Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihastuin varattuna enkä saa tyyppiä vieläkään mielestäni, mitä nyt?
16.06.2020 |
Jo 1,5 vuotta on mennyt niin, että emme ole olleet läheisissä tekemisissä, nähty vain nopsasti sattumalta ja vaihdettu ehkä muutama sana. En ole stalkannut tyyppiä somessa, en haaveillut hänestä enkä muutenkaan ylläpitänyt ihastusta.
Olen tehnyt sovun sen asian kanssa, että vaikka meillä kolahti molemminpuolisesti ja täysillä, tämä nyt vain meni näin ja elämässä ei voi saada kaikkea. Oma suhteeni voi nykyään paremmin ja se on osin tuon kolahduksen ansiota. Olen onnellinen ja onnekas.
Mutta niin vaan hän käy mielessäni edelleen päivittäin. Vieläkin tuntuu siltä, että menetin palan itsestäni kun tapasin tuon ihmisen ja pian myös menetin hänet.
Mikä tähän auttaa, kun edes aika ei tunnu auttavan?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä yritän nyt, että malttaisin pysyä kokonaan pois tän ihastuksen kohteen elämästä. Samalla melkein kiukkuisena mietin että miksei se yhtään kysele kuulumisia. Jotenkin tämä vaan siis lisää hänen ajattelemistaan.
Kuulostat luotettavalta kumppanilta. Ei se ole ku ajan kysymys ku hyppäät jonku muun matkaan. Toivottavasti sun mies tekee saman sulle sitä ennen tai muutenvaan haluaa erota kun tajuaa että haikailet muiden miesten perään. Sika!
Miksi sä hermostut? Teen kaikkeni etten haikailisi mutta minkä ihminen voi tunteilleen
Ihminen voi tunteilleen aika paljonkin. Parisuhteessa esimerkiksi ne ihastukset hillitään eikä päästetä haikailuasteelle. Sitä kutsutaan henkiseksi pettämiseksi, jos parisuhteessa haikailee toista.
Kerrotko vielä, miten tuo hillitseminen tapahtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä yritän nyt, että malttaisin pysyä kokonaan pois tän ihastuksen kohteen elämästä. Samalla melkein kiukkuisena mietin että miksei se yhtään kysele kuulumisia. Jotenkin tämä vaan siis lisää hänen ajattelemistaan.
Kuulostat luotettavalta kumppanilta. Ei se ole ku ajan kysymys ku hyppäät jonku muun matkaan. Toivottavasti sun mies tekee saman sulle sitä ennen tai muutenvaan haluaa erota kun tajuaa että haikailet muiden miesten perään. Sika!
Miksi sä hermostut? Teen kaikkeni etten haikailisi mutta minkä ihminen voi tunteilleen
Ihminen voi tunteilleen aika paljonkin. Parisuhteessa esimerkiksi ne ihastukset hillitään eikä päästetä haikailuasteelle. Sitä kutsutaan henkiseksi pettämiseksi, jos parisuhteessa haikailee toista.
Kerrotko vielä, miten tuo hillitseminen tapahtuu?
Keskitytään siihen omaan kumppaniin eikä haikailla muita. Jos ei siihen pysty, otetaan ero.
Se ettei pääse jonkun ajattelemisesta eroon, voi johtua kemian lisäksi myös jostain täyttymättömästä tarpeesta.
Itsellänikin on siis tällainen harvinaisen lujaan takertunut ihastuminen ollut. Omakin suhde oli ja on kunnossa, mutta jokin tässä henkilössä vain kolahti kovaa. Alusta asti oli selvää, etten mitenkään asioita edistä mutta mies pyöri mielessä silti, jatkuvasti ja kauan.
Jonkinlainen helpottava käänne tapahtui, kun pakotin itseni katsomaan tunteitani rehellisesti. Ensinnäkin minua hävetti vieraaseen ihastuminen niin paljon, etten millään olisi halunnut myöntää asiaa itselleni niin kuin se on. Mutta kun tavallaan annoin itselleni luvan olla ihastunut, tunne alkoikin helpottaa.
