Miksi jotkut keräävät vanhaa roinaa? Inhottavaa myös sukulaisille, jos saavat perinnön

Appiukolla on rintamamiestalo kellarista ullakolle täyteen sanomalehtileikkeitä eli "arkistoja" kuten hän itse sanoo. Onneksi anoppi on pienikokoinen ihminen niin mahtuu vielä paperipinojen sekaan.

Kunhan ukko tuosta kupsahtaa niin pihalle tuodaan suuren suuri roskalava. Tai jättimäinen kokko olisi myös hyvä idea.

Eihän kellään ole velvollisuutta säilöä kuolleen romuja. Otin äidin asunnosta valokuvakansiot ja muovikassillisen äidin kutomia villasukkia ja lapasia, loput möin kuolinpesiä ostavalle firmalle. Ei mun muistot ole kipoissa tai kupeissa ja oma asunto on omilla tavaroilla sisustettu

Kaverillani on sauna ja yksi huone täynnä vanhoja sanomalehtiä lattiasta kattoon, koska "joskus voi tarvita jotain vanhaa lehtileikettä". Just.

Ei niillä kirjoillakaan ole mitään arvoa, ei puolen palaneen puupennin vertaa. Ennen oli, nykyään ei.

Vierailija kirjoitti:

Kaverillani on sauna ja yksi huone täynnä vanhoja sanomalehtiä lattiasta kattoon, koska "joskus voi tarvita jotain vanhaa lehtileikettä". Just.

Juu, sillä minun appiukollakin on myös pihasauna ja autotallirakennus täynnä "arkistoja".

T. 21

Vierailija kirjoitti:

Samaan sarjaan kuuluvat ne, jotka eivät osaa heittää mitään pois. Varsinaisesti ei välttämättä mitään hamstrata, mutta rikkinäisiäkään juttuja ei heitetä menemään. Odotan kauhulla omien vanhempien poismenoa juuri tästä syystä. Talon vintti ja erillinen varasto täynnä roskaa, koska "voihan sitä joskus tarvita".

Jospa kuolet ennen heitä.

Vierailija kirjoitti:

Appiukolla on rintamamiestalo kellarista ullakolle täyteen sanomalehtileikkeitä eli "arkistoja" kuten hän itse sanoo. Onneksi anoppi on pienikokoinen ihminen niin mahtuu vielä paperipinojen sekaan.

Kunhan ukko tuosta kupsahtaa niin pihalle tuodaan suuren suuri roskalava. Tai jättimäinen kokko olisi myös hyvä idea.

Et sinä sitä päätä, koska et appiukkoasi tule perimään.

Saatat myös kuolla ensin. Ei voi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Ei niillä kirjoillakaan ole mitään arvoa, ei puolen palaneen puupennin vertaa. Ennen oli, nykyään ei.

Riippuu kirjoista.

Mutta kaikki arvo ei ole rahallista. Jos joku tykkää keräillä kirjoja, niin hänelle niillä on arvoa.

Sen jälkeen, kun olin selvitellyt kolmen kuolinpesän roinat, aloin todellakin karsia omasta huushollistani ylimääräistä tavaraa. Olen nyt 62v ja nautin selkeästä sisustuksesta. Asun yksin, enkä tosiaankaan missään tunkkaisessa mummokämpässä lasilintujen ja raanujen seassa.

Sano että myyt peltpurkkisi eläkkeellä ja teet etelänreissun rahoilla

Vierailija kirjoitti:

Ei niillä kirjoillakaan ole mitään arvoa, ei puolen palaneen puupennin vertaa. Ennen oli, nykyään ei.

Ei kai jolle osaa lukea... toisaalta, mikä sitten oikeasti arvonsa säilyävää omaisuutta josta on myös iloa omistajalleen mutta saattais tuottaa ainakin hieman iloa myös mahd. perillisille?  

Vierailija kirjoitti:

Ei niillä kirjoillakaan ole mitään arvoa, ei puolen palaneen puupennin vertaa. Ennen oli, nykyään ei.

Mikä sitten on kenenkin mielestä arvokasta. Jos kuolemani jälkeen lapset haluavat myydä kirjani divariin 1 e/kirja hinnalla, niin kyllä siitä rahaa tulee vaikka reissuun lähteä. Enkä kyllä muuta haluaisi lapsilleni kuin hyvää, niin toivottavasti tekevät kirjoista saamillaan rahoilla jotain kivaa.

