoitti:
Etkös saa laitettua ko. diagnoosit Omakannasta niin, etteivät näy? Samoin reseptejä voit "piilottaa" ja epikriisejä.
Joo, itseltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka ihme niitä siellä työhönhaussa näkee?
Nuo eivät välttämättä vaikuta tippaakaan työhösi.
Suosiolla vaan uusi kouluttautuminen soveltuvammalle alalle. Ei liene noilla diagnooseilla edes sinulle hyväksi ryhtyä opettajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi valehdella? Vähintäänkin kyseenalaista, jos opettaja edes harkitsee tuollaisten asioiden salaamista. En laittaisi lastani sellaisen opettajan luokalle mistään hinnasta.
Mistä sinä sen tiedät? Eikä tuollaiset seikat kuulu edes työnantajalle, niin ei niitä tarvitse salata erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi valehdella? Vähintäänkin kyseenalaista, jos opettaja edes harkitsee tuollaisten asioiden salaamista. En laittaisi lastani sellaisen opettajan luokalle mistään hinnasta.
Tietäisitpä vaan, mutta kun et tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosiolla vaan uusi kouluttautuminen soveltuvammalle alalle. Ei liene noilla diagnooseilla edes sinulle hyväksi ryhtyä opettajaksi.
Miksi? Jos hän on koulutuksestakin selvinnyt niin miksei työstäkin? Kaikilla on eri työminä kuin arkiminä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi valehdella? Vähintäänkin kyseenalaista, jos opettaja edes harkitsee tuollaisten asioiden salaamista. En laittaisi lastani sellaisen opettajan luokalle mistään hinnasta.
”Miksi pitäisi valehdella?”
Sitähän tässä kysynkin, että voinko edes päästä töihin näillä diagnooseilla.
”En laittaisi lastani sellaisen opettajan luokalle mistään hinnasta.”
Mistä sinä tai lapsesi saisi koskaan salaisuuden tietää, jos opettaja on hyvä opettaja?
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosiolla vaan uusi kouluttautuminen soveltuvammalle alalle. Ei liene noilla diagnooseilla edes sinulle hyväksi ryhtyä opettajaksi.
Miksi? Jos hän on koulutuksestakin selvinnyt niin miksei työstäkin? Kaikilla on eri työminä kuin arkiminä.
Pikkaisen eri asia lukea kirjoja ja tehdä tenttejä kuin olla opettajan työssä. Opettajan työ ylivoimaisen kuormittavaa monille terveillekin. Mt-ongelmat tuskin ainakaan helpottavat sitä kuormittavuutta. Mutta mistäpä minä mitään tietäisin....
Oletko varma, että pystyt tekemään opettajan työtä?
Suosittelen uudelleenkouluttautumista.
Itselläni on vain yksi noista diagnooseista (bipo II), ja olen joskus tehnyt lyhyen sijaisuuden opettajana. Ihan hyvin meni, kun oli oireeton jakso, mutta ei minun pääni kestäisi sitä hälinää pidempiaikaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosiolla vaan uusi kouluttautuminen soveltuvammalle alalle. Ei liene noilla diagnooseilla edes sinulle hyväksi ryhtyä opettajaksi.
Miksi? Jos hän on koulutuksestakin selvinnyt niin miksei työstäkin? Kaikilla on eri työminä kuin arkiminä.
Olen työssäni nähnyt aika monta, jotka ovat selvinneet opettajan koulutuksesta heittämällä, mutta itse työtä eivät ole kestäneet kovinkaan kauaa. Luentosali on "hieman" erilainen ympäristö kuin koululuokka mellastavine lapsukaisineen. Puhumattakaan niistä mellastavista vanhemmista.
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, että pystyt tekemään opettajan työtä?
Suosittelen uudelleenkouluttautumista.
Itselläni on vain yksi noista diagnooseista (bipo II), ja olen joskus tehnyt lyhyen sijaisuuden opettajana. Ihan hyvin meni, kun oli oireeton jakso, mutta ei minun pääni kestäisi sitä hälinää pidempiaikaisesti.
