Tapasin kivan miehen, mutta en ymmärrä yhtä asiaa

Vierailija kirjoitti:

Maalaiset tai siis vanhanaikaiset ihmiset korostaa titteleitä ja työpaikkoja.

Maalaiset korostaa myös metsä- ja peltohehtaareja. Ja kui vanha sukutila on.

Kömpelö sika jätetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos olet tapaillut jo muutaman kuukauden, etkä vieläkään osaa päättää haluatko hänen kanssaan suhdetta, eikö olisi aika lopettaa? Tapailu johtaa nopeasti jonkinlaiseen suhteeseen, jos toisesta oikeasti tykkää.

Mutta ei siinä mitään, jos hän on ylpeä siitä että omaa menestyviä ystäviä, eikä häpeä tuoda ylpeyttään esille. Jos etsit täydellisyyksien täydellisyyttä, jäät yksin koska ihminen on aina sellainen paketti, joka ei perustu kaikkiin omiin toiveisiin.

Miksi et sano hänelle, että hänen ystävänsä eivät sinua kiinnosta? Koska se olisi moukkamaista.

Koetko, että hän ei ole muuten riittävän hyvä, ja ylpeyden aihe ärsyttää koska mielestäsi se muistuttaa vain tämän kumppaniehdokkaan puutteista, joiden vuoksi et hänen kanssaan ole vieläkään suhteessa?

Ohis, itse tapailin mieheni kanssa yli puoli vuotta ennen kuin alettiin seurustelemaan. Eihän parin kuukauden päästä sitä toista tunne vielä kunnolla.

Me olemme olleet yhdessä kohta kuusi vuotta ja avoliitossa niistä kaksi, mutta emme edelleenkään ole alkaneet seurustelemaan, En vieläkään ymmärrä tuota seurustelemisesta sopimista tai seurustelun aloittamista.

Ap, jos asia ärsyttää sinua jo näin alussa, ärsytys tulee vain lisääntymään jatkossa. Jos olisit häneen head over heels ihastunut, et kyselisi meiltä muilta, kuinka tuohon tulee suhtautua vaan pitäisit sitä vain hänen hassuna ominaisuutenaan tai ihmettelisit hänelle itselleen, että miksi hän kokee tarpeelliseksi aina muistuttaa, kenestä oli kysymys. Halusi analysoida tuollaista pikkuasiaa kertoo, että et ole täysin ihastunut vaan pohdit, voisiko tästä kehittyä parisuhde, vaikka mies ei oikein olekaan vienyt jalkoja alta.

Vierailija kirjoitti:

Kertoile takaisin.

"Pirjohan on siis viininviemä kotirouva" tms.

Ja kato huomaako :D

😄😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos olet tapaillut jo muutaman kuukauden, etkä vieläkään osaa päättää haluatko hänen kanssaan suhdetta, eikö olisi aika lopettaa? Tapailu johtaa nopeasti jonkinlaiseen suhteeseen, jos toisesta oikeasti tykkää.

Mutta ei siinä mitään, jos hän on ylpeä siitä että omaa menestyviä ystäviä, eikä häpeä tuoda ylpeyttään esille. Jos etsit täydellisyyksien täydellisyyttä, jäät yksin koska ihminen on aina sellainen paketti, joka ei perustu kaikkiin omiin toiveisiin.

Miksi et sano hänelle, että hänen ystävänsä eivät sinua kiinnosta? Koska se olisi moukkamaista.

Koetko, että hän ei ole muuten riittävän hyvä, ja ylpeyden aihe ärsyttää koska mielestäsi se muistuttaa vain tämän kumppaniehdokkaan puutteista, joiden vuoksi et hänen kanssaan ole vieläkään suhteessa?

Ohis, itse tapailin mieheni kanssa yli puoli vuotta ennen kuin alettiin seurustelemaan. Eihän parin kuukauden päästä sitä toista tunne vielä kunnolla.

Me olemme olleet yhdessä kohta kuusi vuotta ja avoliitossa niistä kaksi, mutta emme edelleenkään ole alkaneet seurustelemaan, En vieläkään ymmärrä tuota seurustelemisesta sopimista tai seurustelun aloittamista.

Ap, jos asia ärsyttää sinua jo näin alussa, ärsytys tulee vain lisääntymään jatkossa. Jos olisit häneen head over heels ihastunut, et kyselisi meiltä muilta, kuinka tuohon tulee suhtautua vaan pitäisit sitä vain hänen hassuna ominaisuutenaan tai ihmettelisit hänelle itselleen, että miksi hän kokee tarpeelliseksi aina muistuttaa, kenestä oli kysymys. Halusi analysoida tuollaista pikkuasiaa kertoo, että et ole täysin ihastunut vaan pohdit, voisiko tästä kehittyä parisuhde, vaikka mies ei oikein olekaan vienyt jalkoja alta.

