Miksi jotkut keräävät vanhaa roinaa? Inhottavaa myös sukulaisille, jos saavat perinnön

Perinnöstä voi kieltäytyä.

Siis millaista vanhaa tavaraa? Niinkö että käytettyä pöytää ei saa ostaa vaikka olisi kuinka hyvä, vaan pitää olla uusi?

Minun teini on sanonut että polttaa peltipurkkikokoelmani kun olen kuollut.

Ja jotkut ostavat uutta, huonolaatuista lastulevyroskaa.

Kaikki eivät ole kuten sinä ap, eikä heidän kuulkaan olla. Vaikea ymmärtää tätä ilman empatiaa?

Vierailija kirjoitti:

Minun teini on sanonut että polttaa peltipurkkikokoelmani kun olen kuollut.

Vähemmällä vaivalla pääsee, kun antaa jonkun noutaa pois. Voi saada vaikka rahaakin niistä. Eipä tiedä ovatko silloin kysyttyä tavaraa enää, mutta aina vintaget yms muotiin tulee, viimeistään parin sukupolven päästä.

Vierailija kirjoitti:

Minun teini on sanonut että polttaa peltipurkkikokoelmani kun olen kuollut.

Pelti kun palaakin tosi hyvin 😆

Tai sitten sukulaiset myyvät ne vanhat roinat. Ihmettelen itsekin, mitä kaikkea rojua ostetaan isolla hinnalla. Ja puhun siis omista perintörojuistani, joista koetan päästä nyt eroon. Mukavaa on se, että kun jonkun saan jollekin kerääjähullulle myytyä piristää raha kummasti. 

Mua kans puistattaa, kun joillain on kaapin päälliset ja hyllyt väärällään keräilyroinaa. MIKSI???

Egoisti minimalisti palstahullu taas vauhissa... Pyh

Jokainen ihminen elää omaa elämäänsä, eikä hän elä elämäänsä sukulaisiaan varten.

Jotkut pitävät kirjoista, ja heillä on valtavat kirjakokoelmat.

Toiset pitävät kauniista tavaroista, asioista, huonekaluista, matoista, sun muista sisustustavaroista.

Kyllä ihminen saa laittaa sellaisen kodin jollaisen haluaa ja jossa viihtyy ja jossa voi nauttia elämästä just niinkuin itse parhaalta tuntuu.

Pitäisikö jonkun muka asua muka kuin vankilasellissä, autiossa asunnossa vain sukulaisten tähden?

Kerro s.ataana, sinä kaheli, jonka tämän ketjun aloitit.

Kerro?

Vierailija kirjoitti:

Siis millaista vanhaa tavaraa? Niinkö että käytettyä pöytää ei saa ostaa vaikka olisi kuinka hyvä, vaan pitää olla uusi?

Ja uusikin pöytä on seuraavana päivänä jo käytetty vanha pöytä.

Tuskin ihan kaikki perinnöksi jäävä roina arvotonta on. Aina siellä joku helmi löytyy. Ja soitto, niin kuolinpesien ostajat kipaisevat hakemassa. Teatterit voivat jopa ottaa vuosikymmeniä vanhoja vaatteita puvustoonsa.

Mikä ongelma tuossa nyt on?

Eri juttu, jos ois ollut kolmekymmentä kissaa, paikat kustuna ja tuhottu.

Ap on pösilö.

Vierailija kirjoitti:

Perinnöstä voi kieltäytyä.

Myös vain osittain.

Aloittaja on joku köyhä luuseri, joka asuu täysin sisustamattomassa asunnossa, jossa on vain netti ja patja lattialla, sekä jääkaappi.

Ei hän ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat työpäivän päälle viihtyä kauniissa ja oman mielen mukaan sisustetussa kodissa.

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten sukulaiset myyvät ne vanhat roinat. Ihmettelen itsekin, mitä kaikkea rojua ostetaan isolla hinnalla. Ja puhun siis omista perintörojuistani, joista koetan päästä nyt eroon. Mukavaa on se, että kun jonkun saan jollekin kerääjähullulle myytyä piristää raha kummasti. 

No mitäs olet muka myynyt kovalla hinnalla?

Olen sen verran nuori, että en kovin aktiivisesti mieti, että mitähän mahd. perijäni aattelehivat minulta saamastaan perinnöstä.

En myöskään käytä aikaani sen fundeeraamiseen, mitä mahd. joltain toiselta kuten vanhemmiltani mahd tulen lopilta saaman perinnöksi. - Se on toistaiseksi heidän varallisuuttaan ja omaisuuttaan, eikä minusta. Viimeksi todettu tarkoittaa, että halutessaan voivat, vaikka myydä sen tai siitä osan, riippumatta siitä, pitäisinkö heidän,päätöksiä ta ainakaan kaikkia valintoja fisuina tai järkevinä    

 Jostain syystä minua henk. koht viehättää jotkut vanhemmat tyylisuunnat ja ns design ja muooilu klassikot. Näitä mielymykseni kohteita sitten olen hankkinut omaan sinkkukämppään

 Sen sijaan en ole esimerkiksi Ikeasta tai Maskusta toistaiseksi hankkinut ainoatakaan huonekalua / sisustus juttua/ "elementtiä" kotiini.  - Jonkinalainen, sanoisinko kerroksellisuus ja ajatus "vähemmän on, ainakin monesi on enemmän" miellyytävät mina

Sinkkumies

No mitä tässä tarkoitetaan? Sellainen kaiken roinan himohaaliminen on kyllä kamalaa. Kun mihinkään ei enää mahdu, kaikki pöydät, hyllyt, tasot ja lattiakin on väärällään sekalaista ryönää...

Mutta jos nyt pitää kirjoista tai vaikka posliinihevosista ja tulee niistä onnelliseksi, niin siitä vaan keräämään.

Ja moni vanha tavara on hyvinkin arvostettua ja laadukasta myös, sekin kannattaa huomioida ennenkuin kauhistelee toisen hankintoja.

Äitini miesystävällä on kymmenien tuhansien kirjojen kokoelma, rahakokoelma ja ties mikä muu kokoelma paikalleen lahoavassa talossaan. Talon lisäksi hänellä on kaksi paikalleen lahoavaa mökkiä.

Siinä sitä on perikunnalle vielä riemua, mutta viis siitä, ukkelin oma asiahan se on, mitä keräilee.

Samaan sarjaan kuuluvat ne, jotka eivät osaa heittää mitään pois. Varsinaisesti ei välttämättä mitään hamstrata, mutta rikkinäisiäkään juttuja ei heitetä menemään. Odotan kauhulla omien vanhempien poismenoa juuri tästä syystä. Talon vintti ja erillinen varasto täynnä roskaa, koska "voihan sitä joskus tarvita".