Minulla on jo vuosia ollut erinomainen lääkitys, jolla oireet pysyvät niin hyvin hallinnassa, että olen kyennyt keskittymään opintoihini, enkä edes huomaa olevani sairas.
Nämä sairaudet kuitenkin ovat ja pysyvät. Asiat näyttävät pahemmalta kuin ovat.
Jos minulta kysytään, niin voinhan sanoa tämän asian, eli että olen lääkityksen ansiosta oireeton?
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, että pystyt tekemään opettajan työtä?
Suosittelen uudelleenkouluttautumista.
Itselläni on vain yksi noista diagnooseista (bipo II), ja olen joskus tehnyt lyhyen sijaisuuden opettajana. Ihan hyvin meni, kun oli oireeton jakso, mutta ei minun pääni kestäisi sitä hälinää pidempiaikaisesti.
Minulla on jo vuosia ollut erinomainen lääkitys, jolla oireet pysyvät niin hyvin hallinnassa, että olen kyennyt keskittymään opintoihini, enkä edes huomaa olevani sairas.
Nämä sairaudet kuitenkin ovat ja pysyvät. Asiat näyttävät pahemmalta kuin ovat.
Jos minulta kysytään, niin voinhan sanoa tämän asian, eli että olen lääkityksen ansiosta oireeton?
- ap
Sinuna kokeilin opettajan työtä ensin sijaisena, jotta saat tuntumaa siihen, miten sairautesi reagoivat ko. työn haasteisiin. Opiskelu on ihan eri asia kuin opettajan työ.
Toinen ongelmainen:
Sairastan epilepsiaa, kohtauksia saan harvoin ja nekin nukkuessa.
Työnantajat pelästyvät diagnoosia, eivätkä uskalla palkata mihinkään työhön, koska ajattelevat, että voin saada kohtauksen ja kolhia pääni pöydänlaitaan(toimisto), tai kaatua juomahyllyyn silpoutuen rikkoutuviin pulloihin(kauppa).
Siispä en kerro diagnoosiani, enkä ole koskaan ollut vakituisessa työsuhteessa.
Nyt alkavat työt olla harvassa, ikää kohta 50...
Millehän alalle kouluttautuisi....
Epäkelpo kirjoitti:
Toinen ongelmainen:
Sairastan epilepsiaa, kohtauksia saan harvoin ja nekin nukkuessa.
Työnantajat pelästyvät diagnoosia, eivätkä uskalla palkata mihinkään työhön, koska ajattelevat, että voin saada kohtauksen ja kolhia pääni pöydänlaitaan(toimisto), tai kaatua juomahyllyyn silpoutuen rikkoutuviin pulloihin(kauppa).
Siispä en kerro diagnoosiani, enkä ole koskaan ollut vakituisessa työsuhteessa.
Nyt alkavat työt olla harvassa, ikää kohta 50...
Millehän alalle kouluttautuisi....
Minullakin on epilepsia enkä ole juurikaan ollut työtön. Kerron sairaudestani avoimesti ja pidän myös pienimuotoisen "tietoiskun", jos haastattelija näyttää panikoivan sairautta. Nykyisessä työpaikassani kerroin myös palaverissa, miten toimia, JOS saisin kohtauksen. Työkaverit vaikuttivat helpottuneilta, kun kyse ei ollutkaan siitä, että holtittomasti sätkin minne sattuu, vaan kohtaukset ovat minulla enemmänkin poissaolokohtauksia tms. Luulen, että sairaudet eivät usein ole ongelma, jos niistä kerrotaan riittävän avoimesti. Tietämättömyyshän se on, mikä eniten synnyttää ennakkoluuloja. Toki on olemassa ammatteja, joihin ei yksinkertaisesti voi palkata epileptikkoa ja se on täysin ymmärrettävää.
Diagnooseja voi saada vaikka vaikean elämänkriisin takia. Mitä väliä on äärimmäisellä stressireaktiolla, jos työssä ei laiteta vastaavaan tilanteeseen?
Ei voi poistaa mitään tiedoista tai saa samalla poistettua itsensä Valviran listoilta.