Mies haluaisi minun jäävän kotiin moneksi vuodeksi
Ehkä vähän hölmö aihe, mutta on mielenkiintoista nähdä millaista keskustelua tästä syntyisi.
Eilen selvisi erään keskustelun yhteydessä, että avopuolisoni olettaa minun jäävän tulevaisuudessa mahdollisen lapsen kanssa kotiin pitkäksi aikaa. Olen aina ollut asennoitunut niin, että jos minulla on lapsi, niin haluan palata töihin viimeistään vuoden kuluttua, ja oletan myös miehen olevan kotona lapsen kanssa pidempään kuin muutaman viikon. Tämän lisäksi olisin tietysti valmis erilaisiin työaikajärjestelyihin, jos se vain on suinkin mahdollista.
Eilen selvisi, että mies olettaisi lapsen olevan kotihoidossa ainakin siihen asti kunnes hän on esikoulussa, ja tämän jälkeen mielellään työajat järjestettävä niin, että tehdään osa-aikaista.
Miehen argumentti on se, että päivähoito tekee lapset onnettomiksi, ja että miksi lapsia sitten halutaan, jos heidät laitetaan päiväkotiin. Hän on myös sitä mieltä, että äiti on lapselle tärkeämpi, ja siksi kotiin jäävän on oltava äiti. Hän voisi sitten tehdä mahdollisesti lyhennettyä työaikaa kun lapsi on esikouluikäinen ja sitä vanhempi.
Minä ja sisarukseni oltiin lapsena päiväkodissa, eikä siitä jäänyt kyllä mitään traumoja. Paremminkin päinvastoin: sai kavereita, oli ohjelmaa ja sosiaaliset taidot kehittyivät (asuttiin maalla jossa muita lapsia ei ollut lähistöllä).
Olen korkeasti koulutettu (korkeammin kuin mieheni) ja työ on minulle tärkeä. Vuosikausien kotiäitiys ei ole koskaan ollut asia jota olen edes harkinnut. Mies ei ole koskaan aiemmin antanut ymmärtää, että hän haluaa perheensä olevan tällainen.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Sulla on viisas mies! Myös sun mieli voi muuttua jonkin verran raskaushormoneiden seurauksena. Voit yhtäkkiä huomatakin, miten se pieni nyytti todella tarvitsee äitiään ja kuinka pieni se 1-vuotias oikeasti onkaan siinä kohtaa, kun pitäisi mennä hoitoon.
Sittenhän mies voi olla kotona vuoden, pari ennen kuin lapsi menee hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Töissä on 10000000000000000000000000000000000 kertaa kivempaa kuin kotona lapsen kanssa. Kotiäitiys ei ole ihmisen hommaa. Mieti sitä.
Tuo on minusta aina ollut täysin absurdi ajatus.
Voi kun olisin saanut olla enemmän kotona kun lapset olivat pieniä. Olin niin onnellinen, kun olin edes pari vuotta työttömänä silloin. Molemmille vanhemmille kun ei vanhempainrahoja maksella.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on viisas mies! Myös sun mieli voi muuttua jonkin verran raskaushormoneiden seurauksena. Voit yhtäkkiä huomatakin, miten se pieni nyytti todella tarvitsee äitiään ja kuinka pieni se 1-vuotias oikeasti onkaan siinä kohtaa, kun pitäisi mennä hoitoon.
Ehdottomasti joo kannattaa alkaa tekemään lapsia ihmisen kanssa, joka haluaa elämältä ihan eri asioita kuin itse, ihan vaan siksi että kyllä se mieli saattaa muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on viisas mies! Myös sun mieli voi muuttua jonkin verran raskaushormoneiden seurauksena. Voit yhtäkkiä huomatakin, miten se pieni nyytti todella tarvitsee äitiään ja kuinka pieni se 1-vuotias oikeasti onkaan siinä kohtaa, kun pitäisi mennä hoitoon.
Sittenhän mies voi olla kotona vuoden, pari ennen kuin lapsi menee hoitoon.
