Miten tiukka paikka koulutetuille vanhemmille on...

Vierailija kirjoitti:

Meidän piireissä lukiota ei ajatella minään jatkokoulutuspaikkana, vaan osana peruskoulutusta. "Koulu" on 12-vuotinen, alkaen peruskoulun 1. luokalta ja päättyy lakkiaisiin. Sen jälkeen alkaa vasta se kouluttautuminen johonkin. En tunne ketään, joka ei olisi käynyt lukiota. Tai siis tiedän, mutta tuttava- ja perhepiirissä ei tällaisia ole. 

Minulla on kolme lasta. Nuorin menee ensi syksynä lukioon (joo, menee, ei mitään mahdollisuuttakaan sellaiseen keskiarvoon, jolla ei haluamaansa lukioon pääsisi) ja kaksi vanhempaakin ovat lukioon menneet. Sekä esikoinen että keskimmäinen pääsivät siihen lukioon, johon hakivat. Keskimmäisen 9,8 keskiarvo olisi riittänyt luulenpa mihin vain. 

Miten muuttui 9,8 ka lukiossa? Vai pysyikö samana?

Nyt Suomi on luonut erikoisia koulutuspolkuja, joissa osassa koulutetut vanhemmat saavat vielä kerran mahdollisuuden opettaa lapsiaan.

Miksi niitä lukiopaikkoja jätetään täyttämättä keskiarvorajan takia?

”Meidän piireissä” moni on päätynyt korkeakouluun ihan 7 keskiarvolla. Meidän piireissä myös moni akateeminen on yrittäjä ja kun tämä yhtälö onnistuu niin vuositulot ovat hulppeat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No silloinhan lapsi on erityislapsi ja vanhemmilla on ollut tarpeeksi aikaa totutella ajatukseen.

Erityislapset ei monesti pääse kuin vähiten halutuille ammattikoulun linjoille kevennettyjen aineiden takia.

Minulla on erityislapsi, neurologisesti poikkeava nuori, joka pääsi haluamaansa lukioon ja kirjoitti tänä keväänä ylioppilaaksi. Erityislapsille on saatavana tukea myös lukiossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän piireissä lukiota ei ajatella minään jatkokoulutuspaikkana, vaan osana peruskoulutusta. "Koulu" on 12-vuotinen, alkaen peruskoulun 1. luokalta ja päättyy lakkiaisiin. Sen jälkeen alkaa vasta se kouluttautuminen johonkin. En tunne ketään, joka ei olisi käynyt lukiota. Tai siis tiedän, mutta tuttava- ja perhepiirissä ei tällaisia ole. 

Minulla on kolme lasta. Nuorin menee ensi syksynä lukioon (joo, menee, ei mitään mahdollisuuttakaan sellaiseen keskiarvoon, jolla ei haluamaansa lukioon pääsisi) ja kaksi vanhempaakin ovat lukioon menneet. Sekä esikoinen että keskimmäinen pääsivät siihen lukioon, johon hakivat. Keskimmäisen 9,8 keskiarvo olisi riittänyt luulenpa mihin vain. 

Miten muuttui 9,8 ka lukiossa? Vai pysyikö samana?

Eri, mutta mun siskon yo ka oli 9,8 (ainoastaan liikunta 8).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan vanhempi luule että lukiosta tulee mitään surkealla keskiarvolla. Yläaste on sentään helppoa.

Mikä on surkea keskiarvo? Tuttavani meni yliopistoon 6,6 keskiarvolla, matemaattiset aineet kiitettäviä muissa häiritsi lukivaikeus.

Minä menin lukioon 9,2 keskiarvolla vuonna mielkka ja kilpi.

Lukiossa keskiarvo oli jotain seiskan pintaa. Jonkun kurssin läpimenossa oli tiukkaa. Yhden kurssin pääsin läpi armosta ennen kirjoituksia.

Nyt työskentelen juristina. Fiksuna likkana osasin sentään valita pitkän matematiikan ja fysiikan.

Ylioppilastodistuksessa oli vain yksi L.

