Olenko kohtuuton? 15-vuotias tulee joka päivä kotiin isäviikollakin

Ajattelepa ap siltä kannalta, että joku määräisi sinut viikoksi pois kotoasi paikkaan, jossa ei ole niitä mukavuuksia kuin kotona ja jota et tunne kodiksesi, siellä viettäisit aikaa ihmisen kanssa, joka on käytännössä puolituttu. Ilomielinkö lähtisit?

Jo 12-vuotias saa päättää, tapaako toista vanhempaansa.

Me ehjien perheiden vanhemmat tyydymme ihan tyytyväisinä osaamme, teini on siinä 24/7, eikä sitä voi pitää nälässäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin jaksaminen ei näytä kiinnostavan ketään.

Ei munkaan jaksamista ajattele kukaan, vaikka olen avioliitossa. Mutta ei se silti lapsen/nuoren vika ole. Hänellä on jaksamista itselläänkin ilman, että hänen tarvitsee miettiä jaksanko minä häntä vai en.

Sinä teet vain puolet siitä mitä ap. Voit koska tahansa jättää lapsesi miehesi huolehdittavaksi.

Haastava ikä... Voisiko hänen itse antaa päättää missä on, jollei halua isälleen, on kotona? Ruokasäästöt eivät ole suuret kuitenkaan viikossa ja elatusapua toki saat.

Teini voi olla vihainen tästä kaikesta, asumiskuvioista siis. Ennen kaikki on voinut olla ok, mutta nyt mieli myllertää.

Keskustele lapsesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelepa ap siltä kannalta, että joku määräisi sinut viikoksi pois kotoasi paikkaan, jossa ei ole niitä mukavuuksia kuin kotona ja jota et tunne kodiksesi, siellä viettäisit aikaa ihmisen kanssa, joka on käytännössä puolituttu. Ilomielinkö lähtisit?

Jo 12-vuotias saa päättää, tapaako toista vanhempaansa.

Me ehjien perheiden vanhemmat tyydymme ihan tyytyväisinä osaamme, teini on siinä 24/7, eikä sitä voi pitää nälässäkään.

Niin ja meillä on kahden ihmisen tulot ja kaksi ihmistä jakamassa vastuuta ja vuorottelemassa. En ikinä jaksaisi yksin, jos mieheni lähtisi.

Vierailija kirjoitti:

No olisi.

Säästä pysymällä itse pois ruokakaapilta!

Höpö höpö.

Alaikäisellä ja vahän vanhemmallakin lapsella on AINA oikeus tulla kotia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No olisi.

Säästä pysymällä itse pois ruokakaapilta!

Höpö höpö.

Alaikäisellä ja vahän vanhemmallakin lapsella on AINA oikeus tulla kotia.

Yhteishuoltajuudessa on kaksi kotia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä huoli, eiköhän lapsesi ole jo kohta poissa silmistäsi jossain laitoksessa. Mielenterveysongelmat ovat taatut hänelle, kun kumpikaan vanhemmistaan ei välitä hänestä.

Älä dramatisoi! Yksi tai kaksi viikkoa pitäisi jo yhteiskunnan taata yksinhuoltajille. Meillä molemmat vanhemmat matkustavat yksin joka vuosi sen takia, että jaksetaan perhe-elämää.

Meillä ei matkusteta. Silti jaksetaan. Ei olisi tehty lapsia, jos ei jaksettaisi perhe-elämää. Nykyvanhemmilla on kummallisia käsityksiä siitä, että perhe-elämästä pitäisi saada jotain lomaa. 

Lapsen isähän tässä on se, joka on ottanut lähes täysaikaisen loman lapsestaan. Miksi ette käy isän kimppuun, vaan äidin?

Kukaan ei tiedä heisän sopimuksist aan, joten niihin on turha ottaa mutulla kantaa ja oletella. Meillä äiti on halunnut että lapset asuvat hänen luonaan, ja se on isälle käynyt. Emme tiedä mitä ap on sopinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No olisi.

Säästä pysymällä itse pois ruokakaapilta!

Höpö höpö.

Alaikäisellä ja vahän vanhemmallakin lapsella on AINA oikeus tulla kotia.

Yhteishuoltajuudessa on kaksi kotia.

