Lue keskustelun säännöt.
Olenko kohtuuton? 15-vuotias tulee joka päivä kotiin isäviikollakin
18.06.2020 |
Lapseni on pari kertaa vuodessa viikon jakson isällään. Tai pitäisi olla. Hän tulee sieltä joka päivä takaisin kotiin, lojuu huoneessaan, syö jääkaappia tyhjäksi, vaikka haluaisin juuri silloin säästää ruokakuluissa, kun olen tosi tiukilla taloudellisesti. Olisiko kohtuuton vaatimus vaatia lapsi pysymään se viikko isällään kokonaan?
Kommentit (104)
Mikä äidin jaksaminen? Lapsi on 15 vuotias, mitä ihmeen jaksamista tuon ikäisestä huolehtiminen vaatii? Osaa pukea, syödä - ilmeisesti löytää itse ruokansakin kaapista - käydä wcssä, nukkuu ja herää ilman hoitamista. Siis mitä ihmeen jaksamista?
Ja kyllä, minulla on itsellä tuon ikäinen myös. Hyvin itsenäinen ja mitä parasta seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa että mietit asiaa vain ruuan ja rahan kautta.
Raha ja oma aika. Ne on niitä konkreettisia asioita, joihin voisi vaikuttaa.
Ap
Ymmärrän kyllä, että teini syö paljon, mutta kuinka pahasti tuon ikäinen enää sinun omaan aikaan vaikuttaa?
Pärjää kyllä yksikseen kun harrastat ym.
On kohtuuton vaatimus. Lapsen toiveesta lähdetään, ei ole pakko olla isällä. Toki voit pyytää lähisukulaisen tai miehen tukea nuoren ruokakuluihin, siten että isä voi varmentaa että on nimenomaan nuorelle ostettu ne - eikä sinulle. Isä voi nähdä lyhyempiä aikoja nuorta erikseen, ei ole pakko majoittua isälle. Yksi koti on fiksuin nuorelle ja lisää turvallisuudentunnetta, on tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Hän on sinun lapsi, herrajumala sentään.
Täällä taas av-mammat oikein ymmärtäväisiä ja reiluja toisia naisia kohtaan. Isä on ihan okei kun jaksaa pari kertaa vuodessa moikata.
Vierailija kirjoitti:
Tässä kuviossa on väsynyt äiti ja laiminlyövä isä ja äitiä haukutaan.
No luulen, ettei se teini vaan halua mennä isän luokse eikä tuon ikäistä voi pakottaa enää. Nyt ei ole kyse pikkulapsesta vaan teinistä, joka mieluummin makoilee omassa huoneessaan.
Ap:n pitää nyt patistaa sitä vain kotihommiin avuksi, etttä ap saa vähän levähtää.
Itse olin tuossa iässä jo kesätöissä ja illat huitelin kylillä, joten en todellakaan ollut rasitteena kotona. Kerran viikossa piti osallistua suursiivoukseen ja ruokaakin jo kokkasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on sinun lapsi, herrajumala sentään.
Täällä taas av-mammat oikein ymmärtäväisiä ja reiluja toisia naisia kohtaan. Isä on ihan okei kun jaksaa pari kertaa vuodessa moikata.
No kyllä minusta olisi tuntunut pahalta, jos kotoa patistellaan pois. Isästä viis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on sinun lapsi, herrajumala sentään.
Täällä taas av-mammat oikein ymmärtäväisiä ja reiluja toisia naisia kohtaan. Isä on ihan okei kun jaksaa pari kertaa vuodessa moikata.
No kyllä minusta olisi tuntunut pahalta, jos kotoa patistellaan pois. Isästä viis.
Kyllä tuo sun kommenttisi on äidistä viis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä äidin jaksaminen? Lapsi on 15 vuotias, mitä ihmeen jaksamista tuon ikäisestä huolehtiminen vaatii? Osaa pukea, syödä - ilmeisesti löytää itse ruokansakin kaapista - käydä wcssä, nukkuu ja herää ilman hoitamista. Siis mitä ihmeen jaksamista?