Minun "bensalenkkarivanhempani" kasvattivat kaksi maisteria 🙄 Äippä on tunnollinen ja lapsiaan rakastava, isä omistautunut ja hyvä kuuntelija. Eivät pystyneet auttamaan läksyissä enää yläkoulussakaan, mutta kuuntelivat, uskoivat, luottivat, toivat välipalaa oppilaalle ja juhlittiin yhdessä, kun lapset saivat kiitettäviä, pääsivät arvostettuihin kouluihin ja saivat enemmän työtarjouksia kuin pystyivät vastaanottamaan 💕 Kuinkahan moni vanhempi yrittää rakastaa rahalla ja luulee, että se riittää...

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan vanhempi luule että lukiosta tulee mitään surkealla keskiarvolla. Yläaste on sentään helppoa.

No ainakaan 20v sitten yläasteen numero ei välttämättä vielä korreloinut osaamiseen. Tuolloin pärstäkerroin vaikutti enemmän arvosanaan, ja murrosikäkin tekee monilla lapsilla tuhoja koulunkäynnille.

T. Lukioon pikkupaikkakunnalla 7.0 keskiarvolla (matematiikan arvosana 6), sieltä ulos M:n papereilla (pitkä matematiikka E) ja nykyään olenkin matematiikan opettaja.

Kyllä se on aina surullista, kun 15-vuotias määritellään joksikin ja häneltä suljetaan ovia pois. Sitten jos ei pärjää lukiossa, niin ei pärjää. Mutta en sanoisi oman kokemuksen perusteella, että tuota voi vielä yläasteen kuohuntavaiheessa määritellä.

Ei mun suvussa ollut ylippilaita ennen minua. Ja sen jälkeen sisarukseni

Itsehän menin amis->AMK ja tienaan tällä hetkellä päälle 5000 € / kk brutto softadevaajana, ihan Suomessa. Ei se ole se koulutus, vaan se mitä osaat. Jos osaamisesi on arvokasta työnantajalle, niin palkkakin on kohdallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan vanhempi luule että lukiosta tulee mitään surkealla keskiarvolla. Yläaste on sentään helppoa.

No ainakaan 20v sitten yläasteen numero ei välttämättä vielä korreloinut osaamiseen. Tuolloin pärstäkerroin vaikutti enemmän arvosanaan, ja murrosikäkin tekee monilla lapsilla tuhoja koulunkäynnille.

T. Lukioon pikkupaikkakunnalla 7.0 keskiarvolla (matematiikan arvosana 6), sieltä ulos M:n papereilla (pitkä matematiikka E) ja nykyään olenkin matematiikan opettaja.

Kyllä se on aina surullista, kun 15-vuotias määritellään joksikin ja häneltä suljetaan ovia pois. Sitten jos ei pärjää lukiossa, niin ei pärjää. Mutta en sanoisi oman kokemuksen perusteella, että tuota voi vielä yläasteen kuohuntavaiheessa määritellä.

Pärstäkerroin voi toiseen suuntaankin. Mulla oli paska ala-asteen keskiarvo, vähän isommassa

Yläasteessa arvosanat nousi. Lukiossa nousi vielä lisää ja viimein teknillisessä korkeakoulussa sain elämäni ensimmäisen kiitettävän arvosanan matematiikasta!

Upskill kirjoitti:

Itsehän menin amis->AMK ja tienaan tällä hetkellä päälle 5000 € / kk brutto softadevaajana, ihan Suomessa. Ei se ole se koulutus, vaan se mitä osaat. Jos osaamisesi on arvokasta työnantajalle, niin palkkakin on kohdallaan.

Taas amikset jaksavat jauhaa palkoistaan. Onko elämän ykkösjuttu se kuinka arvokas työntekijänä on jollekin työnantajalle?

Vierailija kirjoitti:

Onko elämän ykkösjuttu se kuinka arvokas työntekijänä on jollekin työnantajalle?

Onhan se paljon kivempi elää kun on rahaa kuin ilman. Voi tehdä itseä kiinnostavia juttuja oli se sitten missä päin maailmaa tahansa. Ei oikein sytytä filosofoida jossain Kallion 15 m2 spurguyksiössä, kun voi tutustua maailman kulttuuritarjontaan ihan paikan päällä.