Tämä on asia jonka lapsi päättää itse sitä mukaa miten kokee. sinä et päätä kenenkään lapsen puolesta yhtään mitään.

Mulla oli sama tilanne, että seiskaluokkalainen tuli mustasukkaiseksi ajasta, jonka olin yksin, kun hän oli isällään. Hän alkoi myös ilmestyä kotiin isäviikonloppuina, tarkisteli kaappeja, oonko ostanut karkkia vain itselleni. Kerran kävi niin, että olin sohvalla miehen pää jalkojeni välissä, kun tyttö pelmahti ovesta. Kanteli tietty isälleen, joka lähetti h*oritteluviestin. Kyllä äiditkin tarvitsee omaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen isähän tässä on se, joka on ottanut lähes täysaikaisen loman lapsestaan. Miksi ette käy isän kimppuun, vaan äidin?

Tarina ei taida kertoa, miksi lapsi vain pari viikkoa isällään. Asuuko hän ulkomailla, jotain ongelmia tai liikkuva työ jne. Toisaalta nettikeskustelussa minusta turha hyökätä kenenkään kimppuun, koska mitä hyötyä siitä on?

Isän mielestä on minun velvollisuuteni huolehtia lapsesta eikä minulla ole oikeutta omaan aikaan hänen mukaansa. Lapsen kanssa heillä on ihan hyvät välit. Isä asuu muutaman kilometrin päässä.

Ap

Kyllähän 15-vuotiaasta jo omaa aikaa saa. Meillä juuri 14-vuotta täyttänyt jäi viikoksi kotiin, kun  ei halunnut lähteä vanhempien kanssa etelänlomalle. Meidän teini ainakin viihtyy joko huoneessaan tai omissa menoissaan, omaa aikaa on vanhemmille ihan riittämiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin jaksaminen ei näytä kiinnostavan ketään.

Ei munkaan jaksamista ajattele kukaan, vaikka olen avioliitossa. Mutta ei se silti lapsen/nuoren vika ole. Hänellä on jaksamista itselläänkin ilman, että hänen tarvitsee miettiä jaksanko minä häntä vai en.

Sinä teet vain puolet siitä mitä ap. Voit koska tahansa jättää lapsesi miehesi huolehdittavaksi.

Ei kyllä se olen minä joka olen aina huolehtinut kaikki sairaalakäynnit, joka viikkoisten terapiakäyntien takia jouduin tekemään lyhennettyä työaikaa, olen se joka hoitaa kaikki kela-asiat ja koulun kanssa hommat, kun on erityisoppilaasta kyse. Raskasta on ollut, mutta pitää vaan jaksaa. Ei siinä pari tuntia jossain hirveesti vapaata ole, mutta ei ole tarvinnutkaan. Lapseni parasta vaan haluan. Huolehtimista vielä silloinkin, kun nuoresta tulee täysi-ikäinen, mistä löytää työpaikan, ottaako kukaan, saako apua vai syrjitäänkö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin jaksaminen ei näytä kiinnostavan ketään.

Ei munkaan jaksamista ajattele kukaan, vaikka olen avioliitossa. Mutta ei se silti lapsen/nuoren vika ole. Hänellä on jaksamista itselläänkin ilman, että hänen tarvitsee miettiä jaksanko minä häntä vai en.

Sinä teet vain puolet siitä mitä ap. Voit koska tahansa jättää lapsesi miehesi huolehdittavaksi.

Ei kyllä se olen minä joka olen aina huolehtinut kaikki sairaalakäynnit, joka viikkoisten terapiakäyntien takia jouduin tekemään lyhennettyä työaikaa, olen se joka hoitaa kaikki kela-asiat ja koulun kanssa hommat, kun on erityisoppilaasta kyse. Raskasta on ollut, mutta pitää vaan jaksaa. Ei siinä pari tuntia jossain hirveesti vapaata ole, mutta ei ole tarvinnutkaan. Lapseni parasta vaan haluan. Huolehtimista vielä silloinkin, kun nuoresta tulee täysi-ikäinen, mistä löytää työpaikan, ottaako kukaan, saako apua vai syrjitäänkö.

Kyllä nyt sädekehä kiiltää. Varmasti yksin elätätkin perheen ja teet kaikki kotityöt.

