Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihastuin varattuna enkä saa tyyppiä vieläkään mielestäni, mitä nyt?
16.06.2020 |
Jo 1,5 vuotta on mennyt niin, että emme ole olleet läheisissä tekemisissä, nähty vain nopsasti sattumalta ja vaihdettu ehkä muutama sana. En ole stalkannut tyyppiä somessa, en haaveillut hänestä enkä muutenkaan ylläpitänyt ihastusta.
Olen tehnyt sovun sen asian kanssa, että vaikka meillä kolahti molemminpuolisesti ja täysillä, tämä nyt vain meni näin ja elämässä ei voi saada kaikkea. Oma suhteeni voi nykyään paremmin ja se on osin tuon kolahduksen ansiota. Olen onnellinen ja onnekas.
Mutta niin vaan hän käy mielessäni edelleen päivittäin. Vieläkin tuntuu siltä, että menetin palan itsestäni kun tapasin tuon ihmisen ja pian myös menetin hänet.
Mikä tähän auttaa, kun edes aika ei tunnu auttavan?
Kommentit (34)
Jes, kiitos tästä aloituksesta, kiitos! Samassa veneessä, ihastus kestänyt joulukuusta asti. Yritän keksiä syitä tavata ihastuksen kohdetta tai laittaa jotain viestiä, joka kerran, kun oon yhteyksissä hänen kanssaan täytyn ilosta ja kiimasta. Tahtoisin myös puhua tästä kaikille ystäville ja melkein kenelle tahansa, tunne on niin vahva. Mutta olen myös järkevä ihminen ja toimin sit järjen ohjastamana. Mutta ihanaa että täällä on tällainen ketju, tännehän tätä on hyvä purkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raastavaa,tiedän. Itse kohtasin myös itselleni todella läheisen ihmisen vuosi sitten.. hän tuntuu hyvin läheiseltä,vaikka en häntä oikeasti tunne. Olosuhteet ovat monelta osin sellaiset,ettei mikään suhde tule kuuloonkaan. Yksikään asia ei puolla sitä. Niin vain mietin häntä päivittäin koko vuoden. Nyt hän taas livahti elämääni, ja yhteys on ennallaan ja tässä täytyy tehdä kaikkensa, ettei kenelläkään pala näpit...
Puolitoista vuotta on aika lyhyt aika. Toisaalta voit kaivata häntä vaikka lopun elämääsi, jos niin päätät. Kenellekään meistä ei ole vain yhtä ainoaa oikeaa, ja siksi niitä ihastumisia tulee varatuillekin. Sinun on vain ratkaistava, haluato sitoutua siihen mitä sinulla on nyt vai ottaa riskin ja aloittaa alusta toisen kanssa. Jos valitset jälkimmäisen vaihtoehdon niin ei ole mitää takuuta siitä että et tulevaisuudessa taas löytäisi jotakuta aivan verratonta sielunkumppania. Ja niin karuselli pyörii kyydissään niitä jotka etsivät täydellistä onnea toisesta ihmisestä.
Nykyään on muotia jättää puolisonsa ja hypätä samaan kelkkaan ihastuksensa kanssa. Ihastus on kuitenkin ohimenevä ilmiö, joten siksi en suosittele sitä, mutta jos teet niin kuitenkin, niin muista, että kukaan ei tuomitse sinua.
Vierailija kirjoitti:
Puolitoista vuotta on aika lyhyt aika. Toisaalta voit kaivata häntä vaikka lopun elämääsi, jos niin päätät. Kenellekään meistä ei ole vain yhtä ainoaa oikeaa, ja siksi niitä ihastumisia tulee varatuillekin. Sinun on vain ratkaistava, haluato sitoutua siihen mitä sinulla on nyt vai ottaa riskin ja aloittaa alusta toisen kanssa. Jos valitset jälkimmäisen vaihtoehdon niin ei ole mitää takuuta siitä että et tulevaisuudessa taas löytäisi jotakuta aivan verratonta sielunkumppania. Ja niin karuselli pyörii kyydissään niitä jotka etsivät täydellistä onnea toisesta ihmisestä.