Ihan mielenkiinnosta, miten tuollainen suhde sitten etenee? Itse en uskaltaisi suunnitella yhteistä tulevaisuutta tai ottaa asiaa vakavasti ennen kuin ollaan varmoja että tässä ollaan nyt tosissaan, eli sovittu seurustelusta. Ihmisillä voi olla niin eri käsitykset suhteen (tai ei-suhteen) tilasta. Mies jonka kanssa olin käynyt pari kertaa treffeillä ja jutellut satunnaisesti suuttui kun näki minut käsi kädessä jonkun toisen miehen kanssa kaupungilla, hänen mielestään olimme enemmänkin. Tätä ennen tämä suuttuja oli vastaillut viesteihini nihkeästi ja ei ollut kerennyt tapaamaan uudestaan, joten oma käsitykseni tilanteesta oli vähän eri.

Jospa osoittaa että osaa olla iloinen kavereiden menestyksestä ilman kateutta, todellinen kultakimpale siis suomessa jossa kateudella jopa mainostetaan autovahoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos olet tapaillut jo muutaman kuukauden, etkä vieläkään osaa päättää haluatko hänen kanssaan suhdetta, eikö olisi aika lopettaa? Tapailu johtaa nopeasti jonkinlaiseen suhteeseen, jos toisesta oikeasti tykkää.

Mutta ei siinä mitään, jos hän on ylpeä siitä että omaa menestyviä ystäviä, eikä häpeä tuoda ylpeyttään esille. Jos etsit täydellisyyksien täydellisyyttä, jäät yksin koska ihminen on aina sellainen paketti, joka ei perustu kaikkiin omiin toiveisiin.

Miksi et sano hänelle, että hänen ystävänsä eivät sinua kiinnosta? Koska se olisi moukkamaista.

Koetko, että hän ei ole muuten riittävän hyvä, ja ylpeyden aihe ärsyttää koska mielestäsi se muistuttaa vain tämän kumppaniehdokkaan puutteista, joiden vuoksi et hänen kanssaan ole vieläkään suhteessa?

Ohis, itse tapailin mieheni kanssa yli puoli vuotta ennen kuin alettiin seurustelemaan. Eihän parin kuukauden päästä sitä toista tunne vielä kunnolla.

Me olemme olleet yhdessä kohta kuusi vuotta ja avoliitossa niistä kaksi, mutta emme edelleenkään ole alkaneet seurustelemaan, En vieläkään ymmärrä tuota seurustelemisesta sopimista tai seurustelun aloittamista.

Ap, jos asia ärsyttää sinua jo näin alussa, ärsytys tulee vain lisääntymään jatkossa. Jos olisit häneen head over heels ihastunut, et kyselisi meiltä muilta, kuinka tuohon tulee suhtautua vaan pitäisit sitä vain hänen hassuna ominaisuutenaan tai ihmettelisit hänelle itselleen, että miksi hän kokee tarpeelliseksi aina muistuttaa, kenestä oli kysymys. Halusi analysoida tuollaista pikkuasiaa kertoo, että et ole täysin ihastunut vaan pohdit, voisiko tästä kehittyä parisuhde, vaikka mies ei oikein olekaan vienyt jalkoja alta.

Ihan mielenkiinnosta, miten tuollainen suhde sitten etenee? Itse en uskaltaisi suunnitella yhteistä tulevaisuutta tai ottaa asiaa vakavasti ennen kuin ollaan varmoja että tässä ollaan nyt tosissaan, eli sovittu seurustelusta. Ihmisillä voi olla niin eri käsitykset suhteen (tai ei-suhteen) tilasta. Mies jonka kanssa olin käynyt pari kertaa treffeillä ja jutellut satunnaisesti suuttui kun näki minut käsi kädessä jonkun toisen miehen kanssa kaupungilla, hänen mielestään olimme enemmänkin. Tätä ennen tämä suuttuja oli vastaillut viesteihini nihkeästi ja ei ollut kerennyt tapaamaan uudestaan, joten oma käsitykseni tilanteesta oli vähän eri.