Voisiko olla että isän luona on joku ongelma  ruuan kanssa? ei kehtaa syödä tarpeeksi kun tuntee että on vaan ns kyläsäs? Isä joskus kommentoinut painoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä äidin jaksaminen? Lapsi on 15 vuotias, mitä ihmeen jaksamista tuon ikäisestä huolehtiminen vaatii? Osaa pukea, syödä - ilmeisesti löytää itse ruokansakin kaapista - käydä wcssä, nukkuu ja herää ilman hoitamista. Siis mitä ihmeen jaksamista?

Ja kyllä, minulla on itsellä tuon ikäinen myös. Hyvin itsenäinen ja mitä parasta seuraa.

Sosiaalipuolella ja koulumaailmassa työskennelleenä voin sanoa, että raskain perhetilanne on elää vaikean teinin kanssa. Pienet lapset on helpompi pitää kurissa ja heille on tukisysteemeitä. Vaikeasta puolisosta voi ottaa eron, vaikeasta teinistä ei. Jos on vielä yksin, on se ihan helvettiä.

Teinikö tässä on se vaikea osapuoli AP:n tilanteessa? Hän haluaa vain olla kotonaan ja syödä. Liikaa vaadittu?

Miten sä noin päättelit, kun ap kertoi olevansa kuolemanväsynyt ja teinin olevan vaikea, ja siihen hän kaipaa helpotusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin jaksaminen ei näytä kiinnostavan ketään.

Ei munkaan jaksamista ajattele kukaan, vaikka olen avioliitossa. Mutta ei se silti lapsen/nuoren vika ole. Hänellä on jaksamista itselläänkin ilman, että hänen tarvitsee miettiä jaksanko minä häntä vai en.

Sinä teet vain puolet siitä mitä ap. Voit koska tahansa jättää lapsesi miehesi huolehdittavaksi.

Ei kyllä se olen minä joka olen aina huolehtinut kaikki sairaalakäynnit, joka viikkoisten terapiakäyntien takia jouduin tekemään lyhennettyä työaikaa, olen se joka hoitaa kaikki kela-asiat ja koulun kanssa hommat, kun on erityisoppilaasta kyse. Raskasta on ollut, mutta pitää vaan jaksaa. Ei siinä pari tuntia jossain hirveesti vapaata ole, mutta ei ole tarvinnutkaan. Lapseni parasta vaan haluan. Huolehtimista vielä silloinkin, kun nuoresta tulee täysi-ikäinen, mistä löytää työpaikan, ottaako kukaan, saako apua vai syrjitäänkö.

Kyllä nyt sädekehä kiiltää. Varmasti yksin elätätkin perheen ja teet kaikki kotityöt.

No ei ole mitään sädekehää vaan jonkun on huolehdittava, jos toinen aina vaan vetoaa työhönsä.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla että isän luona on joku ongelma  ruuan kanssa? ei kehtaa syödä tarpeeksi kun tuntee että on vaan ns kyläsäs? Isä joskus kommentoinut painoa?

Ei vaan isän luona on kuulemma aina tosi hyvät ruoat. Lapsi nyt vain on kova syömään, tykkää siitä erityisen paljon ja syö muuten vain piittaamatta siitä, jääkö minulle mitään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä äidin jaksaminen? Lapsi on 15 vuotias, mitä ihmeen jaksamista tuon ikäisestä huolehtiminen vaatii? Osaa pukea, syödä - ilmeisesti löytää itse ruokansakin kaapista - käydä wcssä, nukkuu ja herää ilman hoitamista. Siis mitä ihmeen jaksamista?

Ja kyllä, minulla on itsellä tuon ikäinen myös. Hyvin itsenäinen ja mitä parasta seuraa.

Sosiaalipuolella ja koulumaailmassa työskennelleenä voin sanoa, että raskain perhetilanne on elää vaikean teinin kanssa. Pienet lapset on helpompi pitää kurissa ja heille on tukisysteemeitä. Vaikeasta puolisosta voi ottaa eron, vaikeasta teinistä ei. Jos on vielä yksin, on se ihan helvettiä.

Teinikö tässä on se vaikea osapuoli AP:n tilanteessa? Hän haluaa vain olla kotonaan ja syödä. Liikaa vaadittu?