Kauniisti sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolitoista vuotta on aika lyhyt aika. Toisaalta voit kaivata häntä vaikka lopun elämääsi, jos niin päätät. Kenellekään meistä ei ole vain yhtä ainoaa oikeaa, ja siksi niitä ihastumisia tulee varatuillekin. Sinun on vain ratkaistava, haluato sitoutua siihen mitä sinulla on nyt vai ottaa riskin ja aloittaa alusta toisen kanssa. Jos valitset jälkimmäisen vaihtoehdon niin ei ole mitää takuuta siitä että et tulevaisuudessa taas löytäisi jotakuta aivan verratonta sielunkumppania. Ja niin karuselli pyörii kyydissään niitä jotka etsivät täydellistä onnea toisesta ihmisestä.
On minulla ollut ihastumisia ja jopa sydänsuruja aiemminkin tämän pitkän liittoni aikana. Mutta ne ovat menneet nopeammin ja helpommin ohitse, ihan itsekseen. En ole suhteeseen ryhtymässä juuri noista mainitsemistasi syistä, mutta silti ylitse pääseminen on ihmeen hankalaa. Siksi olo alkaa olla neuvoton. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolitoista vuotta on aika lyhyt aika. Toisaalta voit kaivata häntä vaikka lopun elämääsi, jos niin päätät. Kenellekään meistä ei ole vain yhtä ainoaa oikeaa, ja siksi niitä ihastumisia tulee varatuillekin. Sinun on vain ratkaistava, haluato sitoutua siihen mitä sinulla on nyt vai ottaa riskin ja aloittaa alusta toisen kanssa. Jos valitset jälkimmäisen vaihtoehdon niin ei ole mitää takuuta siitä että et tulevaisuudessa taas löytäisi jotakuta aivan verratonta sielunkumppania. Ja niin karuselli pyörii kyydissään niitä jotka etsivät täydellistä onnea toisesta ihmisestä.
On minulla ollut ihastumisia ja jopa sydänsuruja aiemminkin tämän pitkän liittoni aikana. Mutta ne ovat menneet nopeammin ja helpommin ohitse, ihan itsekseen. En ole suhteeseen ryhtymässä juuri noista mainitsemistasi syistä, mutta silti ylitse pääseminen on ihmeen hankalaa. Siksi olo alkaa olla neuvoton. Ap
Mulla on tämä sama tilanne. On vaikeaa päästää irti, kun tunne ei yhtään ole itsestään hiipunut. Ja vaikka yritän tietoisesti ajatella asiaa negatiivisesti ja pystyä päästämään irti, niin kemia on vaan niin voimakasta, että aina tavatessamme roihahtaa sisälläni uudestaan. Aiemmat ihastukset ovat vain hiipuneet ja sammuneet ja jopa myöhemmin tuntuneet aivan omituisilta, mutta tämä yksi vain jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samassa veneessä. Uin jopa sen verran syvissä vesissä, että pohdin eroa ja kaiken aloittamista alusta ihastuksen kanssa. Mutta järkitasolla tiedän että se olisi älytöntä ja elämäni menisi paaaaljon vaikeammaksi. Tulisi monimutkaiset uusperhekuviot, eri paikkakunnat jne (tosin työpaikkamme sijaitsee samassa kaupungissa) jne jne... Mikään järkiseikka ei puolla tätä asiaa, voi kun voisin unohtaa koko vaihtoehdon ja olla miettimättä tätä päivittäin.
Oletteko muut samassa veneessä olevat huomannut vaikuttaako tämä ihastus parisuhteeseenne? Onko vähemmän tai enemmän seksiä tai riitoja? Meillä menee vähän huonosti, koska ajatukseni ovat niin paljon ihan toisessa ihmisessä nyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samassa veneessä. Uin jopa sen verran syvissä vesissä, että pohdin eroa ja kaiken aloittamista alusta ihastuksen kanssa. Mutta järkitasolla tiedän että se olisi älytöntä ja elämäni menisi paaaaljon vaikeammaksi. Tulisi monimutkaiset uusperhekuviot, eri paikkakunnat jne (tosin työpaikkamme sijaitsee samassa kaupungissa) jne jne... Mikään järkiseikka ei puolla tätä asiaa, voi kun voisin unohtaa koko vaihtoehdon ja olla miettimättä tätä päivittäin.