Ja kyllä, minulla on itsellä tuon ikäinen myös. Hyvin itsenäinen ja mitä parasta seuraa.
Sosiaalipuolella ja koulumaailmassa työskennelleenä voin sanoa, että raskain perhetilanne on elää vaikean teinin kanssa. Pienet lapset on helpompi pitää kurissa ja heille on tukisysteemeitä. Vaikeasta puolisosta voi ottaa eron, vaikeasta teinistä ei. Jos on vielä yksin, on se ihan helvettiä.
Teinikin tarvitsee rajoja. Rakkaus ja huolehtiminen ei tarkoita sitä, että nuori saa tehdä miten haluaa. Teinille voi hyvin sanoa, että nyt on isäviikko ja nyt syöt isäsi luona. Ei tuon ikäinen hajoa siitä tiedosta, että äidin rahat on tiukalla.
Minkälaista mallia antaa äiti, joka antaa nuoren syödä kaiken jääkaapissa olevan ruoan koska ei voi sanoa, että ei ole rahaa ostaa enempää? Tilanne olisi toinen jos rahaa ja ruokaa olisi riittävästi. Ymmärrän myös äidin levon tarpeen. Jos hän jaksaa paremmin äitinä 50 viikkoa vuodessa kun saisi olla itsekseen 2 viikkoa vuodessa, niin olisihan se hyväksi myös teinille. Eri asia on sitten, jos isä kohtelee teiniä huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on sinun lapsi, herrajumala sentään.
Täällä taas av-mammat oikein ymmärtäväisiä ja reiluja toisia naisia kohtaan. Isä on ihan okei kun jaksaa pari kertaa vuodessa moikata.
No kyllä minusta olisi tuntunut pahalta, jos kotoa patistellaan pois. Isästä viis.
Kyllä tuo sun kommenttisi on äidistä viis.
No todella outoa, jos 15-vuotiaan pitää alkaa huolehtia äitinsä jaksamisesta. Se on kuitenkin lapsi, joka haluaa olla kotona eikä hänen tehtävänsä ole huolehtia tuollaisia asioita.
Sinulla Ap ei ole mitään oikeutta hätistää lastasi pois omasta kodistaan. Eikä edes vaatia sellaista. Sinä olet lapsesi tehnyt. Sinä ja lapsen isä olette päättäneet erota, joten hän ei enää tuo tulojaan lapsensa kotiin. Kanna nyt vain vastuusi päätöksistäsi, äläkä anna lapsesi kärsiä niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä äidin jaksaminen? Lapsi on 15 vuotias, mitä ihmeen jaksamista tuon ikäisestä huolehtiminen vaatii? Osaa pukea, syödä - ilmeisesti löytää itse ruokansakin kaapista - käydä wcssä, nukkuu ja herää ilman hoitamista. Siis mitä ihmeen jaksamista?
Ja kyllä, minulla on itsellä tuon ikäinen myös. Hyvin itsenäinen ja mitä parasta seuraa.
Kaikki teinithän ovat sinun lapsesi klooneja.
Vierailija kirjoitti:
Tässä kuviossa on väsynyt äiti ja laiminlyövä isä ja äitiä haukutaan.
Koko juttu haiskahtaa kyllä provolta. Ymmärtäisin tarinan, jos lapsi olisi alle kouluikäinen. 15v teini nyt luultavasti viipottaa omissa jutuissaan tai nyhjää omassa huoneessaan ruudun kanssa. Sopivasti vielä täkyä ”haluan säästää ja ostaa jotain kivaa” että saadaan jengi hermostumaan. Miksi analysoida tarinan äitiä tai isää sen enempää? 15v voi valita missä asuu ja jos tilanne jotakuta haittaa, niin kannattaa puhua muiden osapuolien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi teinin pitäisi haluta asua isällään, kun et ap itsekään sitä halua? Joku syyhän teidän eroonne on ollut, ehkäpä samasta syystä teini ei halua olla isällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä äidin jaksaminen? Lapsi on 15 vuotias, mitä ihmeen jaksamista tuon ikäisestä huolehtiminen vaatii? Osaa pukea, syödä - ilmeisesti löytää itse ruokansakin kaapista - käydä wcssä, nukkuu ja herää ilman hoitamista. Siis mitä ihmeen jaksamista?