Me puhuimme. Puhuimme tunteistamme, odotuksistamme, rajoista... Joku sanoo nyt, että siis sovimme seurustelevamme, mutta ei se ole sama asia. Seurustelua oli se, että tapailimme toisiamme, tutustuimme toisiimme, toistemme läheisiin ja kävimme niitä keskusteluja. Riittävän pitkään seurusteltuamme aloimme puhua muuttamisesta yhteen eli sitoutumisesta avoliittoon. Siinäkin kohtaa me puhuimme. Puhuimme paljon. Keskustelimme raha-asiat, asumiseen liittyvät investoinnit, siisteyteen liittyvät asiat, siihen miten suhtaudumme vierailuihin, mitä tehdään jos toinen sairastuu tai hänen tulonsa putoavat merkittävästi jne jne.

Minusta seurustelua on nimenomaan se, että tavataan toisiaan jotta opitaan tuntemaan, voisiko suhteesta kehittyä loppuelämän parisuhde/se, jossa perustetaan perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos olet tapaillut jo muutaman kuukauden, etkä vieläkään osaa päättää haluatko hänen kanssaan suhdetta, eikö olisi aika lopettaa? Tapailu johtaa nopeasti jonkinlaiseen suhteeseen, jos toisesta oikeasti tykkää.

Mutta ei siinä mitään, jos hän on ylpeä siitä että omaa menestyviä ystäviä, eikä häpeä tuoda ylpeyttään esille. Jos etsit täydellisyyksien täydellisyyttä, jäät yksin koska ihminen on aina sellainen paketti, joka ei perustu kaikkiin omiin toiveisiin.

Miksi et sano hänelle, että hänen ystävänsä eivät sinua kiinnosta? Koska se olisi moukkamaista.

Koetko, että hän ei ole muuten riittävän hyvä, ja ylpeyden aihe ärsyttää koska mielestäsi se muistuttaa vain tämän kumppaniehdokkaan puutteista, joiden vuoksi et hänen kanssaan ole vieläkään suhteessa?

Ohis, itse tapailin mieheni kanssa yli puoli vuotta ennen kuin alettiin seurustelemaan. Eihän parin kuukauden päästä sitä toista tunne vielä kunnolla.

Me olemme olleet yhdessä kohta kuusi vuotta ja avoliitossa niistä kaksi, mutta emme edelleenkään ole alkaneet seurustelemaan, En vieläkään ymmärrä tuota seurustelemisesta sopimista tai seurustelun aloittamista.

Ap, jos asia ärsyttää sinua jo näin alussa, ärsytys tulee vain lisääntymään jatkossa. Jos olisit häneen head over heels ihastunut, et kyselisi meiltä muilta, kuinka tuohon tulee suhtautua vaan pitäisit sitä vain hänen hassuna ominaisuutenaan tai ihmettelisit hänelle itselleen, että miksi hän kokee tarpeelliseksi aina muistuttaa, kenestä oli kysymys. Halusi analysoida tuollaista pikkuasiaa kertoo, että et ole täysin ihastunut vaan pohdit, voisiko tästä kehittyä parisuhde, vaikka mies ei oikein olekaan vienyt jalkoja alta.

Olen samaa mieltä että parissa kuukaudessa ei opi ihmistä vielä riittävästi tuntemaan että kannattaisi kunnon parisuhdetta ja yhteistä tulevaisuutta lähteä vakavasti suunnittelemaan. MUTTA jos jokin/jotkut asiat todella vaivaavat ja ärsyttävät jo näin alkumetreillä ne tulevat siitä vaan paisumaan tulevaisuudessa.  Kunnolla ihastuessa ne veemäisimmätkin piirteet ja hälytysmerkit nimittäin sivuutetaan vallan, esim eksäni jatkuva juhliminen, maine pettäjänä, lukuisat naiskaadot ja kavereiden laittaminen kaiken edelle oli täysin fine koska olin niin ruusunpunaisten rakkauslasien sokaisemana. Et ole riittävän ihastunut. Enkä minä.

-se jolla vastaava tilanne kömpelön deitin kanssa

Mun ainakin on hankala muistaa nimiä.

Muistan paikat ja ammatit paremmin. Eli jos Jarkko on Salolaien merikapteeni ja en ole ollut Jarkon kanssa tekemisissä, niin kertoisin lähteväni saunaan tjaakon sen Salolaisen merikapun kanssa.

Nolointa on, että joskun en muista jonkun nimeä vaikka olen päivittäin tekemisissä. Silloin onneksi voi käyttää suomalaisia ilmaisuja mitäs äijä, mitä prinsessa jne

Oikeassa olette. En ole tarpeeksi ihastunut ja minulla on vaivaantunut olo hänen seurassaan jostain syystä. Mies on aika niukkaeleinen ja hijainen ja minä taas puhelias ja eläväinen. En oikein osaa olla hänen seurassaan ja sitten alan kiinnittämään huomiota sellaisiin toisarvoisiin asioihin.