Juuri näin. Lähtökohtaisesti se hoitaa lasta, joka sitä pitkää kotihoitoa ehdottomasti haluaa. Voihan sitten vaihtaa rooleja JOS se ap:n mieli muuttuu, mutta aivan järjetöntä on laskea sen varaan ja tehdä sopimuksia joita ei haluta pitää.
miten te jaksatte näitä ilmiselviä provoja? saatteko suurta tyydytystä keittiöpsykologeina?
miesviha kiihottaa? joku syyhän siihen on, että jokaiseen selkeään provoon tulee sata vastausta
Siskon kanssa just juttelin äskettäin. Pieni tulee olemaan hänen eläkkeensä, kun oli 10 vuotta lasten kanssa kotona. Eli riippuvainen miehestä.
Vierailija kirjoitti:
miten te jaksatte näitä ilmiselviä provoja? saatteko suurta tyydytystä keittiöpsykologeina?
miesviha kiihottaa? joku syyhän siihen on, että jokaiseen selkeään provoon tulee sata vastausta
Kuinka monen naisen kanssa sinä olet jutellut aiheesta? Onko joku näistä naisista kertonut, mitä mieltä hänen miehensä on siitä, miten lapsen hoito järjestetään äitiysloman loputtua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miten te jaksatte näitä ilmiselviä provoja? saatteko suurta tyydytystä keittiöpsykologeina?
miesviha kiihottaa? joku syyhän siihen on, että jokaiseen selkeään provoon tulee sata vastausta
Kuinka monen naisen kanssa sinä olet jutellut aiheesta? Onko joku näistä naisista kertonut, mitä mieltä hänen miehensä on siitä, miten lapsen hoito järjestetään äitiysloman loputtua?
"Olen korkeasti koulutettu voimaantunut nainnen vuonna 2020 Suomessa, mutta mieheni alistaa minua, mitä teen?"
Oletteko oikeasti noin typeriä?
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin tuollaisen miehen koska tahansa, ja jäisin ilolla kotiin. Harmi vaan, että tuntuu ettei nykymiehet tuollaista järjestelyä enää halua. Itse en halua mitään ruuhkavuosikaaosta jossa yhdistyy ura ja pienet lapset, joten täytynee sitten jättää lapset tekemättä.
Minä en. Miehen kuuluu hoitaa lapsia aivan yhtä lailla.
Laittakaa lapsenne päiväkotiin viimeistään parivuotiaana! Minulle kävi niin että sosiaaliset taitoni eivät kehittyneet ja tämän takia esim. työelämään pääseminen on ollut mahdotonta, vaikka olen opiskellut tietojenkäsittelytieteitä. Ja olen siis ainoa lapsi ja vasta 5-vuotiaana alkanut kunnolla olemaan muiden lasten kanssa. Äiti halusi hoitaa mut siihen asti kotona.
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa lapsenne päiväkotiin viimeistään parivuotiaana! Minulle kävi niin että sosiaaliset taitoni eivät kehittyneet ja tämän takia esim. työelämään pääseminen on ollut mahdotonta, vaikka olen opiskellut tietojenkäsittelytieteitä. Ja olen siis ainoa lapsi ja vasta 5-vuotiaana alkanut kunnolla olemaan muiden lasten kanssa. Äiti halusi hoitaa mut siihen asti kotona.
Jos on paljon sisaruksia niin sitten päivähoito ei ole niin tarpeellista, mutta erään tuntemani lastenpsykiatrin mukaan ainoiden lasten on tärkeää saada lapsikontakteja kodin ulkopuolella. Muuten ei kehity normaalisti ja sen takia ainokaiset ovatkin usein autistisen oloisia.
Ei tämä ole mikään provo. Mistä ihmeestä sellaisen käsityksen saa?
Olen aina tehnyt miehelle selväksi, että haluan säilyttää urani, ja olen sanonut, että minut on kasvatettu siihen ajatusmalliin, että naisella voi olla sekä työ että perhe. Oma äitini on ollut meille erinomainen äiti siitä huolimatta, että hän kävi töissä. Hän sanoi minulle ollessani jo aikuinen, että hän tarvitsi työntekoa voidakseen hyvin.
Mies toi nyt ensimmäistä kertaa esille ajatuksen siitä, että hän ei haluaisi lastaan päiväkotiin laittaa. Olin aika tyrmistynyt tämän kuultuani.
Käyttipä mies vielä sellaistakin argumenttia (kun sanoin itse olleeni päiväkodissa) että hänestä tuntuu, että päiväkoti on tehnyt minusta ahdistuneen ja uraorientoituneen. (Tässä vaiheessa meni kahvit väärään kurkkuun.)