Ja kyllä, minulla on itsellä tuon ikäinen myös. Hyvin itsenäinen ja mitä parasta seuraa.Sosiaalipuolella ja koulumaailmassa työskennelleenä voin sanoa, että raskain perhetilanne on elää vaikean teinin kanssa. Pienet lapset on helpompi pitää kurissa ja heille on tukisysteemeitä. Vaikeasta puolisosta voi ottaa eron, vaikeasta teinistä ei. Jos on vielä yksin, on se ihan helvettiä.
Se yksi helvetti tulee kun lapsi ei ole tervetullut kotiinsa. Tai yhteenkään paikkaan.
Meillä nyt 17-vuotias, joka ei enää käy isällään ollenkaan, mutta vielä vuosi - pari sitten kävi isäviikonloppuinakin joka päivä kotona mm. suihkussa ja syömässä. Enkä minä tätä pahakseni pannut, totta kai lapsi on aina tervetullut kotiinsa. Omat menoni suunnittelin tuolloin kuitenkin oman pääni mukaan, koska mielestäni lapsi oli tuolloin kuitenkin isänsä vastuulla ja kyllähän teini nyt pärjää yksinkin muutamankin päivän. En itseään ymmärrä, mikä teinin kanssa olemisessa on raskasta - teini-ikä tietysti - mutta isoja ja omatoimisiahan nuoret tuossa iässä jo ovat.
Vierailija kirjoitti:
Teinikin tarvitsee rajoja. Rakkaus ja huolehtiminen ei tarkoita sitä, että nuori saa tehdä miten haluaa. Teinille voi hyvin sanoa, että nyt on isäviikko ja nyt syöt isäsi luona. Ei tuon ikäinen hajoa siitä tiedosta, että äidin rahat on tiukalla.
Minkälaista mallia antaa äiti, joka antaa nuoren syödä kaiken jääkaapissa olevan ruoan koska ei voi sanoa, että ei ole rahaa ostaa enempää? Tilanne olisi toinen jos rahaa ja ruokaa olisi riittävästi. Ymmärrän myös äidin levon tarpeen. Jos hän jaksaa paremmin äitinä 50 viikkoa vuodessa kun saisi olla itsekseen 2 viikkoa vuodessa, niin olisihan se hyväksi myös teinille. Eri asia on sitten, jos isä kohtelee teiniä huonosti.
Entä jos isällä ei ole ruokaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä äidin jaksaminen? Lapsi on 15 vuotias, mitä ihmeen jaksamista tuon ikäisestä huolehtiminen vaatii? Osaa pukea, syödä - ilmeisesti löytää itse ruokansakin kaapista - käydä wcssä, nukkuu ja herää ilman hoitamista. Siis mitä ihmeen jaksamista?
Ja kyllä, minulla on itsellä tuon ikäinen myös. Hyvin itsenäinen ja mitä parasta seuraa.Sosiaalipuolella ja koulumaailmassa työskennelleenä voin sanoa, että raskain perhetilanne on elää vaikean teinin kanssa. Pienet lapset on helpompi pitää kurissa ja heille on tukisysteemeitä. Vaikeasta puolisosta voi ottaa eron, vaikeasta teinistä ei. Jos on vielä yksin, on se ihan helvettiä.
Teinikö tässä on se vaikea osapuoli AP:n tilanteessa? Hän haluaa vain olla kotonaan ja syödä. Liikaa vaadittu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee lasu. Jotainhan isän luona on pielessä, esim. ruuan puute on melko paha juttu.
Asuuko tämä isä jossain puliteltassa metsän keskellä ja syö roskiksista?
On siellä aina ruokaa, oikein hyvääkin kuulemna, mutta lapsi syö huvikseenkin.
Ap
Söisin minäkin suruuni, jos olisin herkässä iässä ja äiti haluaisi eroon eikä isää kiinnosta.
Tässä kuviossa on väsynyt äiti ja laiminlyövä isä ja äitiä haukutaan.