On sekin järkeä kuunnella tunnetta, joka vaivaa joka päivä.
Joskus kohtaa ihmisen, joka kolahtaa niin kovaa, että osa itsestä jää osaksi tätä ihmistä. Ei nyt konkreettisesti tietenkään, mutta siltä se tuntuu... itse koin tällaisen jo teininä, mutta en ihastuksen kohdettani koskaan lähestynyt. Aikaa kului 15 vuotta kunnes sitten häneen otin yhteyttä. En ollut tuohon aikaan mennessä saanut häntä mielestäni ja ajattelin, ettei tällaista asiaa kannata lopunelämää katua. Olin oikeassa jo silloin teininä, tämä ihminen on sielunkumppanini. Siihen jäi silloinen poikaystävä (josta olin kyllä tehnyt eroa jo pidemmän aikaa) ja alkoi uusi elämä. Meillä on nykyään lapsi ja olemme naimisissa. Ikinä en ole katunut, en kertaakaan. Päinvastoin, en ole ikinä ollut näin onnellinen. Ei tällaista rakkautta ihminen kohtaa useasti elämänsä aikana ja sen kokeminen on todellakin sen arvoista.
Kaikki ihastukset eivät vain mene ohi. On minulla niitäkin ollut. Jotkut ihmiset ovat niitä ”sielunkumppaneita”, mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa veneessä. Uin jopa sen verran syvissä vesissä, että pohdin eroa ja kaiken aloittamista alusta ihastuksen kanssa. Mutta järkitasolla tiedän että se olisi älytöntä ja elämäni menisi paaaaljon vaikeammaksi. Tulisi monimutkaiset uusperhekuviot, eri paikkakunnat jne (tosin työpaikkamme sijaitsee samassa kaupungissa) jne jne... Mikään järkiseikka ei puolla tätä asiaa, voi kun voisin unohtaa koko vaihtoehdon ja olla miettimättä tätä päivittäin.
On sekin järkeä kuunnella tunnetta, joka vaivaa joka päivä.
Itsensä kuuntelu ja itselleen rehellisenä oleminen on järkevää.
Samoilla fiiliksillä itsekin. Meidän työpaikalle tuli viime vuonna uusi työntekijä, siis herranjumala mies on niin hyvännäköinen, etten voinut olla häntä huomaamatta. Eikä kukaan muukaan. Puku päällä, hiukset siistillä "manbunilla" ja paidan kauluksesta pilkottaa tatuoinnit kaulassa.. voin vain kuvitella miltä tämä jumalan lahja näyttää ilman vaatteita. Hän on erittäin kohtelias, kunnioittava ja hauska. Jotenkin tän miehen tulon jälkeen oikein odotin, milloin pääsen töihin jotta näemme taas. Olemme olleet monessa projektissa yhdessä ja viettäneet töiden tiimoilta paljon yhteistä aikaa. Myöhemmin kun tutustuimme toisiimme paremmin, aloimme jutella muistakin kuin työasioista, esim. harrastuksista, heitimme vitsiä ja siinä samalla mies saattoi koskettaa mua ihan nopeasti käsivarteen. Välillä hän tuli mun työpisteelle ja laittoi kätensä mun olkapäälle, josta siirtyi hitaasti alas käsivarteen. Hän saattoi myös tulla mun työpisteelle niin, että kun istuin ja näytin koneelta jotain, niin hän seisoi siinä mun takana ja siirsi olkapäältä hiukseni niskan taakse. Haimme kahvia ja mies kun siirtyi kaatamaan mullekin, kevyesti kosketti vyötäröäni. Ohi kävellessäni mies katsoi mua "sillä katseella" ylhäältä alas, hankkuitui usein viereeni palsuissa ja siirsi ovelasti jalkaansa mun jalkaan kiinni jne. Sellaista pientä ja viatonta. Kaikki nämä hänen kosketuksensa tapahtui nopeasti ja "ohimennen". Mutta huh