Älä aja itseäsi miinaan. Jos ero tulee tarvitset työsi perheen elättämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Puoliso? Eli sitouduitte avoliittoon ennen kuin edes kävitte tuon tason keskustelua? Anna kun arvaan: muutitte yhteen parin kuukauden seurustelun jälkeen?
Irstaus ja kiima ajoivat avioliittoon, ennen kuin ne tärkeimmät asiat kuten naisen paikka perheessä oli keskusteltu läpi. Nyt sitten kärsitään ajattelemattomuuden seurauksista.
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä ole mikään provo. Mistä ihmeestä sellaisen käsityksen saa?
Olen aina tehnyt miehelle selväksi, että haluan säilyttää urani, ja olen sanonut, että minut on kasvatettu siihen ajatusmalliin, että naisella voi olla sekä työ että perhe. Oma äitini on ollut meille erinomainen äiti siitä huolimatta, että hän kävi töissä. Hän sanoi minulle ollessani jo aikuinen, että hän tarvitsi työntekoa voidakseen hyvin.
Mies toi nyt ensimmäistä kertaa esille ajatuksen siitä, että hän ei haluaisi lastaan päiväkotiin laittaa. Olin aika tyrmistynyt tämän kuultuani.
Käyttipä mies vielä sellaistakin argumenttia (kun sanoin itse olleeni päiväkodissa) että hänestä tuntuu, että päiväkoti on tehnyt minusta ahdistuneen ja uraorientoituneen. (Tässä vaiheessa meni kahvit väärään kurkkuun.)
Miehesi on oikeassa. Useassa tutkimuksessa ja asiantuntijalausunnoissa on päädytty samaan lopputulokseen.
Antoiko mies budjetin?
Kysymys on viimekädessä rahasta, eikö?
Jos saat hyvän budjetin ja ostaa kaikki mahdolliset palvelut avuksi, voit olla keskittyä työhön kotoa käsin ja käydä tapaamisissa jne.
Ehkä sinulla on näin mahdollisuus tehdä jotain sellaista jota olet aina halunnut tehdä, mutta se ei ole ollut taloudellisesti kannattavaa (siitä ei ole saanut riittävästi rahaa elämiseen), mutta nyt jos sinulla on rahaa ja joustavaa aikaa voit vihdoin kokeilla näitä haluamiasi asioita. Eikö?
Varmaan keskimäärin äiti on isää tärkeämpi lapsille, kun isää ei voisi vähempää kiinnostaa olla lasten kanssa. Millainen isäsuhde miehellä on?
Älä todellakaan suostu jos et halua, menee ura alas viemäristä kun olet vuosien kotona olon jälkeen työnantajien silmissä pelkkä mamma. Se joka saa käydä töissä saisi mielestäni maksaa edes pientä jatkuvaa eläkettä sille joka joutuu olemaan kotona. Tämä siis, jos toisella olisi töitä. Jos loisisi työttömänä muutenkin niin sitten toki ei.
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa lapsenne päiväkotiin viimeistään parivuotiaana! Minulle kävi niin että sosiaaliset taitoni eivät kehittyneet ja tämän takia esim. työelämään pääseminen on ollut mahdotonta, vaikka olen opiskellut tietojenkäsittelytieteitä. Ja olen siis ainoa lapsi ja vasta 5-vuotiaana alkanut kunnolla olemaan muiden lasten kanssa. Äiti halusi hoitaa mut siihen asti kotona.
Mjaa, kai se on enemmän luonne- ja temperamenttikysymys. Vaikea uskoa, että viisi ensimmäistä elinvuotta noin vammauttivat sinut, ja esim. seuraavat 13 vuotta eskaria ja koulua eivät asiaa korjanneet.
Toki itsekin ainokaisena kotihoidettuna olen yksin viihtyvä ja nautin olosta oman pääni sisällä. Ura on silti ollut hyvä ja olen päätynyt luottamusmieheksikin, kun osaan kuunnella muita. Puolensa ja puolensa.
Ap:lle sanoisin, että älä taivu mihinkään mitä et halua. Minä hoidin lapsia pitkään kotona (5v) mutta minä ja mies halusimme sitä molemmat.
Miksi ihmeessä? Luuletko, että tuo on maailman ainoa mies?