AP

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nyt ainakin lentäjälääkäripalomieseversti pitää vähintään olla, että pääsee AV mamman housuihin.

Mutta voiko omat puutteet paikata kavereilla? Jos on kaksi lentäjäkaveria, niin olisiko sitten vähän kuin lentäjä itsekin?

Vierailija kirjoitti:

Oikeassa olette. En ole tarpeeksi ihastunut ja minulla on vaivaantunut olo hänen seurassaan jostain syystä. Mies on aika niukkaeleinen ja hijainen ja minä taas puhelias ja eläväinen. En oikein osaa olla hänen seurassaan ja sitten alan kiinnittämään huomiota sellaisiin toisarvoisiin asioihin.

AP

Olette ja elätte eri värähtelytasoilla. Tuo on torpannut minultakin monta potentiaalista seurustelusuhdetta.

Menee vain vaivaantuneeksi, ja ne toisen vähätkin puheet alkava kiertää ja hiertää omassa päässä.

Jos se vakaa- ja vähäeleisempi olisi edes lämmin ja toisi sisintään tiettäväksi jollain konkreettisella tapaa (esim. kaappaisi sanoitta syliin, tuosta vain).

Mä mainitsen usein, että mun mies on tohtori, koska olen ylpeä hänestä. Tosin yleensä se liittyy jotenkin asiaan. En siis sano, että tohtorismieheni tykkää kalastaa. Enemminkin että mun mies on tutkijatohtori ja sen mielestä yliopiston rahoitus...

Vierailija kirjoitti:

Oikeassa olette. En ole tarpeeksi ihastunut ja minulla on vaivaantunut olo hänen seurassaan jostain syystä. Mies on aika niukkaeleinen ja hijainen ja minä taas puhelias ja eläväinen. En oikein osaa olla hänen seurassaan ja sitten alan kiinnittämään huomiota sellaisiin toisarvoisiin asioihin.

AP

Ei kuulosta hyvältä. Meillä mies on aika hiljainen ja minä puhelias ja eläväinen, eikä mulla ole tuollaista fiilistä. Eikä vissiin ollut seurustelun alussakaan, kun ollaan nyt oltu yhdessä jo 16 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Oikeassa olette. En ole tarpeeksi ihastunut ja minulla on vaivaantunut olo hänen seurassaan jostain syystä. Mies on aika niukkaeleinen ja hijainen ja minä taas puhelias ja eläväinen. En oikein osaa olla hänen seurassaan ja sitten alan kiinnittämään huomiota sellaisiin toisarvoisiin asioihin.

AP

Tyypillinen netti/tinder-case; "paperilla hyvä" ihminen, mutta kemiat eivät kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla samantyyppinen tilanne, tapaillut kivaa miestä pari kuukautta. Mies on sosiaalisesti kömpelö ja olen tullut siihen tulokseen että jos ne tietyt asiat tökkii hänessä nyt jo näin paljon niin ei siitä suhdetta voi tulla, tökkii tulevaisuudessa aina vaan pahemmin se on vaan totuus.  Eli vapauteen pitäisi nämä päästää heti kun alkaa joku piirre oikeasti vaivaamaan jo alkumetreillä.

Mutta ei ole helppoa, meillä seksi ja läheisyyspuoli toimii oikein hyvin niin olen jahkaillut. Mitenhän tuosta vois siirtyä fwb- linjalle toista loukkaamatta,,, Ei varmaan mitenkään.

Saattaa olka, että ne tietyt asiat myös rupeaa miellyttämään ajan kanssa, kun siitä sillasta tulee ihminen omine piirteineen. Läheisyys ja seksi hyvää, niin se kertoo paljon. Jos on rakkautta, niin oikeesti sen ihmisen antaa olla omanlainen.

Ja aapee. Voithan sanoa, ettei se koulutus ole kaikki. Ihminen on. Jos ajattelet niin?

Se on semmosta kehuskelutapaa mitä moni harrastaa. Vähän hassua, ettei ihminen riitä vaan mitä joku kaveri ln ja onko lasisella sana nimin kuin jollakin kuninkaallisilla. Veikkaa, että tuo puhetyyli on sieltä miehen perheestä lähtöisin. Sen voi oppia uusiksi, jos haluaa.

Arvostaako miestä vaikkei ole kouluttautunut? Kerro hänelle.