Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oletko kilpailuhenkinen?
16.06.2020 |
Ja jos, niin missä ja miten se näkyy? Enkä nyt tarkoita mitään pikkupelaamista jossain korttipeleissä tai vastaavissa.
Kommentit (35)
Kilpailua on kaikkialla. Näkee täälläkin. Kilpailla itsensä kanssa on se kaikkein vaikein ja tärkein. Huonous syntyy taas kilpailusta joka lävistää koko maailman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pätkääkään. Minua ei ole edes lapsena saanut kilpailemaan mistään, vaan kilpailu lähinnä haukotuttaa. Pelaan miten pelaan ja jos häviän, niin ok, asia on minulle ihan ok.
En ole myöskään yhtään yllytyshullu. Mieheni ja lapseni ovat myös samanlaisia lunkia tyyppejä. N46
En erityisen. Korkeintaan jossain tunteellisessa väittelytilanteessa tutun kanssa saattaa joskus tulla olo, että haluan voittaa ja argumentoida paremmin kuin toinen, mutta todella harvoin sellaisia tilanteita tulee. Lisäksi niissä tilanteissa on aina huumori mukana minulla.
Nuorempana olin lievästi kilpailuhenkinen, jos vertailtiin suorituksia / luomuksia taidoissa, joissa tiesin olevani lahjakas. Aiheutti pienen levottoman tunteen sisimmässä, jos joku toinen pärjäsikin paremmin "minun lajissani". Toisaalta se jäi vain tunteen tasolle ja meni ohi nopeasti. En ilmaissut sitä mitenkään enkä edes ruvennut parantamaan omaa suoritustani.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
En ellei ole joku kilpailu missä voin voittaa. Korttipeleissä, lautapeleissä olen, koska ne on usein helppoja. Sanaselityspeleissä myös. Luovissa jutuissa kyllä...
Joillakinhan on kokoajan sanaton kilpailu päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole. Siskoni on hyvin kilpailuhenkinen ja minä taas en ole, joten kumpikaan ei meinaa oikein ymmärtää toista ja lapsena meille tuli tästä rähinää muutamia kertoja. En ollut yhtään kiinnostunut lähtemään mukaan vaikka juoksu- tai uintikilpailuun ja jossain korttipeleissä en ymmärtänyt alkuunkaan, kun sisko pelasi pää punaisena voittaakseen ja minua asia ei hetkauttanut ollenkaan.
Siskoni on jo yli viidenkymmenen ja on jopa entistä kilpailuhenkisempi kuin lapsena ja nuorena. Hänen miehensä on samanlainen ja heidän välinen taisto on joskus karseaa katsottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole yhtään kilpailuhenkinen. Olen aika vaatimaton ja rauhallinen eikä kilpailu motivoi minua. Harrastan jotain yksin ja omaksi ilokseni ja haluan kehittyä niissä ja oppia lisää, mutta niihinkään ei liity mitään erityisen suurta itsensä voittamisen tarvetta. Jossain asioissa olen taas liiankin vaatimaton ja itseäni vähättelevä.
Olen todella kilpailuhenkinen. Se on melko uuvuttavaa. Kilpailen joka asiassa muita vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usvametsä kirjoitti:
En ole yhtään kilpailuhenkinen. Olen aika vaatimaton ja rauhallinen eikä kilpailu motivoi minua. Harrastan jotain yksin ja omaksi ilokseni ja haluan kehittyä niissä ja oppia lisää, mutta niihinkään ei liity mitään erityisen suurta itsensä voittamisen tarvetta. Jossain asioissa olen taas liiankin vaatimaton ja itseäni vähättelevä.
Ihan ku mä. Kun en kilpaillut harrastuksessani, muut ihmiset ihmettelivät ja jotkut jopa epäilivät motivaationi. En vaan halunnut loukkaantua kilpailuissa ja vaarantaa työtäni. Tykkäsin kovasti harjoittelusta, ja kyllä mä ihan ilman kilpailujakin tajusin, milloin kehityin ja milloin en. Inhoan myös penkkiurheilua, en tajua lainkaan sen ideaa. Joku toinen harrastaa urheilua sun puolesta.
en yhtään ja sekös on joskus pistänyt potuttamaan.
Kun olen kuin alien tällä "ihan sama" -,asenteellani. Höh.
Annan liian helposti periksi ja tapella en tykkää yhtään.
Osaan kyllä innostua asioista onneksi sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan. En tykkää hävitä. Mutta en myöskään tavoittele voittoa hurjana.
Vierailija kirjoitti:
Usvametsä kirjoitti:
En ole yhtään kilpailuhenkinen. Olen aika vaatimaton ja rauhallinen eikä kilpailu motivoi minua. Harrastan jotain yksin ja omaksi ilokseni ja haluan kehittyä niissä ja oppia lisää, mutta niihinkään ei liity mitään erityisen suurta itsensä voittamisen tarvetta. Jossain asioissa olen taas liiankin vaatimaton ja itseäni vähättelevä.
Ihan ku mä. Kun en kilpaillut harrastuksessani, muut ihmiset ihmettelivät ja jotkut jopa epäilivät motivaationi. En vaan halunnut loukkaantua kilpailuissa ja vaarantaa työtäni. Tykkäsin kovasti harjoittelusta, ja kyllä mä ihan ilman kilpailujakin tajusin, milloin kehityin ja milloin en. Inhoan myös penkkiurheilua, en tajua lainkaan sen ideaa. Joku toinen harrastaa urheilua sun puolesta.
Haa, toinen penkkiurheilua inhoava! Olen siis tuo, joka ei ole yhtään kilpailuhenkinen, mutta jonka sisko on eri maata. Siskoni seuraa miehensä ja perheensä kanssa suurinpiirtein kaikkea urheilua, mutta minua ei saa katsomaan millään ilveellä jotain urheilua.
Olen muutenkin luonteeltani tasainen, rauhallinen ja itsenäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ja on turn off kavereissa ja kumppaneissa.
Tän lauseen voi käsittää kahdella tavalla.
En ole, ja mielestäni kilpailuhenkiset ihmiset ovat todella raskasta seuraa
Vain silloin olen kilpailuhenkinen, kun tarkoitus on kilpailla. Itse arkielämässä yritän tulla kaikkien kanssa toimeen, sillä koen kilpailemisen tulehduttavan välejä. ✌
En kovin. Kilpaileminen on monesti liian jännittävää. Saatan joskus olla huono "häviäjä". On epämiellyttävää joutua todistamaan itselleni ja muille, että olen tyhmä/huono. Siksi en välttämättä edes yritä ottaa selvää miten pärjäisin jossain muihin verrattuna.
En ole ja en jaksa sellaisia ihmisiä, joille kilpailu on tärkeää. Jos minua yrittää kilpailemaan vaikka jossakin urheilussa, niin sanon heti, että ihan keskenäsi vain, ei kiinnosta.
Alue: Aihe vapaa
Olen sillä tavalla että haluan voittaa itseni ja sen miten usein vähättelen itseäni.
Haluan olla parempi ihminen ja kartuttaa"ymmärrystä" joka tekee onnelliseksi. Status tai materia ei sitä tee. Eikä muiden kanssa kilpaileminen.