Sulla sentään kerää arvotonta krääsää. Mun isällä on paljon roinaa kotona, ja kun se kuolinpesä hoituisikin sillä, että kaiken voi hyvällä omallatunnolla heivata kaatikselle. Mutta, isäni hamstraa vain kalliita erikoisalan tavaroita. Jos olette joskus katsoneet sitä ohjelmaa, jossa jengi ostaa pakkohuutokaupasta varastoja ja kyörää jotain tuhansien hintaisia inkapiippuja arvioitavaksi asiantuntijoille, niin se tulee olemaan minä isäni kuolinpesän kanssa, sillä erotuksella että täällä ei löydy joka pitäjästä inkapiippuasaintuntijaa niin kuin siinä ohjelmassa näyttää löytyvän. En edes ole nähnyt isäni koko omaisuutta, mutta häneltä löytyy mm. vanhoja harvinaisia ajopelejä ja automekaniikan laitteita, aitoja toimivia kirurgin varusteita maailmansodan ajalta jne. Luoja minua auttakoon, koska kuitenkin ne rahat mieluusti otan, vaan jotenkin tuo tavara pitää arvottaa ja löytää joku ostamaan se kaikki. Kun edes tietäisi nimen kaikelle, mitä siellä tulee olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Sulla sentään kerää arvotonta krääsää. Mun isällä on paljon roinaa kotona, ja kun se kuolinpesä hoituisikin sillä, että kaiken voi hyvällä omallatunnolla heivata kaatikselle. Mutta, isäni hamstraa vain kalliita erikoisalan tavaroita. Jos olette joskus katsoneet sitä ohjelmaa, jossa jengi ostaa pakkohuutokaupasta varastoja ja kyörää jotain tuhansien hintaisia inkapiippuja arvioitavaksi asiantuntijoille, niin se tulee olemaan minä isäni kuolinpesän kanssa, sillä erotuksella että täällä ei löydy joka pitäjästä inkapiippuasaintuntijaa niin kuin siinä ohjelmassa näyttää löytyvän. En edes ole nähnyt isäni koko omaisuutta, mutta häneltä löytyy mm. vanhoja harvinaisia ajopelejä ja automekaniikan laitteita, aitoja toimivia kirurgin varusteita maailmansodan ajalta jne. Luoja minua auttakoon, koska kuitenkin ne rahat mieluusti otan, vaan jotenkin tuo tavara pitää arvottaa ja löytää joku ostamaan se kaikki. Kun edes tietäisi nimen kaikelle, mitä siellä tulee olemaan.

Palkkaa joku asiantuntija hoitamaan myynti puolestasi. Jos todella on arvokasta tavaraa niin ei se palkka paljoa paina niissä tuloissa.

Vierailija kirjoitti:

Kaverillani on sauna ja yksi huone täynnä vanhoja sanomalehtiä lattiasta kattoon, koska "joskus voi tarvita jotain vanhaa lehtileikettä". Just.

Tuli tuosta lehtileikkeiden tarvitsijasta mieleen, että miksiköhän monet vanhemmat ihmiset leikkelevät tuttujen ja sukulaisten kuolinilmoitukset lehdestä ja säästävät ne 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla sentään kerää arvotonta krääsää. Mun isällä on paljon roinaa kotona, ja kun se kuolinpesä hoituisikin sillä, että kaiken voi hyvällä omallatunnolla heivata kaatikselle. Mutta, isäni hamstraa vain kalliita erikoisalan tavaroita. Jos olette joskus katsoneet sitä ohjelmaa, jossa jengi ostaa pakkohuutokaupasta varastoja ja kyörää jotain tuhansien hintaisia inkapiippuja arvioitavaksi asiantuntijoille, niin se tulee olemaan minä isäni kuolinpesän kanssa, sillä erotuksella että täällä ei löydy joka pitäjästä inkapiippuasaintuntijaa niin kuin siinä ohjelmassa näyttää löytyvän. En edes ole nähnyt isäni koko omaisuutta, mutta häneltä löytyy mm. vanhoja harvinaisia ajopelejä ja automekaniikan laitteita, aitoja toimivia kirurgin varusteita maailmansodan ajalta jne. Luoja minua auttakoon, koska kuitenkin ne rahat mieluusti otan, vaan jotenkin tuo tavara pitää arvottaa ja löytää joku ostamaan se kaikki. Kun edes tietäisi nimen kaikelle, mitä siellä tulee olemaan.

Palkkaa joku asiantuntija hoitamaan myynti puolestasi. Jos todella on arvokasta tavaraa niin ei se palkka paljoa paina niissä tuloissa.

Miljoona tai kaksi arvelisin että tulee arvo olemaan eli apujen palkkaaminen on hyvin mahdollista, mutta saa kyllä olla todella monen alan asiantuntijoita, koska tavaraa on paljon useammasta kastista kuin nuo. Ja myydä tosiaan aion kaiken, paitsi ehkä yhden auton. Jostain syystä hamstrausgeeni on hypännyt minut yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niillä kirjoillakaan ole mitään arvoa, ei puolen palaneen puupennin vertaa. Ennen oli, nykyään ei.

Riippuu kirjoista.

Mutta kaikki arvo ei ole rahallista. Jos joku tykkää keräillä kirjoja, niin hänelle niillä on arvoa.