Tätäkin vielä tärkeämpää oli huomata, että olin tullut riippuvaiseksi ihailluksi tulemisen tunteesta. Ihastus oli selvästi molemminpuolista ja pyörittelin mielessäni toistuvasti tilanteita, joissa olin kokenut huomiota miehen puolelta. Tajusin, miten pohjaton ihailun ja huomion tarpeeni onkaan. Huomasin olevani jopa enemmän ihastunut ihastuksen kohteena olemiseen kuin tähän mieheen ihmisenä! Ja siis olin tosi ihastunut MYÖS häneen, mutta tuo vain kertoo sen täyttymättömän tarpeen voimasta.
Edelleen ajoittain muistelen miestä, mutta tunne on selvästi laantunut eikä häiritse kuten ennen.
Ihastuin varattuna varattuun, ja sen seurauksena laitoin eron vireille. Mitään katseita kummempaa ei tapahtunut. Pohdin eroa jo paljon aiemmin ja ihastuminen sinetöi päätöksen. Ihastuksen kanssa tuskin enää nähdään. En aio sekaantua varattuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin vapaa kun ihastuin työkaveriin. Varattuun mieheen. Kävin monenlaisia tunteita läpi. Mies onneksi vaihtoi kohdetta. En oo nähnyt häntä yli vuoteen. Vieläkin ajattelen häntä välillä. En edes tiennyt, että olisiko mies edes ollu sopiva minulle. Nyt oon tavannut miehen, johon rakastuin. Hän on kaikella tavalla sopiva minulle. Ja hänen kanssa haluan olla tulevaisuudessakin. Ne on ne kemiat, jotka kolahtaa joidenkin kanssa kovaa.
Mene puhumaan vaikka psykologille. Ei se välttämättä muuta tunteita miksikään, mutta ainakin sitten saat puhua asiasta jollekin ja voitte miettiä yhdessä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muilla ihastumisesta aiheutunutta keskivaikeaa unettomuutta?
Tässä vaiheessa mietin ettö toi psykologi varmasti alkaa olla oikea osoite. Puoliso nalkuttaa ja on ivallinen, ja aiheuttaa stressiä, ja mielessä pyörii ero ja tämä ihastus. Yöt tuijotan kattoa ja haaveilen paremmasta, mutta en saa otetta mistään tehdäkseni oikeasti asioille jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä yritän nyt, että malttaisin pysyä kokonaan pois tän ihastuksen kohteen elämästä. Samalla melkein kiukkuisena mietin että miksei se yhtään kysele kuulumisia. Jotenkin tämä vaan siis lisää hänen ajattelemistaan.
Kuulostat luotettavalta kumppanilta. Ei se ole ku ajan kysymys ku hyppäät jonku muun matkaan. Toivottavasti sun mies tekee saman sulle sitä ennen tai muutenvaan haluaa erota kun tajuaa että haikailet muiden miesten perään. Sika!
Miksi sä hermostut? Teen kaikkeni etten haikailisi mutta minkä ihminen voi tunteilleen
Ihminen voi tunteilleen aika paljonkin. Parisuhteessa esimerkiksi ne ihastukset hillitään eikä päästetä haikailuasteelle. Sitä kutsutaan henkiseksi pettämiseksi, jos parisuhteessa haikailee toista.
Kerrotko vielä, miten tuo hillitseminen tapahtuu?
Keskitytään siihen omaan kumppaniin eikä haikailla muita. Jos ei siihen pysty, otetaan ero.
Kyllä siinä mahtaisi omakin kumppani olla keskustelun jälkeen ihmeissään. "Kulta, nyt on käynyt niin että minulla on ollut mielessä toinen ihminen. Mitään ei ole tapahtunut enkä ole missään vaiheessa aikonut viedä asioita fyysiselle tasolle, tai edes kertoa tälle ihmiselle tuntemuksistani, mutta koen että koska kuitenkin olen haikaillut toisesta ihmisestä, niin reiluinta sinua kohtaan on erota."