Miten sä noin päättelit, kun ap kertoi olevansa kuolemanväsynyt ja teinin olevan vaikea, ja siihen hän kaipaa helpotusta.

Päättelin ihan Ap:n ja tämän sosiaalitantan kirjoituksista. Jos luet aikaisempia viestejä, niin huomaat ne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä äidin jaksaminen? Lapsi on 15 vuotias, mitä ihmeen jaksamista tuon ikäisestä huolehtiminen vaatii? Osaa pukea, syödä - ilmeisesti löytää itse ruokansakin kaapista - käydä wcssä, nukkuu ja herää ilman hoitamista. Siis mitä ihmeen jaksamista?

Ja kyllä, minulla on itsellä tuon ikäinen myös. Hyvin itsenäinen ja mitä parasta seuraa.

Sosiaalipuolella ja koulumaailmassa työskennelleenä voin sanoa, että raskain perhetilanne on elää vaikean teinin kanssa. Pienet lapset on helpompi pitää kurissa ja heille on tukisysteemeitä. Vaikeasta puolisosta voi ottaa eron, vaikeasta teinistä ei. Jos on vielä yksin, on se ihan helvettiä.

Teinikö tässä on se vaikea osapuoli AP:n tilanteessa? Hän haluaa vain olla kotonaan ja syödä. Liikaa vaadittu?

Miten sä noin päättelit, kun ap kertoi olevansa kuolemanväsynyt ja teinin olevan vaikea, ja siihen hän kaipaa helpotusta.

Päättelin ihan Ap:n ja tämän sosiaalitantan kirjoituksista. Jos luet aikaisempia viestejä, niin huomaat ne.

Niin? Ap kertoo omassa viestissään olevansa väsynyt ja että teini on vaikea teini. Jos et tiedä, millaista on elää vaikean teinin kanssa, älä tule mollaamaan ja pätemään. Sosiaaliviranomaiset ehdottivat meille väliaikaista sijoitusta, että MINÄ saan huolehtia jaksamisestani. Se on todella raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä äidin jaksaminen? Lapsi on 15 vuotias, mitä ihmeen jaksamista tuon ikäisestä huolehtiminen vaatii? Osaa pukea, syödä - ilmeisesti löytää itse ruokansakin kaapista - käydä wcssä, nukkuu ja herää ilman hoitamista. Siis mitä ihmeen jaksamista?

Ja kyllä, minulla on itsellä tuon ikäinen myös. Hyvin itsenäinen ja mitä parasta seuraa.

Sosiaalipuolella ja koulumaailmassa työskennelleenä voin sanoa, että raskain perhetilanne on elää vaikean teinin kanssa. Pienet lapset on helpompi pitää kurissa ja heille on tukisysteemeitä. Vaikeasta puolisosta voi ottaa eron, vaikeasta teinistä ei. Jos on vielä yksin, on se ihan helvettiä.

Teinikö tässä on se vaikea osapuoli AP:n tilanteessa? Hän haluaa vain olla kotonaan ja syödä. Liikaa vaadittu?

Miten sä noin päättelit, kun ap kertoi olevansa kuolemanväsynyt ja teinin olevan vaikea, ja siihen hän kaipaa helpotusta.

Päättelin ihan Ap:n ja tämän sosiaalitantan kirjoituksista. Jos luet aikaisempia viestejä, niin huomaat ne.

Niin? Ap kertoo omassa viestissään olevansa väsynyt ja että teini on vaikea teini. Jos et tiedä, millaista on elää vaikean teinin kanssa, älä tule mollaamaan ja pätemään. Sosiaaliviranomaiset ehdottivat meille väliaikaista sijoitusta, että MINÄ saan huolehtia jaksamisestani. Se on todella raskasta.

Jos AP:n teini on mielestäsi vaikea, niin voin kuvitella ettei omasikaan ole normaalia vaikeampi. Eli ongelmasi on enemmän korviesi välissä kuin lapsessasi.

Kuinka paljon rahallisesti tuo parin viikon säästäminen vuodessa auttaa? JOs olet niin tiukoilla että tuota tarvitset niin olisitko oikeutettu toimeentulotukeen? Tai nuori lähtee töihin tienaamaan.