Jos tarvii enemmän rahaa ja/tai vapautta, niin aina voi perustaa oman yrityksen. Tosin pitää muistaa, että valtaosa yrityksistä epäonnistuu ja selvinneistä harva tekee perustajansa edes keskiluokkaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Amiksesta saa sentään ammatin. Pelkkänä yioppilaana ei juuri duunia irtoa. Saavatko kaikki korkeakoulututkintoon panostaneetkaan koulutusta vastaavaa työtä?

Jaa. Lukio ei kyllä ole ammattikoulutus. Sen jälkeen voi hakeutua ammatilliseen opistoon tai ammattikorkeakouluun tai yliopistoon.

Vierailija kirjoitti:

No tuskin se yllätyksenä tulisi ja asiaa olisi ehtinyt työstää vuosien varrella. Olisihan se silti rankka paikka ja miettisin mitä oon oikein tehnyt väärin.

On sulla pienet murheet. Että asiaa olisi oikein ehtiny työstää vuosien varrella 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No silloinhan lapsi on erityislapsi ja vanhemmilla on ollut tarpeeksi aikaa totutella ajatukseen.

Erityislapset ei monesti pääse kuin vähiten halutuille ammattikoulun linjoille kevennettyjen aineiden takia.

Minulla on erityislapsi, neurologisesti poikkeava nuori, joka pääsi haluamaansa lukioon ja kirjoitti tänä keväänä ylioppilaaksi. Erityislapsille on saatavana tukea myös lukiossa.

Oliko hänellä avustaja?

Vierailija kirjoitti:

Ja se, että ei kirjoita pitkää matikkaa on vähän kuin lukio olisi mennyt hukkaan. Sulkee niin monia ovia.

Meillä tähdätään Helsingin yliopistoon ja mikään muu yliopisto ei käy. Eihän niissä muissa saa edes kunnon koulutusta😎😂

Diplomaatin uraan tähtää meidän nuori vanhempiensa toivomuksesta.

Tulevaisuudessa robotit hoitaa diplomatian.

Lukion voi käydä myöhemminkin. Opiskelu on muokkautumassa muutenkin niin että etänä suoritetaan erilaisia tutkintoja eikä vain tungeta heti yläasteelta johonkin putkeen. Lähes mikään ammatti ei ole tulevaisuudessa "varma".

Vierailija kirjoitti:

Lukio on varsinkin koulutetuille vanhemmille se juttu.

Tänäkin keväänä on monessa kodissa itkut itketty.

Vielä ammattikoulustakin pystytään lapsi nostamaan AMK:hon ja siitä korkeakouluun.

Tuo kyllä vaatii vanhempien panostusta. Joutuvat opettamaan amitsulaiselle pitkän matematiikan ja fysiikan.

Juuri viime vuonna lääkikseen pääsi lähihoitaja, ihan itse opiskeli pääsykokeeseen.

Moni pääsee yliopistoon amiksesta. Amkiin vielä useampi.

Reittejä on monia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan vanhempi luule että lukiosta tulee mitään surkealla keskiarvolla. Yläaste on sentään helppoa.

No ainakaan 20v sitten yläasteen numero ei välttämättä vielä korreloinut osaamiseen. Tuolloin pärstäkerroin vaikutti enemmän arvosanaan, ja murrosikäkin tekee monilla lapsilla tuhoja koulunkäynnille.

T. Lukioon pikkupaikkakunnalla 7.0 keskiarvolla (matematiikan arvosana 6), sieltä ulos M:n papereilla (pitkä matematiikka E) ja nykyään olenkin matematiikan opettaja.

Kyllä se on aina surullista, kun 15-vuotias määritellään joksikin ja häneltä suljetaan ovia pois. Sitten jos ei pärjää lukiossa, niin ei pärjää. Mutta en sanoisi oman kokemuksen perusteella, että tuota voi vielä yläasteen kuohuntavaiheessa määritellä.

Pärstäkerroin voi toiseen suuntaankin. Mulla oli paska ala-asteen keskiarvo, vähän isommassa

Yläasteessa arvosanat nousi. Lukiossa nousi vielä lisää ja viimein teknillisessä korkeakoulussa sain elämäni ensimmäisen kiitettävän arvosanan matematiikasta!

Teillähän oli juuri sama suunta.