Usein aikuiset, myös ne keiden kumppani ihastuu toiseen, pystyy ymmärtämään että pitkässä suhteessa sekin on mahdollista ja varsin inhimillistä. Jos mitään ei tapahdu, niin kaikkia se ei edes haittaa, tuskin kaipaa edes saada tietoonsa moista asiaa. En ainakaan näe tässä syytä heittää pitkää avioliittoa hukkaan, vaikka sinä ajatuspoliisi niin näetkin järkevänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinhän ne naiset aina väittää että miehet on sikoja mutta itse ovat valmiita hyppäämään suhteesta toiseen ja ihastuvat tuntemattomiin jos joku sattuu kävelemään vastaan
Näinhän se menee, että miehet käyvät vieraissa vain panemassa ei niin vakavassa mielessä, mutta naiset ihastuvat täysillä ja siinä oma mies jää toiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Onko muilla ihastumisesta aiheutunutta keskivaikeaa unettomuutta?
Tässä vaiheessa mietin ettö toi psykologi varmasti alkaa olla oikea osoite. Puoliso nalkuttaa ja on ivallinen, ja aiheuttaa stressiä, ja mielessä pyörii ero ja tämä ihastus. Yöt tuijotan kattoa ja haaveilen paremmasta, mutta en saa otetta mistään tehdäkseni oikeasti asioille jotain.
Jos suhteessa on henkistä väkivaltaa kannattaa hakea apua. Tiedän, miten vaikeaa on irtautua kun toinen manipuloi. Vuoroin syyllistää, kehuu ja haukkuu. Nöyryttää ja käyttää "oikeutetusti" väkivaltaa. Kaikelle löytyy syy ja olihan se "ansaittua". Kun saat henkisesti itseäsi parempaan kuntoon, jaksat vastustaa toista lähteäksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muilla ihastumisesta aiheutunutta keskivaikeaa unettomuutta?
Tässä vaiheessa mietin ettö toi psykologi varmasti alkaa olla oikea osoite. Puoliso nalkuttaa ja on ivallinen, ja aiheuttaa stressiä, ja mielessä pyörii ero ja tämä ihastus. Yöt tuijotan kattoa ja haaveilen paremmasta, mutta en saa otetta mistään tehdäkseni oikeasti asioille jotain.
Jos suhteessa on henkistä väkivaltaa kannattaa hakea apua. Tiedän, miten vaikeaa on irtautua kun toinen manipuloi. Vuoroin syyllistää, kehuu ja haukkuu. Nöyryttää ja käyttää "oikeutetusti" väkivaltaa. Kaikelle löytyy syy ja olihan se "ansaittua". Kun saat henkisesti itseäsi parempaan kuntoon, jaksat vastustaa toista lähteäksesi.
Joo, tämä on tärkeä tiedostaa.
Mutta tässä minun tilanteessa en enää oo varma onko kyse tollasesta aidosta henkisestä väkivallasta vai kuulenko kaiken tympeänä nalkuttamisena koska ajatukseni ja haaveeni ovat nyt niin muualla.
Minulla meni kokonaiset kolme vuotta ennenkuin pääsin tuosta tunteesta yli. Järki sanoi että liitosta ei pidä hypätä uuteen suhteeseen, lapset ja kaikki. Niinpä nielin ihastukseni kolmen vuoden ajan.
Kunnes päätin että elän elämääni itseäni varten ja jos joku kolahtaa niin paljon, etten saa vuosikausiin päästäni niin se kortti täytyy katsoa.
Tuosta hypystä on nyt 23 vuotta aikaa, ja edelleen tunnen samaa tunnetta tämän ihmisen kanssa. Perhosia vatsassa ja hillitöntä himoa. Paras päätös mitä olen tehnyt.
Alue: Aihe vapaa
Ihminen voi tunteilleen aika paljonkin. Parisuhteessa esimerkiksi ne ihastukset hillitään eikä päästetä haikailuasteelle. Sitä kutsutaan henkiseksi pettämiseksi, jos parisuhteessa haikailee toista.