mikä jännite meidän välille syntyi! Muistan kuinka tämä mies katsoi mua aina silmiin ja tunsin kuuman allon koko kehossani. Koskaan hän ei puhunut epäkunnioittavasti, vihjannut mitään tai sanonut seksuaaliseen sävyyn asioita. Sitten tuli korona, lomautukset ja tässä mä vieläkin mietin, milloin näen miehen uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäys vielä edelliseen, olen itse kihloissa ja miehellä sormus joten hänkin on varattu. Mutta en vain saa tätä miestä mielestäni. Oma mies ei kolahtanut näin, ja vaikka tämän miehen kanssa omat tunteet on lähinnä fyysisiä ja sulan miehen kosketuksista, tiedän tämän olevan molemmille ns "hauskaa kiusoittelua" ja toisaalta en tiedä haluanko viedä tätä pidemmälle. Mulla on jo kuvitteellinen mielikuva miehestä, millainen hän saattaa olla, en halua rikkoa tätä kuplaa. T. Nainen27
Niinhän ne naiset aina väittää että miehet on sikoja mutta itse ovat valmiita hyppäämään suhteesta toiseen ja ihastuvat tuntemattomiin jos joku sattuu kävelemään vastaan
Mä yritän nyt, että malttaisin pysyä kokonaan pois tän ihastuksen kohteen elämästä. Samalla melkein kiukkuisena mietin että miksei se yhtään kysele kuulumisia. Jotenkin tämä vaan siis lisää hänen ajattelemistaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä yritän nyt, että malttaisin pysyä kokonaan pois tän ihastuksen kohteen elämästä. Samalla melkein kiukkuisena mietin että miksei se yhtään kysele kuulumisia. Jotenkin tämä vaan siis lisää hänen ajattelemistaan.
Kuulostat luotettavalta kumppanilta. Ei se ole ku ajan kysymys ku hyppäät jonku muun matkaan. Toivottavasti sun mies tekee saman sulle sitä ennen tai muutenvaan haluaa erota kun tajuaa että haikailet muiden miesten perään. Sika!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä yritän nyt, että malttaisin pysyä kokonaan pois tän ihastuksen kohteen elämästä. Samalla melkein kiukkuisena mietin että miksei se yhtään kysele kuulumisia. Jotenkin tämä vaan siis lisää hänen ajattelemistaan.
Kuulostat luotettavalta kumppanilta. Ei se ole ku ajan kysymys ku hyppäät jonku muun matkaan. Toivottavasti sun mies tekee saman sulle sitä ennen tai muutenvaan haluaa erota kun tajuaa että haikailet muiden miesten perään. Sika!
Miksi sä hermostut? Teen kaikkeni etten haikailisi mutta minkä ihminen voi tunteilleen
Minulla auttoi ihastuksesta yli pääsemiseen se, että etsimällä etsin hänestä piirteitä, joista en pidä. Ja aina, kun ihastuksen tunne nosti päätä, pyrin ajattelemaan niitä ei-toivottuja piirteitä hänessä. Joskus tosin nautin hetken aikaa siitä ihastuksen tunteesta, ennen kuin kaivoin ne negatiiviset asiat esiin. Lopulta se olikin sitten se tehokkain konsti, että annoin ihantumisen tunteen tulla pintaan, ja nautin siitä hetken, ja sitten "tapoin" sen niillä negatiivisilla asioilla. Tiedostan edelleen myös hänen hyvät puolensa, mutta ne eivät enää aiheuta sitä ihastuksen tunnetta, koska negatiiviset piirteet ovat kuitenkin niin selkeitä.
Alue: Aihe vapaa
Meillä auttoi avoin suhde, mutta ei tietysti kaikissa tapauksissa toimi...