Tytär menossa naimisiin ja miehen perhe haluaa hänen vaihtavan sukunimensä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidin oman sukunimeni 20v sitten naimisiin mennessäni (silloin se oli vielä paljon harvonaisempaa) ja miehen suku veti herneen nenään. Vielä mykyäänkin sitkeästi öaittavat joulukortin miehen nimellä, siis ”Matti ja Maija Möttönen” vaikka tietävät hyvin että sukunimeni on eri.

Minäkin pidin oman sukunimeni, kun mentiin 13 vuotta sitten naimisiin. Kukaan ei päässyt puuttumaan sukunimivalintaan, kun menimme salaa maistraatissa naimisiin. Mieheni suvussa osa ymmärsi sen hyvin, että pidin oman sukunimeni, kun olin kuitenkin jo 31-vuotias, kun avioiduttiin. Sitten oli yksi mieheni eno joka itsepäisesti laittoi aina joulukorttiin XX ja AA YYYY. Mieheni ei suostunut oikaisemaan, kun hänen mielestään se ei haitannut mitään, minusta taas tuntui loukkaavalta ettei edes kysytty onko sukunimeni vaihtunut. Nähdessämme sanoin, että minä en ottanut mieheni sukunimeä vaan pidin "omani" ja ei pidä luulla ja olettaa, että nykyaikan nainen automaattisesti ottaa miehen sukunimen. Ja joulukortinkin tms. voitte laittaa vaikka XX YYYY perheineen niin se ei loukkaa minua.

Kuulostaa vähän ylimitoitetulta reaktiolta. Eno ei varmaan ole ajatellut asiaa sen enempää ja niputtanut nimenne, ei joulukorteissa ole älyttömästi tilaakaan kirjoitella. 

OT Tulipa takauma 25 vuoden takaa, kun oltiin mentiin mieheni kanssa naimisiin.

Meillä kummallakin oli ihan tavallinen -nen päätteinen sukunimi. Lisäksi mulla oli vielä isäpuoleni nimi. Mulla ei siis ollut oikein mitään kontaktia tähän nimeen, eikä juuria sen kanssa... joten oli itselle aivan luonnollista ottaa mieheni nimi. Sitten oltais samannimisiä ja pääsisin typerän isäpuolen nimestä eroon. Musta tuli sitten rouva Korhonen.

Mieheni täti suuttui jo häissä mulle silmittömästi.

Olisi kuulemma kuulunut hyviin tapoihin, että pyydän HÄNELTÄ lupaa nimeen ennen kuin vaan otan toisen rouvan nimen. Anteeksi?! Hän kun oli ainoa rouva Korhonen ennen sitä ja hänellä oli oikeus suvun matriarkaksi, joten sen takia mun olisi pyytää lupaa, kun hänen valta-asemansa horjui siinä.

Mies oli aivan yhtä ymmällään kuin mä. Anoppi oli siskonsa talutusnuorassa ja tosiaan näinhän mun olisi pitänyt tehdä. En ollut koskaan tuosta tavasta kuullut, enkä ole kuullut vieläkään. Mulle on nyt vihoteltu 25 vuotta aivan käsittämättömästä asiasta.

MInä laitan joulkorttiin molemmat nimet, esim. Möttöset ja Korhoset, kun vanhemmilla on eri sukunimet ja lapsista en tiedä, mikä sukunimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kokonaan tuon pariskunnan oma päätös, ja siihen eivät ulkopuoliset voi kuin tyytyä. Niin sinä kuin sulhasen perhekin.

Niinhän se on, mutta vaatii vahvaa selkärankaa pitää oma päänsä painostuksen alla.

Miksi aiheesta tarvitsee edes keskustella muiden kuin tulevan puolison kanssa. Jos puoliso on mammanpoika, joka elää sen mukaan mitä vanhempansa sanovat, on syytä harkita, onko naimisiinmeno järkevää ollenkaan.

Muistaakseni mieheni kanssa puhuttiin jo seurustelun alkumetreillä, että jos joskus menisin naimisiin niin nimeäni en vaihtaisi. Sukunimeni on kaunis ja aika harvinainen. Ja ihan sama vaikka puolisolla olisi vielä kauniimpi ja harvinaisempi, en vaihtaisi. Tämä oma sukunimi on hyvä ja en näe syytä miksi se pitäisi vaihtaa.

Sitten kun oltiin jo kihloissa, asia tuli uudelleen puheeksi. Mies sanoi, että olisi kiva jos meillä olisi sama sukunimi. Kysyin haluaako vaihtaa sukunimensä, ei halunnut. Totesin että ei se sitten kovin tärkeä asia taida hänelle ollakaan. Ja kerroin että vielä ehtii perua päätöksensä. Ei perunut, naimisiin mentiin.

Molempien iäkkäämmiltä sukulaisilta on tullut joulukortteja muotoa Matti ja Maija Matinsukunimi mutta en ole siitä loukkaantunut, ihan hauskaltahan se näyttää ja ymmärrettävä erehdys. Oma työkaverini kirjoitti firman pikkujouluissa Matti Maijansukunimi ja sekin oli ihan ymmärrettävä erehdys, ei lähdetty korjaamaan, koska asialla ei ollut mitään väliä. Ei hän sitä loukatakseen tehnyt. Niin kuin ei ne iäkkäät joulukortin kirjoittajatkaan.