Joskus mietin mitäköhän meidän kulttuurista on jäljellä vaikkapa 700 vuoden päästä. Onko digitaalinen tieto säilynyt sinne asti, ja jälkeläisemme tietävät oikeastaan kaiken tekemistämme, vai onko käynyt niin että digitaalinen tieto on syytä tai toisesta tuhoutunut ja vain harvat ja valitut kirjat kertovat jälkipolville mitä joskus ajattelimme ja teimme? Kirjojen arvo on nykyään nolla, mutta toisaalta niissä on koko kulttuurimme muisto. Aika näyttää onko niillä oikeasti jotain arvoa vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla sentään kerää arvotonta krääsää. Mun isällä on paljon roinaa kotona, ja kun se kuolinpesä hoituisikin sillä, että kaiken voi hyvällä omallatunnolla heivata kaatikselle. Mutta, isäni hamstraa vain kalliita erikoisalan tavaroita. Jos olette joskus katsoneet sitä ohjelmaa, jossa jengi ostaa pakkohuutokaupasta varastoja ja kyörää jotain tuhansien hintaisia inkapiippuja arvioitavaksi asiantuntijoille, niin se tulee olemaan minä isäni kuolinpesän kanssa, sillä erotuksella että täällä ei löydy joka pitäjästä inkapiippuasaintuntijaa niin kuin siinä ohjelmassa näyttää löytyvän. En edes ole nähnyt isäni koko omaisuutta, mutta häneltä löytyy mm. vanhoja harvinaisia ajopelejä ja automekaniikan laitteita, aitoja toimivia kirurgin varusteita maailmansodan ajalta jne. Luoja minua auttakoon, koska kuitenkin ne rahat mieluusti otan, vaan jotenkin tuo tavara pitää arvottaa ja löytää joku ostamaan se kaikki. Kun edes tietäisi nimen kaikelle, mitä siellä tulee olemaan.

Palkkaa joku asiantuntija hoitamaan myynti puolestasi. Jos todella on arvokasta tavaraa niin ei se palkka paljoa paina niissä tuloissa.

Miljoona tai kaksi arvelisin että tulee arvo olemaan eli apujen palkkaaminen on hyvin mahdollista, mutta saa kyllä olla todella monen alan asiantuntijoita, koska tavaraa on paljon useammasta kastista kuin nuo. Ja myydä tosiaan aion kaiken, paitsi ehkä yhden auton. Jostain syystä hamstrausgeeni on hypännyt minut yli.

Isäsi on siis elossa ja sinä lasket jo perinnön arvoa?

Toivottavasti hän lukee tämän ja lahjoittaa tavarat vaikka museoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla sentään kerää arvotonta krääsää. Mun isällä on paljon roinaa kotona, ja kun se kuolinpesä hoituisikin sillä, että kaiken voi hyvällä omallatunnolla heivata kaatikselle. Mutta, isäni hamstraa vain kalliita erikoisalan tavaroita. Jos olette joskus katsoneet sitä ohjelmaa, jossa jengi ostaa pakkohuutokaupasta varastoja ja kyörää jotain tuhansien hintaisia inkapiippuja arvioitavaksi asiantuntijoille, niin se tulee olemaan minä isäni kuolinpesän kanssa, sillä erotuksella että täällä ei löydy joka pitäjästä inkapiippuasaintuntijaa niin kuin siinä ohjelmassa näyttää löytyvän. En edes ole nähnyt isäni koko omaisuutta, mutta häneltä löytyy mm. vanhoja harvinaisia ajopelejä ja automekaniikan laitteita, aitoja toimivia kirurgin varusteita maailmansodan ajalta jne. Luoja minua auttakoon, koska kuitenkin ne rahat mieluusti otan, vaan jotenkin tuo tavara pitää arvottaa ja löytää joku ostamaan se kaikki. Kun edes tietäisi nimen kaikelle, mitä siellä tulee olemaan.

Palkkaa joku asiantuntija hoitamaan myynti puolestasi. Jos todella on arvokasta tavaraa niin ei se palkka paljoa paina niissä tuloissa.

Miljoona tai kaksi arvelisin että tulee arvo olemaan eli apujen palkkaaminen on hyvin mahdollista, mutta saa kyllä olla todella monen alan asiantuntijoita, koska tavaraa on paljon useammasta kastista kuin nuo. Ja myydä tosiaan aion kaiken, paitsi ehkä yhden auton. Jostain syystä hamstrausgeeni on hypännyt minut yli.

Isäsi on siis elossa ja sinä lasket jo perinnön arvoa?

Toivottavasti hän lukee tämän ja lahjoittaa tavarat vaikka museoon.

Jos laskelmat heittävät miltsillä, se ei ole keskimäärin kovin tarkkaan laskettu perinnön arvo. Siihen mahtuu jokunenkin perintö.

Roinan kerääjille taisi osua tunteisiin. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

Yksi sukulainen on tuollainen himohamstraaja. Pakko oli lyödä välit poikki, kun rupesi kantamaan sitä roinaa jo meillekin asti, kun ei enää itselleen mahtunut.