Vierailija kirjoitti:

OT Tulipa takauma 25 vuoden takaa, kun oltiin mentiin mieheni kanssa naimisiin.

Meillä kummallakin oli ihan tavallinen -nen päätteinen sukunimi. Lisäksi mulla oli vielä isäpuoleni nimi. Mulla ei siis ollut oikein mitään kontaktia tähän nimeen, eikä juuria sen kanssa... joten oli itselle aivan luonnollista ottaa mieheni nimi. Sitten oltais samannimisiä ja pääsisin typerän isäpuolen nimestä eroon. Musta tuli sitten rouva Korhonen.

Mieheni täti suuttui jo häissä mulle silmittömästi.

Olisi kuulemma kuulunut hyviin tapoihin, että pyydän HÄNELTÄ lupaa nimeen ennen kuin vaan otan toisen rouvan nimen. Anteeksi?! Hän kun oli ainoa rouva Korhonen ennen sitä ja hänellä oli oikeus suvun matriarkaksi, joten sen takia mun olisi pyytää lupaa, kun hänen valta-asemansa horjui siinä.

Mies oli aivan yhtä ymmällään kuin mä. Anoppi oli siskonsa talutusnuorassa ja tosiaan näinhän mun olisi pitänyt tehdä. En ollut koskaan tuosta tavasta kuullut, enkä ole kuullut vieläkään. Mulle on nyt vihoteltu 25 vuotta aivan käsittämättömästä asiasta.

Siis mitä! 😂 Eikö koko suvussa ollut muita rouva Korhosia? Jos vielä tuollainen yleinen -nen päätteineen, niin luulisi samaa sukunimeä olevan pilvin pimein rouvilla.

Tulen aina surulliseksi näistä hää/naimisiinmeno keskusteluista koska todella harva tietää ja tuntee suomalaisen hääkulttuurin ja nimilait, isä luovuttaa morsiamen ym.

Kaikki menee sen amerikkalaisen höttötupputuusauksen mukaan ja luulee että se kuuluu suomalaisiin perinteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OT Tulipa takauma 25 vuoden takaa, kun oltiin mentiin mieheni kanssa naimisiin.

Meillä kummallakin oli ihan tavallinen -nen päätteinen sukunimi. Lisäksi mulla oli vielä isäpuoleni nimi. Mulla ei siis ollut oikein mitään kontaktia tähän nimeen, eikä juuria sen kanssa... joten oli itselle aivan luonnollista ottaa mieheni nimi. Sitten oltais samannimisiä ja pääsisin typerän isäpuolen nimestä eroon. Musta tuli sitten rouva Korhonen.

Mieheni täti suuttui jo häissä mulle silmittömästi.

Olisi kuulemma kuulunut hyviin tapoihin, että pyydän HÄNELTÄ lupaa nimeen ennen kuin vaan otan toisen rouvan nimen. Anteeksi?! Hän kun oli ainoa rouva Korhonen ennen sitä ja hänellä oli oikeus suvun matriarkaksi, joten sen takia mun olisi pyytää lupaa, kun hänen valta-asemansa horjui siinä.

Mies oli aivan yhtä ymmällään kuin mä. Anoppi oli siskonsa talutusnuorassa ja tosiaan näinhän mun olisi pitänyt tehdä. En ollut koskaan tuosta tavasta kuullut, enkä ole kuullut vieläkään. Mulle on nyt vihoteltu 25 vuotta aivan käsittämättömästä asiasta.

Siis mitä! 😂 Eikö koko suvussa ollut muita rouva Korhosia? Jos vielä tuollainen yleinen -nen päätteineen, niin luulisi samaa sukunimeä olevan pilvin pimein rouvilla.

Ei ollut, eikä muuten ole nytkään. Tokihan niitä muita sukuja on, muttei tässä suvussa. Hänen oman poikansa morsio piti oman nimensä. Siitäkin suuttui, kun tälle neidolle "titteli" olisi kuulunut. Eivät ole väleissä.

Kaikki muut suvun naiset (eikä poikia juuri ole) ovat ottaneet miehensä nimen ja hän on ainoana säilyttänyt tyttönimensä. Hän on äärimmäisen ylpeä siitä. Etenkin kun pitää jotain matriakan roolia päällä. Hänen tykönsä kun kaikki aina päätyvät. Tosiasia on, että aika yksinäinen nainen tuntuu olevan, kun on suuttunut joka toiselle.

Ohi aiheen mutta me oltiin seurusteltu n. 3 kk kun postiluukusta tuli joulukortti osoitettuna Matti ja Maija Meikäläiselle, vaikka minulla onkin eri sukunimi kuin miehellä.

Olen mies ja olen aina hienomman ja / tai harvinaisemman sukunimen kannalla :)

Jos kumpaakaan osapuolta ei tyydytä, niin kokonaan uusi tilalle.

Mitä tulee naisen nimenvaihtamisen perinteeseen:

Se perinne ei loukkaannu siitä, että sitä ei käytetä.

Se perinne ei ole kenenkään omaisuutta.

Loukkaantukoon perinteen puolesta kuka tahansa kuinka paljon tahansa, en sitä siltikään noudata! :)

Huit hait.